Lue keskustelun säännöt.
Asiantuntijatöiden huonot puolet
12.05.2021 |
Ensimmäinen kesäloma asiantuntijatöissä. Huonot puolet: duunaritöissä voit vain todeta, ettei ole loman aikana mun murhe eikä päänvaiva. Muut jatkavat siitä mihin itse jäi. Asiantuntijatöissä ei näin voikaan toimia. Jos projektissa on vain muutama vastuuhenkilö ja itse tietää esim siitä eniten, niin projekti on saatettava ennen lomaa kohtuulliseen tilanteeseen, ettei asiakkaat kysele ja vittuile. Tod.näk sähköposteja on seurattava lomankin aikana, työpuhelimen laitan kiinni ja jätän vastaajaviestin.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei vielä kertaakaan ole sattunut esimiestä, joka ymmärtäisi mitä teen työkseni.
Jos keksii työhön jonkun parannuksen, sitä ei voida ottaa käyttöön, koska esimies ei ymmärrä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntija = konttoristi.
Et ilmeisesti ole asiantuntijatyön asiantuntija.
Pitkään asiantuntijatyötä tehneenä sanon, ettäpahibra on se, ettei koskaan ole työssä sitä tilannetta, että kaikki hommat olis tehtynä. Että mitähän tässä nyt tekis. Se on ehkä toisaalta myös parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntija = konttoristi.
Et ilmeisesti ole asiantuntijatyön asiantuntija.
Kirpaisiko "päästä", kun putosit jalustaltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntija = konttoristi.
Et ilmeisesti ole asiantuntijatyön asiantuntija.
Kirpaisiko "päästä", kun putosit jalustaltasi?
Näillä tuloilla on varaa sen verran tukevaan jalustaan etten sieltä mihinkään putoa.
- sama
Olenvaativalla alalla asiantuntijana.
Huono puoli, nojaa, ei ole koska osaan hommat ja tykkään.
Jos osaa huonosti niin takuulla on stressiä,mutta ehkä väärä ala sitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiantuntijatyötä on tullut tehtyä koko aikuisikä, ei ihan kolmeakymmentä vuotta vielä. Olihan se jännää silloin vähän yli kaksikymppisenä, kun "huru-ukot" kuuntelivat ja juoksivat minun toteamuksien mukaan. Silloin välillä hermostutti, että jos en osaakaan, jos olenkin väärässä... Niin ei käynyt, olen oman alani huippua (tienaan enemmän kuin useimmat esimieheni ovat tienanneet) ja alan vähitellen itsekin luottaa itseeni.
Parasta on se, että olen itse luonut itselleni mieleisen, motivoivan työn. Pahinta? Tämä työ ei ole koskaan valmis. Ei tule koskaan sitä tyytyväisyyttä siitä, että NYT on päivän työ tehty, voin leimata itseni ulos ja huomenna teen taas jonkun toisen paketin. EI, tämä jatkuu ja venyy ja leviää ja laajenee ja kiertyy koko ajan, viikonloppuna pakko katsoa alan seminaari, ja illalla vastaan sähköpostiin, kun tiedän, että KUKAAN MUU ei sitä tee - koska ei osaa.
32 vuotta asiantuntijatöissä ja ongelma on, että päälliköt/johtajat eivät tiedä ketä johtavat. Osaamme ympäristömme paremmin kuin he ja joudumme sopeutumaan järjenvastaisiin ohjeisiin tai rikkomaan niitä räikeästi omalla vastuulla. Ongelma on se, että vastuu siirtyy johtajilta asiantuntijatasolle, vaikka johtaja nostaa palkan vastuun kantamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijatyötä on tullut tehtyä koko aikuisikä, ei ihan kolmeakymmentä vuotta vielä. Olihan se jännää silloin vähän yli kaksikymppisenä, kun "huru-ukot" kuuntelivat ja juoksivat minun toteamuksien mukaan. Silloin välillä hermostutti, että jos en osaakaan, jos olenkin väärässä... Niin ei käynyt, olen oman alani huippua (tienaan enemmän kuin useimmat esimieheni ovat tienanneet) ja alan vähitellen itsekin luottaa itseeni.
Parasta on se, että olen itse luonut itselleni mieleisen, motivoivan työn. Pahinta? Tämä työ ei ole koskaan valmis. Ei tule koskaan sitä tyytyväisyyttä siitä, että NYT on päivän työ tehty, voin leimata itseni ulos ja huomenna teen taas jonkun toisen paketin. EI, tämä jatkuu ja venyy ja leviää ja laajenee ja kiertyy koko ajan, viikonloppuna pakko katsoa alan seminaari, ja illalla vastaan sähköpostiin, kun tiedän, että KUKAAN MUU ei sitä tee - koska ei osaa.
