Lue keskustelun säännöt.
Jos haluaa laihtua
13.05.2021 |
annetaan ohjeeksi syödä PALJON vähäkalorista ruokaa. Mitä järkeä?
Nälkähän on jatkuva vuorokauden ympäri. Ei noin laihdu.
Laihtuminen tapahtuu vain kun syö vähemmän.
Se vähemmän syöminen onnistuu vain kun syö runsaskalorista ruokaa muutaman kerran päivässä. Ilman naposteluja ja välipaloja.
Kommentit (82)
Saako armeijasta ja sivarista kokonaan vapautuksen läskiyden perusteella? Mietin, että pitäiskö läskistyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä periaate, että aina yhtä syötyä leivosta kohden tulee käydä juoksemassa tunnin lenkki.
Olenko ainoa joka ei kannusta tällaiseen ajatteluun? Ruokaa ei pitäisi ansaita liikunnalla tai syötyä ruokaa ei pitäisi kompensoida liikunnalla. Tämä altistaa häiriintyneeseen ruokasuhteeseen, eikä se ole tervettä. Jos syöt leivoksen, niin ohjeistaisin vain jatkamaan elämää niin kuin ennenkin. Kyse on koko elämän mittaisista elämäntavoista - kokonaisuudessa yksi pulla siellä, toinen täällä ei vaikuta sitten ollenkaan kokonaisuuteen.
Minulla tuo juoksulenkki/leivos-periaate toimii ihan hyvin. Tulee paremmin välteltyä leivoksi yms., kun tietää, että on pakko mennä muuten juoksemaan XD
Näin keväällä, kesällä ja syksyllä on ihan mukava käydä juoksemassa, niin uskaltaa paremmin ottaa vaikka jäätelöä joskus. Mutta talvella on monesti niin inhottavan koleeta, että mieluummin jätän vaan suosiolla herkut pois XD
Sinulla on siis syömishäiriö.
Ei ole, vaan realistinen käsitys syömäni ruoan määrästä. Olen ihan normaalipainoinen. Kaupat on täynnä hedelmiä ja marjoja, joita voi ihan hyvin nauttia herkkuna. Leivoksista tulee tuhnuinen olo, siksi niitä vain rajoitetusti.
Kyllä on (huom. Syömishäiriö on muutakin kuin anoreksiaa jne). Terve ihminen ei käy lenkillä siksi että söi herkun, ja toisaalta ei jätä herkkua syömättä koska sitten pitäisi mennä lenkille. Terve ihminen syön herkun tai niitä hedelmiä, ihan miten tykkää, sekä liikkuu siksi koska se on kivaa ja hyödyllistä. Ruokaa ei ansaita liikunnalla, eikä liikunnalla rangaista itseään ruoasta.
Mistä lähtien terveelliset elintavat ovat olleet syömishäiriö? 8O
Vierailija kirjoitti:
Vatsalaukku voi venyä ison muovikassin kokoiseksi. (sivusta)
Näin voi käydä kun noudattaa ohjeita, joissa käsketään syömään vatsan täyteen kasviksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä periaate, että aina yhtä syötyä leivosta kohden tulee käydä juoksemassa tunnin lenkki.
Olenko ainoa joka ei kannusta tällaiseen ajatteluun? Ruokaa ei pitäisi ansaita liikunnalla tai syötyä ruokaa ei pitäisi kompensoida liikunnalla. Tämä altistaa häiriintyneeseen ruokasuhteeseen, eikä se ole tervettä. Jos syöt leivoksen, niin ohjeistaisin vain jatkamaan elämää niin kuin ennenkin. Kyse on koko elämän mittaisista elämäntavoista - kokonaisuudessa yksi pulla siellä, toinen täällä ei vaikuta sitten ollenkaan kokonaisuuteen.
Minulla tuo juoksulenkki/leivos-periaate toimii ihan hyvin. Tulee paremmin välteltyä leivoksi yms., kun tietää, että on pakko mennä muuten juoksemaan XD
Näin keväällä, kesällä ja syksyllä on ihan mukava käydä juoksemassa, niin uskaltaa paremmin ottaa vaikka jäätelöä joskus. Mutta talvella on monesti niin inhottavan koleeta, että mieluummin jätän vaan suosiolla herkut pois XD
Sinulla on siis syömishäiriö.
Ei ole, vaan realistinen käsitys syömäni ruoan määrästä. Olen ihan normaalipainoinen. Kaupat on täynnä hedelmiä ja marjoja, joita voi ihan hyvin nauttia herkkuna. Leivoksista tulee tuhnuinen olo, siksi niitä vain rajoitetusti.
