Lue keskustelun säännöt.
Oletko kympin tyttö?
12.05.2021 |
Miten on elämä sujunut koulun jälkeen? Perfektionismi on rasittavaa jos vaatii itseltään liikaa. Kokemuksia?
Kommentit (74)
Täällä ei taida olla yhtään sellaista kympin tyttöä joita jotka kokisi olevansa perfektionisteja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei taida olla yhtään sellaista kympin tyttöä joita jotka kokisi olevansa perfektionisteja
On täällä. Muistan kerrankin itkeneeni kotona lohduttomasti, kun sain lukiossa jostakin kokeesta 9,5. Yliopistossa vähän vastaava meno jatkui, mutta onneksi pystyin löysäämään stressaamisen kanssa (keskiarvo kuitenkin korkein mahdollinen).
Olin koulussa kympin tyttö, mutta en perfektionisti. Sain hyviä numeroita helposti. Erityisesti matematiikka ja niin suomen kuin vietaiden kielten kielioppi oli minusta naurettavan helppoa. Pitkän matematiikan yo-kokeita varten kertasin yhden päivän.
Lähdin TKK:lle opiskelemaan teknillistä fysiikkaa. Alku oli järkytys, kun kurssit olivatkin oikeasti vaikeita. Koulussa olin tottunut siihen, että ymmärsin kaiken ensi kuulemalta ja jokaisen tehtävän ratkaisuperiaate oli selvä viimeistään viiden minuutin miettimisen jälkeen. Nyt yhtäkkiä en ymmärtänytkään mitään enkä osannut ratkaista harjoitustehtäviä
Vähitellen opin kuitenkin siihen, miten opiskellaan aluksi vaikeilta tuntuvia asioita, ja loppujen lopuksi pärjäsin opinnoissa hyvin. Väittelin tohtoriksi ja olen koulutusta vastaavissa töissä (en halua kertoa tarkemmin, jotta minua ei tunnistettaisi). Minulla on samalta alalta oleva mies ja kolme jo aikuista lasta.
Kokonaisuudessaan olen elämääni tyytyväinen, vaikka minua pitkään harmitti se, että koulu ei tarjonnut haasteita, vaan hyppy TKK:n tefylle oli turhan suuri.
Jos olisin , . Olisin kai.. ministeri taikka kanisteri .
Olen kympin tyttö, mutta en perfektionisti. On ollut ihan muuten vaan helppo saada hyviä numeroita koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee ilman pänttäystä, on fiksu, jos pitää käyttää kaikki vapaa-aika siihen, on tyhmä.
???
Ei tyhmä opi.
Ahkeruuttahan tuo on eikä tyhmyyttä.
Sinun päättelysi edustaa kylläkin tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Olin koulussa kympin tyttö, mutta en perfektionisti. Sain hyviä numeroita helposti. Erityisesti matematiikka ja niin suomen kuin vietaiden kielten kielioppi oli minusta naurettavan helppoa. Pitkän matematiikan yo-kokeita varten kertasin yhden päivän.
Lähdin TKK:lle opiskelemaan teknillistä fysiikkaa. Alku oli järkytys, kun kurssit olivatkin oikeasti vaikeita. Koulussa olin tottunut siihen, että ymmärsin kaiken ensi kuulemalta ja jokaisen tehtävän ratkaisuperiaate oli selvä viimeistään viiden minuutin miettimisen jälkeen. Nyt yhtäkkiä en ymmärtänytkään mitään enkä osannut ratkaista harjoitustehtäviä
Vähitellen opin kuitenkin siihen, miten opiskellaan aluksi vaikeilta tuntuvia asioita, ja loppujen lopuksi pärjäsin opinnoissa hyvin. Väittelin tohtoriksi ja olen koulutusta vastaavissa töissä (en halua kertoa tarkemmin, jotta minua ei tunnistettaisi). Minulla on samalta alalta oleva mies ja kolme jo aikuista lasta.
Kokonaisuudessaan olen elämääni tyytyväinen, vaikka minua pitkään harmitti se, että koulu ei tarjonnut haasteita, vaan hyppy TKK:n tefylle oli turhan suuri.
