Lue keskustelun säännöt.
Kaksikielisyys uusperheessä
14.05.2021 |
Onko kellään kokemusta? Itse ja lapseni aiemmasta liitosta puhumme vain suomea ja mies luonnollisesti on puhunut tähän asti suomea myös. Nyt kuitenkin saimme lapsen ja mietimme, olisiko hänestä mahdollista saada kaksikielistä? Normaalistihan yksi aikuinen puhuu lapselle vain yhtä kieltä, mutta miten tässä kun mies puhuisi suomea edelleen meille muille?
Kommentit (49)
Eikö ap:n tapauksessa suomenkielinen perhe yrittäisi tehdä kuopuksesta monikielistä puhumalla kotona useampaa kieltä? Tätä lienee harvempi kokeillut. Ennemmin pitäisi esim. englannin kielisiä päiviä, jolloin koko perhe voi treenata kielitaitoaan hoitaen sen päivän kommunikoinnit englanniksi. Ehkä vielä lisäporkkanana tuleva reissu englanninkieliseen maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen äidinkieli on siis joku muu kuin suomi? Siinä tapauksessa hänen kannattaa puhua omaa äidinkieltään yhteiselle lapsellenne. Osaatko sinä miehen äidinkieltä? Minkä ikäinen isompi lapsi on? Jos hän on vasta aika pieni, voi miehesi puhua äidinkieltään hänellekin.
Minä en osaa miehen äidinkieltä. Isommat lapset ovat ala-asteella.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n tapauksessa suomenkielinen perhe yrittäisi tehdä kuopuksesta monikielistä puhumalla kotona useampaa kieltä? Tätä lienee harvempi kokeillut. Ennemmin pitäisi esim. englannin kielisiä päiviä, jolloin koko perhe voi treenata kielitaitoaan hoitaen sen päivän kommunikoinnit englanniksi. Ehkä vielä lisäporkkanana tuleva reissu englanninkieliseen maahan.
Minä puhun äidinkielenäni suomea, samoin lapset aiemmasta liitostani. Uusi mieheni on kaksikielinen ja hän on puhunut meidän kanssa suomea tähän asti. Nyt mietimme miten kuopuksesta saisi kaksikielisen, vaikka kotona vahvana on joka tapauksessa suomi. Tottakai vanhemmat lapset voivat oppia miehenkin kieltä, ja varmasti oppivatkin jos kuopus sitä oppii, mutta ei siitä heidän äidinkieltään enää tässä vaiheessa tule millään. Eikä tarvitsekaan tulla. En usko että englannin kielen (jota kukaan ei puhu äidinkielenään) tuominen tähän edistäisi mitään? Isommilla sitä tietysti on koulussa.
-ap
Kiitos vastauksista! Oon just miettinyt et miten tää et hän puhuu vain yhdelle lapsista eri kieltä kuin meille muille, toimisi, mutta ilmeisesti se voi toimia ihan hyvin, kunhan siitä vain itse pitää tiukasti kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kantsii pidättäytyä yhdessä kielessä. Monikielisyydestä pelkkää haittaa. Ei osaa puhua eikä kirjoittaa yhtäkään kieltä hyvin.
T. Monikielinen.
Onko sinulle muodostunut yhtä kieltä kuitenkin parhaaksi. Mikä on tunnekielesi.
Lapseni on lukihäiriöinen ja onneksi emme opettaneet kaksikieliseksi. Hyvä kun tämän yhden kielen on kunnolla oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Hän on ylioppilas jo.
Suomi on paras kieli mutta silti täynnä kirjoitusvirheitä, vaikka ymmärrän ja osaan täydellisesti Suomen kieltä ja osaan vaikeitakin tekstejä erinomaisesti, niin en koskaan oppinut kirjoittaa virhetöntä tekstiä. Minulla monikielisyys on aiheuttanut ihan valtava sotkua päässä. Kieliooppia en ole koskaan oppinut millään kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kantsii pidättäytyä yhdessä kielessä. Monikielisyydestä pelkkää haittaa. Ei osaa puhua eikä kirjoittaa yhtäkään kieltä hyvin.
T. Monikielinen.
Ei vaan molemmat vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään. Se on rikkaus aina ja puhumisen tai kirjoittelemisen opettelu on vain opettelua, ei enempää.
joo helppo sun on täysin suomalaisena pitää tätä rikkautena. Et ymmärrä se tuska kun ei oteta töihin tai koulussa mainitaan siitä että tekstin logiikka on vieraskielinen. Olen niin suomalainen mutta silti aina ulkopuolinen koska monikielisyys.
