Kuolinsiivous. Silppusin päiväkirjani.

Nyt kun miettii elämäänsä niin kaipa ne huonotkin vaiheet on pitänyt elää. Nyt kun seuraa lastensa elämää näin sivusta niin onhan niilläkin monenlaista mutkaa ollut. Näin se vaan menee. Aina ei suju hyvin. Onneksi kuitenkin pärjäävät.

- ap -

Olen polttanut lapsuuden ja nuoruuden päiväkirjat ja muistikirjat muutamia vuosia sitten, ei kaduta enkä haikaile niiden perään. Aikuisiän matkapäiväkirjat ovat tallella. 

Itkettää, kuinka tyhmä olin nuorena. Minut raiskattiin 18-vuotiaana ja siitäkin olin kirjoittanut nätisti. Olin ihan penska tuossa iässä enkä ollenkaan samanlainen kuin nykyään ovat tuon ikäiset.

Siivous aloitettu.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi selvisi että aika oli muuttanut joitain muistoja ihan toisenlaiseksi mielessäni, enkä ole varma olisinko halunnut muistaa asioiden oikeaa laitaa.

Juuri niin, luulen että muisti suojelee meidän psyykettä unohtamisella ja muuntamisella.. siksi en uskalla lukea päiväkirjoja.

Mä en aio hävittää päiväkirjojani. Saavat sitten muut ihmetellä härskejä sarjakuvia, luontorunoja ja itsemurhafantasioita, ja heittää roskiin jos/kun haluavat. Ne asiat siellä ovat osa minua samalla tavalla kuin yo-kuva, gradu tai itse virkattu päiväpeitto. Haluan että jälkipolvet tietää että elettiin sitä ennenkin.

Heittäisittekö vaikka kymmenen vuotta vanhoja kortteja pois? Vai heittäiskö osan ja osan säästäis, en osaa päättää.