Only in Finland- asiat - Luetellaan suomalaisia tapoja/outouksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että tiettyinä viikonpävinä "pitää" käydä saunassa. Tai ainakin mun äidin puolen mummolassa sauna on aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Tuntuu että tää pinttynyt tapa on voimassa etenkin vanhusten keskuudessa. Meillä nuoremmilla sukupolvilla ei onneks noin pinttyneitä tapoja saunomisen suhteen. Itse en paljoa välitä sanomisesta.

T: M27

Vähän surullista, jos sukupolvikokemukset ja tietyt perinteet eivät välity polvelta toiselle ja nuorilla on sellainen asenne, etteivät perinteet kiinnosta. Ja saunomista kuuluu välttää, kun se on vanhojen ihmisten hommaa.

Ei tarvita kuin yksi sukupolvi, jotka luopuu perinteistä. Silloin hyvätkin perinteet katkeavat.

Esim. suomalaisen sukupolvijatkumon ansiosta saunakulttuuri on edelleen voimissaan ja jopa leviää muihin maihin. Ulkomailla asuvana olen saanut useat paikalliset rakastumaan saunakulttuuriimme. Ja olen kolmikymppinen. Osa ystävistäni on päättänyt jopa rakentaa oman saunan. Ilman suomalaista saunomisperinnettä tämäkään ei olisi mahdollista.

Eihän kaikkien tarvitse pitää saunomisesta, mutta on sääli, jos nuoret suomalaiset kehuskelevat sillä, etteivät välitä saunomisesta. Minusta suomalaisuuteen kuuluvat tietyt perinteet, saunominen on niistä yksi, ja on vahinko jos ne katoavat.

Missä maassa asut?

Pohjois-Italiassa.

Minusta sauna sopii aivan erityisen hyvin alppivaelluksen päätteeksi ja vähän ihmetyttääkin saunojen vähyys tällä alueella. Itselläni ei vuokra-asuntoon sovi saunaa, mutta saan käyttää ystäväni taloon rakennettua, jonka hän keksi rakentaa sen seurauksena, että vaihdoimme ehdotuksestani kuntosalille, missä on sauna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittamisen autuus.

Kun Suomessa on helteisen aurinkoinen vapaapäivä kokoontuvat ihmiset nettiin valittamaan, miten huonosti kaikki muut suomalaiset käyttäytyväl ja miten kaikki on onnetonta ja pielessä. Ruokakin pahaa. Arvelen että valtaosa on niitä jotka eivät ole muita maita ja tapoja koskaan nähneetkään, eikä heitä saisi kirveelläkään etsimään niitä paratiisimaisia oloja ja unelma-asuinmaata muualta.

Itse asun ulkomailla, eikä se ole muuttanut käsitystäni suomalaisten käytöksestä, päinvastoin. Rehellisyyttä ja maan toimivuutta toki arvostan, mutta kyllä sitä ihmisten tuppisuisuutta, ilmeikkyyden puutetta sekä kyvyttömyyttä ja haluttomuutta tutustua uusiin ihmisiin voi vain ihmetellä. Toki asuinmaassanikin on omat puutteensa, mutta kyllä se on paljon lähempänä paratiisia ainakin itselleni kuin nyky-Suomi.

Mistä ulkomaasta on kyse?

Aina ja iankaikkisesti tämä sama utelu! Ja ihan vain siksi, että päästäisiin mollaamaan kyseistä maata. Suomalaisen sielua kirveltää, että jossain muualla moni asia on paremmin.

En ole tuo edellinen kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti viedään äitienpäivänä ABC:lle.

Sillä äiti ansaitsee brasilialaista pakastelihaa huoltoasemalla vähintään kerran vuodessa.

Miksi levität virheellistä tietoa? Ärsyttää tällainen huutelu.

ABC-liikennemyymälöiden ravintoloissa käytetään 100 % suomalaista lihaa kaikissa ruokatuotteissa (noutopöytä, À la carte, ABC-Burger ja vitriinituotteet). Kotimaista ovat kaikki nauta-, sika ja broilerituotteet.

Kyllä se on valitettavasti aika lailla vain Suomessa, missä ABC-asemaa pidetään jonain ruokaravintolana.

Ylipäätään tympeät ketjut ovat kovin suomalainen ilmiö, ja se, että pitäjän ainoa ravintola on tyyliin kebabkuppila.

Tämä on niin totta.

Miksi meillä ei ylpeästi vaalita omaa, laadukasta ruokakulttuuria, vaan syödään jotain köyhän miehen italialaista, johon oikeat italialaiset eivät koskisi pitkällä tikullakaan?

