Lue keskustelun säännöt.
Hormonaalinen/stressin tuoma lihavuus - miten laihtua?
13.05.2021 |
Olen jo pari vuotta yrittänyt vaikka mitä saadakseni kilpirauhasen vajaatoiminnan tuomat kilot lähtemään. Eivät lähde mihinkään. Olen muuten melko urheilullinen, enkä ole ollut lihava aikaisemmin. Edelleen käyn juoksulenkeillä, kuntosalilla, ryhmäliikunnassakin toisinaan. Syön normaalisti, kasvispainotteisesti ja milloin herkuttelen, niin lähinnä jäätelöllä, suklaalla ja kotipullalla, en pikaruoalla, limuilla tai alkoholilla.
Painoni nousi lyhyellä ajalla noin 15kg, ja kun arvot saatiin korjatuksi, se jäi siihen. En ole lihonut sen jälkeen lisää, mutta en myöskään saa painoa putoamaan. Olen korjannut nukkumistani ja koettanut muutenkin rentoutua enemmän sen jälkeen, kun lääkäri totesi, että syynä kilpirauhasen temppuiluun ja painoon on todennäköisesti pitkään jatkunut stressi, jonka läheisen ihmisen kuolema laukaisi.
Tuntuu, että olen pian epätoivoinen tämän asian kanssa. En koe itseäni kunnolla minuksi tässä painossa. Paino on asettunut epätasaisesti vyötärölle ja leuan alle, näytän raskaana olevalta hoikalta ihmiseltä ja maha hankaloittaa liikkumista. Kehonkoostumusmittauksen mukaan läski on nimenomaan pinnassa, ei onneksi sisäelinten ympärillä, mutta pelkään, että jos tämä jatkuu, on riski ylipainon tuomiin sairauksiin.
Toivoisin mahdollisilta kohtalotovereilta vinkkejä, kuinka päästä eteenpäin.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan raa'asti kalorien laskeminen 1500kcal/pv, 5x viikossa liikuntaa, 1.5g proteiinia/painokilo. Sitkeyttä tarvitset, mutta kun varaat vaikka vuoden niin varmaankin pääset tavoitteeseesi. Tsemppiä, 10 kg sain itse tällä 10 kuukaudessa. Jos jostain lintsasi, mitään ei tapahtunut.
Selkeästi et tajua kilpirauhassairauksista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Aika samat kokemukset. Vahvaa stressiä ollut melkein koko elämä. Joo, stressiä on kaikilla, cptsd-stressiä ei ole kaikilla eikä yhtä vaikea elämä kuin omani.
Kilpirauhanen hajosi, omaiset kuolivat. Ei ole lähiomaisia jne. Paino noussut 20 kg. Ennen liikuin monella eri tavalla, nykyään vain kävelen ja tanssin, koska keho sen verran sekaisin, että maitohappo kertyy eikä poistu normaalisti, joten liikunnasta tulee todella huono olo.
Paino tällä hetkellä 20 kg yli lähtötilanteen. Se pysyy hyvät tovit tasaisena, tulee sellaisia hetkiä, että paino nousee viikon - kahden aikana 4 - 8 kg ja ne ovat todella tiukassa saada pois. Ja sitten jos siinä joskus onnistuu, tulee taas vuoden tai parin päästä uudestaan tuo nousuviikko. En jaksa enää edes välittää siitä, miltä näytän, kunhan vaan löytäisin vaatteita, jotka mahtuvat päälle. Pitäisi olla varmaan vuosi tai pari pois töistä ja mennä jonnekin paratiisiin hoidattamaan itseään - sekin täyttä utopiaa nyt korona-aikana. Ilmeisesti sokeria ei saisi syödä enää ikinä niin sitten saattaisi paino pysyä jotenkin kurissa.
DR Bergillä on hyviä vanhoja videoita youtubessa neljästä lihavuustyypistä. Sinulla varmasti dominoi näistä kaksi: kilpirauhanen ja lisämunuainen (stressi).
