Mieheni ei suostu puhumaan minun asioista

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen tuo 23.

Näytä tuo kirjoitukseni miehellesi. Ehkä hän saa siitä ajattelemisen aihetta ja ymmärtää että tämä ignooraaminen ei ole tervettä parisuhteessa.

Jos hän on yhtään tunneälykäs, luettuaan ymmärtää kuinka raakaa ignooraaminen parisuhteessa on.

Harkitsen jos näyttäisin. En tosin usko että hän tietoisesti ignooraa, luulen ihan vilpittömästi että hänen mielestään hänen asiat on tärkeämpiä kuin minun.

Tai sitten olen ihan väärässä ja tilanteen kyynistämä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.

Ei tuo kylläkään ole vastaavaa kuin meillä jossa mies täyttää tilan puhumalla lähinnä itsestään ja omista asioistaan, työstään jne. Ap

Mutta onko sinun keskusteluaiheet raskaita kuulijalleen?

Kukapa tietää? En valita enkä puhu negatiivisista asioista mutta jos kokee kiinnostuksen kohteeni raskaiksi ja vaikka työasiani ja harrastukseni raskaaksi niin ehkä sitten. Olen aina ollut sellainen aika pohdiskelevainen ja analyyttinen ihminen, en mikään hypetystä pursuileva sähköjänis eli mistä kukakin tykkää sitten... Ap

Tarkennan vielä. Sisältääkö keskustelusi vaatimuksia miestä kohtaan joko avoimesti tai rivien välistä luettuna? Sisältääkö myös miehen arvostelua?

Anteeksi en nyt ihan ehkä ymmärrä mitä ajat takaa. Haluaisin välillä kertoa miehelleni esim mitä kivaa olen päivällä nähnyt tai tehnyt mutta hän ei suostu kuuntemaan. Tai kertoa mitä ajattelen vaikkapa työpaikkani muutoksista jotka vaikuttavat paljon elämääni. En minä mitään vaatimuksia latele miehelle enkä käsitä miten miestä arvostelisin jos vaikka kerron mitä uutta opin harrastuksessani tai mitä kiinnostavaa luin opintoihin liittyen. Ap

OK. Tuollaisia juttuja minäkin olisi jaksanut kuunnella ja niistä keskustella. Minun kokemukseni oli lähinnä toimia keskusteluilla likamäpärinä ja toiveiden tynnyrinä.

Vaikuttaa, että miehelläsi narsismi, kun vain omat jutut kelpaavat.

Aika paskalta ystävältä sinäkin kuulostat kun vain pinnallinen ja tietynlainen höttö kelpaa.

Ei se ole vain pinnallista jos ei halua kuunnella jatkuvaa negatiivista valitusta.

Mietitkö kuinka negatiivista sinun ignooraaminen on? Miksi itse suhtaudut negatiivisesti siihen, että vaimosi haluaa keskustella aikuisten asioista eikä vaan jalkapallosta tai jääkiekosta?

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen tuo 23.

Näytä tuo kirjoitukseni miehellesi. Ehkä hän saa siitä ajattelemisen aihetta ja ymmärtää että tämä ignooraaminen ei ole tervettä parisuhteessa.

Jos hän on yhtään tunneälykäs, luettuaan ymmärtää kuinka raakaa ignooraaminen parisuhteessa on.

Ja jos ei tuosta havahdu niin sitten ap voikin alkaa miettiä, kannattaisiko alkaa järjestellä pikkuhiljaa eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen tuo 23.

Näytä tuo kirjoitukseni miehellesi. Ehkä hän saa siitä ajattelemisen aihetta ja ymmärtää että tämä ignooraaminen ei ole tervettä parisuhteessa.

Jos hän on yhtään tunneälykäs, luettuaan ymmärtää kuinka raakaa ignooraaminen parisuhteessa on.