Kyllä, koskaan ei ole mitään valmista. Tällä alalla on myös tullut tutuksi laulu "väliaikaista kaikki on vaan...". Kun on viikko tehty suunnittelutyötä, niin pärähtää mailia. Asiakas haluaa x, y ja z muutokset suunnitelmiin, teemme lisätyötarjouksen johon vastaavat vain tyyliin "ok" tai vastaavaa ja lähetämme laskun, joka yleensä maksetaan mukisematta. Niille muutoksille ei sitten asiakkaan taholta jaksettu herätä ajoissa? Noh kun suunnittelusopimukset ovat puolen miltsin projekteja, niin asiakkaan persettä on syytä lipsutella ahkerasti. Duunaritöissä voi vastuun luovuttaa seuraavalle vuorolle. Näissä ei voi, koska seuraavaa vuoroa ei ole. Projektissa on mukana 2-3 henkilöä ja kukin vastaa omasta aihealueestaan.
Työt seuraavat kotiin. Vaikka eivät kirjaimellisesti, niin silti niitä projekteja yms tulee mietittyä myös vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijatyötä on tullut tehtyä koko aikuisikä, ei ihan kolmeakymmentä vuotta vielä. Olihan se jännää silloin vähän yli kaksikymppisenä, kun "huru-ukot" kuuntelivat ja juoksivat minun toteamuksien mukaan. Silloin välillä hermostutti, että jos en osaakaan, jos olenkin väärässä... Niin ei käynyt, olen oman alani huippua (tienaan enemmän kuin useimmat esimieheni ovat tienanneet) ja alan vähitellen itsekin luottaa itseeni.
Parasta on se, että olen itse luonut itselleni mieleisen, motivoivan työn. Pahinta? Tämä työ ei ole koskaan valmis. Ei tule koskaan sitä tyytyväisyyttä siitä, että NYT on päivän työ tehty, voin leimata itseni ulos ja huomenna teen taas jonkun toisen paketin. EI, tämä jatkuu ja venyy ja leviää ja laajenee ja kiertyy koko ajan, viikonloppuna pakko katsoa alan seminaari, ja illalla vastaan sähköpostiin, kun tiedän, että KUKAAN MUU ei sitä tee - koska ei osaa.
Kyllä, koskaan ei ole mitään valmista. Tällä alalla on myös tullut tutuksi laulu "väliaikaista kaikki on vaan...". Kun on viikko tehty suunnittelutyötä, niin pärähtää mailia. Asiakas haluaa x, y ja z muutokset suunnitelmiin, teemme lisätyötarjouksen johon vastaavat vain tyyliin "ok" tai vastaavaa ja lähetämme laskun, joka yleensä maksetaan mukisematta. Niille muutoksille ei sitten asiakkaan taholta jaksettu herätä ajoissa? Noh kun suunnittelusopimukset ovat puolen miltsin projekteja, niin asiakkaan persettä on syytä lipsutella ahkerasti. Duunaritöissä voi vastuun luovuttaa seuraavalle vuorolle. Näissä ei voi, koska seuraavaa vuoroa ei ole. Projektissa on mukana 2-3 henkilöä ja kukin vastaa omasta aihealueestaan.
Puhu omasta puolestasi. Kaikki asiantuntijat ei todellakaan tee mitään asiakastöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntija = konttoristi.
Et ilmeisesti ole asiantuntijatyön asiantuntija.
Kirpaisiko "päästä", kun putosit jalustaltasi?
Näillä tuloilla on varaa sen verran tukevaan jalustaan etten sieltä mihinkään putoa.
- sama
Kelpaa sinun sitten vastailla puhelimeen lomallakin, kun olet niin äveriäs. Täällä kuitenkin raakut ja itket ja kaipaat kaltaistesi tukea, kun on niin ikävää olla vastuussa omasta työstä.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntija = konttoristi.
Et ilmeisesti ole asiantuntijatyön asiantuntija.
Kirpaisiko "päästä", kun putosit jalustaltasi?
Näillä tuloilla on varaa sen verran tukevaan jalustaan etten sieltä mihinkään putoa.
- samaKelpaa sinun sitten vastailla puhelimeen lomallakin, kun olet niin äveriäs. Täällä kuitenkin raakut ja itket ja kaipaat kaltaistesi tukea, kun on niin ikävää olla vastuussa omasta työstä.
- eri
Ihanan katkeraa köyhän ulínaa. Tuon takia sinusta ei tullut mitään :D
-toinen eri
Vierailija kirjoitti:
Pitkään asiantuntijatyötä tehneenä sanon, ettäpahibra on se, ettei koskaan ole työssä sitä tilannetta, että kaikki hommat olis tehtynä. Että mitähän tässä nyt tekis. Se on ehkä toisaalta myös parasta.
