Minkä takia asioista avoimesti ja rehelliesti puhuminen on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Monesti mulle käy niin, että kun otan asiat esille ja kysyn, mikä mättää: "Huomaan, että joku asia harmittaa." Silloin sieltä vastapuolelta alkaa tullakin kaikkea solkenaan. Ihmettelen, miksi ei voinut aiemmin kertoa vaan tyytyI passiivis-aggressiivisiin keinoihin?

Koksa ei ole kykyä puhua avoimesti.

Narsistin kanssa yhteydenpito on vaan liian kuluttavaa. Suojelen itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kanssa yhteydenpito on vaan liian kuluttavaa. Suojelen itseäni.

huoh. Ja sitten on nämä ihmiset, jotka määrittelevät kaikki tunteita näyttävät ihmiset narsiteiksi.

Joskus kyse voi olla ihan siitäkin, ettei vaan kiinnosta kyseinen henkilö niin paljon, että jaksaisi alkaa harmittavia asioita selvittämään, vaan on helpompaa ottaa etäisyyttä. Eli ei haittaa vaikka välit siitä menisivätkin.

Tekisin sulle samoin. Sori ap. En vaan jaksa sua.

Oletkohan nyt sama ihminen joka avaa samasta aiheesta muitakin ketjuja? Minäkin haluaisin että ihmiset sanoo asiat suoraan mutta on miljoona syytä sille etteivät sano. Täysin asiayhteydestä riippuen on joko sopivaa tai tosi lapsellista että he eivät tee niin. Sinun teemasi lienee se että miksi jotkin ystävyys- tai kaveruussuhteet laimenee ajan kanssa. Ne tekee niin ja se on aika väistämätöntä ihmisten elämässä.

Luuletko sinä todella, että kerran ystävä = ikuisesti ystävä? Joustamatonta ajattelua. Ystävyyksiä tulee ja menee. Aivan murto-osa ystävyyksistä kestää koko elämän. En tunne ketään, joka tapailisi aikuisena ala-asteaikaisia kamuja.

Koska ihmiset eivät halua kantaa vastuuta sanomisistaan tai tekemisistään.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko sinä todella, että kerran ystävä = ikuisesti ystävä? Joustamatonta ajattelua. Ystävyyksiä tulee ja menee. Aivan murto-osa ystävyyksistä kestää koko elämän. En tunne ketään, joka tapailisi aikuisena ala-asteaikaisia kamuja.

No itse asiassa luulen. Ystävyys kestää. Ainakin siis todellinen sellainen.

... eikä ole ala-asteaikaisesta ystävästä kyse vaan henkilöstä, jonk kanssa kaettiin monta vuotta ilot ja surut yhdessä. 

Minä en jaksa tietyille ihmisille puhua, koska he eivät kuuntele ja ymmärrä, vaan alkavat hössöttää ja neuvoa, nousevat sinun yläpuolellesi ja analysoivat sinut rikki - sen sijaan että olisivat hiljaa, kuuntelisivat ja oppisivat.

Moni myös luulee että kaiken ääneen möläyttäminen, mikä tahansa huomio, on hyve. Jos huomaa että joku ihminen käyttäytyy jollain tavalla, niin joillain ihmisillä on tapa yrittää keksiä syy, keksiä se ja kuvitella, että se on oikeutus jakaa omaa aivopieruansa muille:

"Se Mirja on aina niin outo porukassa mutta kuule sillä on semmonen alkoholisti-isä ja mä niin todella ymmärrän sitä että se on niin lapsellinen tossa ja mitenköhän mä voisin sitä siinä auttaa"

No kuule, hankkimalla sivistyksen ja käytöstavat ja pitämällä suusi kiinni. Ja miettimällä mitä omia ongelmia pakenee tuolla maanisella muiden juttujen miettimisellä ja päsmäröinnilla.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa tietyille ihmisille puhua, koska he eivät kuuntele ja ymmärrä, vaan alkavat hössöttää ja neuvoa, nousevat sinun yläpuolellesi ja analysoivat sinut rikki - sen sijaan että olisivat hiljaa, kuuntelisivat ja oppisivat.

Moni myös luulee että kaiken ääneen möläyttäminen, mikä tahansa huomio, on hyve. Jos huomaa että joku ihminen käyttäytyy jollain tavalla, niin joillain ihmisillä on tapa yrittää keksiä syy, keksiä se ja kuvitella, että se on oikeutus jakaa omaa aivopieruansa muille:

"Se Mirja on aina niin outo porukassa mutta kuule sillä on semmonen alkoholisti-isä ja mä niin todella ymmärrän sitä että se on niin lapsellinen tossa ja mitenköhän mä voisin sitä siinä auttaa"

No kuule, hankkimalla sivistyksen ja käytöstavat ja pitämällä suusi kiinni. Ja miettimällä mitä omia ongelmia pakenee tuolla maanisella muiden juttujen miettimisellä ja päsmäröinnilla.

Nyt ei ole kyse tällaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt sama ihminen joka avaa samasta aiheesta muitakin ketjuja? Minäkin haluaisin että ihmiset sanoo asiat suoraan mutta on miljoona syytä sille etteivät sano. Täysin asiayhteydestä riippuen on joko sopivaa tai tosi lapsellista että he eivät tee niin. Sinun teemasi lienee se että miksi jotkin ystävyys- tai kaveruussuhteet laimenee ajan kanssa. Ne tekee niin ja se on aika väistämätöntä ihmisten elämässä.

On niin erilaisia ihmisiä ja ystävyyksiä. Esim työpaikalla: joku avaa kaikki asiansa minulle, joka ei ole (ainakaan heti) kiinnostunut - kerrotaan koirat, lapset, lasten nykyiset ja entiset ym nimillä. Kun ei minua kiinnosta, en aina tiedä puhuuko koirista vai lapsistaan yms.

Itse avaudun vain ystäville. Toisilla on laaja piiri tuttavia, joita kutsuvat ystäviksi.

On jotenkin minulle noloa, että en halua kuunnella kaikkea, enkä varsinkaan kertoa kahvipöydissä. Ystävät on eri kuin satunnaiset tuttavat tai työkaverit.

Meitä on niin monenlaisia eläjiä, kukin taaplatkoot tyylillään (taapeli=sahatun laudan pino, versioita tekijän mukaan...)

Iloista kevättä kaikille teille ja meille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko sinä todella, että kerran ystävä = ikuisesti ystävä? Joustamatonta ajattelua. Ystävyyksiä tulee ja menee. Aivan murto-osa ystävyyksistä kestää koko elämän. En tunne ketään, joka tapailisi aikuisena ala-asteaikaisia kamuja.

No itse asiassa luulen. Ystävyys kestää. Ainakin siis todellinen sellainen.

Ok! Ap:n ystävyys ei ollut todellinen.

No, sehän on hyvä juttu. Turhaa ajanhaaskausta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Häpi end.

Mä otan sen niin, että jos mun ystävä ei tajua tekevänsä mua kohtaan väärin nii pitäköön tunkkinsa. Sä oot varmaan ollu ihan kamala ystävä sitä sun ystävää kohtaan.