Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei suostu puhumaan minun asioista
14.05.2021 |
Suhteemme alkuvuosina ihan normaalisti keskusteltiin molempien asioista. Mutta nyt oltuamme naimisissa muutaman vuoden (lapsikin on) mies ei enää suostu puhumaan minun asioista eikä edes kuuntelemaan niitä. Tarkoitan siis ihan tavallisia kuulumisiani, asioita jotka minua kiinnostaa jne. Kun aloitan niistä puhumaan hän ei vastaa mitään, vaihtaa puheenaihetta tai tulee kiire ”kastelemaan kukkia” tai jotain vastaavaa josta tulee kyllä selväksi että häntä ei asiani kiinnosta. Tai ehkä tämä on hänen mielenosoitus jostain en tiedä tosin mistä... tai ehkä hänen käsitys hyvästä avioliitosta... Hänen kuulumisia hän kyllä puhuu ja vaikka kuinka paljon omista kiinnostuksenkohteistaan ja lisäksi yleisiä asiita jotka ei ole kummankaan henkilökohtaisia vaan vaikka uutisista tai telkkariohjelmista tms. Yritän lähes aina kuunnella hänen kuulumisia ja osallistua keskusteluun hänen harrastuksista ja työstä. Minun asioille ei kuitenkaan ole tilaa ja se alkaa todella häiritsemään minua. Kun otan asian puheeksi mies katsoo hämmästyneenä eikä (muka?) ymmärrä mitä tarkoitan.
Onko tämä yleistäkin pitkässä suhteessa? Oma kiinnostus mihinkään yhteiseen hiipuu koko ajan kun millekään tasavertaisuudelle ei tunnu enää olevan tilaa.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Ja vaimon puhetulva lisääntyi ja muuttui entistä valittavammaksi, koska hän tunsi useammin ja useammin, ettei tullut kohdatuksi, kun sinä väistelit häntä ja asiaa. Noidankehä valmis, molemmat rakentavat sitä. Tuollaisista ongelmista ei päästä hyvään lopputulokseen kuin asia kohtaamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna hänen maistaa omaa lääkettään ja katso mitä tapahtuu. Psyykkaa itsesi etukäteen, että jaksat jääkauden riittävän pitkäännja johdonmukaisesti. Pyri toistamaan hänet mahdollisimman samalla tavalla kuin kohtelee sinua.
Minusta tämä on pelaamista enkä haluaisi pelaamiseen alentua. Ap
Minusta se ei ole pelaamista, jos olet valmis keskustelemaan rakentavasti sillä sekunnilla, kun hän tajuaa.
Meillä oli ongelma. Yritin puhua, myöhemmin itkin ja huusin. Jatkui, jatkui. Eroakin tehtiin pariin kertaan. Sitten kertakaikkiaan tein samalla tavalla ja vasta se avasi miehen silmät. Saman olen joutunut joskus nuorempanakin tekemään pienemmässä jutussa. Miehet harvoin kuuntelevat, koska naisen puhe on jotain merkityksetöntä. Sinillahan tuo tapahtuu nyt hyvienkin puheiden suhteen.
Omassa toiminnassani siis ei ole ollut kyse kostosta tai näpäyttämisestä vaan siitä, että pointti on saatava perille jotenkin.
Meillä sama. Yhdessä jo vuosia. Itkut, riidat ym. käyty. Sitten lopetin myös ” kuuntelun”, kun mies aloitti työstä tms. jargonin, lähdin tekemään kotihommia tms., en huomioinut ollenkaan, ehkä ynähdin jotain.
Ei sitten puhuttu. Just ja just jotain kauppalistasta tms.
Seuraavaksi lopetin golfaamisen ym. miehen meille manipuloimat harrastukset, joihin olin suostunut yhteisen hyvän vuoksi ja myös osoittaakseni, että haluan oppia ja tehdä yhdessä.
Koskaan, siis todella koskaan, mies ei ole käynyt esim, tanssimassa kanssani, vaikka olen sitä monesti pyytänyt. Selitys, ei pidö siitä. Mutta, työteissuilla, pikkujouluissa ym. tanssik muiden naisten kanssa. Miksikö? Koska naiset pyysi. Minun pyyntöni ei sitten ole ok?
Edelleen, mies varasi yhteisen matkan kysymättä minulta mitään. En lähtenyt. Meni sitten yksin.