Ei sokerin poisjättäminen auta. Itse en syö lainkaan sokeria, mutta ei se paino sillä putoa.
Vierailija kirjoitti:
Eric Bergin ja Sten Ekbergin videoita katsomaan. Montako kertaa viikossa oikeasti liikut? Juoksun jättäisin pois, tilalle kävelyä tai HIIT-treeniä. Mitä on ryhmäliikunta tässä tapauksessa? Liiallinen ja vääräntyylinen liikkuminen pitää stressiä yllä.
Suosittelen myös pätkäpaastoa ja hiilareiden hilaamista alas, jos ei ketoon asti niin n. 100 g/päivä. Voi tuntua työläältä ja stressaavalta, jos tulee vaikutelma, ettei mitään saa enää syödä, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Kun tutustuu vhh-ruokavalioon kunnolla, niin huomaa, että kyllä sielläkin on niitä herkkuvaihtoehtoja tarjolla. Se nyt vain on niin, että hiilareiden karsiminen on tehokkain keino hormoniperäisen lihavuuden hoitoon.
Rupea myös meditoimaan. Aloita vaikka ohjatuista meditaatioista, jos se tuntuu helpommalta. Kannattaa myös hyväksyä, että paino ei putoa nopeasti, vaan siihen voi mennä vuosi tai parikin, mutta jokainen pudotettu kilo on askel eteenpäin.
Kiitos. Olen kävellyt ja juossut siksi, että se on helppoa ja ilmaista liikuntaa. :) Tykkään myös uida ja vesijuosta. Ryhmäliikunta on nyt koronavuonna jäänyt vähiin, mutta olen käynyt pilatestyyppisillä tunneilla, joissa on lihaskuntoa ja venyttelyä, tai circuit-tyyppisillä lihaskuntotunneilla. Liikun päivittäin paljon ihan arkiliikunnan puitteissa (portaat, kauppareissut, siirtyminen paikasta toiseen - en omista autoa) ja urheilumielessä lenkkeilen ym. pari-kolme kertaa viikossa. Pitänee testata tuotakin meditaatiota, siitäkin kun paljon puhutaan.
Synteettisiä hormoneja en ole koskaan käyttänyt missään muodossa. Onneksi ei myöskään vaikuta siltä, että nuo lisämunuaisuupumuksen oireet täsmäisivät liiaksi. Verenpaineeni on hieman koholla, mutta muut arvot, kuten verensokeri, kolesteroli ym. ovat normaalit. Minulla ei myöskään ole koskaan ollut mitään sairauksia tai vaivoja aikaisemmin, olen ollut aina terve ja se varmasti nytkin vielä kantaa eteenpäin tässä tilanteessa, ainakin toistaiseksi.
Moni on mieltä, että lihavuus on aina ihmisen oma vika ja kaikki syyt tekosyitä. Varmasti on minullakin monta kertaa tullut syötyä ylimääräisiä kaloreita, mutta olen aina syönyt terveellisesti ja kuluttanut arjessa ne kalorit, joita olen syönyt. Sekin kertonee jotakin, että painoni on pysynyt jo pari vuotta samassa lukemassa, joskin se on parhaillaan ikävämpi lukema.
Laihduttamaan en ole aikaisemmin joutunut, ja nyt laihdutusohjeita tutkiessa turhauttaa se, että niissä lähtökohtainen oletus on lähes aina se, että ylipainoinen on yhtä kuin sohvassa röhnöttävä laiska mässääjä, joka vierastaa kasviksia ja elää pelkällä roskaruoalla. On tosi vaikea karsia mistään, kun syö jo valmiiksi suositusten mukaisesti pieniä annoksia säännöllisin väliajoin, terveellistä kotiruokaa ja niukalti herkkuja. En pidä ajatuksesta, että joutuisi olemaan supertiukka joka kalorin kanssa tai karsimaan sokerin, jauhot ja maidon täysin pois ruokavaliostaan. Hiilihydraatit (leipä, marjat ja hedelmät) ovat olleet minulle aina mieleisiä. Rasvaa taas en syö mielelläni, ja minulle ehdotettiinkin, että rasvan määrää tulisi mieluummin lisätä.