Se on vain rasite kun pitää aina miettiä kielet. Jos mulla ois lapsi niin opettelisin sille vain yhtä kieltä jotta se ymmärtää sen kulttuurin, sävy ja logiikka. SITTEN aikuisena saa toki muita opiskella.
Ehdottomasti mies puhumaan äidinkieltään uudelle lapselle.
Voi olla, että vanhemmille lapsille syntyy siitä ulkopuolisuuden tunteita, joten miehen tulee lapsilleen olla avoin ja jaksaa selittää, miksi nyt tehdään näin. Vanhempien lasten mahdollisia tunteenpurkauksia ei pidä ohittaa tai tukahduttaa, vaan ne pitää kohdata ja saada lapset silti tuntemaan itsensä isälle yhtä tärkeiksi, kielestä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin käy, että eri vanhemmat puhuvat lapselle eri kieltä. Tärkeintä on, että tämä "erikielinen" vanhempi ei puhu sille lapselle aina välillä suomea ja välillä vaikkapa ruotsia, jolloin lapsella menee kielet sekaisin. Ihan hyvä idea, että mies puhuu lapselle ruotsia, näin hän oppii jo lapsena kaksi kieltä.
Tämä on aika yleinen suomalaisten harhaluulo, mutta ei pidä paikkaansa. Tärkeää on, ettei samaan aikaan (eli esim. yhdessä lauseessa), sekoita eri kieliä. Jos puhut vaikka arkipäivisin suomea ja viikonloppuisin ruotsia, niin kyllä lapsi ne helposti erottaa. Toki vaikka sekoittaisit kieliä miten, niin lapsi oppii ne erottamaan, aikaa vaan voi kulua vähän enemmän. Tunnenkin tällaisia lapsia (ja alkuun ajattelin että mitä järkeä tuossa on), mutta toimii sekin.
Muualla maailmassa monikielisyys on ihan normaalia, Suomessa taas ajatellaan että yksikielisyys on normaalia ja toisen kielen lisääminen on jotain nuoralla tasapainottelua. Ei se nyt niin vaikeaa ole, vaikka suunnitelma toki kannattaa ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti mies puhumaan äidinkieltään uudelle lapselle.
Voi olla, että vanhemmille lapsille syntyy siitä ulkopuolisuuden tunteita, joten miehen tulee lapsilleen olla avoin ja jaksaa selittää, miksi nyt tehdään näin. Vanhempien lasten mahdollisia tunteenpurkauksia ei pidä ohittaa tai tukahduttaa, vaan ne pitää kohdata ja saada lapset silti tuntemaan itsensä isälle yhtä tärkeiksi, kielestä riippumatta.
Kiitos viestistä! Mulla ei ollut tullut edes pieneen mieleeni et isommat vois tosiaan kokea ulkopuolisuutta tästä, vaikka nyt se tuntuukin itsestäänselvältä kun sen sanoit! Täytyy tosiaan ottaa heidätkin huomioon! Onneksi he ovat jo niin isoja että ymmärtänevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei uusioperhettä, mutta mies puhuu omaa äidinkieltään lapsellemme vaikka minun ja miehen yhteinen kieli on suomi. Lapsi kuuntelee ja katsoo vain miehen äidinkielisiä ohjelmia ja lastenmusiikkia ja käymme miehen vanhemmilla jotka asuvat Suomessa monta kertaa viikossa. Lapsi oppii Suomen joka tapauksessa, joten panostamme miehen äidinkieleen mahdollisimman paljon.
Miten lapsi voi oppia suomen, jos vanhemmatkaan eivät sitä osaa?
todennäköisesti äiti on sumenkielinen.
Tuo äiti on Suomenkielinen. Puoliso puhuu todennäköisesti Ruotsia tai Venäjää.
No nyt tulisi punakynää ja reippaasti. Pitäisi olla suomenkielinen, ruotsia ja venäjää pienillä alkukirjaimilla.
Ehei, ap:n lapsi oppii Suomen joka tapauksessa, joten kyllä siellä isäkin puhuu vähintään Ranskaa. Ihan ilman punakynää.