Häntä ei kiinnosta mitä esim. opiskelen ja mitä kirjoitan, mutta minun pitää olla kiinnostunut hänen tuotoksistaan, jopa oikolukea ja antaa korjausehdotuksia!
Näitä ignoorauksia riittää….
Nyt olemme siinä pisteessä, että suunnittelen/ toteutan eron. Tulee olemaan yllätys miehelle. En vaan enää jaksa tätä ainaista ”antamista, joustamista, alistumista” miehen kyvyttömyyteen puhua ja olla läsnä.
Hänellä on kyllä aina aikaa esim. työ- tai kaverikokouksille, mutta ei minulle koskaan.
Mitä mikä merkitys minulla on miehen elämässä? Ei hänelläkään pian kun lähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Ei tuo kylläkään ole vastaavaa kuin meillä jossa mies täyttää tilan puhumalla lähinnä itsestään ja omista asioistaan, työstään jne. Ap
Mutta onko sinun keskusteluaiheet raskaita kuulijalleen?
Kukapa tietää? En valita enkä puhu negatiivisista asioista mutta jos kokee kiinnostuksen kohteeni raskaiksi ja vaikka työasiani ja harrastukseni raskaaksi niin ehkä sitten. Olen aina ollut sellainen aika pohdiskelevainen ja analyyttinen ihminen, en mikään hypetystä pursuileva sähköjänis eli mistä kukakin tykkää sitten... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Ja vaimon puhetulva lisääntyi ja muuttui entistä valittavammaksi, koska hän tunsi useammin ja useammin, ettei tullut kohdatuksi, kun sinä väistelit häntä ja asiaa. Noidankehä valmis, molemmat rakentavat sitä. Tuollaisista ongelmista ei päästä hyvään lopputulokseen kuin asia kohtaamalla.
Kerrotko miten ne sitten kohdataan että päästään hyvää lopputulokseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Ei tuo kylläkään ole vastaavaa kuin meillä jossa mies täyttää tilan puhumalla lähinnä itsestään ja omista asioistaan, työstään jne. Ap
Mutta onko sinun keskusteluaiheet raskaita kuulijalleen?
Kukapa tietää? En valita enkä puhu negatiivisista asioista mutta jos kokee kiinnostuksen kohteeni raskaiksi ja vaikka työasiani ja harrastukseni raskaaksi niin ehkä sitten. Olen aina ollut sellainen aika pohdiskelevainen ja analyyttinen ihminen, en mikään hypetystä pursuileva sähköjänis eli mistä kukakin tykkää sitten... Ap
Tarkennan vielä. Sisältääkö keskustelusi vaatimuksia miestä kohtaan joko avoimesti tai rivien välistä luettuna? Sisältääkö myös miehen arvostelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Ja vaimon puhetulva lisääntyi ja muuttui entistä valittavammaksi, koska hän tunsi useammin ja useammin, ettei tullut kohdatuksi, kun sinä väistelit häntä ja asiaa. Noidankehä valmis, molemmat rakentavat sitä. Tuollaisista ongelmista ei päästä hyvään lopputulokseen kuin asia kohtaamalla.
Kerrotko miten ne sitten kohdataan että päästään hyvää lopputulokseen?
Jos vaimo valittaa, että töissä oli paskaa tms, sano, että sulla on varmasti ollut rankka päivä, tule tänne kainaloon hetkeksi paijattavaksi. Taatusti toimii paremmin kuin se, että olet kuin et olisi kuullutkaan ja alat kertoa uudesta ruohonleikkurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Ei tuo kylläkään ole vastaavaa kuin meillä jossa mies täyttää tilan puhumalla lähinnä itsestään ja omista asioistaan, työstään jne. Ap
Mutta onko sinun keskusteluaiheet raskaita kuulijalleen?
Kukapa tietää? En valita enkä puhu negatiivisista asioista mutta jos kokee kiinnostuksen kohteeni raskaiksi ja vaikka työasiani ja harrastukseni raskaaksi niin ehkä sitten. Olen aina ollut sellainen aika pohdiskelevainen ja analyyttinen ihminen, en mikään hypetystä pursuileva sähköjänis eli mistä kukakin tykkää sitten... Ap
Tarkennan vielä. Sisältääkö keskustelusi vaatimuksia miestä kohtaan joko avoimesti tai rivien välistä luettuna? Sisältääkö myös miehen arvostelua?
