Oletko kympin tyttö?
Miten on elämä sujunut koulun jälkeen? Perfektionismi on rasittavaa jos vaatii itseltään liikaa. Kokemuksia?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Sain yleensä kymppejä. Kerran 5. luokalla sain kokeesta kutosen, koska olin ymmärtänyt tehtävän jotenkin aivan väärin ja olin myös lukenut huonosti. Kotona ei selitykset auttaneet, vaan huonosta numerosta seurasi remmiä.
Oliko muilla tällaista?
Meillä ei fyysisesti rangaistu, mutta annettiin ymmärtää, että täysi kymppikin kokeesta oli huono, jos joku muu luokalla oli saanut kympin.
Terveisin nuoruudessaan syömishäiriöön sairastunut kympin tyttö, jolta vanhemmat eivät omien sanojensa mukaan koskaan vaatineet mitään ja, jonka luonnetta kuvattiin laiskaksi ja itsekkääksi.
Vierailija kirjoitti:
En ollut, en. Kapinoin auktoriteettejä vastaan hiljaisella tavalla. Halusin tehdä jotain ihan omaa, kaikki piti tehdä myös omalla tavalla. Olin parempi kuin kympin tyttö: lopetin koulun. Se oli rohkea teko, olisi helppoa kulkea lampaana muiden mukana. Testasin omia rajojani, oli pelottavaa olla pois systeemistä.
Olin tarpeeksi älykäs tajutakseni, että kulkemalla lauman mukana olisin ikuisesti kasin tai ysin tyttö. Tekemällä jotain ihan omaa voisin olla enemmän kuin kympin tyttö.
Vierailija kirjoitti:
En ollut, en. Kapinoin auktoriteettejä vastaan hiljaisella tavalla. Halusin tehdä jotain ihan omaa, kaikki piti tehdä myös omalla tavalla. Olin parempi kuin kympin tyttö: lopetin koulun. Se oli rohkea teko, olisi helppoa kulkea lampaana muiden mukana. Testasin omia rajojani, oli pelottavaa olla pois systeemistä.
Jännä tyttö bongattu! Oletko yh teiniäiti?
Vierailija kirjoitti:
En ku nelosen poika.
Koulussa opitaan elämää, ei todistusta varten. Jos olet tehnyt työtä sen nelosen eteen, olet toivottavasti tajunnut jotain olennaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut, en. Kapinoin auktoriteettejä vastaan hiljaisella tavalla. Halusin tehdä jotain ihan omaa, kaikki piti tehdä myös omalla tavalla. Olin parempi kuin kympin tyttö: lopetin koulun. Se oli rohkea teko, olisi helppoa kulkea lampaana muiden mukana. Testasin omia rajojani, oli pelottavaa olla pois systeemistä.
Jännä tyttö bongattu! Oletko yh teiniäiti?
En teini, mutta yh. Sekin oli rohkea ratkaisu. Tiedän monta ikäistäni, jotka eivät yksinkertaisesti uskalla tehdä yksin lasta.
Kovin jännä en ole, olen zen-meditatiivisessa tilassa lähes jatkuvasti. Elämä on valintoja.
Masentunut olo kun en ole missään niin hyvä kuin haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut, en. Kapinoin auktoriteettejä vastaan hiljaisella tavalla. Halusin tehdä jotain ihan omaa, kaikki piti tehdä myös omalla tavalla. Olin parempi kuin kympin tyttö: lopetin koulun. Se oli rohkea teko, olisi helppoa kulkea lampaana muiden mukana. Testasin omia rajojani, oli pelottavaa olla pois systeemistä.
Jännä tyttö bongattu! Oletko yh teiniäiti?
En teini, mutta yh. Sekin oli rohkea ratkaisu. Tiedän monta ikäistäni, jotka eivät yksinkertaisesti uskalla tehdä yksin lasta.
Kovin jännä en ole, olen zen-meditatiivisessa tilassa lähes jatkuvasti. Elämä on valintoja.
Olen tipahtanut systeemistä useamman kerran, joten systeemin ulkopuolelle jääminen ei pelota minua. Ensimmäinen kerta oli se, kun lopetin koulun.
Olin koulussa kympin tyttö ilman pänttäystä. Korkeakouluopinnoissa pääsin oikein vauhtiin ja työelämässä on sujunut samaa rataa, mutta sairaudet ovat rajoittaneet alanvalintaa ja ammatinvaihdoksia olen myös joutunut tekemään samasta syystä. Koulutustani vastaavia töitä on silti riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Sain yleensä kymppejä. Kerran 5. luokalla sain kokeesta kutosen, koska olin ymmärtänyt tehtävän jotenkin aivan väärin ja olin myös lukenut huonosti. Kotona ei selitykset auttaneet, vaan huonosta numerosta seurasi remmiä.
Oliko muilla tällaista?
Miten elämäsi sujui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain yleensä kymppejä. Kerran 5. luokalla sain kokeesta kutosen, koska olin ymmärtänyt tehtävän jotenkin aivan väärin ja olin myös lukenut huonosti. Kotona ei selitykset auttaneet, vaan huonosta numerosta seurasi remmiä.
