KIITOS palstalaisille! Elämä voittaa sittenkin.

Olen iloinen puolestasi😊 hyvää jatkoa ja toivottavasti pystyt jatkossakin selättämään vaikeudet mitä tiellesi tulee❣️

Hienoa, että olet saanut apua! Näköjään tähänkin tuli heti joku alapeukuttaja. Ehkä hän voisi hakea apua sieltä kunnan terveyspalveluista?

No niin...

Miten onkin käynyt näin, että vauva.fi-sivustosta on tullut näin suosittu? Mutta hienoa, että olet saanut apua ja selvästi haluat auttaa myös toisia. Ne ilkeät viestit voimme unohtaa. Niiden kirjoittajilla on varmasti myös ongelmia. Toivotaan, että he hakevat ja saavat apua kuten sinä.

Minullekin tämä palsta on ollut apuna monta kertaa. Ei tosin noin vakavia asioita ole itselläni ollut, mutta kuitenkin täältä on löytynyt yllättävän nopeasti vinkkejä arkisiin asioihin ja esim. parisuhteeseen liittyviin ongelmiin.

Tsemppiä sinulle! Ja kiitos siitä, että kirjoitit tänne näin positiivisen viestin. Toivotaan, että jokainen apua tarvitseva löytää itselleen sopivaa tukea.

❤

Oma kokemukseni on, että ihmiset eivät uskalla hakea apua, kun pelkäävät olevansa mukamas heikkoja. Ei meistä kukaan elä elämäänsä niin, ettei vastaan tulisi kriisitilanteita. Lapsen kuolema on kyllä kriiseistä suurin! Mutta suurin osa meistä hautaa jossain vaiheessa omat vanhempansa, osa kokee avioeron, joku jää työttömäksi ja toinen kärsii väkivaltaisessa parisuhteessa.

Voimme kaikki toimia niin, että avun pyytämisen kynnys on matala. Siihen auttaa se, että itse näytämme olevamme myös heikkoja ja kokevamme vastoinkäymisiä. Somessa näytetyt kahvikuppien ja onnellisen perheen kuvat tarvitsevat vierelleen realismia ja empatiaa.

Voi ei, painoin vahingossa alapeukkua! Puhelimella kun selaan niin joskus sormi osuu siihen vahingossa.

Ihana aloitus! Itsekin olen joskus täältä kysynyt apua johonkin asiaan, jonka kanssa olen kamppaillut, ja on todella yllättänyt se kuinka harkittuja, viisaita ja ymmärtäväisiä vastauksia sain. Tämä palauttaa myös uskoa ihmisiin, sen kun saattaa tätä palstaa selaillessa välillä meinata menettää...

Eipä kestä!

Itse olen saanut täältä myös upeita viestejä. Arvostan sitä, että joku itselleni täysin tuntematon ihminen käyttää aikaa siihen, että kirjoittaa minulle. Itse pyrin vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, joissa oma asiantuntemukseni voi olla toiselle hyödyksi.

Joskus auttaa jo se, että löytää ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman surun/ahdistuksen/menetyksen. Itse kärsin vakavasta paniikkihäiriöstä ja vuositolkulla koitin vain pärjätä ja elää normaalia elämää. Oli valtava helpotus löytää kohtalotovereita. Tälläkin palstalla pystyimme jopa nauramaan omille omituisuuksillemme. Minä pelkäsin kaupassa käyntiä ja joku vastasi (hyvässä hengessä, omia kokemuksiaan jakaen), että säästyypä sitten nekin rahat.

Joskus tuntuu oudolta kun porukka kirjoittaa tänne aika intiimejäkin asioita. Toisaalta ei niitä varmaan voi sinne omaan Faceenkaan laittaa, eli täällä voi nimettömästi kertoa huoliaan. Hienoa on se että suurin osa kirjoittajista on tosiaan ihan asiallisia. Tää ketju pelasti mun päivän, jossa täytyy koko ajan olla ns. kusipäiden kanssa tekemisissä.

Kiitos ja näkemiin.

Hyvä homma ap <3

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, painoin vahingossa alapeukkua! Puhelimella kun selaan niin joskus sormi osuu siihen vahingossa.

Ihana aloitus! Itsekin olen joskus täältä kysynyt apua johonkin asiaan, jonka kanssa olen kamppaillut, ja on todella yllättänyt se kuinka harkittuja, viisaita ja ymmärtäväisiä vastauksia sain. Tämä palauttaa myös uskoa ihmisiin, sen kun saattaa tätä palstaa selaillessa välillä meinata menettää...

Ala peukun voi muuttaa yläpeukuksi kun painaa yläpeukun kohdalta. Alapeukkusi poistuu.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika!