Kyllä on (huom. Syömishäiriö on muutakin kuin anoreksiaa jne). Terve ihminen ei käy lenkillä siksi että söi herkun, ja toisaalta ei jätä herkkua syömättä koska sitten pitäisi mennä lenkille. Terve ihminen syön herkun tai niitä hedelmiä, ihan miten tykkää, sekä liikkuu siksi koska se on kivaa ja hyödyllistä. Ruokaa ei ansaita liikunnalla, eikä liikunnalla rangaista itseään ruoasta.
Mistä lähtien terveelliset elintavat ovat olleet syömishäiriö? 8O
Aika harva oikeasti ymmärtää tervettä syömistä.
Mahaan pitää saada tietty määrä ruokaa, että tuntee olonsa kylläiseksi. Mahaan mahtuu samalla tavalla 300g sipsiä, kuin 300g porkkanaa. Molemmista tulee olo, että nyt on syöty, maha ei tiedä onko ravinto hyvää huonoa. Toisesta tulee 1500kcal ja 100kcal. Ei pidä syödä liikaa, ettei mahalaukku veny, mutta pitää syödä tarpeeksi, että nälkä lähtee. Siksi ruokavaliossa kannattaa pitää näitä vähäkalorisia vihanneksia mukana. Niistä saa muutenkin hyviä vitamiineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako armeijasta ja sivarista kokonaan vapautuksen läskiyden perusteella? Mietin, että pitäiskö läskistyä...
Vierailija kirjoitti:
Mahaan pitää saada tietty määrä ruokaa, että tuntee olonsa kylläiseksi. Mahaan mahtuu samalla tavalla 300g sipsiä, kuin 300g porkkanaa. Molemmista tulee olo, että nyt on syöty, maha ei tiedä onko ravinto hyvää huonoa. Toisesta tulee 1500kcal ja 100kcal. Ei pidä syödä liikaa, ettei mahalaukku veny, mutta pitää syödä tarpeeksi, että nälkä lähtee. Siksi ruokavaliossa kannattaa pitää näitä vähäkalorisia vihanneksia mukana. Niistä saa muutenkin hyviä vitamiineja.
Olet totaalisen väärässä. Kylläisyys riippuu ruuan sisällöstä, ei määrästä. Kasviksilla ei kannata vatsaa täyttää, vaikka ne muuten onkin ihan hyvää syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä periaate, että aina yhtä syötyä leivosta kohden tulee käydä juoksemassa tunnin lenkki.
Olenko ainoa joka ei kannusta tällaiseen ajatteluun? Ruokaa ei pitäisi ansaita liikunnalla tai syötyä ruokaa ei pitäisi kompensoida liikunnalla. Tämä altistaa häiriintyneeseen ruokasuhteeseen, eikä se ole tervettä. Jos syöt leivoksen, niin ohjeistaisin vain jatkamaan elämää niin kuin ennenkin. Kyse on koko elämän mittaisista elämäntavoista - kokonaisuudessa yksi pulla siellä, toinen täällä ei vaikuta sitten ollenkaan kokonaisuuteen.
Minulla tuo juoksulenkki/leivos-periaate toimii ihan hyvin. Tulee paremmin välteltyä leivoksi yms., kun tietää, että on pakko mennä muuten juoksemaan XD
Näin keväällä, kesällä ja syksyllä on ihan mukava käydä juoksemassa, niin uskaltaa paremmin ottaa vaikka jäätelöä joskus. Mutta talvella on monesti niin inhottavan koleeta, että mieluummin jätän vaan suosiolla herkut pois XD
Sinulla on siis syömishäiriö.
Ei ole, vaan realistinen käsitys syömäni ruoan määrästä. Olen ihan normaalipainoinen. Kaupat on täynnä hedelmiä ja marjoja, joita voi ihan hyvin nauttia herkkuna. Leivoksista tulee tuhnuinen olo, siksi niitä vain rajoitetusti.
Kyllä on (huom. Syömishäiriö on muutakin kuin anoreksiaa jne). Terve ihminen ei käy lenkillä siksi että söi herkun, ja toisaalta ei jätä herkkua syömättä koska sitten pitäisi mennä lenkille. Terve ihminen syön herkun tai niitä hedelmiä, ihan miten tykkää, sekä liikkuu siksi koska se on kivaa ja hyödyllistä. Ruokaa ei ansaita liikunnalla, eikä liikunnalla rangaista itseään ruoasta.