Oura-sormus olisi varmasti hyvä, mutta se on kallis. B-vitamiinia löytyykin kaapista, pitääpä ottaa se taas säännölliseen käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan raa'asti kalorien laskeminen 1500kcal/pv, 5x viikossa liikuntaa, 1.5g proteiinia/painokilo. Sitkeyttä tarvitset, mutta kun varaat vaikka vuoden niin varmaankin pääset tavoitteeseesi. Tsemppiä, 10 kg sain itse tällä 10 kuukaudessa. Jos jostain lintsasi, mitään ei tapahtunut.
Selkeästi et tajua kilpirauhassairauksista mitään.
Täytyy sanoa, että en itsekään tiennyt kilpirauhassairauksista mitään, ennen kuin osui omalle kohdalleni. Vikaa etsittiin ferritiinistä ja rauta-arvoista, mutta ne olivat normaalin puitteissa (ferritiini tosin mielestäni alhaisen puoleinen), mutta heitto löytyikin kilpirauhasarvoista.
En usko pikalaihdutuskuureihin ja olen kokeillut yhtä jos toista järkevän kuuloista syömistapaa tässä parin vuoden aikana, mutta merkitystä niillä ei tunnu olleen. Siksi juuri tämä turhauttaakin. Ilmeisesti kaikki stressitekijät tulisi ensin poistaa, mutta se on työn puolesta käytännössä aika mahdotonta. Päivät ovat pitkiä ja työ vastuullista. Koetan kuitenkin parhaani mukaan nukkua mahdollisimman hyvät yöunet, ulkoilla ja rentoutua, milloin vain voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tosi vaikea karsia mistään, kun syö jo valmiiksi suositusten mukaisesti pieniä annoksia säännöllisin väliajoin, terveellistä kotiruokaa ja niukalti herkkuja. En pidä ajatuksesta, että joutuisi olemaan supertiukka joka kalorin kanssa tai karsimaan sokerin, jauhot ja maidon täysin pois ruokavaliostaan. Hiilihydraatit (leipä, marjat ja hedelmät) ovat olleet minulle aina mieleisiä. Rasvaa taas en syö mielelläni, ja minulle ehdotettiinkin, että rasvan määrää tulisi mieluummin lisätä.
Olet lihonut etkä ole saanut painoa putoamaan nykyisillä ruokailutavoillasi. Eikö se tarkoita, että kannattaisi kokeilla jotain muuta? Sen sijaan sinulta tuli heti täystyrmäys pätkäpaastolle ja vhh:lle, joka olisi tilanteessasi ihanteellisin vaihtoehto.
Haluat muutosta, mutta et halua tehdä mitään muutoksen eteen. Melko yleinen ajatusmalli.
Kaisa Jaakkolan kirjat ovat todella hyviä! Erityisesti hyvän olon hormonidietti kannattaa lukea, sieltä löydät vastaukset ongelmaan. Sinulla on kroppa sekaisin, siksi et laihdu. Nukkuminen on se ensimmäinen tapa puolustautua stressiä vastaan, mutta ei ainostaan nukutun ajan määrän lisääminen vaan unilaadun parantaminen on tärkeätä. Oikea ruokavalio on tärkeä, sekä vitamiinit jen. Kaiken tiedon löydät tuosta kirjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi vaikea karsia mistään, kun syö jo valmiiksi suositusten mukaisesti pieniä annoksia säännöllisin väliajoin, terveellistä kotiruokaa ja niukalti herkkuja. En pidä ajatuksesta, että joutuisi olemaan supertiukka joka kalorin kanssa tai karsimaan sokerin, jauhot ja maidon täysin pois ruokavaliostaan. Hiilihydraatit (leipä, marjat ja hedelmät) ovat olleet minulle aina mieleisiä. Rasvaa taas en syö mielelläni, ja minulle ehdotettiinkin, että rasvan määrää tulisi mieluummin lisätä.
