Mitä tekisit elämässäsi jos olisi riittävästi rohkeutta?
Eli jos et pelkäisi mahdollisia seurauksia, epäonnistumista ym mitä nyt voikaan olla esteenä. Minä opiskelisin uuden ammatin, joka mahdollistaisi itsenäisemmän työskentelyn vaikka etänä, päättäisin viimeinkin sitoutua itseäni vanhempaan mieheen, joka tuntuu niin oikealta, yrittäisin hänen kanssaan lasta, etsisimme ihanan yhteisen talon maalaismaisemista. Mitäs muut?
Kommentit (33)
Katsoisin joltain deittisaitilta kiinnostavan näköisiä miehiä ja niiden kanssa kävisin pitämässä hauskaa.
Irtisanoutuisin, myisin omaisuuteni ja muuttaisin johonkin lämpimään.
M26 kirjoitti:
Tekisin itsemurhan.
Tuo ei ole rohkeutta, vaan raukkamaisuutta ja periksi antamista.
Poistuisin asunnosta valoisan aikaan.
Eroaisin paikallaan junnaavasta parisuhteesta.
Asettaisin itselleni aikarajan lapsen hankintaan, esim. 1 vuosi. Jos minulla olisi silloin kumppani, joka haluaa samaa ja jonka kanssa tietäisin että asiat pystytään sopimaan myös mahdollisen eron koittaessa, antaisin palaa.
Jos kumppania ei vuoden kuluttua olisi, hankkisin lapsen lahjasiittiöillä.
Ostaisin kolmion pk-seudulta. Ottaisin kämppiksen jos kulut kävisivät liian raskaiksi.
Olen eronnut huonosta miehestö ja nainit elämäni rakkauden, olen muuttanut ulkomaille ja asunut monessa maassa, olen hakenut aikuisena yliopistoon ja päässyt sisään ja opiskellut uuden ammatin. Olen opetellut viittä kieltä ja niistä neljää puhun sujuvasti. Mutta. En uskalla etsiä ystäviä, en osaa ja pelottaa. Mieheni lisäksi ei ole ketään. Etsisin siis itselleni ystäviä.
Ottaisin yhteyttä entisiin ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin, joista en ole kuullut vuosiin.
Pyytäisin anteeksi menneisyyden virheitä ja kusipäistä käytöstäni.
Kertoisin vanhemmilleni että rakastan ja arvostan heitä.
Muuttaisin Audel Hazelin kanssa autiolle saarelle.
pelaisin nettipokerii kaiket yöt¨
Muuttaisin opiskelemaan ulkomaille. No onneks ainakin vaihtoon pääsen Euroopan sisällä vielä. En tykkää puoliks tästä suomalaisten perusluonteesta.
T: asperger ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä entisiin ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin, joista en ole kuullut vuosiin.
Pyytäisin anteeksi menneisyyden virheitä ja kusipäistä käytöstäni.
Kertoisin vanhemmilleni että rakastan ja arvostan heitä.
Mitä sitten olet tehnyt?
Kirjoituksiasi lukeneena en ikinä olisi uskonut tätä lukevani. Näin sitä kuvittelee ihmisen olevan jotain ihan muuta, kuin todellisuudessa on.
Eikös sulla ollut koirakin. Siinä syytä elää.