Mistä lähtien terveelliset elintavat ovat olleet syömishäiriö? 8O
Kun joku ranskalainen tai japanilainen jättää leivoksen arkipäivänä syömättä ettei tarvitse ylimääräistä 10 km kävellä on se trés chic ja vaikka mitä. Jos suomalainen rajoittaa leivoksiaan periaatteella lenkki leivoksesta niin se onkin yhtäkkiä syömishäiriöistä. Oikeasti Suomessa saa paljon vapaammin olla millainen haluaa ulkomuodoltaan.
Kyllähän ennen syötiin herkkuja yhtä lailla, mutta kaikessa ruoassa annoskoot olivat pienempiä, koska elintasokin oli matalampi. Jos haluaa laihtua tai pysyä normaalipainossa niin sellaisen joka tykkää ruoasta on joku peliliike keksittävä. Suomessa on kuitenkin paljon ylipainoisia.
Käytän itse Yaziota kun haluan tarkkailla painoa. Jos en tarkkaile yhtään niin painoa tulee lisää. Syöminen lipsuu. Luulen syöväni sopivasti ja syönkin oikeasti tylsyyteen ylimääräistä. Joillekin sopii kieltäytyminen jossain määrin. Ei se tarkoita sitä, että AINA kieltäytyy. Tai sitten tosiaan "tienaa" lenkkeilemällä sen kakkupalan. Minusta tässä on vielä vuosia matkaa syömishäiriöön.
Itse rajoitan syömistä syömällä myös pienemmältä lautaselta. Isolta lautaselta syödessä sille tulee kasattua aivan liikaa ruokaa jonka suhteen koen, että se "pitää" syödä. En osaa arvioida silloin ruoan määrää. Jos syön pienemmältä lautaselta ja jään nälkäiseksi otan pienen santsin. Painonhallinnassa on ihmisillä omia pieniä jippojaan ja eivät ne automaattisesti ole aina syömishäiriötä. Että olen kyllästynyt lukemaan aina tätä samaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä periaate, että aina yhtä syötyä leivosta kohden tulee käydä juoksemassa tunnin lenkki.
Olenko ainoa joka ei kannusta tällaiseen ajatteluun? Ruokaa ei pitäisi ansaita liikunnalla tai syötyä ruokaa ei pitäisi kompensoida liikunnalla. Tämä altistaa häiriintyneeseen ruokasuhteeseen, eikä se ole tervettä. Jos syöt leivoksen, niin ohjeistaisin vain jatkamaan elämää niin kuin ennenkin. Kyse on koko elämän mittaisista elämäntavoista - kokonaisuudessa yksi pulla siellä, toinen täällä ei vaikuta sitten ollenkaan kokonaisuuteen.
Minulla tuo juoksulenkki/leivos-periaate toimii ihan hyvin. Tulee paremmin välteltyä leivoksi yms., kun tietää, että on pakko mennä muuten juoksemaan XD
Näin keväällä, kesällä ja syksyllä on ihan mukava käydä juoksemassa, niin uskaltaa paremmin ottaa vaikka jäätelöä joskus. Mutta talvella on monesti niin inhottavan koleeta, että mieluummin jätän vaan suosiolla herkut pois XD
Sinulla on siis syömishäiriö.
Ei ole, vaan realistinen käsitys syömäni ruoan määrästä. Olen ihan normaalipainoinen. Kaupat on täynnä hedelmiä ja marjoja, joita voi ihan hyvin nauttia herkkuna. Leivoksista tulee tuhnuinen olo, siksi niitä vain rajoitetusti.
Kyllä on (huom. Syömishäiriö on muutakin kuin anoreksiaa jne). Terve ihminen ei käy lenkillä siksi että söi herkun, ja toisaalta ei jätä herkkua syömättä koska sitten pitäisi mennä lenkille. Terve ihminen syön herkun tai niitä hedelmiä, ihan miten tykkää, sekä liikkuu siksi koska se on kivaa ja hyödyllistä. Ruokaa ei ansaita liikunnalla, eikä liikunnalla rangaista itseään ruoasta.
