Oletko kympin tyttö?

Minä olen 7 tyttö. Minä johdan suurta yritystä.

Moni 10 tyttö on laitoshuoltaja, lähihoitaja jne

Sillä millaiset arvosanat olivat peruskoulussa ei ole mitään tekemistä miten myöhemmin pärjää.

En suoraan sanottuna ymmärrä miksi aikuiset ihmiset edes mainitsee millainen koulumenestys oli alaikäisenä, jollain tavalla vanhanaikainen määritelmä ihmisestä.

Oletteko huomanneet että tarkkisluokkalaiset, ne joilla ollut esim adhd, vaikeuksia oppiaineissa he ovat yritysmaailman menestyjiä.

Vierailija kirjoitti:

En ollut, tarkkaavuushäiriön vuoksi

Olin tarkkaavaisuushäiriön vuoksi ysin tyttö. En muista enää mitään, mutta mulla oli joku muistikikka, jolla sain ysejä kokeista. Joskus kiva ope antoi kympin. Ala-aste ka. 8,5, yläaste ka. 9,5, lukio ka. 9.

Yliopisto-opinnot keskeytyivät ADD:n takia ja nyt olen ollut työttömänä työnhakijana yli vuoden. Välissä olin töissä, mutta mut irtisanottiin.

En voi sanoa olevani kympin tyttö. Sen vaan halusin sanoa, että tarkkaavaisuushäiriöllä ja opintomenestyksellä ei ole mitään korrelaatiota!

ADHD voi auttaa tai vaikeuttaa, riippuu vaikeusasteesta!

Olen kasin tyttö. Ei yhtään kiinnosta vetää itseäni piippuun jonkun saavuttamattoman ideaalin, muiden ihmisten kehujen tai muun vastaavan turhan asian puolesta. Etenkin, kun se kiitos on yleensä sitä, että "ota vielä vähän lisää vastuita ja työtehtäviä joko ilmaiseksi tai nimellistä korvausta vastaan". Keskinkertainen on hyvä ja näyttää riittävän työnantajallekin.

Just näin omassa työpaikassa, mihin kympin tytöt päätyvät. Meiltä puuttuu yhdeltä osastolta johtaja, ja kaksi muuta kympin tyttö -johtajaa ovat nyt sijaistaneet sitä 50/50. Siihen on yritetty löytää osaava henkilö, mutta hakijoita ei ole kelpuutettu edes haastatteluun. Nyt on päätetty, että ei enää edes yritetä. Mennään tällä samalla väliaikaisraskaisulla, jossa yksi johtaja tekee 1,5 johtajan työt, ja saa muutaman satasen palkanlisää. Sen puuttuvan johtajan palkka olisi n. 4000-5000 e /kk, joten ihan hyvä diili saada kaksi johtajaa tekemään puuttuvasta johtajasta tulevat ylimääräiset työn noin tonnilla tai korkeintaan parilla / kk. 

Nauttikaa kympin tytöt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole, olen kympin poika. Ja toisin kuin "kympin tytöt", sain kymppini pelkällä älyllä, en koskaan stressannut koulusta. Lukiossa minulla oli isompien sisarusteni vanhat tehtäväkirjat, joten läksyjäkään ei tarvinnut itse tehdä.

Olen pärjännyt oikein mukavasti, lokoisa ja hyväpalkkainen virka. 

Älyllä? Vai isompien sisarusten valmiiksi tehdyillä tehtäväkirjoilla?

En tiedä millaista koulussa nykyään on, mutta 90-luvulla siellä oli vielä kokeita, joiden perusteella numerot pitkälti annettiin. Kokeissa näitä sisarusten tehtäväkirjoja ei saanut pitää esillä. Eli kyllä, älyllä.