Vahva suositus on, että vanhempi puhuu lapselleen omaa äidinkieltä, ns. tunnekieltä. Eli omalla kielellä kun puhuu suoraan omalle lapselle, suomea, kun puhutaan molemmille lapsille tai koko perheelle.
Tunnen perheitä, jossa vanhempi lapsi on oppinut uuden kielen ihan vaan kuuntelemalla, kun sitä puhutaan puolisisarukselle. Kaikki voittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n tapauksessa suomenkielinen perhe yrittäisi tehdä kuopuksesta monikielistä puhumalla kotona useampaa kieltä? Tätä lienee harvempi kokeillut. Ennemmin pitäisi esim. englannin kielisiä päiviä, jolloin koko perhe voi treenata kielitaitoaan hoitaen sen päivän kommunikoinnit englanniksi. Ehkä vielä lisäporkkanana tuleva reissu englanninkieliseen maahan.
Kaksikielisiä perheitä on maapallo pullollaan ja niitä on myös Suomessa paljon. Tässä tapauksessa miehen pitää puhua lapselleen omaa kieltään ja äidin sisarusten kanssa omaansa. Mies osaa mm. oman kielensä tunnesanat ja vivahteet hyvin, mutta suomenkielessä hän ei niitä välttämättä osaa, sillä sanat ovat opettelemalla opittuja, ei luonnollisesti tulleita.
Jos perheen kumpikaan aikuinen ei puhu äidinkielenään englantia, niin en sotkisi sitä tähän soppaan ollenkaan. Perheeseen voi kyllä ottaa myöhemmin vaikka englantilaisen aupairin, jonka kanssa kaikki puhuvat englantia, mutta se on sen ajan murhe. Lapsen voi työntää myös kielikylpypäiväkotiin, jos sitä englantia haluaa parantaa, mutta sitä ennen molemmat vanhemmat puhuvat omaansa ja niin kuin tähänkin asti suomea yhteisenä kielenään.
En usko, että vanhemmat lapset kokevat mitään isompia tunteita tämän asian takia, sillä asia on heille luonnollinen alusta alkaen. Isän ja lapsen kielestä ei saa myöskään tehdä mitään heidän kahden välistä salakieltä, vaan kaiken tulee olla reilua ja ja konstailematonta. Jos asia ei ole niin, niin parisuhde on huono.
Siis miehesi on kuitenkin suomenruotsalainen?
Meillä minä ja "valmiit lapseni" olemme suomenkielisiä ja mieheni kaksikielinen. Kun saimme yhteisen lapsen hän puhui tälle vain ruotsia, samoin appivanhemmat. Lapsi meni myös ruotsinkieliseen päivähoitopaikkaan ja kouluun. 2 vuotiaana osasi jo vaihtaa lennossa puhekieltä kesken lauseen jos kuulija vaihtui. Koulussa ei koskaan ollut ongelmia 2 kielen kanssa. Vanhemmat lapset olivat koulussa oppineet ruotsia joten ymmärsivät hyvin (ja vuosien mittaan erittäin hyvin) kieltä. Näin kukaan ei jäänyt ulkopuolelle.
Ehdottomasti kannattaa antaa lapselle toinen kieli jos mahdollista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kaksikielinen,
Ja uusioperheestä.
Eli puhun suomea ja espanjaa.
Suomea puhun ihan tosi hyvin ja espanjaa jollakin tasolla, mulla ei ole esim kaikki menneiden aika muotojen sanat hallussa eikä kaikki kielioppiasiat
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi on kuitenkin suomenruotsalainen?
Meillä minä ja "valmiit lapseni" olemme suomenkielisiä ja mieheni kaksikielinen. Kun saimme yhteisen lapsen hän puhui tälle vain ruotsia, samoin appivanhemmat. Lapsi meni myös ruotsinkieliseen päivähoitopaikkaan ja kouluun. 2 vuotiaana osasi jo vaihtaa lennossa puhekieltä kesken lauseen jos kuulija vaihtui. Koulussa ei koskaan ollut ongelmia 2 kielen kanssa. Vanhemmat lapset olivat koulussa oppineet ruotsia joten ymmärsivät hyvin (ja vuosien mittaan erittäin hyvin) kieltä. Näin kukaan ei jäänyt ulkopuolelle.
Ehdottomasti kannattaa antaa lapselle toinen kieli jos mahdollista!