Olet lihonut etkä ole saanut painoa putoamaan nykyisillä ruokailutavoillasi. Eikö se tarkoita, että kannattaisi kokeilla jotain muuta? Sen sijaan sinulta tuli heti täystyrmäys pätkäpaastolle ja vhh:lle, joka olisi tilanteessasi ihanteellisin vaihtoehto.
Haluat muutosta, mutta et halua tehdä mitään muutoksen eteen. Melko yleinen ajatusmalli.
Pätkäpaastosta kylläkin sanoin, että sitä aion mielelläni kokeilla. :) Kiitin myös siihen liittyvän ketjun linkittämisestä. VHH ei puolestaan kuulosta oikein minun jutultani.
No nyt en itsekään löydä sitä viestiäni, jonka kirjoitin ensimmäisenä. :( Ilmeisesti tämä foorumi ei anna lainata kuin yhtä viestiä kerrallaan, vai minnehän se katosi?
Joka tapauksessa, kiitos pätkäpaastosta puhuneille ja ketjun linkittämisestä. :) Tutkin sitä tarkemmin heti kun ehdin. :)
Tottahan se on, että muutokseen käyminen on aina omalla tavallaan vaivalloista, mutta sitähän tässä juuri haen, koska nykyisellään tilanne vain junnaa paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole armollinen itsellesi. Kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa voi mennä vuosiakin, ennen kuin laihtuu kiloakaan. Elämäntapasi kuulostavat terveellisiltä, on erittäin hyvä asia ettei paino ole noussut enää. Olet siis oikealla tiellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan raa'asti kalorien laskeminen 1500kcal/pv, 5x viikossa liikuntaa, 1.5g proteiinia/painokilo. Sitkeyttä tarvitset, mutta kun varaat vaikka vuoden niin varmaankin pääset tavoitteeseesi. Tsemppiä, 10 kg sain itse tällä 10 kuukaudessa. Jos jostain lintsasi, mitään ei tapahtunut.
Selkeästi et tajua kilpirauhassairauksista mitään.
Täytyy sanoa, että en itsekään tiennyt kilpirauhassairauksista mitään, ennen kuin osui omalle kohdalleni. Vikaa etsittiin ferritiinistä ja rauta-arvoista, mutta ne olivat normaalin puitteissa (ferritiini tosin mielestäni alhaisen puoleinen), mutta heitto löytyikin kilpirauhasarvoista.
En usko pikalaihdutuskuureihin ja olen kokeillut yhtä jos toista järkevän kuuloista syömistapaa tässä parin vuoden aikana, mutta merkitystä niillä ei tunnu olleen. Siksi juuri tämä turhauttaakin. Ilmeisesti kaikki stressitekijät tulisi ensin poistaa, mutta se on työn puolesta käytännössä aika mahdotonta. Päivät ovat pitkiä ja työ vastuullista. Koetan kuitenkin parhaani mukaan nukkua mahdollisimman hyvät yöunet, ulkoilla ja rentoutua, milloin vain voin.
Sitten pitää vaan hyväksyä se, ettei keho ole kone, joka toimii haluamallasi tavalla, et voi pakottaa rikkonaista autoakaan kulkemaan takuuvarmasti ja yskimättä Helsingistä Iisalmeen.
