Mitä tekisit elämässäsi jos olisi riittävästi rohkeutta?

Söisin sinunkin jäätelösi

Ilmoittaisin töihin etten ole tulossa takaisin vanhempainvapaan loputtua vaan jäisin hoitovapaalle. Sitten opiskelisin uuden alan missä on mahdollista saada vakiduuni. 

Raahaisin itseni ulkomaille, paikkaan jossa on ranta kävelymatkan päässä ja asuisin siellä.

Ottaisin lopputilin ja olin työtön lopun elämääni

Kävisin varmaan treffeillä ja ehkä löytäisin kumppanin. Lisäksi myös tapaisin ystäviäni tai uusia tuttavuuksia useammin. Kävisin myös hammaslääkärissä ja ihotautilääkärissä. Menisin myös ulos ja ihmisten ilmoille vapaa-ajallani (enkä vain pakosta esim. työmatkojen takia).

En näitä mitään asioita uskalla tehdä, koska olen erittäin epävarma kehostani. Koen näyttäväni rumalta nykyisessä painossani, mutta toisaalta en jaksa laihduttaakaan muutamaa kiloa ollakseni onnellinen. Olen ehkä hieman masentunut. (Ja tosiaan tiedostan ajatusteni olevan älyttömiä, koska painan nyt 51 kg, mutta en silti voi mitään niille kerta olen aiemmin painanut 47 kiloa ja silloin olin tyytyväinen kroppaani.)

Kertoisin eräälle miehelle, että olen toivottoman rakastunut häneen. Tuntuu, että tunteet on molemminpuoleiset, mutta toivon että mies tekisi aloitteen, koska olen itse liian pelkuri.

Ottaisin yhteyttä vanhoihin ystäviin ja puhuisin kaikki puhumattomiksi jääneet asiat.

Vetäisin kuulan kallooni.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin eräälle miehelle, että olen toivottoman rakastunut häneen. Tuntuu, että tunteet on molemminpuoleiset, mutta toivon että mies tekisi aloitteen, koska olen itse liian pelkuri.

Ryhdistäydy! Teet sen aloitteen, niin ihana seurustelusuhde voi alkaa.

Alkaisin keskìtysleiriyrittäjäksi.

Ottaisin miehestä asumuseron. Sanoisin, että olen hävittänyt itseni huonossa parisuhteessa. Tarvitsisin omaa tilaa, jotta voisin parannella itseni rauhassa. Vasta sitten pystyisin korjaaman parisuhteen ongelmat. Uskon, että ongelmat voisivat olla jopa korjattavissa mutta olen niin henkisesti loppu, ettei mitään tapahdu. Kiskoihin siis itseni irti tästä onnettomasta elämästä ja selvittäisin, mitä oikeasti haluan.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin lopputilin ja olin työtön lopun elämääni

mä tein tämän eka osan. Oli elämäni paras päätös nelikymppisenä. työttömänä olosta en pitänyt vaikka sitäkin koitin. 

Muuttaisin muualle Suomesta.

Muuttaisin jonnekin muualle joko Suomessa tai Virossa.

Kosisin vakavasti miesystävääni ja odottaisin myöntävää vastausta.

Tekisin kunnollisen konmarituksen vaatteiden ja kirjojen osalta - heti!

Päättäisin hyvin vakavasti pysyä tässä painossa ja vähän vähemmänkin...

Kyllä olen tehnyt oikeastaan aina kaiken mitä olen halunnut. Rakkaani kanssa haluaisin naimisiin, mutta kosia en voi, sillä tiedän vastauksen olevan kielteisen ja siitä tulisi vain paha mieli ja pakkoero.

Tekisin itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

Alkaisin keskìtysleiriyrittäjäksi.

Elämysmatkoja kriisipesäkkeisiin!

Opiskelisin, mutta pelkään liiaksi esitelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin miehestä asumuseron. Sanoisin, että olen hävittänyt itseni huonossa parisuhteessa. Tarvitsisin omaa tilaa, jotta voisin parannella itseni rauhassa. Vasta sitten pystyisin korjaaman parisuhteen ongelmat. Uskon, että ongelmat voisivat olla jopa korjattavissa mutta olen niin henkisesti loppu, ettei mitään tapahdu. Kiskoihin siis itseni irti tästä onnettomasta elämästä ja selvittäisin, mitä oikeasti haluan.

Nyt kesällähän voi vaikka asua ulkona ja selvitellä rauhassa mieltään.

Muuttaisin ulkomaille. Ilman rahaa, ilman tietoa työpaikasta, ilman kunnollista ammattia. Joku lämmin maa pitäisi valita, että tarkenisi nukkua siltojen alla.