Jos haluaa laihtua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahaan pitää saada tietty määrä ruokaa, että tuntee olonsa kylläiseksi. Mahaan mahtuu samalla tavalla 300g sipsiä, kuin 300g porkkanaa. Molemmista tulee olo, että nyt on syöty, maha ei tiedä onko ravinto hyvää huonoa. Toisesta tulee 1500kcal ja 100kcal. Ei pidä syödä liikaa, ettei mahalaukku veny, mutta pitää syödä tarpeeksi, että nälkä lähtee. Siksi ruokavaliossa kannattaa pitää näitä vähäkalorisia vihanneksia mukana. Niistä saa muutenkin hyviä vitamiineja.

Olet totaalisen väärässä. Kylläisyys riippuu ruuan sisällöstä, ei määrästä. Kasviksilla ei kannata vatsaa täyttää, vaikka ne muuten onkin ihan hyvää syömistä.

Kylläisyyshormonit alkaa toimia, kun mahassa on ruokaa. Jos syö pelkkää porkkanaa, niin ruuan prosessoinnin jälkeen aivot sanoo, hetkinen ei tullut rasvaa, eikä proteiinia, kertokaa, että tarvitaan lisää ruokaa. Eli tulee nopeammin uudestaan nälkä. Mutta jos syöt aina taas tunnin päästä taas 300g porkkanaa vs. sipsin kohdalla 5tunnin päästä jotain. Niin olet silti kylläinen ja kaloreita on tullut 500kcal vs 1500kcal tässä viidessä tunnissa.

Toki helpommalla pääsee, kun syö sen porkkanan kanssa jotain rasvaa ja proteiinia heti, niin ei ole taas tunnin päästä nälkä. Mutta syömällä 100g rasvaa ja proteiinia, ei se kylläisyyden tunne tule, vaikka tarvittava energia ja sisältö on kunnossa, tarvitaan se 200g vielä jotain täyttämään vatsaa.

No ei tietenkään tarvita. Mitä ihmettä selität? Kolme-neljä kananmunaa runsaalla voilla on tilavuudeltaan ja painoltaan melkoisen pieni annos, mutta pitää nälkää tuntikausia ja kyllä sen jälkeen on aivan kylläinen. Ei siihen todellakaan tarvita kasaa kasviksia mahaa täyttämään. Tietenkin kasvikset ovat terveellisiä, mutta mistä ihmeestä olet keksinyt tämän 300g mahan täytteeksi -säännön?

300g oli vain esimerkki, jolla oli helppo kertoa sipsipussin ja porkkanan kalorimäärän ero. Ja niistä molemmista tulee kylläiseksi. Hassua, että se sinun esimerkin neljä munaa voilla painaa about myös 250-300g, riippuen voin määrästä ja munan koosta...

Mutta itse syön aamulla helposti neljä munaa ja päälle vielä vähän kasviksia, koska muuten jää nälkä. Yleensä tosin pyrin syömään 2-3 munaa ja enemmän kasviksia.

No sitä minä ihmettelinkin että mistä olet keksinyt tuon 300g säännön, kun ei niillä grammoilla ole mitään väliä. Ja jos lisäät muniin enemmän rasvaa, olet kylläinen pitempään, kuin jos lisäät kasviksia. Tätä en siis tajua tässä mahan täyttämisessä - tilavuudeltaan pienempi mutta energiapitoisempi ja hitaammin sulava (rasvaa, proteiinia) ateria täyttää kyllä mahan ja pitää kylläisenä pitempään, kuin tilavuudeltaan suurempi mutta vähäenergisempi. Ei sillä grammamäärällä tai tilavuudella ole tässä merkitystä.

Tilavuudella on myös merkitystä siihen kylläisyyteen, itse jos söisin mahan täyteen ilman kasviksia tulisi päivän kalorimäärä täyteen jo aamusta. Siksi ruuan pitää olla monipuolista, kasvikset täyttää mahaa sillä hetkellä ja rasvat ja proteiini pitää kylläisyyden tunnetta yllä. Tottumisksmysymys varmaan myös, jos on tottunut syömään isompia annoksia, niin aivot katsovat annosta ja sanovat suoraan, että ota lisää. Silloin, jos ottaakin pitsan sijaan salaattia, niin varmasti laihtuu.

Syömiseen kuitenkin vaikuttaa myös ruuan ulkonäkö ja aivoja voi helposti huijata esimerkiksi pienemmillä lautasilla. Jos söisi aina pimeässä komerossa, niin laihtuisikohan nopeammin?

exläski kirjoitti:

Kuvitelkaa jos kaikki antaisivat periksi mässäilynhimolleen, mitä siitä seuraisi? Koko yhteiskunta romahtaisi!

Tähän en kyllä usko. On todistettu lukuisten tutkimusten kautta, että nimenomaan ruokien rajoittaminen saa aikaan ruoan ahmimista. Kun sallii itselleen ehdottomasti kaikenlaiset ruoat jotka maistuvat - ei niihin tule sellaista himoa. Voin ihan omasta kokemuksesta sanoa, että minun ei juurikaan tee mieli ns. herkkuja. Mutta silloin kun tekee, syön niitä hyvällä omalla tunnolla, ja voin jatkaa elämääni ilman mitään syyllisyyden taakkaa. Kun tietää, että aina on lupa syödä, ei ruoasta tule pakkomiellettä tai ongelmaa. Se on neutraali osa arkea, ja siihen arkeen mahtuvat niin terveyttä edistävät ruoat, kuin myös lähinnä nautintoa tuottavat herkut.