Miksei meillä ainakin järvi-Suomen kunnissa ole yksi krouvi, jossa nimenomaan valmistettaisiin paikallisesta kalasta tai lihasta hyviä ruokia?

Niinpä. Täällä Etelä-Koreassa jokaisessa pikkukylässä on vähintään parikin laadukasta korealaista ravintolaa. Sen lisäksi saattaa olla kiinalainen ravintola ja vähän isommissa paikoissa länsimaistakin ruokaa. Kebabia on erittäin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalainenn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalainenn kirjoitti:

Tuossa aiemmin kirjoitin suomimiehen tunnusmerkit (lippis, reppu, pälyilevä katse). Tässä suominainen: Caprihousut, kirjava jättitunika, rumat ecco/riekersandaalit, kananpersetukka ja kantava ääni.

Sääliksi kävi miesparkaa, joka kaupassa ehti jo ottaa käteensä croissantpaketin. Hirveä eukkonsa rääkäisi: Elä ota niitä, ne MURENOO! Nenä maassa mies laski pakkauksen kädestään.

Kun nyt kerran elämässä olisi saanut hyvää leipää. 

Ei ne leipää ole.

Ai? Mikä sitten on leipää? Croissantit leivotaan voilla vehnäjauhoihin, minun ymmärrykseni mukaan siitä tulee leipää.

Eli sun ymmärryksen mukaan myös pulla on leipää.

Ok. Say no more.

Sanonpas. Isotätini, rip, parasta herkkua oli paksu pullasiivu, jonka päälle sentti voita ja sentin paksuisia makkarasiivuja!

Vierailija kirjoitti:

Lasten jättäminen yksin. Vain Suomessa pidetään normaalina, että pienet koululaiset on pitkiä aikoja yksin ja puolustellaan jopa yöksi yksin jättämistä, jos vanhempi on yövuorossa.

Muualla toi olisi vakava heitteillejättö. Suomessa ihanteena on, että lapset jätetään mahdollisimman aikaisin selviytymään itsekseen.

Turhaan alapeukutatte, tämä on aivan totta. Suomessa on todella vahva itse ja yksin pärjäämisen kulttuuri ja täällä lapsen varhaista yksin pärjäämistä pidetään tavoiteltavana ja hyvänä ja aivan itsestään selvänä asiana.

Ei tulisi muualla kuuloonkaan, että alakoululainen olisi yksin koko iltapäivän oman onnensa nojassa pelkkä puhelin turvana ja seurana.

Suomalaisesta kulttuurista puuttuu vieraanvaraisuus. Tämä tulee parhaiten ilmi joka kesäisissä kirjoituksissa siitä, miten parhaiten karkotan mökkivieraat. Tämä on aivan käsittämätöntä ja minulle tulee paha mieli aina noita kirjoituksia lukiessa. Minun mökilleni ovat myös yllätysvieraat tervetulleita ja on kiva, että tulevat. Itsekin piipahdan heillä. Ihmiset on luotu näkemään toisiaan ja pitämään yhteyttä.

Paljon ulkomailla asuneena tämä on jokseenkin käsittämätöntä, sillä varsinkin Balkanin maissa ja Aasiassa vieraanvaraisuus on arvossaan. Minun täytyy myöntää, että kaikesta vieraanvaraisin tapaamani henkilö on itse asiassa suomalainen, mutta hän on jotenkin erityisen sydämellinen poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että tiettyinä viikonpävinä "pitää" käydä saunassa. Tai ainakin mun äidin puolen mummolassa sauna on aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Tuntuu että tää pinttynyt tapa on voimassa etenkin vanhusten keskuudessa. Meillä nuoremmilla sukupolvilla ei onneks noin pinttyneitä tapoja saunomisen suhteen. Itse en paljoa välitä sanomisesta.

T: M27

Vähän surullista, jos sukupolvikokemukset ja tietyt perinteet eivät välity polvelta toiselle ja nuorilla on sellainen asenne, etteivät perinteet kiinnosta. Ja saunomista kuuluu välttää, kun se on vanhojen ihmisten hommaa.

Ei tarvita kuin yksi sukupolvi, jotka luopuu perinteistä. Silloin hyvätkin perinteet katkeavat.

Esim. suomalaisen sukupolvijatkumon ansiosta saunakulttuuri on edelleen voimissaan ja jopa leviää muihin maihin. Ulkomailla asuvana olen saanut useat paikalliset rakastumaan saunakulttuuriimme. Ja olen kolmikymppinen. Osa ystävistäni on päättänyt jopa rakentaa oman saunan. Ilman suomalaista saunomisperinnettä tämäkään ei olisi mahdollista.

