Oletko sinäkin 7/8 tyttö, jota kaikki aina luulivat kympin tytöksi?
Tavallaan kivaa, että kaikki pitävät sinua fiksuna ja älykkäänä, tavallaan huvittavaa. Koulussa oli helppoa, mutta laiskalla on laiskan tavat ja silleen sopivasti riman yli luistellen on koko elämä tullut hoidettua.
Ennen stressasi, nykyään ei stressaa mikään. Lasken aikaa eläkepäiville.
Muita ja mitä ajatuksia teillä on?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 8/9 tyttö, joka pistettiin kymppitytön luokkaan mutta joka itse tunsi itsensä 5/6 tyypiksi.
No niin minäkin pitkään ajattelin itsestäni kun niistä itselle helpoimmista aineista tuli sitä kymppiä, ysiä ja kasia. Ajattelin, että olen huijari.
Nyt vanhana ajattelen, että olen joissain asioissa ihan nero ja huippuhyvä. Mutta laiska. Ja muissa aihessa "keskitasoa", koska ei edes kiinnosta panostaa.
Olen se 7/8 tyttö joka oli masentunut ja jolla oli diagnosoimaton ADD. Koulussa riitti, että istui hiljaa pulpetissa. Oli minullakin aineita joissa olin kympin tyttö. Lukiossa sama meno jatkui osittain vaikka päästötodistuksen arvosana oli 9.
Olin hiljainen ja ujo, joten kaikki oletti että olen kauhea "hikari" :D oikeasti en esim. koskaan lukenut kokeisiin, läksyt tein vain jos oli ihan pakko ja sain keskinkertaisia numeroita (peruskoulun ka oli 8.2).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 8/9 tyttö, joka pistettiin kymppitytön luokkaan mutta joka itse tunsi itsensä 5/6 tyypiksi.
No niin minäkin pitkään ajattelin itsestäni kun niistä itselle helpoimmista aineista tuli sitä kymppiä, ysiä ja kasia. Ajattelin, että olen huijari.
Nyt vanhana ajattelen, että olen joissain asioissa ihan nero ja huippuhyvä. Mutta laiska. Ja muissa aihessa "keskitasoa", koska ei edes kiinnosta panostaa.
Niin.
Mulle koulu oli helppoa, jopa tykkäsin lukea, mutta sitä ei ääneen saanut sanoa. Kun kokeissa tuli menestystä - sain kymppejäkin mutta niitä nyt ei lasketa.. - tuli myös armotonta dissaustas, tylytystä. Kuuluit nössönynnyihin ja kiusattuihin, jolloin ilo omasta onnistumisesta ja osaamisesta vaihtui itseinhoon ja arvottomuuteen - siitä tuo 5/6.
Aikaa on noista vuosista kulunut mutta yhä taakkana itseni alentaminen, väheksyminen. Arvet ovat syvällä.
Eikö tuo ole erittäin yleistä ja mielikuvituksetonta, dissaus koulumenestyksen vuoksi? Ei varmaan johdu yhtään alemmuudentunteesta, kun omat numerot eivät ole sitä mitä toivoisi.
No enpä ole ennen asiaa ajatellut, mutta niinhän se tais olla. Ka päälle 8 mutta suuret luulot että olen tosi fiksu, koska kiltti ja hiljainen. En juurikaan nähnyt vaivaa koulunkäynnin eteen. Ei musta "mitään" tullut.
En ollut. Olin 7/8/9/10 tyttö. Jos joku asia kiinnosti ja ymmärsin sitä, jaksoin opetella ja sain hyviä numeroita. Jos taas oli epäkiinnostavaa, oli vaikea motivoitua lukemiseen ja sain huonompia numeroita. En ole koskaan muutenkaan ollut mikään tasainen suorittaja.
Mun mielestäni koko leima ”kympin tyttö” on täyttä valhetta.
En ole, mutta kerran tuli youtubessa vastaan tuollainen tyttö. Oli kiltin ja fiksun oloinen lukiolainen, mutta silti kun kertoi kirjoituksista, niin sai M tasoisia tuloksia. Olin yllättynyt, koska opiskeli vielä lyhyttä matematiikkaa, eli haastetta lukio-opiskelussa ei oikein ollut. Ja naistenhan piti olla todella hyviä ulkoaopettelemisessa, joten olin todella hämmentynyt miten ulkoinen 10-tyttömäinen viba olikin niin väärä.
Mä olin 8/9 tyttö, joka pistettiin kymppitytön luokkaan mutta joka itse tunsi itsensä 5/6 tyypiksi.