Tuossa vaiheessa todennäköisesti sisältää eikäse ole mikään rikos. Toinenkaan ei toimi oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ap oikeasti tiedä. Tänne palstalle saa kirjoitella kuka tahansa ja saa vaikka tehdä aloituksen ja jättää paljon informaatiota pois tyyliin että on itse tylsä tai ei kehitä itseään tai on läheisriippuvainen tms. ja kuitenkin parisuhteen ongelmien syy on se toinen. En sano että sinä olet se ongelma kun en tiedä sinun tai pikemminkin teidän kokonaistilannetta, mutta tämä on se todellisuus jossa eletään. Palstalle voi aloittaa ketjuja tyyliin mieheni on sika koska hän ei sitä ja tätä ja siitä voi jättää pois kaikki omat vajaatoiminnat mutta palsta sen kuin hurraa tälle aloitukselle koska se ei edes käy aivojen kautta vaan tulee suoraan selkäytimestä.
Tosi monet tälle palstalle tehdyistä aloituksista keskittyy pintatasoon ja kumppanin koettuun pintatason käyttäytymiseen. Harvemmin, no, en kyllä koskaan näe sellaisia aloituksia jossa mietittäisiin tämän kumppanin senhetkistä elämäntilannetta ja haasteita ja mieltymyksiä vaan koko aloitus keskittyy omien tarpeiden yksisilmäiseen kinaamiseen ja luottamukseen siitä, että palsta kyllä tykkäilee ihan kuoliaaksi minkä tahansa ketjun jossa täysin esteettä syytetään miehiä ihan mistä tahansa. Mielestäni se on aika lailla sivistyksellinen aivokuolema ja syy sille, että some pitäisi lakkauttaa kokonaan.
Palstan aloituksista minimissään 60 prosenttia edustaa sellaista missä ei ole millään tavalla analysoitu tai mietitty kaikkien osapuolelten näkökulmaa vaan ihan pieretään omaa välitöntä mukavuudenhalua. Sori mutta näin se on. Palstan tasoa nostaisi saman tien huomattavasti se, että kaikkiin aloituksiin tuotaisiin oman näkökulman mukana myös pohdintaa siitä, mitä sen toisen tai toisten osapuolen tarpeisiin voisi sisältyä ja mikä niiden pohjalta voisi sen toisen käytöstä osaltaan selittää. Jos tätä ei tapahdu, palsta on ja tulee olemaan vain vähä-älyisimpien älyllinen likaviemäri johon voi suoltaa ilman mitään itsekritiikkiä syyttelyä sellaisia ihmisiä kohtaan jotka kaikella todennäköisyydellä ovat älykkäämpiä ja aikaansaavampia kuin syyttelijä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet mennyt naimisiin? Rehellisesti. Halusit itsekin ne hyvän elämän härpäkkeet mieheltäsi eli miehen ja lapset. Toinen ihminen on vain väline omalle itsekkyydelle, ja siinä sitä nyt ollaan.
Nainen ei saa lapsia täysin ilman työtä niin kuin mies. Nainen uhraa aina paljon enemmän kuin mies kun päättää perustaa perheen. Mies ei menetä koko identiteettiään, työelämässä etenemistä, tee talouteensa isoa lovea ja ota riskiä kuolemisesta kun hankkii jälkeläisen, puhumattakaan siitä että olisi vuosikymmeniä muiden piikana ilmaiseksi.
Turhaan rakentelet olkiukkoja.
Ei ole olkiukko vaan totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Ei tuo kylläkään ole vastaavaa kuin meillä jossa mies täyttää tilan puhumalla lähinnä itsestään ja omista asioistaan, työstään jne. Ap
Mutta onko sinun keskusteluaiheet raskaita kuulijalleen?
Kukapa tietää? En valita enkä puhu negatiivisista asioista mutta jos kokee kiinnostuksen kohteeni raskaiksi ja vaikka työasiani ja harrastukseni raskaaksi niin ehkä sitten. Olen aina ollut sellainen aika pohdiskelevainen ja analyyttinen ihminen, en mikään hypetystä pursuileva sähköjänis eli mistä kukakin tykkää sitten... Ap
Tarkennan vielä. Sisältääkö keskustelusi vaatimuksia miestä kohtaan joko avoimesti tai rivien välistä luettuna? Sisältääkö myös miehen arvostelua?