Mistä lähtien terveelliset elintavat ovat olleet syömishäiriö? 8O
Lainaamani henkilö ei kuvaile terveellistä elämää. Teoriassa terveellistä syömistä ja teoriassa terveellistä liikkumista, mutta niiden suhde on sairas. Hän sanoi että USKALTAA paremmin syödä jäätelöä lämpimillä ilmoilla kun sitten pääsee juoksemaan. Tämä einole tervettä. Terve ihminen syö jäätelöä jos tekee mieli jäätelöä, ilman ahmimista ja ilman rajoitusta. Normaalisti. Terve ihminen myös harrastaa itselleen sopivaa ja mieluisaa liikuntaa, mutta ei siksi että "uskalsi" syödä jäätelöä ja ne kalorit on kulutettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahaan pitää saada tietty määrä ruokaa, että tuntee olonsa kylläiseksi. Mahaan mahtuu samalla tavalla 300g sipsiä, kuin 300g porkkanaa. Molemmista tulee olo, että nyt on syöty, maha ei tiedä onko ravinto hyvää huonoa. Toisesta tulee 1500kcal ja 100kcal. Ei pidä syödä liikaa, ettei mahalaukku veny, mutta pitää syödä tarpeeksi, että nälkä lähtee. Siksi ruokavaliossa kannattaa pitää näitä vähäkalorisia vihanneksia mukana. Niistä saa muutenkin hyviä vitamiineja.
No enpä ole mitään näin typerää lukenut aikoihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahaan pitää saada tietty määrä ruokaa, että tuntee olonsa kylläiseksi. Mahaan mahtuu samalla tavalla 300g sipsiä, kuin 300g porkkanaa. Molemmista tulee olo, että nyt on syöty, maha ei tiedä onko ravinto hyvää huonoa. Toisesta tulee 1500kcal ja 100kcal. Ei pidä syödä liikaa, ettei mahalaukku veny, mutta pitää syödä tarpeeksi, että nälkä lähtee. Siksi ruokavaliossa kannattaa pitää näitä vähäkalorisia vihanneksia mukana. Niistä saa muutenkin hyviä vitamiineja.
Olet totaalisen väärässä. Kylläisyys riippuu ruuan sisällöstä, ei määrästä. Kasviksilla ei kannata vatsaa täyttää, vaikka ne muuten onkin ihan hyvää syömistä.
Kylläisyyshormonit alkaa toimia, kun mahassa on ruokaa. Jos syö pelkkää porkkanaa, niin ruuan prosessoinnin jälkeen aivot sanoo, hetkinen ei tullut rasvaa, eikä proteiinia, kertokaa, että tarvitaan lisää ruokaa. Eli tulee nopeammin uudestaan nälkä. Mutta jos syöt aina taas tunnin päästä taas 300g porkkanaa vs. sipsin kohdalla 5tunnin päästä jotain. Niin olet silti kylläinen ja kaloreita on tullut 500kcal vs 1500kcal tässä viidessä tunnissa.
Toki helpommalla pääsee, kun syö sen porkkanan kanssa jotain rasvaa ja proteiinia heti, niin ei ole taas tunnin päästä nälkä. Mutta syömällä 100g rasvaa ja proteiinia, ei se kylläisyyden tunne tule, vaikka tarvittava energia ja sisältö on kunnossa, tarvitaan se 200g vielä jotain täyttämään vatsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahaan pitää saada tietty määrä ruokaa, että tuntee olonsa kylläiseksi. Mahaan mahtuu samalla tavalla 300g sipsiä, kuin 300g porkkanaa. Molemmista tulee olo, että nyt on syöty, maha ei tiedä onko ravinto hyvää huonoa. Toisesta tulee 1500kcal ja 100kcal. Ei pidä syödä liikaa, ettei mahalaukku veny, mutta pitää syödä tarpeeksi, että nälkä lähtee. Siksi ruokavaliossa kannattaa pitää näitä vähäkalorisia vihanneksia mukana. Niistä saa muutenkin hyviä vitamiineja.
Olet totaalisen väärässä. Kylläisyys riippuu ruuan sisällöstä, ei määrästä. Kasviksilla ei kannata vatsaa täyttää, vaikka ne muuten onkin ihan hyvää syömistä.
Kylläisyyshormonit alkaa toimia, kun mahassa on ruokaa. Jos syö pelkkää porkkanaa, niin ruuan prosessoinnin jälkeen aivot sanoo, hetkinen ei tullut rasvaa, eikä proteiinia, kertokaa, että tarvitaan lisää ruokaa. Eli tulee nopeammin uudestaan nälkä. Mutta jos syöt aina taas tunnin päästä taas 300g porkkanaa vs. sipsin kohdalla 5tunnin päästä jotain. Niin olet silti kylläinen ja kaloreita on tullut 500kcal vs 1500kcal tässä viidessä tunnissa.