Nimenomaan tuo ei sovi perfektionistille, joka ei ole tyytyväinen ennen kuin kaikki on valmista. Osasin kyllä priorisoida vallan mainiosti, mutta kun ärsytti kaikki roikkuvat hommat, jotka oli statuksella "tehdään kun ehditään" ja sitten myös ne, jotka olis ollu pikku homma tehdä , mutta joku määritteli puuttui, itsestä riippumattomista syistä. Ikinä ei ollut pöytä tyhjä, ikinä ei ollut valmista. 15 vuotta jaksoin. Nyt rennossa, kivassa työssä, jossa voi sulkea koneen klo 15:30 ja unohtaa työhommat
Asiantuntija työn huonot puolet:
-työ ei lopu IKINÄ
-työpäivät kevyesti 9-10h, koska työtä ei saa siihen pisteeseen, että voisi lopettaa
-kukaan ei koskaan osaa oikeastaan auttaa
-palkka ei oikeasti ole hyvä koulutukseen nähden (mulla valtiolla lisineen 2500,koulutus FM)
-kukaan ei arvosta koska ei ole "oikea työ"
-lomalla ja vapaalla pitää olla pikkuisen hälytysvalmiudessa ongelmien varalta
-työt tulee kotiin, koska pyörivät mielessä koko ajan (esim kaupassa voi todeta että vuoro päättyi ja ei tarvitse ratkoa hernepurkkien hyllypaikkoja enää kotona)
-työstä palautuminen henkisen väsymyksen vuoksi on äärettömän hidasta (viikonloppu ei riitä)
-työtä pitää tehdä 2-3 ihmisen edestä, koska digitalisaatio. Tosiasiassa p*skat järjestelmät ja kankeat työtavat vain hidastavat hommia entisestään
Vierailija kirjoitti:
Opettajana saa yleensä olla lomat rauhassa, mutta lukuvuoden aikana vastuu on aina.
Satuin epäonnekseni sairastumaan toukokuussa juuri arvioinnin deadlinen koittaessa. Eihän sitä voinut kenellekään ulkoistaa vaan sitten viimeisillä voimillani tuskissani selasin kotona vielä viimeisiä arvioitavia suorituksia ja näpyttelin arvosanoja Wilmaan.
Kerran menetin ääneni flunssan takia juuri, kun oli ohjaamani koululaisnäytelmän ensi-ilta. Ei auttanut mikään, pakko oli mennä töihin, koska projekti oli täysin vain minun. Siinä sitten raakuin kuumeessa mikrofoniin ja oppilaat kehtasivat vielä valittaa, että ääneni kuulosti ikävältä😂.
Ylipäänsä kynnys jäädä sairaslomalle on korkea, koska joka tapauksessa joutuu suunnittelemaan tunnit ja sitten palattuaan korjaamaan sijaisen jättämät aukot.
Tämäkin tosiaan että kukaan ei tuuraa. Kuukauden loma tarkoittaa, että kuukauden työ kasaantuu työpöydälle
No vähissä huonot puolet jos tienaa sen 10k per kk.
Siis jos on oikea asiantuntija.
Ja sellaiset voi vaihtaa työpaikkaa kirjaimellisesti millloin vain.
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntija työn huonot puolet:
-työ ei lopu IKINÄ
-työpäivät kevyesti 9-10h, koska työtä ei saa siihen pisteeseen, että voisi lopettaa
-kukaan ei koskaan osaa oikeastaan auttaa
-palkka ei oikeasti ole hyvä koulutukseen nähden (mulla valtiolla lisineen 2500,koulutus FM)
-kukaan ei arvosta koska ei ole "oikea työ"
-lomalla ja vapaalla pitää olla pikkuisen hälytysvalmiudessa ongelmien varalta
-työt tulee kotiin, koska pyörivät mielessä koko ajan (esim kaupassa voi todeta että vuoro päättyi ja ei tarvitse ratkoa hernepurkkien hyllypaikkoja enää kotona)
-työstä palautuminen henkisen väsymyksen vuoksi on äärettömän hidasta (viikonloppu ei riitä)
-työtä pitää tehdä 2-3 ihmisen edestä, koska digitalisaatio. Tosiasiassa p*skat järjestelmät ja kankeat työtavat vain hidastavat hommia entisestään
Olet törkeässä palkkakuopassa.
Laitoshuoltaja, ka 2500 (lisineen)
Opettajana saa yleensä olla lomat rauhassa, mutta lukuvuoden aikana vastuu on aina.
Satuin epäonnekseni sairastumaan toukokuussa juuri arvioinnin deadlinen koittaessa. Eihän sitä voinut kenellekään ulkoistaa vaan sitten viimeisillä voimillani tuskissani selasin kotona vielä viimeisiä arvioitavia suorituksia ja näpyttelin arvosanoja Wilmaan.
Kerran menetin ääneni flunssan takia juuri, kun oli ohjaamani koululaisnäytelmän ensi-ilta. Ei auttanut mikään, pakko oli mennä töihin, koska projekti oli täysin vain minun. Siinä sitten raakuin kuumeessa mikrofoniin ja oppilaat kehtasivat vielä valittaa, että ääneni kuulosti ikävältä😂.
Ylipäänsä kynnys jäädä sairaslomalle on korkea, koska joka tapauksessa joutuu suunnittelemaan tunnit ja sitten palattuaan korjaamaan sijaisen jättämät aukot.