Mistäköhän tulee käsitys, että miehen koulumenestys kertoo älystä mutta naisen ahkeruudesta? Nainen ei kerta kaikkiaan voi voittaa, silloinkin kun hän tekee täyden kympin suorituksen, se oikeastaan kertoo vain siitä, että nainen on joku hieman säälittävä neurootikko. Itse en kympin tyttöhin lukeudu, koulumenestys oli aika huono. Sen vuoksi voinkin arvioida, että ei niihin huippusuorituksiin oikeasti ylletä pelkästään ahkeruudella, toisin kuin monet näköjään haluavat kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin. Eikä sen eteen tarvinnut tehdä mitään. Yläasteella tajusin, että vielä koittaa se päivä kun pitäisi ryhtyä hommiin jos tahtoo menestyä. Siihen mennessä olin jo oppinut laiskaksi ja mielialaongelmat puskivat päälle, joten kympin tyttöys katosi lukion loppuun mennessä. Pääsin silti suoraan yo-todistuksella yliopistoon lukemaan luonnontieteitä, mutta kaikki oli jo liian vaikeaa, elämänhallinta sakkasi, lähes alkoholisoiduin ja psykoosikaan ei ollut kaukana. Ne opinnot jäivät kesken, mutta kun keräilin itseäni muutaman vuoden, kuntouduin sen verran että onnistuin valmistumaan helpommalta ja paremmin työllistävältä alalta. Aika lailla lukematta läpi ja rimaa hipoen sekin meni, mutta olen töissä oppinut helposti loput ja lisääkin. Pomo on kovin tyytyväinen ja kokeneemmat kollegat kysyvät minulta neuvoa. Eipä tämä kovin loistelias ammatti silti ole, vielä lukion alussa huonommin suoriutuneet luokkakaverit suorittivat lopulta korkeamman koulutuksen ja tienaavat nykyään paljon enemmän kuin minä. 10 vuoden uran jälkeen alkaa jo kyllästyttää, mutta ei huvita yrittää enää opiskella mitään muuta.

Sanoisin, että liika äly teki minusta laiskan ja tuhosi loistavan tulevaisuuteni, mutta toisaalta se auttoi kuntoutumaan ja pelastamaan mitä pelastettavissa oli.

Minä sanoisin, että liian vähäinen äly tuhosi tulevaisuutesi. Hiukan skarpimpana olisit selvinnyt myös korkeakouluopinnoista liikoja rehkimättä.

Mielestäni kirjoitin että selvisinkin, heti kun mielenterveys oli parempi. Jos tahtoo näpäyttää keskustelupalstalla, siihenkin tarvitaan vähän sitä skarppiutta. Rivitr0lleilla sitä harvemmin on.

Olen kympin tyttö ja kuuden laudaturin ylioppilas, mutta en perfektionisti - enkä ole koskaan ollutkaan. En vaadi itseltäni enkä muiltakaan täydellisyyttä. Olen erittäin lempeä äiti ja viihdyn akateemisessa ammatissani.

mulla ystävät joka koulussa ja lukiossa aina paras,  ilman lukemista. Mutta sen jälkeen lopetti yrittämästä, muuttui saamattomaksi, kun huomasi ettei korkeakoulussa enää olekaan paras jos ei lue. Eikä sittenkään vaikka lukisi, joku toinen vielä parempi.

Keskinkertaista tulosta hän ei itselleen hyväksy, joten elämä ollut masennuksen kanssa painimista sen jälkeen.

Ysin tyttö. Erikoislääkäri.

Ysin tyttö, kahden laudaturin ylioppilas. Minusta tuli pitkäaikaistyötön erakko, ei omaisuutta, ei perhettä, ei puolisoa eikä oikein ystäviäkään, terveyskin reistailee. Ehkä seuraavassa elämässä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole, olen kympin poika. Ja toisin kuin "kympin tytöt", sain kymppini pelkällä älyllä, en koskaan stressannut koulusta. Lukiossa minulla oli isompien sisarusteni vanhat tehtäväkirjat, joten läksyjäkään ei tarvinnut itse tehdä.

Olen pärjännyt oikein mukavasti, lokoisa ja hyväpalkkainen virka. 

Älyllä? Vai isompien sisarusten valmiiksi tehdyillä tehtäväkirjoilla?

En tiedä millaista koulussa nykyään on, mutta 90-luvulla siellä oli vielä kokeita, joiden perusteella numerot pitkälti annettiin. Kokeissa näitä sisarusten tehtäväkirjoja ei saanut pitää esillä. Eli kyllä, älyllä.