Harkitsen jos näyttäisin. En tosin usko että hän tietoisesti ignooraa, luulen ihan vilpittömästi että hänen mielestään hänen asiat on tärkeämpiä kuin minun.

Tai sitten olen ihan väärässä ja tilanteen kyynistämä.

Ap

Niin, meillä olisi paljon yhteistä puhuttavaa mm. opiskelun ”mitätöinnistä” 🤔 mutta, jospa kirjoittamani herättelisi miestäsi näkemään tilanteen ja sen kuinka jättää sinut syrjään, yksin.

Tiedän tuon tunteen, kun jatkuvasti sivuutetaan, ei jaksa keskittyä mihinkään mitä minulla olisi kerrottavana ym. Jonkinlainen kehittymättömyys, itsekeskeisyys ym. taustalla? En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen tuo 23.

Näytä tuo kirjoitukseni miehellesi. Ehkä hän saa siitä ajattelemisen aihetta ja ymmärtää että tämä ignooraaminen ei ole tervettä parisuhteessa.

Jos hän on yhtään tunneälykäs, luettuaan ymmärtää kuinka raakaa ignooraaminen parisuhteessa on.

Harkitsen jos näyttäisin. En tosin usko että hän tietoisesti ignooraa, luulen ihan vilpittömästi että hänen mielestään hänen asiat on tärkeämpiä kuin minun.

Tai sitten olen ihan väärässä ja tilanteen kyynistämä.

Ap

Niin, meillä olisi paljon yhteistä puhuttavaa mm. opiskelun ”mitätöinnistä” 🤔 mutta, jospa kirjoittamani herättelisi miestäsi näkemään tilanteen ja sen kuinka jättää sinut syrjään, yksin.

Tiedän tuon tunteen, kun jatkuvasti sivuutetaan, ei jaksa keskittyä mihinkään mitä minulla olisi kerrottavana ym. Jonkinlainen kehittymättömyys, itsekeskeisyys ym. taustalla? En tiedä.

Minulle on syntynyt sellainen teoria, että osa ihmisistä kokee parisuhteen ja puolison valinnan vähän samoin kuin koiran ottaminen. On iso massa koiria, jotka ovat potentiaalisesti kivoja ja yhteensopivuuskin on melko hyvin hoidettu, koska sen toisen tarpeita ei koeta kovin tärkeiksi. Sitten on ne, jotka haluavat että kumppani on paras ystävä, sielynkumppani tms, jolloin löytäminen on paljon haasteellisempaa. Kun toinen on toisesta leiristä ja toinen toisesta, tulee törmäyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet mennyt naimisiin? Rehellisesti. Halusit itsekin ne hyvän elämän härpäkkeet mieheltäsi eli miehen ja lapset. Toinen ihminen on vain väline omalle itsekkyydelle, ja siinä sitä nyt ollaan.

Puolusteletko mieheni toimintaa, että hänen asioista pitää puhua ja olla kiinnostunut mutta minun ei?

Ap

Oletko koskaan antanut hänelle samalla mitalla? Monet miehet eivät ilmeisesti ole kykeneviä teoriatasolla samaistumaan jonkun toisen kokemukseen, eli ymmärtääkseen, että joku asia voi tuntua toisesta pahalta, hänellä itselläänkin pitää tulla paha mieli siitä samasta asiasta myös.

Lisäksi hän saattaa kuvitella, että hänen elämänsä ja juttunsa vaan ovat mielenkiintoisempia, sillä sinä kuuntelet häntä. Hän ei siis välttämättä ymmärrä, että sinä teet ihan tietoista eforttia kuunnellaksesi häntä.

Ehkä sinulla on vaan niin tylsät jutut, ei sen tarvitse olla sen kummempaa. Miehet ovat huonoja esittämään kiinnostusta toisen mieliksi, se ei ole meille luontaista samalla tavalla kuin naisille on.