Ei ole suomenruotsalainen. Se ois tavallaan helpompaa kun voisi just laittaa ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun mikä sit tukisi tätä kielenoppimista entisestään ihan joka päivä. Nyt mies joutuu puhumaan tätä kieltään yksin, tai tietysti sitten isovanhemmat voi jutella skypessä ym. kun soittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaksikielinen,
Ja uusioperheestä.
Eli puhun suomea ja espanjaa.
Suomea puhun ihan tosi hyvin ja espanjaa jollakin tasolla, mulla ei ole esim kaikki menneiden aika muotojen sanat hallussa eikä kaikki kielioppiasiat
Miten sun perheessä tuettiin sun espanjan oppimista ja ootko aatellut et jos itse olisit samassa tilanteessa aikuisena niin tekisit jotain toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi on kuitenkin suomenruotsalainen?
Meillä minä ja "valmiit lapseni" olemme suomenkielisiä ja mieheni kaksikielinen. Kun saimme yhteisen lapsen hän puhui tälle vain ruotsia, samoin appivanhemmat. Lapsi meni myös ruotsinkieliseen päivähoitopaikkaan ja kouluun. 2 vuotiaana osasi jo vaihtaa lennossa puhekieltä kesken lauseen jos kuulija vaihtui. Koulussa ei koskaan ollut ongelmia 2 kielen kanssa. Vanhemmat lapset olivat koulussa oppineet ruotsia joten ymmärsivät hyvin (ja vuosien mittaan erittäin hyvin) kieltä. Näin kukaan ei jäänyt ulkopuolelle.
Ehdottomasti kannattaa antaa lapselle toinen kieli jos mahdollista!
Ei ole suomenruotsalainen. Se ois tavallaan helpompaa kun voisi just laittaa ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun mikä sit tukisi tätä kielenoppimista entisestään ihan joka päivä. Nyt mies joutuu puhumaan tätä kieltään yksin, tai tietysti sitten isovanhemmat voi jutella skypessä ym. kun soittelevat.
Mutta ruotsinkielinen kuitenkin?
Mun lapsenlapseni on 3 kielinen - äidinkieli suomi, isän kieli espanja ja itse on opetellut 2v+ englannin mitä puhuu yllättävänkin hyvin (on myös vanhempien yhteinen kieli). Kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään, englanti tullut lapselle muuten. Ei näytä olevan lapselle mikään ongelma, skypettää maailmalle isovanhempien kanssa jo kivasti espanjaksi vaikka täällä Suomessa ei sen kielen käyttöä olekaan muuten kuin isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kaksikielinen,
Ja uusioperheestä.
Eli puhun suomea ja espanjaa.
Suomea puhun ihan tosi hyvin ja espanjaa jollakin tasolla, mulla ei ole esim kaikki menneiden aika muotojen sanat hallussa eikä kaikki kielioppiasiatMiten sun perheessä tuettiin sun espanjan oppimista ja ootko aatellut et jos itse olisit samassa tilanteessa aikuisena niin tekisit jotain toisin?
Isäni puhui sitä minulle, katsoin espanjan kielisiä ohjelmia, sitten minulla oli yksi espanjaa puhuva ystävä lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kantsii pidättäytyä yhdessä kielessä. Monikielisyydestä pelkkää haittaa. Ei osaa puhua eikä kirjoittaa yhtäkään kieltä hyvin.
T. Monikielinen.
Onko sinulle muodostunut yhtä kieltä kuitenkin parhaaksi. Mikä on tunnekielesi.
Lapseni on lukihäiriöinen ja onneksi emme opettaneet kaksikieliseksi. Hyvä kun tämän yhden kielen on kunnolla oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Hän on ylioppilas jo.
Kyllä lukihäiriöinenkin voi olla kaksikielinen! Itse kävin kauan puheterapiassa ja fyssarilla hankkimassa apua mutta nykyään 30-vuotiaana pärjään todella hyvin! Kotona puhuttiin ruotsia ja suomea ja lisäksi opin kovalla työllä myöhemmin myös englannin.
Ensimmäiset pari- kolme vuotta tämä on hyvä ajatus, mutta lapset erottavat kielet toisistaan aika varhain ja sitten aikuinen voi puhua välillä myös sitä toista kieltä. Pääasia, ettei kieliä aleta sekoittamaan, esim. sekoittamalla samaan keskusteluun molempia kieliä tai peräti samaan lauseeseen. Eli pitäydytään siinä kielessä millä keskustelu on aloitettu.