Oliko muilla tällaista?
Meillä ei fyysisesti rangaistu, mutta annettiin ymmärtää, että täysi kymppikin kokeesta oli huono, jos joku muu luokalla oli saanut kympin.
Terveisin nuoruudessaan syömishäiriöön sairastunut kympin tyttö, jolta vanhemmat eivät omien sanojensa mukaan koskaan vaatineet mitään ja, jonka luonnetta kuvattiin laiskaksi ja itsekkääksi.
Kerro lisää. Kuinka vanha olet, miten opiskelu ja työelämä sujuu? Onko perhettä?
En ole. Olen luonnostaan lahjakas ja ahkera. Miksi ei muuten ole kympin poikia?
Olin muuten kympin tyttö, mutta sain kerran yhdestä pitkän matikan kurssista hylätyn :D rupesin lukion lopulla miettimään että onko tässä opiskelussa mitään järkeä. Menin yliopistoon, jossa ei oikeastaan kiinnostanut yhtään millaisia numeroita tuli kokeista ja gradusta.
En vaadi itseltäni edes kaikista parasta enää, sillä se on liian vaivalloista. Yritän joskus jopa lusmuilla jos väsyttää, että en tule liian rasittuneeksi. Olen tähän tyytyväinen :D
Mun yläkoulun arvosanat oli pääsääntöisesti 7 ja 8. Korkeakoulussa olen saanut pelkästään erinomaisia arvosanoja. Olen nähnyt vaivaa korkeakouluopintojen eteen mutten stressaa. Peruskouluikäisenä en edes avannut koulukirjoja vapaa-ajallani tai tehnyt läksyjä.
En ikinä kadehtinut "kympin tyttöjä". Päinvastoin - minua säälitti heistä säteilevä paha olo. Jos he esimerkiksi saivat kokeesta arvosanaksi 9, he alkoivat itkemään. Kyllä opinnot pitäisi pystyä ottamaan vähän rennommin. Tosin en tiedä millaiset heidän kotiolot olivat, jos he esimerkiksi saivat kotona selkäsaunan mikäli kokeen arvosana ei ollut 10.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain yleensä kymppejä. Kerran 5. luokalla sain kokeesta kutosen, koska olin ymmärtänyt tehtävän jotenkin aivan väärin ja olin myös lukenut huonosti. Kotona ei selitykset auttaneet, vaan huonosta numerosta seurasi remmiä.
Oliko muilla tällaista?
Meillä ei fyysisesti rangaistu, mutta annettiin ymmärtää, että täysi kymppikin kokeesta oli huono, jos joku muu luokalla oli saanut kympin.
Terveisin nuoruudessaan syömishäiriöön sairastunut kympin tyttö, jolta vanhemmat eivät omien sanojensa mukaan koskaan vaatineet mitään ja, jonka luonnetta kuvattiin laiskaksi ja itsekkääksi.
Kerro lisää. Kuinka vanha olet, miten opiskelu ja työelämä sujuu? Onko perhettä?
Olen nelikymppinen, korkeakoulutettu, perheellinen ja hyvässä työssä. Ihan hyvin menee ja elämä hymyilee. Muutettuani pois lapsuudenkodistani, syömishäiriö parantui parissa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Sain yleensä kymppejä. Kerran 5. luokalla sain kokeesta kutosen, koska olin ymmärtänyt tehtävän jotenkin aivan väärin ja olin myös lukenut huonosti. Kotona ei selitykset auttaneet, vaan huonosta numerosta seurasi remmiä.
Oliko muilla tällaista?
Remmiä olisi pitänyt antaa opettajalle, et kyllä tainut itsekään saada.
Olin kympin tyttö yrittämättä. Kaikki kiinnosti, matematiikka, fysiikka, kielet, taiteet.
Päädyin luovalle alalle yrittäjäksi. Nautin elämästäni.
Olin kympin tyttö, sitten minusta tuli pimpin tyttö
Vierailija kirjoitti:
Olin muuten kympin tyttö, mutta sain kerran yhdestä pitkän matikan kurssista hylätyn :D rupesin lukion lopulla miettimään että onko tässä opiskelussa mitään järkeä. Menin yliopistoon, jossa ei oikeastaan kiinnostanut yhtään millaisia numeroita tuli kokeista ja gradusta.
En vaadi itseltäni edes kaikista parasta enää, sillä se on liian vaivalloista. Yritän joskus jopa lusmuilla jos väsyttää, että en tule liian rasittuneeksi. Olen tähän tyytyväinen :D
Käytkö töissä ja onko perhettä?
En ollut, en. Kapinoin auktoriteettejä vastaan hiljaisella tavalla. Halusin tehdä jotain ihan omaa, kaikki piti tehdä myös omalla tavalla. Olin parempi kuin kympin tyttö: lopetin koulun. Se oli rohkea teko, olisi helppoa kulkea lampaana muiden mukana. Testasin omia rajojani, oli pelottavaa olla pois systeemistä.