Anteeksi en nyt ihan ehkä ymmärrä mitä ajat takaa. Haluaisin välillä kertoa miehelleni esim mitä kivaa olen päivällä nähnyt tai tehnyt mutta hän ei suostu kuuntemaan. Tai kertoa mitä ajattelen vaikkapa työpaikkani muutoksista jotka vaikuttavat paljon elämääni. En minä mitään vaatimuksia latele miehelle enkä käsitä miten miestä arvostelisin jos vaikka kerron mitä uutta opin harrastuksessani tai mitä kiinnostavaa luin opintoihin liittyen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Minkä ikäinen olet? Ei elämä ole höttöhattaraa, kivakivaa ja nasunasua!
Oletko koskaan esim. itkenyt maassa sikiöasennossa tuskaa, kun puolisosi on pettänyt?
Oletko menettänyt lastasi kohdussa ja haudannut hänet?
Oletko nähnyt kuinka vanhempasi on kiinni syöpähoitojen jälkeen kiinni hengityskoneessa, josta hänet irroitetaan viimeiselle matkalle ja näet hänen viimeisen henkäyksensä?
Nämä ja monet muut tapahtumat ovat realismia minulle.
Älä tule kirjoittamaan, että et jaksa aikuisena velvollisuuksiasi parisuhteessa tehdä! Lapsellisen miehen ongelmia täällä toitotat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Ei tuo kylläkään ole vastaavaa kuin meillä jossa mies täyttää tilan puhumalla lähinnä itsestään ja omista asioistaan, työstään jne. Ap
Mutta onko sinun keskusteluaiheet raskaita kuulijalleen?
Kukapa tietää? En valita enkä puhu negatiivisista asioista mutta jos kokee kiinnostuksen kohteeni raskaiksi ja vaikka työasiani ja harrastukseni raskaaksi niin ehkä sitten. Olen aina ollut sellainen aika pohdiskelevainen ja analyyttinen ihminen, en mikään hypetystä pursuileva sähköjänis eli mistä kukakin tykkää sitten... Ap
Tarkennan vielä. Sisältääkö keskustelusi vaatimuksia miestä kohtaan joko avoimesti tai rivien välistä luettuna? Sisältääkö myös miehen arvostelua?
Anteeksi en nyt ihan ehkä ymmärrä mitä ajat takaa. Haluaisin välillä kertoa miehelleni esim mitä kivaa olen päivällä nähnyt tai tehnyt mutta hän ei suostu kuuntemaan. Tai kertoa mitä ajattelen vaikkapa työpaikkani muutoksista jotka vaikuttavat paljon elämääni. En minä mitään vaatimuksia latele miehelle enkä käsitä miten miestä arvostelisin jos vaikka kerron mitä uutta opin harrastuksessani tai mitä kiinnostavaa luin opintoihin liittyen. Ap
OK. Tuollaisia juttuja minäkin olisi jaksanut kuunnella ja niistä keskustella. Minun kokemukseni oli lähinnä toimia keskusteluilla likamäpärinä ja toiveiden tynnyrinä.
Vaikuttaa, että miehelläsi narsismi, kun vain omat jutut kelpaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Ei tuo kylläkään ole vastaavaa kuin meillä jossa mies täyttää tilan puhumalla lähinnä itsestään ja omista asioistaan, työstään jne. Ap
Mutta onko sinun keskusteluaiheet raskaita kuulijalleen?
Kukapa tietää? En valita enkä puhu negatiivisista asioista mutta jos kokee kiinnostuksen kohteeni raskaiksi ja vaikka työasiani ja harrastukseni raskaaksi niin ehkä sitten. Olen aina ollut sellainen aika pohdiskelevainen ja analyyttinen ihminen, en mikään hypetystä pursuileva sähköjänis eli mistä kukakin tykkää sitten... Ap
Tarkennan vielä. Sisältääkö keskustelusi vaatimuksia miestä kohtaan joko avoimesti tai rivien välistä luettuna? Sisältääkö myös miehen arvostelua?
Anteeksi en nyt ihan ehkä ymmärrä mitä ajat takaa. Haluaisin välillä kertoa miehelleni esim mitä kivaa olen päivällä nähnyt tai tehnyt mutta hän ei suostu kuuntemaan. Tai kertoa mitä ajattelen vaikkapa työpaikkani muutoksista jotka vaikuttavat paljon elämääni. En minä mitään vaatimuksia latele miehelle enkä käsitä miten miestä arvostelisin jos vaikka kerron mitä uutta opin harrastuksessani tai mitä kiinnostavaa luin opintoihin liittyen. Ap
OK. Tuollaisia juttuja minäkin olisi jaksanut kuunnella ja niistä keskustella. Minun kokemukseni oli lähinnä toimia keskusteluilla likamäpärinä ja toiveiden tynnyrinä.
