Lue keskustelun säännöt.
KIITOS palstalaisille! Elämä voittaa sittenkin.
Kiitollinen
13.05.2021 |
Olen saanut täältä paljon apua, hyviä vinkkejä ja vertaistukea.
Itselläni oli todella vaikea elämäntilanne muutama kuukausi sitten. Sain täältä heti tukea ja linkkejä, joiden kautta pystyin hakemaan apua. Palstalaiset reagoivat muutamassa minuutissa asiaan, jonka kanssa olin taistellut jo pari vuotta. Taustalla siis lapsen menetys ja "elämän tuskan" pakeneminen alkoholilla ja lääkkeillä.
Nyt olen saanut elämäni pala palalta takaisin terapian, täältä löytämieni vinkkien (esim. meditaatio, tunnepäiväkirja) ja ihan vain sen viestiketjun kautta välittyneen empatian kautta.
Paljon täällä on toki trolleja ja ilkeitäkin viestejä. Mutta suurin osa teistä/meistä tuntuu olevan oikeasti välittäviä, fiksuja ja tunneälykkäitä ihmisiä.
Kiitos teille kaikille!!!
Jos joku tämän lukeva kokee tarvitsevansa apua, tässä pari asiaa:
-soita rohkeasti oman kuntasi terveydenhuoltoon, älä odota päivääkään
-kun saat hieman valoa elämääsi, tartu positiiviseen: sinulla on lupa nauraa ja iloita, vaikka olisit kokenut suuren menetyksen
-päihdeasioissa (sekä omissa että esim. perheenjäsenen) saat apua ja vertaistukea paihdelinkki.fi -sivuston kautta; siellä on omat keskustelupalstat mm. alkoholisteille, suurkuluttajille ja heidän läheisilleen
-muista ennen kaikkea, että apua hakeva ihminen saa ja ansaitsee saada apua: kenenkään ei pidä jäädä yksin
Kommentit (31)
Hienoa Ap! Kiva kun olet saanut apua! Itsekin olen kirjoitellut apuja toisille ja toisaalta myös itse saanut ns. vertaistukea.
Hyvää kevään jatkoa ja kuulumisiin, huonommissa ja hyvissä asioissa 🌞🌸🌺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia asioita ei halua kertoa edes omalle puolisolleen. Se on ihan normaalia. Itse sairastin syöpää ja se vei parisuhteestamme kaiken ilon pois. Itselleni täällä keskustelu oli kanava, jonka kautta sain kertoa kokemuksista vapaasti. Aihe vapaa. Ja sitä kautta löysimme puolison kanssa jonkinlaisen onnellisen tilan, jossa ei tarvitse aina puhua sairauksista koko ajan. Sain "ruikuttaa" kun mieli teki, ja toki miehelle sitten suurimmat ruikutukset menivät kuitenkin.
Selvisin. Hiukset ovat alkaneet kasvaa takaisin. Seuraava kontrollikäynti on ensi viikolla.
Minäkin haluan kiittää palstalaisia tuesta!
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia asioita ei halua kertoa edes omalle puolisolleen. Se on ihan normaalia. Itse sairastin syöpää ja se vei parisuhteestamme kaiken ilon pois. Itselleni täällä keskustelu oli kanava, jonka kautta sain kertoa kokemuksista vapaasti. Aihe vapaa. Ja sitä kautta löysimme puolison kanssa jonkinlaisen onnellisen tilan, jossa ei tarvitse aina puhua sairauksista koko ajan. Sain "ruikuttaa" kun mieli teki, ja toki miehelle sitten suurimmat ruikutukset menivät kuitenkin.
Selvisin. Hiukset ovat alkaneet kasvaa takaisin. Seuraava kontrollikäynti on ensi viikolla.
Minäkin haluan kiittää palstalaisia tuesta!
Komppaan tätä, ettei kaikkia asioita halua edes omalle miehelle kertoa. Mikään parisuhde ei varmasti toimisi ilman ns. ulkopuolista ventilaatiota.
Meillä lapsen saaminen oli asia, jota toivottiin ja odotettiin. Lapsi syntyikin ja olimme onnellisia. Paitsi että minä en ollutkaan, vaan kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Masennus paheni siitä, että koin etten saa olla masentunut. Vauva.fi-palstalta löytyi monta "valmista" keskustelua aiheesta, mutta kyllä koin tärkeäksi sen, että sain itse omaan aloitukseeni vastauksia.
Minäkin kiitän teitä tuesta! Oman ketjuni "parhaat viestit" tallensin koneelle. Voisiko aloittaja myös tehdä näin?
Haluaisin halata aloittajaa. Lapsen kuolema. En pysty sitä edes ajattelemaan. Hän joutui niin valtavan surun keskelle. Ja halusi vielä kertoa meille, että elämään on löytynyt jotain uutta, positiivista.
Tässä iässä (72v.) olen menettänyt puolisoni, monen monta tärkeää ystävää. Olen myös itkenyt ystävän vierellä, kun hänen lapsensa on kuollut. Yhä käymme laittamassa kynttilöitä ja kukkia tämän lapsen haudalle. Ja aina vaan itkemme, vanhat mummot, ja muistamme. Joskus naurammekin: tännehän hautuumaalle kohta muutamme asumaan. Että minkälaisia pompööseja kukkalaitteita otetaan sitten omalle haudalle.
