Lue keskustelun säännöt.
Kaksikielisyys uusperheessä
14.05.2021 |
Onko kellään kokemusta? Itse ja lapseni aiemmasta liitosta puhumme vain suomea ja mies luonnollisesti on puhunut tähän asti suomea myös. Nyt kuitenkin saimme lapsen ja mietimme, olisiko hänestä mahdollista saada kaksikielistä? Normaalistihan yksi aikuinen puhuu lapselle vain yhtä kieltä, mutta miten tässä kun mies puhuisi suomea edelleen meille muille?
Kommentit (49)
Olen kaksikielinen, ja tunnen paljon kaksi- ja monikielisiä ihmisiä. Lukihäiriöt ja kieltenoppimisvaikeudet eivät johdu useammasta kielestä, eikä tosiaan kaksikielinen ihminen ole välttämättä "kieli-ihminen", vaikka äidinkieliä olisikin kaksi - ei siinä ole mistään ns "kielipäästä" kyse eikä tämä syy-seuraussuhde ole mustavalkoinen millään lailla.
Tuttavapiirissäni on perhe, jossa vanhemmalle lapselle ei puhuttu suomea (eivät asu Suomessa), mutta nuoremmalle suomalainen vanhempi puhuu vain ja ainoastaan suomea. Lapsi ymmärtää suomea, muttei puhu, toinen vanhemmista ja vanhempi lapsi ymmärtävät ehkä joitain sanoja mutta ongelmia tämän asian suhteen ei näytä olevan. Itseäni tosin ihmetyttää se, miksi heitä ei kiinnosta opetella suomea laisinkaan ihan jo sen takia että vanhemmista toinen on suomalainen ja toinen lapsikin sitä ymmärtää, mutta ei kaikkia tosiaan kielet kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata. Tulee tilanteita, jossa miehen pitää kumminkin komennella molempia lapsia yhtä aikaa. Tai ihan jos mies vahtii lapsia niin vääjäämättä toinen lapsista on aina ulkopuolinen. Jos mies puhuu välillä suomea niin lapsella menee suomi ja toinen kieli sekaisin, koska siinä ei ole johdonmukaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Tulee tilanteita, jossa miehen pitää kumminkin komennella molempia lapsia yhtä aikaa. Tai ihan jos mies vahtii lapsia niin vääjäämättä toinen lapsista on aina ulkopuolinen. Jos mies puhuu välillä suomea niin lapsella menee suomi ja toinen kieli sekaisin, koska siinä ei ole johdonmukaisuutta.
Hohhoijaa taas. Lapset eivät ole typeriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei uusioperhettä, mutta mies puhuu omaa äidinkieltään lapsellemme vaikka minun ja miehen yhteinen kieli on suomi. Lapsi kuuntelee ja katsoo vain miehen äidinkielisiä ohjelmia ja lastenmusiikkia ja käymme miehen vanhemmilla jotka asuvat Suomessa monta kertaa viikossa. Lapsi oppii Suomen joka tapauksessa, joten panostamme miehen äidinkieleen mahdollisimman paljon.
Miten lapsi voi oppia suomen, jos vanhemmatkaan eivät sitä osaa?
Ympäristön kielellä on niin suuri vaikutus (päiväkoti, koulu, kaverit, kauppareissut jne.) että Suomessa asuvien lasten ykköskieli tulee todennäköisesti olemaan suomi vaikka vanhemmat eivät osaisi suomea sanaakaan. Monesti tällaisten perheiden lapset puhuvat keskenään kouluikäisinä jo mielummin sitä ympäristön kieltä (tässä tapauksessa suomea) ja luultavasti heidän lapsensa sitten aikanaan eivät välttämättä edes puhu sitä isovanhempien kieltä. Ehkä ymmärtävät isovanhempien kieltä ja osaavaat sanoja mutta eivät varsinaisesti puhu ja kirjoita.
Naapurustossa asuu perhe jonka isä on suomenkielinen, äiti ei, ja äiti käyttää lähinnä englantia perheen ulkopuolisten kanssa jutteluun. Kumpikin vanhemmista puhuu omaa kieltään yhteiselle lapselle, joka tuntuu osaavan kieliä niin hyvin kuin juuri neljä vuotta täyttäneen lapsen nyt voi olettaa mitään kieltä osaavan. Sen olen huomannut että tytön on vähän vaikea puhua suomea meille muille sen jälkeen kun olemme puhuneet englantia hänen äidilleen, ei ole vielä oppinut vaihtamaan kirltä lennosta muiden kuin perheenjäsenten kanssa. Menee suomenkieliseen päiväkotiin ja puhuu suomea muiden naapuruston lasten kanssa. Eli saattaa kasvaa kolmikieliseksi, mutta ei tunnu menoa haittaavan. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kantsii pidättäytyä yhdessä kielessä. Monikielisyydestä pelkkää haittaa. Ei osaa puhua eikä kirjoittaa yhtäkään kieltä hyvin.