En tiedä milloin opiskelit, mutta ainakin kun itse aloitin 90-luvun puolivälissä, oli joillain fuksikurssien opettajilla ihan tietoisesti sellainen luulot pois -tyyli. Siis nämä alkukurssit olivat opettajien itsensäkin mielestä vaikeampia kuin monet myöhemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin. Eikä sen eteen tarvinnut tehdä mitään. Yläasteella tajusin, että vielä koittaa se päivä kun pitäisi ryhtyä hommiin jos tahtoo menestyä. Siihen mennessä olin jo oppinut laiskaksi ja mielialaongelmat puskivat päälle, joten kympin tyttöys katosi lukion loppuun mennessä. Pääsin silti suoraan yo-todistuksella yliopistoon lukemaan luonnontieteitä, mutta kaikki oli jo liian vaikeaa, elämänhallinta sakkasi, lähes alkoholisoiduin ja psykoosikaan ei ollut kaukana. Ne opinnot jäivät kesken, mutta kun keräilin itseäni muutaman vuoden, kuntouduin sen verran että onnistuin valmistumaan helpommalta ja paremmin työllistävältä alalta. Aika lailla lukematta läpi ja rimaa hipoen sekin meni, mutta olen töissä oppinut helposti loput ja lisääkin. Pomo on kovin tyytyväinen ja kokeneemmat kollegat kysyvät minulta neuvoa. Eipä tämä kovin loistelias ammatti silti ole, vielä lukion alussa huonommin suoriutuneet luokkakaverit suorittivat lopulta korkeamman koulutuksen ja tienaavat nykyään paljon enemmän kuin minä. 10 vuoden uran jälkeen alkaa jo kyllästyttää, mutta ei huvita yrittää enää opiskella mitään muuta.
Sanoisin, että liika äly teki minusta laiskan ja tuhosi loistavan tulevaisuuteni, mutta toisaalta se auttoi kuntoutumaan ja pelastamaan mitä pelastettavissa oli.
Vierailija kirjoitti:
En ole, olen kympin poika. Ja toisin kuin "kympin tytöt", sain kymppini pelkällä älyllä, en koskaan stressannut koulusta. Lukiossa minulla oli isompien sisarusteni vanhat tehtäväkirjat, joten läksyjäkään ei tarvinnut itse tehdä.
Olen pärjännyt oikein mukavasti, lokoisa ja hyväpalkkainen virka.
Älyllä? Vai isompien sisarusten valmiiksi tehdyillä tehtäväkirjoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin. Eikä sen eteen tarvinnut tehdä mitään. Yläasteella tajusin, että vielä koittaa se päivä kun pitäisi ryhtyä hommiin jos tahtoo menestyä. Siihen mennessä olin jo oppinut laiskaksi ja mielialaongelmat puskivat päälle, joten kympin tyttöys katosi lukion loppuun mennessä. Pääsin silti suoraan yo-todistuksella yliopistoon lukemaan luonnontieteitä, mutta kaikki oli jo liian vaikeaa, elämänhallinta sakkasi, lähes alkoholisoiduin ja psykoosikaan ei ollut kaukana. Ne opinnot jäivät kesken, mutta kun keräilin itseäni muutaman vuoden, kuntouduin sen verran että onnistuin valmistumaan helpommalta ja paremmin työllistävältä alalta. Aika lailla lukematta läpi ja rimaa hipoen sekin meni, mutta olen töissä oppinut helposti loput ja lisääkin. Pomo on kovin tyytyväinen ja kokeneemmat kollegat kysyvät minulta neuvoa. Eipä tämä kovin loistelias ammatti silti ole, vielä lukion alussa huonommin suoriutuneet luokkakaverit suorittivat lopulta korkeamman koulutuksen ja tienaavat nykyään paljon enemmän kuin minä. 10 vuoden uran jälkeen alkaa jo kyllästyttää, mutta ei huvita yrittää enää opiskella mitään muuta.
Sanoisin, että liika äly teki minusta laiskan ja tuhosi loistavan tulevaisuuteni, mutta toisaalta se auttoi kuntoutumaan ja pelastamaan mitä pelastettavissa oli.
Minä sanoisin, että liian vähäinen äly tuhosi tulevaisuutesi. Hiukan skarpimpana olisit selvinnyt myös korkeakouluopinnoista liikoja rehkimättä.
En ole, mutta jostain syystä usein luullaan, että olen ollut. Enkä yhtään tiedä, miksi. Olin sellainen keskiverto 8 oppilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ihan kympin tyttö, niin ainakin hyvin lähellä sitä. En ole täydellisyyden tavoittelija. Oppiminen on minulle kilpailua itseni kanssa ja nautin itseni haastamisesta. Numeroillani en ole koskaan leveillyt enkä kenellekään kertonut. Hyvä ystäväni kiteytti luonteeni sanoen minun olevan Punk! eli en todellakaan ole mikään lammas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole, olen kympin poika. Ja toisin kuin "kympin tytöt", sain kymppini pelkällä älyllä, en koskaan stressannut koulusta. Lukiossa minulla oli isompien sisarusteni vanhat tehtäväkirjat, joten läksyjäkään ei tarvinnut itse tehdä.
Olen pärjännyt oikein mukavasti, lokoisa ja hyväpalkkainen virka.