Minä myös olen joutunut tekemään valinnan ja se on ollut oman ulkonäköni ja hyvinvointini kustannuksella, koska en ole kokenut voivani luopua työstäni. Nyt olen downshiftaamassa ja katson, saanko enää korjattua vahinkoja. Kilpirauhassairastunut ihminen ei ole enää koskaan takuuvarmasti stressisietoinen ja hyväaineenvaihduntainen, koska juuri siihen olennaisesti vaikuttava palikka on kehossa rikki.
Jos sokeutuisit, ei silloinkaan odottaisi, että pystyy lukemaan kuten ennen. Jostain syystä kehon yleistilaa kohtaan ollaan paljon vaativampia eikä hyväksytä sairastumista ja sen asettamia rajoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi vaikea karsia mistään, kun syö jo valmiiksi suositusten mukaisesti pieniä annoksia säännöllisin väliajoin, terveellistä kotiruokaa ja niukalti herkkuja. En pidä ajatuksesta, että joutuisi olemaan supertiukka joka kalorin kanssa tai karsimaan sokerin, jauhot ja maidon täysin pois ruokavaliostaan. Hiilihydraatit (leipä, marjat ja hedelmät) ovat olleet minulle aina mieleisiä. Rasvaa taas en syö mielelläni, ja minulle ehdotettiinkin, että rasvan määrää tulisi mieluummin lisätä.
Olet lihonut etkä ole saanut painoa putoamaan nykyisillä ruokailutavoillasi. Eikö se tarkoita, että kannattaisi kokeilla jotain muuta? Sen sijaan sinulta tuli heti täystyrmäys pätkäpaastolle ja vhh:lle, joka olisi tilanteessasi ihanteellisin vaihtoehto.
Haluat muutosta, mutta et halua tehdä mitään muutoksen eteen. Melko yleinen ajatusmalli.
Pätkäpaastosta kylläkin sanoin, että sitä aion mielelläni kokeilla. :) Kiitin myös siihen liittyvän ketjun linkittämisestä. VHH ei puolestaan kuulosta oikein minun jutultani.
En ole perehtynyt aiheeseen, mutta pätkäpaasto on käsittääkseni aina VHH, koska ei ole mahdollista vetää lyhyessä ajassa vuorokautta insuliinia korkealle ja sitten pystyä olemaan kylläisenä loppuosaa vuorokaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ole armollinen itsellesi. Kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa voi mennä vuosiakin, ennen kuin laihtuu kiloakaan. Elämäntapasi kuulostavat terveellisiltä, on erittäin hyvä asia ettei paino ole noussut enää. Olet siis oikealla tiellä!
Kiitos sinulle. :) Ja myös muille vastanneille. Kovasti tässä on etsinnässä se itselle sopiva tapa saada painoa alemmas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan raa'asti kalorien laskeminen 1500kcal/pv, 5x viikossa liikuntaa, 1.5g proteiinia/painokilo. Sitkeyttä tarvitset, mutta kun varaat vaikka vuoden niin varmaankin pääset tavoitteeseesi. Tsemppiä, 10 kg sain itse tällä 10 kuukaudessa. Jos jostain lintsasi, mitään ei tapahtunut.
Selkeästi et tajua kilpirauhassairauksista mitään.
Täytyy sanoa, että en itsekään tiennyt kilpirauhassairauksista mitään, ennen kuin osui omalle kohdalleni. Vikaa etsittiin ferritiinistä ja rauta-arvoista, mutta ne olivat normaalin puitteissa (ferritiini tosin mielestäni alhaisen puoleinen), mutta heitto löytyikin kilpirauhasarvoista.
En usko pikalaihdutuskuureihin ja olen kokeillut yhtä jos toista järkevän kuuloista syömistapaa tässä parin vuoden aikana, mutta merkitystä niillä ei tunnu olleen. Siksi juuri tämä turhauttaakin. Ilmeisesti kaikki stressitekijät tulisi ensin poistaa, mutta se on työn puolesta käytännössä aika mahdotonta. Päivät ovat pitkiä ja työ vastuullista. Koetan kuitenkin parhaani mukaan nukkua mahdollisimman hyvät yöunet, ulkoilla ja rentoutua, milloin vain voin.