Vierailija kirjoitti:

Anna hänen maistaa omaa lääkettään ja katso mitä tapahtuu. Psyykkaa itsesi etukäteen, että jaksat jääkauden riittävän pitkäännja johdonmukaisesti. Pyri toistamaan hänet mahdollisimman samalla tavalla kuin kohtelee sinua.

Mitäköhän tällä saavuttaa? Saa suhteen entistä pahemmin solmuun huonossa tapauksessa. Suosittelen sanomaan miltä tuntuu ja jos ukko ei kuuntele niin ei varmaan auta kun erota.

Onko sinulla kavereita? Jos mies kertoilee vain kaikkea itseään kiinnostavaa asiapitoista monipolvisesti ja juoruaa muista ihmisistä, niin ei se kovin avoimelta jutustelulta vaikuta. Sillä pidetään toinen pikemmin käsivarren mitan päässä itsestä. Ehkä sama tyyli kuin poikien kanssa.

Meillä mä olen enemmänkin se, jolla on alkanut olla vaikeuksia keskityä mieheni juttuihin. Harmittaa, koska en haluaisi olla k-päinen tyyppi ja haluaisin tietenkin suhteen, jossa puolison asiat kiinnostavat ihan aidosti puolin ja toisin. Itse en tätä suoranaista viilentymistä hoksannut ennen kuin mies siitä sanoi mulle. Taustalla tässä on pitkä suhde, ja mun pitkä tyyymättömyys suhteeseen. Olen vuosia tuntenut vetäväni niin sanotusti kivirekeä miehen muodossa perässäni. Kaikkien asioiden suunnitteleminen, toteuttaminen ja maksaminen, mitä toivoisin että perheenä tehtäisiin, lankeaa mulle. Esimerkiksi pienet ja isommat remontit, lapsen menot ja harrastukset, meidän häät, talon ostamiseen liittyvät asiat, lomamatkat, kodin ja pihan siivoaminen jne. on kaikki mun kontolla. Mies nauttii enemmänkin oleilusta ja on tyyyväinen vähempään. Mies oli vuosia työttömänä ja aika ajoin minusta tuntui, ettei hän edes yrittänyt edistää tilannettaan. Lisäksi mies jäi kiinni kuukausien nettisuhteesta toisen naisen kanssa, mikä murensi luottamuksen. Usein kun kaipaisin tukea hankalassa elämäntilanteissa (esim. perheenjäsenen hautajaiset joihin mies ei sivumennen sanoen suostunut lähtemään mun kanssa eikä kysynyt jälkikäteen niistä mitään, alkoi vain selittää omia asioitaan kun tulin kotiin ollen aivan loppu) tukea ei oikein tule. Joskus kaipaisin syliä, mutta saan jonkun kurjan töksäyksen (esim. lapsettomuushoitojen isoa kivuliasta toimenpidettä etukäteen jännittäessäni mies tokaisi, että ei sinne ole pakko mennä).

Luoja paratkoon, en todellakaan itsekään ole täydellinen, varmasti teen paljon ärsyttäviä asioita. Mutta meillä mun vähäinen innostus (jota koitan kyllä tsempata jatkuvasti) miehen asioiden kuuntelemiseen on seurausta siitä, etten koe saavani suhteesta sitä, mitä elämänkumppanuudelta toivoisin. Yritän kyllä olla kohtelias, mutta yleensä se vaatii erikseen ekstraefforttia. Vuosien varrella olen ottanut hiertäviä asioita puheeksi, ja on käyty muun muassa pariterapiassa useamman kerran. Mies ei nähnyt suhteessa kertomansa mukaan vikaa, ennen kuin tajusi hiljattain, että olen muuttunut kylmemmäksi häntä kohtaan. Tämä ei siis ole tapahtunut tietoisesti, vaan varmaan alitajuisesti mulla.