Älyllä? Vai isompien sisarusten valmiiksi tehdyillä tehtäväkirjoilla?
En tiedä millaista koulussa nykyään on, mutta 90-luvulla siellä oli vielä kokeita, joiden perusteella numerot pitkälti annettiin. Kokeissa näitä sisarusten tehtäväkirjoja ei saanut pitää esillä. Eli kyllä, älyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole. Olen luonnostaan lahjakas ja ahkera. Miksi ei muuten ole kympin poikia?
Tyttöni luokalla niitä tuntuu riittävän, ja tyttöä kuulemma ärsyttää sairaasti, kun he ovat aina 'jee, mahtavaa, anna opettaja vaikeampia tehtäviä' 😆 Olen kateellinen tyttöni kouluympäristöstä (ei mikään eliittikoulu). Omassa nuoruudessa kympin tyttöjä vähän halveksittiin, ja kympin poikia ei ollut kuin yksi, jota siitä kiusattiin, sillä koulua vastaan kuului kapinoida. Nykyään pojatkin voivat avoimesti olla hyviä ja tykätä koulusta. Omaa tyttöä ärsyttää, koska hän ei ole yhtä hyvä, vaikka oikeastaan haluaisi olla. T. entinen kympin tyttö, joka joutui sitä piilottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole, olen kympin poika. Ja toisin kuin "kympin tytöt", sain kymppini pelkällä älyllä, en koskaan stressannut koulusta. Lukiossa minulla oli isompien sisarusteni vanhat tehtäväkirjat, joten läksyjäkään ei tarvinnut itse tehdä.
Olen pärjännyt oikein mukavasti, lokoisa ja hyväpalkkainen virka.
Älyllä? Vai isompien sisarusten valmiiksi tehdyillä tehtäväkirjoilla?
En tiedä millaista koulussa nykyään on, mutta 90-luvulla siellä oli vielä kokeita, joiden perusteella numerot pitkälti annettiin. Kokeissa näitä sisarusten tehtäväkirjoja ei saanut pitää esillä. Eli kyllä, älyllä.
Säästit valtavasti aikaa, kun tehtävät olivat valmiiksi tehtyjä.
En ole. Elämä ei kyllä ollut tippaakaan helppoa. Vaatimukset tulee kyllä ihan kaatosateena ulkopuolelta ei sisältä. Pitäisi olla 100 vuotta työkokemusta, professuuri 15 vee, jaksaa vääntää 200 tuntia viikossa töitä 400 € kuukausipalkalla ja vielä siivota, harrastaa ja olla ikuisesti iloinen ja kiitollinen. Onneksi henki vielä pihisee. Ja ei, töitä ei saa vaikka olisi vain "kasin tyttö"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Olen luonnostaan lahjakas ja ahkera. Miksi ei muuten ole kympin poikia?
Tyttöni luokalla niitä tuntuu riittävän, ja tyttöä kuulemma ärsyttää sairaasti, kun he ovat aina 'jee, mahtavaa, anna opettaja vaikeampia tehtäviä' 😆 Olen kateellinen tyttöni kouluympäristöstä (ei mikään eliittikoulu). Omassa nuoruudessa kympin tyttöjä vähän halveksittiin, ja kympin poikia ei ollut kuin yksi, jota siitä kiusattiin, sillä koulua vastaan kuului kapinoida. Nykyään pojatkin voivat avoimesti olla hyviä ja tykätä koulusta. Omaa tyttöä ärsyttää, koska hän ei ole yhtä hyvä, vaikka oikeastaan haluaisi olla. T. entinen kympin tyttö, joka joutui sitä piilottelemaan.
Luulen, että meidänkin kouluaikanamme kaikki olisivat halunneet oikeasti olla kympin tyttöjä ja -poikia.
t. nro 56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole, olen kympin poika. Ja toisin kuin "kympin tytöt", sain kymppini pelkällä älyllä, en koskaan stressannut koulusta. Lukiossa minulla oli isompien sisarusteni vanhat tehtäväkirjat, joten läksyjäkään ei tarvinnut itse tehdä.
Olen pärjännyt oikein mukavasti, lokoisa ja hyväpalkkainen virka.
Älyllä? Vai isompien sisarusten valmiiksi tehdyillä tehtäväkirjoilla?
En tiedä millaista koulussa nykyään on, mutta 90-luvulla siellä oli vielä kokeita, joiden perusteella numerot pitkälti annettiin. Kokeissa näitä sisarusten tehtäväkirjoja ei saanut pitää esillä. Eli kyllä, älyllä.
Säästit valtavasti aikaa, kun tehtävät olivat valmiiksi tehtyjä.
Ja miten tämä ajansäästö mahtoi edesauttaa asioiden oppimista?
Keskiarvo 5.6.