Sitten pitää vaan hyväksyä se, ettei keho ole kone, joka toimii haluamallasi tavalla, et voi pakottaa rikkonaista autoakaan kulkemaan takuuvarmasti ja yskimättä Helsingistä Iisalmeen.
Minä myös olen joutunut tekemään valinnan ja se on ollut oman ulkonäköni ja hyvinvointini kustannuksella, koska en ole kokenut voivani luopua työstäni. Nyt olen downshiftaamassa ja katson, saanko enää korjattua vahinkoja. Kilpirauhassairastunut ihminen ei ole enää koskaan takuuvarmasti stressisietoinen ja hyväaineenvaihduntainen, koska juuri siihen olennaisesti vaikuttava palikka on kehossa rikki.
Jos sokeutuisit, ei silloinkaan odottaisi, että pystyy lukemaan kuten ennen. Jostain syystä kehon yleistilaa kohtaan ollaan paljon vaativampia eikä hyväksytä sairastumista ja sen asettamia rajoitteita.
Viisaasti ajateltu. Tottahan se on, että ei sitä osaa ajatella, että tämä olisi "uusi normaali" ja pysyvä olotila. Täytyy varmaan itsekin alkaa harkita, minkä asian kohdalla pystyisi irtautumaan ja ottamaan enemmän aikaa vain olemiselle. Aika haasteellistahan se on, ja nyky-yhteiskunnassa työ määrittää paljon ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lämpimästi Ouraa. Mindfullnes ja hengitysharjoitukset käyttöön, lisäravinteista adaptogeenit ja B-vitskut.
Nyt pitää kysyä mikä on oura ?
Ja B- vitskut , onko sama kun b vitamiinit ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan raa'asti kalorien laskeminen 1500kcal/pv, 5x viikossa liikuntaa, 1.5g proteiinia/painokilo. Sitkeyttä tarvitset, mutta kun varaat vaikka vuoden niin varmaankin pääset tavoitteeseesi. Tsemppiä, 10 kg sain itse tällä 10 kuukaudessa. Jos jostain lintsasi, mitään ei tapahtunut.
Selkeästi et tajua kilpirauhassairauksista mitään.
Täytyy sanoa, että en itsekään tiennyt kilpirauhassairauksista mitään, ennen kuin osui omalle kohdalleni. Vikaa etsittiin ferritiinistä ja rauta-arvoista, mutta ne olivat normaalin puitteissa (ferritiini tosin mielestäni alhaisen puoleinen), mutta heitto löytyikin kilpirauhasarvoista.
En usko pikalaihdutuskuureihin ja olen kokeillut yhtä jos toista järkevän kuuloista syömistapaa tässä parin vuoden aikana, mutta merkitystä niillä ei tunnu olleen. Siksi juuri tämä turhauttaakin. Ilmeisesti kaikki stressitekijät tulisi ensin poistaa, mutta se on työn puolesta käytännössä aika mahdotonta. Päivät ovat pitkiä ja työ vastuullista. Koetan kuitenkin parhaani mukaan nukkua mahdollisimman hyvät yöunet, ulkoilla ja rentoutua, milloin vain voin.
Sitten pitää vaan hyväksyä se, ettei keho ole kone, joka toimii haluamallasi tavalla, et voi pakottaa rikkonaista autoakaan kulkemaan takuuvarmasti ja yskimättä Helsingistä Iisalmeen.
Minä myös olen joutunut tekemään valinnan ja se on ollut oman ulkonäköni ja hyvinvointini kustannuksella, koska en ole kokenut voivani luopua työstäni. Nyt olen downshiftaamassa ja katson, saanko enää korjattua vahinkoja. Kilpirauhassairastunut ihminen ei ole enää koskaan takuuvarmasti stressisietoinen ja hyväaineenvaihduntainen, koska juuri siihen olennaisesti vaikuttava palikka on kehossa rikki.