Vaikuttaa, että miehelläsi narsismi, kun vain omat jutut kelpaavat.
Aika paskalta ystävältä sinäkin kuulostat kun vain pinnallinen ja tietynlainen höttö kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Minkä ikäinen olet? Ei elämä ole höttöhattaraa, kivakivaa ja nasunasua!
Oletko koskaan esim. itkenyt maassa sikiöasennossa tuskaa, kun puolisosi on pettänyt?
Oletko menettänyt lastasi kohdussa ja haudannut hänet?
Oletko nähnyt kuinka vanhempasi on kiinni syöpähoitojen jälkeen kiinni hengityskoneessa, josta hänet irroitetaan viimeiselle matkalle ja näet hänen viimeisen henkäyksensä?
Nämä ja monet muut tapahtumat ovat realismia minulle.Älä tule kirjoittamaan, että et jaksa aikuisena velvollisuuksiasi parisuhteessa tehdä! Lapsellisen miehen ongelmia täällä toitotat.
Joo, sössön sössön vali vali! Teidät ruikuttaja-akat kyllä on nähty. Kaikilla toki on ongelmia elämässä, mutta niiden käsittelyyn on aikansa ja se aika ei ole jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Ei tuo kylläkään ole vastaavaa kuin meillä jossa mies täyttää tilan puhumalla lähinnä itsestään ja omista asioistaan, työstään jne. Ap
Mutta onko sinun keskusteluaiheet raskaita kuulijalleen?
Kukapa tietää? En valita enkä puhu negatiivisista asioista mutta jos kokee kiinnostuksen kohteeni raskaiksi ja vaikka työasiani ja harrastukseni raskaaksi niin ehkä sitten. Olen aina ollut sellainen aika pohdiskelevainen ja analyyttinen ihminen, en mikään hypetystä pursuileva sähköjänis eli mistä kukakin tykkää sitten... Ap
Tarkennan vielä. Sisältääkö keskustelusi vaatimuksia miestä kohtaan joko avoimesti tai rivien välistä luettuna? Sisältääkö myös miehen arvostelua?
Anteeksi en nyt ihan ehkä ymmärrä mitä ajat takaa. Haluaisin välillä kertoa miehelleni esim mitä kivaa olen päivällä nähnyt tai tehnyt mutta hän ei suostu kuuntemaan. Tai kertoa mitä ajattelen vaikkapa työpaikkani muutoksista jotka vaikuttavat paljon elämääni. En minä mitään vaatimuksia latele miehelle enkä käsitä miten miestä arvostelisin jos vaikka kerron mitä uutta opin harrastuksessani tai mitä kiinnostavaa luin opintoihin liittyen. Ap
OK. Tuollaisia juttuja minäkin olisi jaksanut kuunnella ja niistä keskustella. Minun kokemukseni oli lähinnä toimia keskusteluilla likamäpärinä ja toiveiden tynnyrinä.
Vaikuttaa, että miehelläsi narsismi, kun vain omat jutut kelpaavat.
Aika paskalta ystävältä sinäkin kuulostat kun vain pinnallinen ja tietynlainen höttö kelpaa.
Ei se ole vain pinnallista jos ei halua kuunnella jatkuvaa negatiivista valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Minkä ikäinen olet? Ei elämä ole höttöhattaraa, kivakivaa ja nasunasua!
Oletko koskaan esim. itkenyt maassa sikiöasennossa tuskaa, kun puolisosi on pettänyt?
Oletko menettänyt lastasi kohdussa ja haudannut hänet?
Oletko nähnyt kuinka vanhempasi on kiinni syöpähoitojen jälkeen kiinni hengityskoneessa, josta hänet irroitetaan viimeiselle matkalle ja näet hänen viimeisen henkäyksensä?
Nämä ja monet muut tapahtumat ovat realismia minulle.Älä tule kirjoittamaan, että et jaksa aikuisena velvollisuuksiasi parisuhteessa tehdä! Lapsellisen miehen ongelmia täällä toitotat.
Joo, sössön sössön vali vali! Teidät ruikuttaja-akat kyllä on nähty. Kaikilla toki on ongelmia elämässä, mutta niiden käsittelyyn on aikansa ja se aika ei ole jatkuvasti.