Toki helpommalla pääsee, kun syö sen porkkanan kanssa jotain rasvaa ja proteiinia heti, niin ei ole taas tunnin päästä nälkä. Mutta syömällä 100g rasvaa ja proteiinia, ei se kylläisyyden tunne tule, vaikka tarvittava energia ja sisältö on kunnossa, tarvitaan se 200g vielä jotain täyttämään vatsaa.
No ei tietenkään tarvita. Mitä ihmettä selität? Kolme-neljä kananmunaa runsaalla voilla on tilavuudeltaan ja painoltaan melkoisen pieni annos, mutta pitää nälkää tuntikausia ja kyllä sen jälkeen on aivan kylläinen. Ei siihen todellakaan tarvita kasaa kasviksia mahaa täyttämään. Tietenkin kasvikset ovat terveellisiä, mutta mistä ihmeestä olet keksinyt tämän 300g mahan täytteeksi -säännön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahaan pitää saada tietty määrä ruokaa, että tuntee olonsa kylläiseksi. Mahaan mahtuu samalla tavalla 300g sipsiä, kuin 300g porkkanaa. Molemmista tulee olo, että nyt on syöty, maha ei tiedä onko ravinto hyvää huonoa. Toisesta tulee 1500kcal ja 100kcal. Ei pidä syödä liikaa, ettei mahalaukku veny, mutta pitää syödä tarpeeksi, että nälkä lähtee. Siksi ruokavaliossa kannattaa pitää näitä vähäkalorisia vihanneksia mukana. Niistä saa muutenkin hyviä vitamiineja.
No enpä ole mitään näin typerää lukenut aikoihin!
Luuletko sinä, että sen ruuan koostumusta siellä mahassa joku tutkii? Ei ole niin, joskus aikanaan mallihan söi sahanpuruja, ei kaloreita, mutta tulee maha täyteen. Nälkä menee ohi, kun maha on täynnä. On myös tutkittu, että jos ruuasta tekee keittoa, niin nälkä tulee hitaammin, kun se täyttää mahaa pidempään. Nesteet valuu mahasta suoraan läpi, siksi mehu ja limsa lihottaa paljon, kun tulee paljon kaloria, mutta nälkä heti uudestaan. Sosekeitto jää taas pidemmäksi ajaksi lillumaan kokonaan mahaan, kuin pelkät ruuan palat, niin nälkä pysyy pidempään poissa. Se, että kuinka nopeasti nälkä tulee uudestaan riippuu siitä, että kun ruoka on mennyt mahasta eteenpäin ja analysoitu ravinteikkaaksi tai ei. Mutta myös se, onko mahassa ruokaa vaikuttaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahaan pitää saada tietty määrä ruokaa, että tuntee olonsa kylläiseksi. Mahaan mahtuu samalla tavalla 300g sipsiä, kuin 300g porkkanaa. Molemmista tulee olo, että nyt on syöty, maha ei tiedä onko ravinto hyvää huonoa. Toisesta tulee 1500kcal ja 100kcal. Ei pidä syödä liikaa, ettei mahalaukku veny, mutta pitää syödä tarpeeksi, että nälkä lähtee. Siksi ruokavaliossa kannattaa pitää näitä vähäkalorisia vihanneksia mukana. Niistä saa muutenkin hyviä vitamiineja.
Olet totaalisen väärässä. Kylläisyys riippuu ruuan sisällöstä, ei määrästä. Kasviksilla ei kannata vatsaa täyttää, vaikka ne muuten onkin ihan hyvää syömistä.
Kylläisyyshormonit alkaa toimia, kun mahassa on ruokaa. Jos syö pelkkää porkkanaa, niin ruuan prosessoinnin jälkeen aivot sanoo, hetkinen ei tullut rasvaa, eikä proteiinia, kertokaa, että tarvitaan lisää ruokaa. Eli tulee nopeammin uudestaan nälkä. Mutta jos syöt aina taas tunnin päästä taas 300g porkkanaa vs. sipsin kohdalla 5tunnin päästä jotain. Niin olet silti kylläinen ja kaloreita on tullut 500kcal vs 1500kcal tässä viidessä tunnissa.
Toki helpommalla pääsee, kun syö sen porkkanan kanssa jotain rasvaa ja proteiinia heti, niin ei ole taas tunnin päästä nälkä. Mutta syömällä 100g rasvaa ja proteiinia, ei se kylläisyyden tunne tule, vaikka tarvittava energia ja sisältö on kunnossa, tarvitaan se 200g vielä jotain täyttämään vatsaa.
