Lue keskustelun säännöt.
"Kipinöinti" ensitreffeillä
12.05.2021 |
Suurin osa tuntuu edellyttävän tuota, ennenkuin näkevät että jutusta tulee mitään. Mutta onko ketään joka ajattelisi samoin kuin minä, että tuollainen välitön kemia ja synkkaaminen on epäilyttävää, tai jopa hieman pelottavaa? Kun itselläni on sellaisia kokemuksia, ettei ne jutut ole todellakaan menneet putkeen vaikka on ollut raivoisaa kemiaa heti ensinäkemältä. Oikeastaan päinvastoin menneet kaameasti pieleen ja ongelmia ollut vaikka millä mitalla heti alusta alkaen, mutta niitä ei ole vaan suostunut näkemään koska se kemia sokaisi niin pahasti.
Kommentit (62)
Niin, tämä onkin vähän dilemma. Itselläkin kokemusta että valtavalla kemialla alkaneet suhteet ovat yleensä perustuneet lähinnä fyysiseen vetovoimaan ja päättyneet viimeistään parin vuoden sisällä kun on kanivaihe mennyt ohi.
Toisaalta taas en oikein osaa kuvitella tilannetta, että miten se homma siitä etenee yhtään mihinkään, jos ei ole mitään kemiaa. Se on lähinnä kiusallista, miten siitä voi mitään suhdetta syntyä? Onko siinä joku välimuoto, eli on vähän kemiaa muttei niin paljon että on heti valmis hyppäämään kimppuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä salamarakkaudet päättyvät yhtä nopeasti kuin alkavat. Jos jo ensitreffeillä kipinät sinkoilee niin suhteesta tulee todennäköisesti lyhyt.
Mulle on henkilökohtaisesti tärkeää kyetä koskettamaan toista. Mikäli en koe mitään halua olla toisen lähellä juttu saa jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi sana: järkiliitto.
Mihin järkiliittoa tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä salamarakkaudet päättyvät yhtä nopeasti kuin alkavat. Jos jo ensitreffeillä kipinät sinkoilee niin suhteesta tulee todennäköisesti lyhyt.
Nuo on kauheita, kuin olisi humalassa eikä ajattele järkevästi. Sitten jälkikäteen tulee kaamea ja tuskainen krapula kun kaikki päättyy yhtä äkkinäisen raivokkaasti kuin alkoikin. Aiheuttaa ehkäpä henkisesti suurimmat vammat kuin hitaampi hiipuminen.
Kyllä kemiaa pitää olla, mutta olen samaa mieltä siitä, että sellainen tosi vahva kemia ensi treffeillä johtaa lyhyeen suhteeseen. Mistä se sitten ikinä johtuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivoisa kemia johtunee siitä, että kummallakin on jotain säröjä ja aukkoja siellä henkisellä puolella, jotka se toinen sitte sattuu hetkellisesti täyttämään. Tulee tunne, että tuo on mun soul mate ja täydellinen kumppani joka eheyttää minut, mutta aika pian ne paikkalaastit sieltä murenee pois ja käsittelemättömän ongelmat alkaa nostelemaan päätään ja päädytään enempivähempi rumaan eroon.
Kyllä. Kahdesta molemminpuolisesta sekoamistapauksesta on kokemusta. Molemmissa kaikkia osapuolia sattui, ja olivat kestoltaan vain pari kk. Himot ja halut jäi, mutta se roihu poltti kaiken muun tieltään. Hätäilyä, väärin tulkittuja tekoja ja sanoja puolin ja toisin, nopeita käänteitä.. sanalla sanoen silkkaa kaaosta alusta loppuun. Ovat ihan hirveitä! :D
Aivan hirveää. Kemiaakin voi olla liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni ihan putkeen ja avioon asti. Ja jatkuu edelleen onnellisesti.
Ensitreffeillä pidin miestäni kokemattoman poikana joka minulle liian ujo nössö ja kiltti. Ja lihavakin.
Mutta myöhemmin kun itse jouduin kriisiin niin huomasin että tuo mies silti hyväksyy minut puutteineni ja on turvallinen ja vakaa, vaikka minä romahdan.
Aviossa nyt oltu pitkään ja yhteiset lapset jo opiskelijoita. Yhdessä ollaan hautaan saakka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni ihan putkeen ja avioon asti. Ja jatkuu edelleen onnellisesti.