Mistäköhän tulee käsitys, että miehen koulumenestys kertoo älystä mutta naisen ahkeruudesta? Nainen ei kerta kaikkiaan voi voittaa, silloinkin kun hän tekee täyden kympin suorituksen, se oikeastaan kertoo vain siitä, että nainen on joku hieman säälittävä neurootikko. Itse en kympin tyttöhin lukeudu, koulumenestys oli aika huono. Sen vuoksi voinkin arvioida, että ei niihin huippusuorituksiin oikeasti ylletä pelkästään ahkeruudella, toisin kuin monet näköjään haluavat kuvitella.

Meillä oli lukiossa kolme neroa, minä ja kaksi poikaa. Lukiossa ainevalinnat yksi yhteen, tosin luin saksaa jonkin aikaa kunnes tunnit menivät päällekäin pitkän fysiikan kanssa. Haettiin samaan tekniseen korkeakouluun ja päästiin (käytiin siis samalla kyydillä pääsykokeissa, onhan sekin tietty syy hakea tiettyyn koulutuspaikkaan, että pääsykokeisiin kulku on helppoa...), samalle laitoksellekin vielä. Sen jälkeen sivuaineopinnoissa polut erkanivat, vaikka esimerkiksi kesätyöt ja palkalliset harjoittelut tehtiinkin samoissa paikoissa. Minä päädyin ensin omalle sivuainelaitokselle töihin, ja sitä kautta sain kiinni työpaikasta, ensin määräaikaisena projektityöntekijänä ja sitten pääsin vakituiseen asiantuntijatyöhön. Nuoret miehet päätyivät paikalliseen tehtaaseen suunnittelupuolelle, asiantuntijatyötä sekin tavallaan. Nyt olen paria porrasta heitä ylempänä, vaativissa asiantuntijatehtävissä, he edelleen junnaavat siellä toimiston puolella projekteja, mutta edelleen molemmilla kohtalaisen hyvin palkattu vakityö. Kympin tyttö ja kympin pojat, kukaan meistä ei vaivautunut pänttäämään missään vaiheessa, ihan lahjoilla pärjättiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä en ole.

Olen kyllä aina ihaillut kympin tyttöjä.

Sama. Olen älykäs, mutta auktoriteettiongelmainen ja laiska kyseenalaistaja.

Ammattikoulussa huvikseni tein sen verran hommia, että sain todistukseen muutamaa hyvää lukuunottamatta pelkkiä kiitettäviä. Ei musta tullut siltikään kympin tyttöä enkä saanut edes stipendiä. Kympin tyttöys on enemmän kuin hyvät arvosanat. Kympin tyttö on kiltti, helppo, ahkera, mukava ja opettajien suosiossa.

Olen kympin tyttö lukuaineissa. En koe itseäni perfektionistiksi, vaikka toki mielelläni asetankin itselleni (korkeitakin) tavoitteita ja pyrin määrätietoisesti niitä saavuttamaan. Lisäksi vielä lukiossakin koulunkäynti oli minulle varsin helppoa, taideaineet poislukien koska olen täysin lahjaton taiteellisesti. Kymppejä varten ei tarvinnut rehkiä mitenkään ylettömästi, minulla oli ihan normaali sosiaalinen elämä ja harrastuksia juo nuorena. Kympit johtuivat siis lähinnä kesimääräistä paremmasta älykkyydestä.

Lukion jälkeen suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon hyvin arvosanoin, jonka jälkeen olenkin ollut koulutusta vastaavassa työssä vakituisissa työsuhteissa. Työelämässä olen myös pärjännyt hyvin ilman mitään valtavaa vaivannäköä. Esimiestehtävistä en ole kiinnostunut, koska henkilöstöjohtaminen ei sovi minulle. Minulla on yksi harrastus, johon kyllä suhtaudun varsin kunnianhimoisesti. Ylipäätään jos jotain teen, teen sitten mielummin kerralla hyvin. 

Ada oli kympin tyttö, joka haaveili kosmetologin urasta. 16-vuotiaana hänet löydettiin kuolleena paikasta, jossa hänen ei todellakaan olisi pitänyt olla.