No ei tietenkään tarvita. Mitä ihmettä selität? Kolme-neljä kananmunaa runsaalla voilla on tilavuudeltaan ja painoltaan melkoisen pieni annos, mutta pitää nälkää tuntikausia ja kyllä sen jälkeen on aivan kylläinen. Ei siihen todellakaan tarvita kasaa kasviksia mahaa täyttämään. Tietenkin kasvikset ovat terveellisiä, mutta mistä ihmeestä olet keksinyt tämän 300g mahan täytteeksi -säännön?
300g oli vain esimerkki, jolla oli helppo kertoa sipsipussin ja porkkanan kalorimäärän ero. Ja niistä molemmista tulee kylläiseksi. Hassua, että se sinun esimerkin neljä munaa voilla painaa about myös 250-300g, riippuen voin määrästä ja munan koosta...
Mutta itse syön aamulla helposti neljä munaa ja päälle vielä vähän kasviksia, koska muuten jää nälkä. Yleensä tosin pyrin syömään 2-3 munaa ja enemmän kasviksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä periaate, että aina yhtä syötyä leivosta kohden tulee käydä juoksemassa tunnin lenkki.
Olenko ainoa joka ei kannusta tällaiseen ajatteluun? Ruokaa ei pitäisi ansaita liikunnalla tai syötyä ruokaa ei pitäisi kompensoida liikunnalla. Tämä altistaa häiriintyneeseen ruokasuhteeseen, eikä se ole tervettä. Jos syöt leivoksen, niin ohjeistaisin vain jatkamaan elämää niin kuin ennenkin. Kyse on koko elämän mittaisista elämäntavoista - kokonaisuudessa yksi pulla siellä, toinen täällä ei vaikuta sitten ollenkaan kokonaisuuteen.
Minulla tuo juoksulenkki/leivos-periaate toimii ihan hyvin. Tulee paremmin välteltyä leivoksi yms., kun tietää, että on pakko mennä muuten juoksemaan XD
Näin keväällä, kesällä ja syksyllä on ihan mukava käydä juoksemassa, niin uskaltaa paremmin ottaa vaikka jäätelöä joskus. Mutta talvella on monesti niin inhottavan koleeta, että mieluummin jätän vaan suosiolla herkut pois XD
Sinulla on siis syömishäiriö.
Ei ole, vaan realistinen käsitys syömäni ruoan määrästä. Olen ihan normaalipainoinen. Kaupat on täynnä hedelmiä ja marjoja, joita voi ihan hyvin nauttia herkkuna. Leivoksista tulee tuhnuinen olo, siksi niitä vain rajoitetusti.
Kyllä on (huom. Syömishäiriö on muutakin kuin anoreksiaa jne). Terve ihminen ei käy lenkillä siksi että söi herkun, ja toisaalta ei jätä herkkua syömättä koska sitten pitäisi mennä lenkille. Terve ihminen syön herkun tai niitä hedelmiä, ihan miten tykkää, sekä liikkuu siksi koska se on kivaa ja hyödyllistä. Ruokaa ei ansaita liikunnalla, eikä liikunnalla rangaista itseään ruoasta.
Mistä lähtien terveelliset elintavat ovat olleet syömishäiriö? 8O
Lainaamani henkilö ei kuvaile terveellistä elämää. Teoriassa terveellistä syömistä ja teoriassa terveellistä liikkumista, mutta niiden suhde on sairas. Hän sanoi että USKALTAA paremmin syödä jäätelöä lämpimillä ilmoilla kun sitten pääsee juoksemaan. Tämä einole tervettä. Terve ihminen syö jäätelöä jos tekee mieli jäätelöä, ilman ahmimista ja ilman rajoitusta. Normaalisti. Terve ihminen myös harrastaa itselleen sopivaa ja mieluisaa liikuntaa, mutta ei siksi että "uskalsi" syödä jäätelöä ja ne kalorit on kulutettava.
Tämähän tekee kaikesta painonhallinnasta siis sairasta. Eli ei voi ns. vahtia linjojaan eli kieltäytyä herkuista laihtumisen vuoksi tai lopettaa jäätelön syöntiä desin jälkeen litran sijaan, koska jotenkin automaattisesti muka tietää mikä on tervettä nauttimista ja mikä on mässäilyn raja.
Tuossa, että leivos tienataan lenkillä on mielestäni kyse vielä ihan terveestä painonhallinnasta jos se ei aja ihmistä arkena joka päivä juoksemaan niveliään halki jotta saa syödä mielin määrin herkkuja.