T. Monikielinen.
Ei vaan molemmat vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään. Se on rikkaus aina ja puhumisen tai kirjoittelemisen opettelu on vain opettelua, ei enempää.
joo helppo sun on täysin suomalaisena pitää tätä rikkautena. Et ymmärrä se tuska kun ei oteta töihin tai koulussa mainitaan siitä että tekstin logiikka on vieraskielinen. Olen niin suomalainen mutta silti aina ulkopuolinen koska monikielisyys.
Se on vain rasite kun pitää aina miettiä kielet. Jos mulla ois lapsi niin opettelisin sille vain yhtä kieltä jotta se ymmärtää sen kulttuurin, sävy ja logiikka. SITTEN aikuisena saa toki muita opiskella.
Olen todella pahoillani että sinulla on tämä kokemus. Olet ainoa monikielinen, jonka tunnen/tiedän, joka kokee kaksi-/monikielisyyden rikkauden sijaan rasitteena.
Minä olen monikielinen ja nyt aikuisena se on rikkaus, varsinkin työelämässä.
Koulussa oli hankaluuksia, koska aina joku kieli oli dominoivampi. Kun kävin suomenkielistä lukiota niin suomen ope valitti kuinka suomen ainekirjoituksista näki, että ne on kirjoitettu ruotsin kieliopilla. Huomaan sen myös nyt jälkikäteen.
Täissä puhun sekaisin suomea, ruotsia, enkkua ja ranskaa. Ja päivästä riippuen eri kielet dominoivat. Jos olen puhunut koko päivän ruotsia niin päivän viimeinen palaveri suomeksi voi olla todella jäykkä. Tai sitten sanon vahingossa väliin jotain ruotsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n tapauksessa suomenkielinen perhe yrittäisi tehdä kuopuksesta monikielistä puhumalla kotona useampaa kieltä? Tätä lienee harvempi kokeillut. Ennemmin pitäisi esim. englannin kielisiä päiviä, jolloin koko perhe voi treenata kielitaitoaan hoitaen sen päivän kommunikoinnit englanniksi. Ehkä vielä lisäporkkanana tuleva reissu englanninkieliseen maahan.
Minä puhun äidinkielenäni suomea, samoin lapset aiemmasta liitostani. Uusi mieheni on kaksikielinen ja hän on puhunut meidän kanssa suomea tähän asti. Nyt mietimme miten kuopuksesta saisi kaksikielisen, vaikka kotona vahvana on joka tapauksessa suomi. Tottakai vanhemmat lapset voivat oppia miehenkin kieltä, ja varmasti oppivatkin jos kuopus sitä oppii, mutta ei siitä heidän äidinkieltään enää tässä vaiheessa tule millään. Eikä tarvitsekaan tulla. En usko että englannin kielen (jota kukaan ei puhu äidinkielenään) tuominen tähän edistäisi mitään? Isommilla sitä tietysti on koulussa.
-ap
Vaatii todella paljon panostusta ja motivaatiota isältä pitkällä tähtäimellä puhua yhdelle lapselle eri kieltä kuin muulle perheelle, varsinkin kun itse osaa ilmeisen hyvin suomea. Mutta kannattaa aloittaa ja kokeilla miten se arjessa toimii.
Meillä on kolme lasta, melkein aikuisia jo. Mieheni on kaksikielinen mutta lipsui ajan mittaan sen kakkoskielen puhumisesta aina vaan enemmän meidän perheen yhteiseen kieleen. Nyt jälkiteen harmittaa, mutta arkielämässä pitää kumminkin olla sellaiset kielisysteemit ettei mene kommunikaatio hankalaksi.
Mun mies mietti tätä myös alussa koska me muut puhuimme suomea ja hän ainoana kuopuksen kanssa ruotsia. Kuitenkin elämme alueella jossa ystävät, koulu, suku on ruotsinkielisiä joten kaikki tämä tuki isän ja kuopuksen yhteistä kieltä. Sanoin että puhu sitkeästi vaan vaikka tuntuisi kotona hassulta. Olisi ollut todellista haaskausta menettää tämä toinen kieli lapselta
Vaatii todella paljon panostusta ja motivaatiota isältä pitkällä tähtäimellä puhua yhdelle lapselle eri kieltä kuin muulle perheelle, varsinkin kun itse osaa ilmeisen hyvin suomea. Mutta kannattaa aloittaa ja kokeilla miten se arjessa toimii.
Meillä on kolme lasta, melkein aikuisia jo. Mieheni on kaksikielinen mutta lipsui ajan mittaan sen kakkoskielen puhumisesta aina vaan enemmän meidän perheen yhteiseen kieleen. Nyt jälkiteen harmittaa, mutta arkielämässä pitää kumminkin olla sellaiset kielisysteemit ettei mene kommunikaatio hankalaksi.