Kaikille kiitoksia, jotka annatte apua sitä tarvitseville. Myös on hienoa, miten vapaasti nykyään nuoret äidit saavat kertoa tunteistaan. Masennus on asia, joka tuntuu tutulta, mutta jota ei ollut "olemassa" omassa nuoruudessani. Enkä halua ruikuttaa turhasta, elämä näyttää olevan vaikeaa aina, myös nykynuorille. Omasta puolestani koitan sanoittaa meidän vanhusten tunteita. Meissäkin on monia masentuneita.
Mutta otsikon mukaisesti: elämä voittaa! Kaikille nuorille ja kaikille äideille suurensuuri halaus!
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin halata aloittajaa. Lapsen kuolema. En pysty sitä edes ajattelemaan. Hän joutui niin valtavan surun keskelle. Ja halusi vielä kertoa meille, että elämään on löytynyt jotain uutta, positiivista.
Tässä iässä (72v.) olen menettänyt puolisoni, monen monta tärkeää ystävää. Olen myös itkenyt ystävän vierellä, kun hänen lapsensa on kuollut. Yhä käymme laittamassa kynttilöitä ja kukkia tämän lapsen haudalle. Ja aina vaan itkemme, vanhat mummot, ja muistamme. Joskus naurammekin: tännehän hautuumaalle kohta muutamme asumaan. Että minkälaisia pompööseja kukkalaitteita otetaan sitten omalle haudalle.
Kaikille kiitoksia, jotka annatte apua sitä tarvitseville. Myös on hienoa, miten vapaasti nykyään nuoret äidit saavat kertoa tunteistaan. Masennus on asia, joka tuntuu tutulta, mutta jota ei ollut "olemassa" omassa nuoruudessani. Enkä halua ruikuttaa turhasta, elämä näyttää olevan vaikeaa aina, myös nykynuorille. Omasta puolestani koitan sanoittaa meidän vanhusten tunteita. Meissäkin on monia masentuneita.
Mutta otsikon mukaisesti: elämä voittaa! Kaikille nuorille ja kaikille äideille suurensuuri halaus!
Noi "pompöösit" kukkalaitteet. Nauroin, vaikka asia on niin surullinen. Onneksi synnytyksen jälkeinen masennus on nykyään tunnistettava asia, johon saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin tänne aloituksen, johon sain vastauksia 54 kpl tunnin aikana. Suurin osa kirjoitti ihan asiaa, taisi olla 4-5 asiatonta. Eli: kiitos minunkin puolestani.
Nimettömyys johtaa sekä avoimeen keskusteluun että trolleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin...
KIITOS palstalaisille! Elämä voittaa sittenkin.
Kiitollinen
klo 10:57 | 13.5.2021
Olen saanut täältä paljon apua, hyviä vinkkejä ja vertaistukea.
Itselläni oli todella vaikea elämäntilanne muutama kuukausi sitten. Sain täältä heti tukea ja linkkejä, joiden kautta pystyin hakemaan apua. Palstalaiset reagoivat muutamassa minuutissa asiaan, jonka kanssa olin taistellut jo pari vuotta. Taustalla siis lapsen menetys ja "elämän tuskan" pakeneminen alkoholilla ja lääkkeillä...JA DIIPADAAAPA TROLLOLOO SAI TAAS APUA. ITELTÄÄN. KOKO KETJU YHEN SKITSOTYYPIN SAASTAA TAAS JA NYT YRITTÄÄ MARKKINOIDA PALSTAA JOTENKIN HYVÄNÄ.
Terv. ap
Hienoa! Tämä on todella hyvä palsta, kun tarvitsee nopeasti henkistä tukea ja vertaisapua johonkin ongelmaan. Itsekin joulun uudenvuoden aikoihin koin saavani yhteen asiaan täältä tosi hyvin tukea. Ilman sitä olisin varmaan ”seonnut”. Sen tuen avulla jaksoin päivästä toiseen, kunnes asia ratkesi itsestään parhain päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin halata aloittajaa. Lapsen kuolema. En pysty sitä edes ajattelemaan. Hän joutui niin valtavan surun keskelle. Ja halusi vielä kertoa meille, että elämään on löytynyt jotain uutta, positiivista.
Tässä iässä (72v.) olen menettänyt puolisoni, monen monta tärkeää ystävää. Olen myös itkenyt ystävän vierellä, kun hänen lapsensa on kuollut. Yhä käymme laittamassa kynttilöitä ja kukkia tämän lapsen haudalle. Ja aina vaan itkemme, vanhat mummot, ja muistamme. Joskus naurammekin: tännehän hautuumaalle kohta muutamme asumaan. Että minkälaisia pompööseja kukkalaitteita otetaan sitten omalle haudalle.
Kaikille kiitoksia, jotka annatte apua sitä tarvitseville. Myös on hienoa, miten vapaasti nykyään nuoret äidit saavat kertoa tunteistaan. Masennus on asia, joka tuntuu tutulta, mutta jota ei ollut "olemassa" omassa nuoruudessani. Enkä halua ruikuttaa turhasta, elämä näyttää olevan vaikeaa aina, myös nykynuorille. Omasta puolestani koitan sanoittaa meidän vanhusten tunteita. Meissäkin on monia masentuneita.
Mutta otsikon mukaisesti: elämä voittaa! Kaikille nuorille ja kaikille äideille suurensuuri halaus!
Saanko kysyä, missä päin asut? En siis tule ovellesi häiriköimään, vaan voisin ehkä kartoittaa ns. kaveritoimintaa seudullasi.