Syömishäiriöinen anorektikko juoksee ne selleritkin pois 40 kilon painoisena ja ahmimishäiriöinen vetää sen leivoksen edes muistamatta koko asiaa viiden minuutin päästä. Ortorektikko ei voi syödä mitään epäterveellistä.
Minä lihoin normaalipainon ylärajoille sallimalla kaiken ruoan. Kaikille tuollainen tyyli ei toimi. Itselleni toimii se, että lisään liikuntaa ja kirjaan syömisiä kalorinlaskentaohjelmaan. Muuten on olevinaan koko ajan "nälkä" sekä laitan ruokaan paljon juustoa tai majoneesia, vaikka herkkuja syön itsessään harvoin ja enemmän menee salaattia.
Minä aloitan aina syömällä jääkaapin tyhjäksi, jotta ei tule kiusauksia. Sitten unohdan koko laihdutuskuurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahaan pitää saada tietty määrä ruokaa, että tuntee olonsa kylläiseksi. Mahaan mahtuu samalla tavalla 300g sipsiä, kuin 300g porkkanaa. Molemmista tulee olo, että nyt on syöty, maha ei tiedä onko ravinto hyvää huonoa. Toisesta tulee 1500kcal ja 100kcal. Ei pidä syödä liikaa, ettei mahalaukku veny, mutta pitää syödä tarpeeksi, että nälkä lähtee. Siksi ruokavaliossa kannattaa pitää näitä vähäkalorisia vihanneksia mukana. Niistä saa muutenkin hyviä vitamiineja.
Olet totaalisen väärässä. Kylläisyys riippuu ruuan sisällöstä, ei määrästä. Kasviksilla ei kannata vatsaa täyttää, vaikka ne muuten onkin ihan hyvää syömistä.
Kylläisyyshormonit alkaa toimia, kun mahassa on ruokaa. Jos syö pelkkää porkkanaa, niin ruuan prosessoinnin jälkeen aivot sanoo, hetkinen ei tullut rasvaa, eikä proteiinia, kertokaa, että tarvitaan lisää ruokaa. Eli tulee nopeammin uudestaan nälkä. Mutta jos syöt aina taas tunnin päästä taas 300g porkkanaa vs. sipsin kohdalla 5tunnin päästä jotain. Niin olet silti kylläinen ja kaloreita on tullut 500kcal vs 1500kcal tässä viidessä tunnissa.
Toki helpommalla pääsee, kun syö sen porkkanan kanssa jotain rasvaa ja proteiinia heti, niin ei ole taas tunnin päästä nälkä. Mutta syömällä 100g rasvaa ja proteiinia, ei se kylläisyyden tunne tule, vaikka tarvittava energia ja sisältö on kunnossa, tarvitaan se 200g vielä jotain täyttämään vatsaa.
No ei tietenkään tarvita. Mitä ihmettä selität? Kolme-neljä kananmunaa runsaalla voilla on tilavuudeltaan ja painoltaan melkoisen pieni annos, mutta pitää nälkää tuntikausia ja kyllä sen jälkeen on aivan kylläinen. Ei siihen todellakaan tarvita kasaa kasviksia mahaa täyttämään. Tietenkin kasvikset ovat terveellisiä, mutta mistä ihmeestä olet keksinyt tämän 300g mahan täytteeksi -säännön?
300g oli vain esimerkki, jolla oli helppo kertoa sipsipussin ja porkkanan kalorimäärän ero. Ja niistä molemmista tulee kylläiseksi. Hassua, että se sinun esimerkin neljä munaa voilla painaa about myös 250-300g, riippuen voin määrästä ja munan koosta...
Mutta itse syön aamulla helposti neljä munaa ja päälle vielä vähän kasviksia, koska muuten jää nälkä. Yleensä tosin pyrin syömään 2-3 munaa ja enemmän kasviksia.
No sitä minä ihmettelinkin että mistä olet keksinyt tuon 300g säännön, kun ei niillä grammoilla ole mitään väliä. Ja jos lisäät muniin enemmän rasvaa, olet kylläinen pitempään, kuin jos lisäät kasviksia. Tätä en siis tajua tässä mahan täyttämisessä - tilavuudeltaan pienempi mutta energiapitoisempi ja hitaammin sulava (rasvaa, proteiinia) ateria täyttää kyllä mahan ja pitää kylläisenä pitempään, kuin tilavuudeltaan suurempi mutta vähäenergisempi. Ei sillä grammamäärällä tai tilavuudella ole tässä merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä periaate, että aina yhtä syötyä leivosta kohden tulee käydä juoksemassa tunnin lenkki.