Eihän kaikkien tarvitse pitää saunomisesta, mutta on sääli, jos nuoret suomalaiset kehuskelevat sillä, etteivät välitä saunomisesta. Minusta suomalaisuuteen kuuluvat tietyt perinteet, saunominen on niistä yksi, ja on vahinko jos ne katoavat.

Missä maassa asut?

Pohjois-Italiassa.

Minusta sauna sopii aivan erityisen hyvin alppivaelluksen päätteeksi ja vähän ihmetyttääkin saunojen vähyys tällä alueella. Itselläni ei vuokra-asuntoon sovi saunaa, mutta saan käyttää ystäväni taloon rakennettua, jonka hän keksi rakentaa sen seurauksena, että vaihdoimme ehdotuksestani kuntosalille, missä on sauna.

Hienoa, että toimit saunalähettiläänä kotiseudullasi. Romaanisten kielten maissa sauna on vähemmän tunnettu ja käytetty. Saksassa, Itävallassa ja Hollannissa on runsaasti saun(amaailm)oja ihmisille. Siellä saattaa olla kymmenen erilaista yhteissaunaa, joissa suomalainen opettelee pitämään pyyhettä myös jalkojen alla.

Täällä kuuluu rakastaa talvea, pimeää ja kylmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten jättäminen yksin. Vain Suomessa pidetään normaalina, että pienet koululaiset on pitkiä aikoja yksin ja puolustellaan jopa yöksi yksin jättämistä, jos vanhempi on yövuorossa.

Muualla toi olisi vakava heitteillejättö. Suomessa ihanteena on, että lapset jätetään mahdollisimman aikaisin selviytymään itsekseen.

Turhaan alapeukutatte, tämä on aivan totta. Suomessa on todella vahva itse ja yksin pärjäämisen kulttuuri ja täällä lapsen varhaista yksin pärjäämistä pidetään tavoiteltavana ja hyvänä ja aivan itsestään selvänä asiana.

Ei tulisi muualla kuuloonkaan, että alakoululainen olisi yksin koko iltapäivän oman onnensa nojassa pelkkä puhelin turvana ja seurana.

Alapeukkuja satelee asianosaisilta, jotka perätysten ovat kommentoineet ettei yksinolo tai varhainen itsenäisyys olleet negatiivinen asia ollenkaan. Tämä juontaa juurensa varmasti perinteiseen suomalaisten yleiseen introverttiyteen. Vanhemmat saa näillä käytännöillä taukoa lapsista, ja lapset vanhemmistaan, win win situation :D t: yksi entinen avainkaulalapsi. Ps: seurana oli kyllä tarvittaessa muutakin kuin puhelin, esim. lemmikki, naapuri, isovanhempi tai kaverit

Vierailija kirjoitti:

Silti suomalainen kirjoitti:

Suomessa ei saa olla liian iloinen ja positiivinen. Se on epäilyttävää ja varmasti feikkiä.

Ei saa kehua, se on mielistelyä. Ei saa tervehtiä hymyillen ja silmiin katsoen. Jos on sinut itsensä kanssa, on pakko olla ylimielinen, leuhka tai ainakin luulla itsestään liikoja.

Mulle on ihan suoraan sanottu, että mä hymyilen liikaa.

Muistan aikoinaan, kun työssäni muutin tiloista toiseen, kun työntekijät keskitettiin samaan rakennukseen. Näin monia kollegoja ensimmäistä kertaa ja tervehdin hymyillen erästä nuorta miestä. Hän katsoi mua kuin hullua ja vältteli sen jälkeen eikä ollut näkevinäänkään. Ilmeisesti luuli, että yritin iskeä tai tehdä jotain tuttavuutta :D

Nykyisellä työpaikallani on espanjalainen nainen ja on kiva kun hänen kanssa voi olla iloinen ja puhelias. Voi kehua nättiä vaatetta olematta mielistelijä ja voi olla ystävällinen ilman, että se on jotenkin epäilyttävää.

Tämä on minunkin mielestäni omituista, kuinka iloinen ja hyväitsetuntoinen ihminen saa täällä helposti ylimielisen teeskentelijän leiman. Joku tilannetajuton töksäyttelijä on sitä vastoin "mainio persoona" ja "niin ihanan aito". Täällä muutenkin pidetään normaaleina monia sellaisia asioita, jotka kielivät ihmisen itsensä pahoinvoinnista, kuten alituista ärsyyntymistä milloin mistäkin asiasta tai ihmisestä.