Joo, mutta vaimo kysyy sitä käsittelyä joka päivä, kun niitä ei käsitellä. Että käsitelläänkö tänään, no entä tänään, tänään?, joko tänään, no eikö pask***nen tänäänkään, ja ei siis per***e tänäänkään vai!?
Eli näetkö mekaniikan millä se asia leviää peittämään kaiken alleen eikä se ole yksin sen puhujan syy vaan kuuntelija myös osallistuu pahan olon luomiseen aktiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Minkä ikäinen olet? Ei elämä ole höttöhattaraa, kivakivaa ja nasunasua!
Oletko koskaan esim. itkenyt maassa sikiöasennossa tuskaa, kun puolisosi on pettänyt?
Oletko menettänyt lastasi kohdussa ja haudannut hänet?
Oletko nähnyt kuinka vanhempasi on kiinni syöpähoitojen jälkeen kiinni hengityskoneessa, josta hänet irroitetaan viimeiselle matkalle ja näet hänen viimeisen henkäyksensä?
Nämä ja monet muut tapahtumat ovat realismia minulle.Älä tule kirjoittamaan, että et jaksa aikuisena velvollisuuksiasi parisuhteessa tehdä! Lapsellisen miehen ongelmia täällä toitotat.
Joo, sössön sössön vali vali! Teidät ruikuttaja-akat kyllä on nähty. Kaikilla toki on ongelmia elämässä, mutta niiden käsittelyyn on aikansa ja se aika ei ole jatkuvasti.
Juuri näin vastaa kehittymätön teinijonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tapahtui minun puoleltani, kun vaimon keskustelu muuttui jatkuvasti negatiiviseksi. Aina oli jotain valittamista jostakin asiasta, aina olisi pitänyt olla hankkimassa tai tekemässä jotain. Minulle nämä keskustelut kävivät niin raskaiksi että yritin kääntää puheenaiheet muihin yleisempiin ja kevyempiin aiheisiin. Omia asioitakaan en jaksanut enää kertoa kuin pintapuolisesti, ettei tulisi velvollisuutta kuunnella niitä toisen vuodatuksia.
Minkä ikäinen olet? Ei elämä ole höttöhattaraa, kivakivaa ja nasunasua!
Oletko koskaan esim. itkenyt maassa sikiöasennossa tuskaa, kun puolisosi on pettänyt?
Oletko menettänyt lastasi kohdussa ja haudannut hänet?
Oletko nähnyt kuinka vanhempasi on kiinni syöpähoitojen jälkeen kiinni hengityskoneessa, josta hänet irroitetaan viimeiselle matkalle ja näet hänen viimeisen henkäyksensä?
Nämä ja monet muut tapahtumat ovat realismia minulle.Älä tule kirjoittamaan, että et jaksa aikuisena velvollisuuksiasi parisuhteessa tehdä! Lapsellisen miehen ongelmia täällä toitotat.
Joo, sössön sössön vali vali! Teidät ruikuttaja-akat kyllä on nähty. Kaikilla toki on ongelmia elämässä, mutta niiden käsittelyyn on aikansa ja se aika ei ole jatkuvasti.
Joo, mutta vaimo kysyy sitä käsittelyä joka päivä, kun niitä ei käsitellä. Että käsitelläänkö tänään, no entä tänään, tänään?, joko tänään, no eikö pask***nen tänäänkään, ja ei siis per***e tänäänkään vai!?
Eli näetkö mekaniikan millä se asia leviää peittämään kaiken alleen eikä se ole yksin sen puhujan syy vaan kuuntelija myös osallistuu pahan olon luomiseen aktiivisesti.
Tämä! Sitte äijä ihmettelee kun mikään muukaan ei toimi, esim. seksi. Siinähän sitten kärvistelee. Kun ei äly riitä puhumiseen ja aikuismaiseen kommunikointiin.
Ap, olen tuo 23.
Näytä tuo kirjoitukseni miehellesi. Ehkä hän saa siitä ajattelemisen aihetta ja ymmärtää että tämä ignooraaminen ei ole tervettä parisuhteessa.
Jos hän on yhtään tunneälykäs, luettuaan ymmärtää kuinka raakaa ignooraaminen parisuhteessa on.
Alue: Aihe vapaa
Mutta onko sinun keskusteluaiheet raskaita kuulijalleen?