Olenko ainoa joka ei kannusta tällaiseen ajatteluun? Ruokaa ei pitäisi ansaita liikunnalla tai syötyä ruokaa ei pitäisi kompensoida liikunnalla. Tämä altistaa häiriintyneeseen ruokasuhteeseen, eikä se ole tervettä. Jos syöt leivoksen, niin ohjeistaisin vain jatkamaan elämää niin kuin ennenkin. Kyse on koko elämän mittaisista elämäntavoista - kokonaisuudessa yksi pulla siellä, toinen täällä ei vaikuta sitten ollenkaan kokonaisuuteen.
Minulla tuo juoksulenkki/leivos-periaate toimii ihan hyvin. Tulee paremmin välteltyä leivoksi yms., kun tietää, että on pakko mennä muuten juoksemaan XD
Näin keväällä, kesällä ja syksyllä on ihan mukava käydä juoksemassa, niin uskaltaa paremmin ottaa vaikka jäätelöä joskus. Mutta talvella on monesti niin inhottavan koleeta, että mieluummin jätän vaan suosiolla herkut pois XD
Sinulla on siis syömishäiriö.
Ei ole, vaan realistinen käsitys syömäni ruoan määrästä. Olen ihan normaalipainoinen. Kaupat on täynnä hedelmiä ja marjoja, joita voi ihan hyvin nauttia herkkuna. Leivoksista tulee tuhnuinen olo, siksi niitä vain rajoitetusti.
Kyllä on (huom. Syömishäiriö on muutakin kuin anoreksiaa jne). Terve ihminen ei käy lenkillä siksi että söi herkun, ja toisaalta ei jätä herkkua syömättä koska sitten pitäisi mennä lenkille. Terve ihminen syön herkun tai niitä hedelmiä, ihan miten tykkää, sekä liikkuu siksi koska se on kivaa ja hyödyllistä. Ruokaa ei ansaita liikunnalla, eikä liikunnalla rangaista itseään ruoasta.
Mistä lähtien terveelliset elintavat ovat olleet syömishäiriö? 8O
Lainaamani henkilö ei kuvaile terveellistä elämää. Teoriassa terveellistä syömistä ja teoriassa terveellistä liikkumista, mutta niiden suhde on sairas. Hän sanoi että USKALTAA paremmin syödä jäätelöä lämpimillä ilmoilla kun sitten pääsee juoksemaan. Tämä einole tervettä. Terve ihminen syö jäätelöä jos tekee mieli jäätelöä, ilman ahmimista ja ilman rajoitusta. Normaalisti. Terve ihminen myös harrastaa itselleen sopivaa ja mieluisaa liikuntaa, mutta ei siksi että "uskalsi" syödä jäätelöä ja ne kalorit on kulutettava.
Tämähän tekee kaikesta painonhallinnasta siis sairasta. Eli ei voi ns. vahtia linjojaan eli kieltäytyä herkuista laihtumisen vuoksi tai lopettaa jäätelön syöntiä desin jälkeen litran sijaan, koska jotenkin automaattisesti muka tietää mikä on tervettä nauttimista ja mikä on mässäilyn raja.
Tuossa, että leivos tienataan lenkillä on mielestäni kyse vielä ihan terveestä painonhallinnasta jos se ei aja ihmistä arkena joka päivä juoksemaan niveliään halki jotta saa syödä mielin määrin herkkuja.
Syömishäiriöinen anorektikko juoksee ne selleritkin pois 40 kilon painoisena ja ahmimishäiriöinen vetää sen leivoksen edes muistamatta koko asiaa viiden minuutin päästä. Ortorektikko ei voi syödä mitään epäterveellistä.
Minä lihoin normaalipainon ylärajoille sallimalla kaiken ruoan. Kaikille tuollainen tyyli ei toimi. Itselleni toimii se, että lisään liikuntaa ja kirjaan syömisiä kalorinlaskentaohjelmaan. Muuten on olevinaan koko ajan "nälkä" sekä laitan ruokaan paljon juustoa tai majoneesia, vaikka herkkuja syön itsessään harvoin ja enemmän menee salaattia.
Niin, eli sinullakin on sairas suhde ruokaan. Ei siinä mitään hävettävää ole, useimmilla nykyihmisillä on.
Mutta parempihan sitä on mennä herkuttelun jälkeen ulkoilemaan, kun liikkuminen on joka tapauksessa hyväksi. Eihän sitä ole pakko juosta, voi käydä pitkällä kävelylenkillä ja vaikka kyykistyä välillä poimimaan roskia teiden varsilta.