Miksei Kalevauva oo tehnyt tästä biisiä? Alkaa tuntua siltä, ettei ne oikeasti välitä meistä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus auttaa jo se, että löytää ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman surun/ahdistuksen/menetyksen. Itse kärsin vakavasta paniikkihäiriöstä ja vuositolkulla koitin vain pärjätä ja elää normaalia elämää. Oli valtava helpotus löytää kohtalotovereita. Tälläkin palstalla pystyimme jopa nauramaan omille omituisuuksillemme. Minä pelkäsin kaupassa käyntiä ja joku vastasi (hyvässä hengessä, omia kokemuksiaan jakaen), että säästyypä sitten nekin rahat.

Mulla on samankaltainen kokemus. Kävin läpi henkisesti rankkaa avioeroa ja joku kommentoi, että eikö se eroaminen tarkoita sitä, että voi keskittyä omiin tunteisiin. Se oli neuvo, joka kantoi minua pitkään.

Aloittajalle: kiitos sinulle, kun jaoit meille kertomuksesi. Minun lähipiiristä löytyy ihminen, jolle laitoin viestisi edelleen. Tuo on niin tärkeää: ettei kukaan jäisi yksin.

Kyllä, tämä on oikeasti hyvä paikka! Siksi ihmiset täällä vuosia roikkuvat, ja jaksavat seuloa hyvät aloitukset trollipotaskakasan alta.

Täällä saa tosi paljon apua ja vinkkejä, kun sitä vaan rohkeasti pyytää!

Kaikkea hyvää sinulle, ap!

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu oudolta kun porukka kirjoittaa tänne aika intiimejäkin asioita. Toisaalta ei niitä varmaan voi sinne omaan Faceenkaan laittaa, eli täällä voi nimettömästi kertoa huoliaan. Hienoa on se että suurin osa kirjoittajista on tosiaan ihan asiallisia. Tää ketju pelasti mun päivän, jossa täytyy koko ajan olla ns. kusipäiden kanssa tekemisissä.

Olen asiakaspalvelussa töissä. Eli käytännössä kuuntelen 8h ihmisten reklamointeja. Osa on toki ihan asiallisia, mutta suurin osa on aivan naurettavia puheluita, joissa joku (usein mies) raivostuu siitä, että se 5 vuoden takuu toiselta firmalta ei olekaan meillä voimassa. On aina upeaa, kun pystyy palvelemaan asiakasta, jolla on todellinen tarve takuuseen. Huorittelu ja uhkailu ovat kuitenkin osa päivittäistä työtä.

Minullekin päivän pelastus tämä ketju. Välillä tuntuu, että 90% ihmisistä on kusipäitä. Aloittajan heittämä tunnepäiväkirja vois olla kova sana töissä.

Minä olen myös hyvin yksinäinen aika nuori ihminen. Ei ole ketään ystävää ja vaikka äitini seurakin piristää kun tulee käymään niin ei se saisi olla ainoa seura kuitenkaan. Kesällä aina oma ahdistus, kun tahtoisi tehdä asioita jonkun kanssa. Muutenkin melko vaikea vuosi ollut. Yksinäisyyttä olen kokenut  hyvin nuoresta lähtien ja kiusattu paljon. Ei tähän silti totu ja aina kaipaa varsinkin juttukaveria. Ehkä tämä palstakin on minulle osoitus siitä, että olen olemassa ja näkyvä edes jotenkin. Saa hetken "jutella" jonkun kanssa. Joskus mietin sitä, että olisipa kaikki mennyt toisin, mutta moni asia on vaikuttanut. Toivon aloittajalla kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu oudolta kun porukka kirjoittaa tänne aika intiimejäkin asioita. Toisaalta ei niitä varmaan voi sinne omaan Faceenkaan laittaa, eli täällä voi nimettömästi kertoa huoliaan. Hienoa on se että suurin osa kirjoittajista on tosiaan ihan asiallisia. Tää ketju pelasti mun päivän, jossa täytyy koko ajan olla ns. kusipäiden kanssa tekemisissä.

Olen asiakaspalvelussa töissä. Eli käytännössä kuuntelen 8h ihmisten reklamointeja. Osa on toki ihan asiallisia, mutta suurin osa on aivan naurettavia puheluita, joissa joku (usein mies) raivostuu siitä, että se 5 vuoden takuu toiselta firmalta ei olekaan meillä voimassa. On aina upeaa, kun pystyy palvelemaan asiakasta, jolla on todellinen tarve takuuseen. Huorittelu ja uhkailu ovat kuitenkin osa päivittäistä työtä.

Minullekin päivän pelastus tämä ketju. Välillä tuntuu, että 90% ihmisistä on kusipäitä. Aloittajan heittämä tunnepäiväkirja vois olla kova sana töissä.

Heti harmittaa, että laitoin tuohon tuon "usein mies" -kohdan. Mutta totta se kyllä on. En silti missään nimessä tarkoita, että kaikki miehet olisivat tietynlaisia ja etteikö soittajista itse asiassa noin joka kolmas olisi nainen. Ehkä ymmärrätte, mitä koitan tässä kertoa.