Lucky you.
Vierailija kirjoitti:
Ensitreffeillä pidin miestäni kokemattoman poikana joka minulle liian ujo nössö ja kiltti. Ja lihavakin.
Mutta myöhemmin kun itse jouduin kriisiin niin huomasin että tuo mies silti hyväksyy minut puutteineni ja on turvallinen ja vakaa, vaikka minä romahdan.
Aviossa nyt oltu pitkään ja yhteiset lapset jo opiskelijoita. Yhdessä ollaan hautaan saakka
Itsellä vain huonoja kokemuksia toisen tukihenkilönä toimimisesta, se on henkisesti todella rankkaa mutta kaipa se yleensä paikkaa kun seksiä saa kauniilta naiselta. Itselleni vaan ei ole niin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin reissulta sielun kumppanin ja rakastuminen tulisesti. Kummallakin perhe. Onneksi tulimme järkiimme ja sovimme että emme koskaan tapaa koska liian monta ihmistä haavoittuisi.
Hyvä ratkaisu. Muistot ja kaipaus hälveni muutamassa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kahdesta molemminpuolisesta sekoamistapauksesta on kokemusta. Molemmissa kaikkia osapuolia sattui, ja olivat kestoltaan vain pari kk. Himot ja halut jäi, mutta se roihu poltti kaiken muun tieltään. Hätäilyä, väärin tulkittuja tekoja ja sanoja puolin ja toisin, nopeita käänteitä.. sanalla sanoen silkkaa kaaosta alusta loppuun. Ovat ihan hirveitä! :D
Aivan hirveää. Kemiaakin voi olla liikaa.
Kuvailit aika lailla omankin tapaukseni. Se oli todella outoa miten sitä mielenpahoitusta ja riitaa tuli jatkuvasti kun sanoi tai teki jotain niin kauhean väärin. Loppuajasta aloin miettimään jo järkevämmin, ettei tämä tällainen nyt normaalia ole. Olisiko jonkinlainen erityisherkkyyskin jotenkin sidoksissa asiaan.
Tunnen hankaussähköä, kipinöitä m_nissa
Turhaan kipinöi ensitreffeillä tai myöhemmin. Pian olet katkera petetty vastavihitty paksuna oleva riivinrauta. Tule pois sieltä vaaleanpunaiselta rakkaushattaralta.
Taitava on se mies, joka saa naisen tuntemaan "kemiaa" jo ensitreffeillä. Ei ihme että suhde kariutuu nopeasti, mies kun yleensä varsin nopeasti löytää uuden jonka kanssa kemiaa harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tämä onkin vähän dilemma. Itselläkin kokemusta että valtavalla kemialla alkaneet suhteet ovat yleensä perustuneet lähinnä fyysiseen vetovoimaan ja päättyneet viimeistään parin vuoden sisällä kun on kanivaihe mennyt ohi.
Toisaalta taas en oikein osaa kuvitella tilannetta, että miten se homma siitä etenee yhtään mihinkään, jos ei ole mitään kemiaa. Se on lähinnä kiusallista, miten siitä voi mitään suhdetta syntyä? Onko siinä joku välimuoto, eli on vähän kemiaa muttei niin paljon että on heti valmis hyppäämään kimppuun?
Minä aina avaan keskustelun sanomalla, että homma ei pätkääkään kiinnosta enkä ymmärrä miksi täällä olen. Ei ole ollut vaaraa kipinöinnistä, joten täydellisen turvallista treffailua eikä ole pelkoa, että tulee sydänsuruja.
Ensitreffien fyysinen kiinnostus/kemia ja kehuminen on sokaissut minut aiemmin, ja olen lähtenyt mukaan liian innokkaasti, enkä ole nähnyt varoitusmerkkejä vaikka niitä on eteen tuotu. Niissä päätyy vain yksipuoleisiin ja lyhytkatseisiin suhteisiin, vaikka kuinka sanottaisiin muuta.
Mutta on se vaan erilaista kun on kemiaa ja perhosia keskustelun tasolla! Siinä ei ole kiire minnekään mutta joka hetki tuntee katseesta innostuksen ja jännittää koko ajan mitä tulee seuraavaksi :) Ja kyllä se fyysisyyskin toki on (vahvana) olemassa, muttei mennä se edellä.