Tää oli niin hyvin sanottu. Olen luonnostaan positiivinen ja innostuva ihminen, vaikkakin viihdyn myös omissa oloissani eli en ole ekstrovertti, mutta välillä saan käytökseeni vain tuollaisia todella omituisia reaktioita. Osa kavereistakin on ollut tuollaisia ja he ovatkin ajan kanssa jääneet. Siis tympeitä ihmisiä, kaikkeen suhtautuminen on tympeä ja negatiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten jättäminen yksin. Vain Suomessa pidetään normaalina, että pienet koululaiset on pitkiä aikoja yksin ja puolustellaan jopa yöksi yksin jättämistä, jos vanhempi on yövuorossa.

Muualla toi olisi vakava heitteillejättö. Suomessa ihanteena on, että lapset jätetään mahdollisimman aikaisin selviytymään itsekseen.

Turhaan alapeukutatte, tämä on aivan totta. Suomessa on todella vahva itse ja yksin pärjäämisen kulttuuri ja täällä lapsen varhaista yksin pärjäämistä pidetään tavoiteltavana ja hyvänä ja aivan itsestään selvänä asiana.

Ei tulisi muualla kuuloonkaan, että alakoululainen olisi yksin koko iltapäivän oman onnensa nojassa pelkkä puhelin turvana ja seurana.

Vanhoina hyvinä aikoina puhelinkaan ei häirinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kuuluu rakastaa talvea, pimeää ja kylmää.

Ei vaan niitten kanssa on vaan tultava toimeen koska ei vaihtoehtoja jos täällä mielii asua.

Suomen pääkaupungissa on ravintoloita, joissa henkilökunta puhuu vain englantia tms. ei suomen kieltä.

Teenjuojaa katsotaan murhaavasti ja sitten tarjotaan jotain ikivanhaa väljähtynyttä Liptonin perus-pussiteetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti suomalainen kirjoitti:

Suomessa ei saa olla liian iloinen ja positiivinen. Se on epäilyttävää ja varmasti feikkiä.

Ei saa kehua, se on mielistelyä. Ei saa tervehtiä hymyillen ja silmiin katsoen. Jos on sinut itsensä kanssa, on pakko olla ylimielinen, leuhka tai ainakin luulla itsestään liikoja.

Mulle on ihan suoraan sanottu, että mä hymyilen liikaa.

Muistan aikoinaan, kun työssäni muutin tiloista toiseen, kun työntekijät keskitettiin samaan rakennukseen. Näin monia kollegoja ensimmäistä kertaa ja tervehdin hymyillen erästä nuorta miestä. Hän katsoi mua kuin hullua ja vältteli sen jälkeen eikä ollut näkevinäänkään. Ilmeisesti luuli, että yritin iskeä tai tehdä jotain tuttavuutta :D

Nykyisellä työpaikallani on espanjalainen nainen ja on kiva kun hänen kanssa voi olla iloinen ja puhelias. Voi kehua nättiä vaatetta olematta mielistelijä ja voi olla ystävällinen ilman, että se on jotenkin epäilyttävää.

Tämä on minunkin mielestäni omituista, kuinka iloinen ja hyväitsetuntoinen ihminen saa täällä helposti ylimielisen teeskentelijän leiman. Joku tilannetajuton töksäyttelijä on sitä vastoin "mainio persoona" ja "niin ihanan aito". Täällä muutenkin pidetään normaaleina monia sellaisia asioita, jotka kielivät ihmisen itsensä pahoinvoinnista, kuten alituista ärsyyntymistä milloin mistäkin asiasta tai ihmisestä.

Tää oli niin hyvin sanottu. Olen luonnostaan positiivinen ja innostuva ihminen, vaikkakin viihdyn myös omissa oloissani eli en ole ekstrovertti, mutta välillä saan käytökseeni vain tuollaisia todella omituisia reaktioita. Osa kavereistakin on ollut tuollaisia ja he ovatkin ajan kanssa jääneet. Siis tympeitä ihmisiä, kaikkeen suhtautuminen on tympeä ja negatiivinen.

Itse olen jopa joskus kokenut, että olen jäänyt ulkopuoliseksi tietyissä yhteisöissä juuri sen vuoksi, että olen iloinen ja otan kontaktia helposti uusiin ihmisiin. Tämä on täysin intuition vastaista, ja varmasti tapahtuu erityisen usein juuri Suomessa. Yrmyt ovat ryhmäytyneet helpommin.