Jos sokeutuisit, ei silloinkaan odottaisi, että pystyy lukemaan kuten ennen. Jostain syystä kehon yleistilaa kohtaan ollaan paljon vaativampia eikä hyväksytä sairastumista ja sen asettamia rajoitteita.
Viisaasti ajateltu. Tottahan se on, että ei sitä osaa ajatella, että tämä olisi "uusi normaali" ja pysyvä olotila. Täytyy varmaan itsekin alkaa harkita, minkä asian kohdalla pystyisi irtautumaan ja ottamaan enemmän aikaa vain olemiselle. Aika haasteellistahan se on, ja nyky-yhteiskunnassa työ määrittää paljon ihmisestä.
Olen tätä itse kantapään kautta opetellut oman kilpirauhaseni kanssa. Kehoni ei ole ollut ennallaan lainkaan näiden 15 vuoden aikana. Olen alkanut antaa periksi ja hyväksyä pikku hiljaa sen, että kaikki ei ole korjattavissa ennalleen. Nääntynyttä aasia on turha ruoskia, ei se kanna yhtään sen paremmin. Mitä lempeämpi on, sitä paremmin ehkä pystyy laihtumaan. Laihdun aina pari kiloa lomalla, normaaliarjessa kilot ovat kuin liima ja niitä korkeintaan tulee lisää, jos on minkäänlaista stressiä.
Ja itseasiassa stressikykykin katosi tässä vuosien varrella. Tiedän, että minulla on stressi, mutten tunne sitä enää. Ei ole edes sitä sellaista hyvää stressiä, jonka avulla saa asiat tehtyä suht normaalisti ja reippaasti. Pahimmillaan on täyttä hyytelössä tarpomista. Ystävälläni sama (kilpirauhanen, stressi, aivosumu, kyvyttömyyys). Yritä sinä olla ajamatta itseäsi samaan!
Vähemmän stressiä ja kalorit kirjaat ylös. Lääkitystä pitää ehkä reivata.
Ainoastaan ruokavaliolla voit laihtua, liikunta vaan tukee sitä.
Vierailija kirjoitti:
https://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_ka…
Jos liikunta tuntuu raskaalta ja kaikki stressaa ja väsyttää, voit olla jo tässä pisteessä.
Jos on jo tyroksiini lääkitys, miten kukaan uskaltaa syödä ominpäin luontaistuote kortisolia ?
Stressi itsessään ei lihota. Stressi saa ihmisen todennäköisesti vain syömään epäterveellisillä tavoilla. Esimerkiksi mielitekoja on enemmän, heikko impulssikontrolli, suurempi ruokahalu...näin esimerkkinä.
Ihminenhän laihtuu jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Ja ruuan laatu on määrää tärkeämpää.
Kokeile vhh-ruokavaliota. Syö useamman kerran päivässä kunnon annos ruokaa. Ei mitään pikku salaatteja, vaan kunnolla proteiinia ja vähän rasvoja sekaan. Kasviksia ihan reilusti. Syö joka kerta niin että nälkä lähtee.
Varmasti paino putoaa kun vaan tarpeeksi kauan jaksaa noudattaa ruokavaliota.
Onpa lohdullista, että on muitakin samassa tilanteessa eläviä. Etähali ja tsemppiä teille!
Lääkitystä en lopulta saanut, kun arvot korjaantuivat viitearvon sisälle, mutta itsekin olen miettinyt, olisiko lääkitys auttanut?
Mahdollista. Väsyttää, lähtee hiuksia ja on kieltämättä tullut harmaitakin lähivuosina. Toisaalta väsymys ei ole yhtä paha kuin oli silloin oireiden ollessa päällä, joten olo on tuntunut normaalimmalta.