Eroa tässä ollaan yhdessä mietitty. Ehkä sitten olisi pitänyt keskustella enemmän tulevaisuuden visioista ja siitä, mitä kumpikin elämältään haluaa, ennen kuin perustettiin perhe. On käynyt pikkuhiljaa selväksi, että olemme vain niin kovin erilaisia. Tällainen nykyinen tilanne ei ole oikein kumpaakaan osapuolta kohtaan, voimme molemmat huonosti.

Voisiko teillä olla taustalla jotain pitää tyyymättömyyttä tai perustavanlaatuista ongelmaa suhteessa, mikä miehesi puolelta nyt oireilee näin?

50, miten niin sun miehellä ei ole vaikeuksia keskittyä sinun juttuihisi? Ni, ei varmaan tietty ole kun ei edes yritä, toisin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna hänen maistaa omaa lääkettään ja katso mitä tapahtuu. Psyykkaa itsesi etukäteen, että jaksat jääkauden riittävän pitkäännja johdonmukaisesti. Pyri toistamaan hänet mahdollisimman samalla tavalla kuin kohtelee sinua.

Minusta tämä on pelaamista enkä haluaisi pelaamiseen alentua. Ap

Minusta se ei ole pelaamista, jos olet valmis keskustelemaan rakentavasti sillä sekunnilla, kun hän tajuaa.

Meillä oli ongelma. Yritin puhua, myöhemmin itkin ja huusin. Jatkui, jatkui. Eroakin tehtiin pariin kertaan. Sitten kertakaikkiaan tein samalla tavalla ja vasta se avasi miehen silmät. Saman olen joutunut joskus nuorempanakin tekemään pienemmässä jutussa. Miehet harvoin kuuntelevat, koska naisen puhe on jotain merkityksetöntä. Sinillahan tuo tapahtuu nyt hyvienkin puheiden suhteen.

Omassa toiminnassani siis ei ole ollut kyse kostosta tai näpäyttämisestä vaan siitä, että pointti on saatava perille jotenkin.

Meillä sama. Yhdessä jo vuosia. Itkut, riidat ym. käyty. Sitten lopetin myös ” kuuntelun”, kun mies aloitti työstä tms. jargonin, lähdin tekemään kotihommia tms., en huomioinut ollenkaan, ehkä ynähdin jotain.

Ei sitten puhuttu. Just ja just jotain kauppalistasta tms.

Seuraavaksi lopetin golfaamisen ym. miehen meille manipuloimat harrastukset, joihin olin suostunut yhteisen hyvän vuoksi ja myös osoittaakseni, että haluan oppia ja tehdä yhdessä.

Koskaan, siis todella koskaan, mies ei ole käynyt esim, tanssimassa kanssani, vaikka olen sitä monesti pyytänyt. Selitys, ei pidö siitä. Mutta, työteissuilla, pikkujouluissa ym. tanssik muiden naisten kanssa. Miksikö? Koska naiset pyysi. Minun pyyntöni ei sitten ole ok?

Edelleen, mies varasi yhteisen matkan kysymättä minulta mitään. En lähtenyt. Meni sitten yksin.

Häntä ei kiinnosta mitä esim. opiskelen ja mitä kirjoitan, mutta minun pitää olla kiinnostunut hänen tuotoksistaan, jopa oikolukea ja antaa korjausehdotuksia!

Näitä ignoorauksia riittää….

Nyt olemme siinä pisteessä, että suunnittelen/ toteutan eron. Tulee olemaan yllätys miehelle. En vaan enää jaksa tätä ainaista ”antamista, joustamista, alistumista” miehen kyvyttömyyteen puhua ja olla läsnä.

Hänellä on kyllä aina aikaa esim. työ- tai kaverikokouksille, mutta ei minulle koskaan.

Mitä mikä merkitys minulla on miehen elämässä? Ei hänelläkään pian kun lähden.

No HUH, onpa yksipuolinen "suhde" teillä! Onneksi otat eron, eihän tuo ole rakkautta. Miten kaikki muu voi olla tärkeämpää ja oma vaimo ihan mitätön..?

N28