Onneksi nykyisessä työpaikassani on päinvastoin, eivätkä tympimykset heiluta tahtipuikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisesta kulttuurista puuttuu vieraanvaraisuus. Tämä tulee parhaiten ilmi joka kesäisissä kirjoituksissa siitä, miten parhaiten karkotan mökkivieraat. Tämä on aivan käsittämätöntä ja minulle tulee paha mieli aina noita kirjoituksia lukiessa. Minun mökilleni ovat myös yllätysvieraat tervetulleita ja on kiva, että tulevat. Itsekin piipahdan heillä. Ihmiset on luotu näkemään toisiaan ja pitämään yhteyttä.

Paljon ulkomailla asuneena tämä on jokseenkin käsittämätöntä, sillä varsinkin Balkanin maissa ja Aasiassa vieraanvaraisuus on arvossaan. Minun täytyy myöntää, että kaikesta vieraanvaraisin tapaamani henkilö on itse asiassa suomalainen, mutta hän on jotenkin erityisen sydämellinen poikkeus.

Pohjoismaiden ulkopuolella tuo asenne luettaisiin varmasti jo psykiatriseksi sairaudeksi, mihin tarjottaisiin hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten jättäminen yksin. Vain Suomessa pidetään normaalina, että pienet koululaiset on pitkiä aikoja yksin ja puolustellaan jopa yöksi yksin jättämistä, jos vanhempi on yövuorossa.

Muualla toi olisi vakava heitteillejättö. Suomessa ihanteena on, että lapset jätetään mahdollisimman aikaisin selviytymään itsekseen.

Turhaan alapeukutatte, tämä on aivan totta. Suomessa on todella vahva itse ja yksin pärjäämisen kulttuuri ja täällä lapsen varhaista yksin pärjäämistä pidetään tavoiteltavana ja hyvänä ja aivan itsestään selvänä asiana.

Ei tulisi muualla kuuloonkaan, että alakoululainen olisi yksin koko iltapäivän oman onnensa nojassa pelkkä puhelin turvana ja seurana.

Vanhoina hyvinä aikoina puhelinkaan ei häirinnyt.

Nimenomaan HÄIRINNYT! Tämä kertoo kaiken oleellisen siitä yksinolon aiheuttamasta ”kärsimyksestä” :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti suomalainen kirjoitti:

Suomessa ei saa olla liian iloinen ja positiivinen. Se on epäilyttävää ja varmasti feikkiä.

Ei saa kehua, se on mielistelyä. Ei saa tervehtiä hymyillen ja silmiin katsoen. Jos on sinut itsensä kanssa, on pakko olla ylimielinen, leuhka tai ainakin luulla itsestään liikoja.

Mulle on ihan suoraan sanottu, että mä hymyilen liikaa.

Muistan aikoinaan, kun työssäni muutin tiloista toiseen, kun työntekijät keskitettiin samaan rakennukseen. Näin monia kollegoja ensimmäistä kertaa ja tervehdin hymyillen erästä nuorta miestä. Hän katsoi mua kuin hullua ja vältteli sen jälkeen eikä ollut näkevinäänkään. Ilmeisesti luuli, että yritin iskeä tai tehdä jotain tuttavuutta :D

Nykyisellä työpaikallani on espanjalainen nainen ja on kiva kun hänen kanssa voi olla iloinen ja puhelias. Voi kehua nättiä vaatetta olematta mielistelijä ja voi olla ystävällinen ilman, että se on jotenkin epäilyttävää.

Tämä on minunkin mielestäni omituista, kuinka iloinen ja hyväitsetuntoinen ihminen saa täällä helposti ylimielisen teeskentelijän leiman. Joku tilannetajuton töksäyttelijä on sitä vastoin "mainio persoona" ja "niin ihanan aito". Täällä muutenkin pidetään normaaleina monia sellaisia asioita, jotka kielivät ihmisen itsensä pahoinvoinnista, kuten alituista ärsyyntymistä milloin mistäkin asiasta tai ihmisestä.

Tää oli niin hyvin sanottu. Olen luonnostaan positiivinen ja innostuva ihminen, vaikkakin viihdyn myös omissa oloissani eli en ole ekstrovertti, mutta välillä saan käytökseeni vain tuollaisia todella omituisia reaktioita. Osa kavereistakin on ollut tuollaisia ja he ovatkin ajan kanssa jääneet. Siis tympeitä ihmisiä, kaikkeen suhtautuminen on tympeä ja negatiivinen.

Itse olen jopa joskus kokenut, että olen jäänyt ulkopuoliseksi tietyissä yhteisöissä juuri sen vuoksi, että olen iloinen ja otan kontaktia helposti uusiin ihmisiin. Tämä on täysin intuition vastaista, ja varmasti tapahtuu erityisen usein juuri Suomessa. Yrmyt ovat ryhmäytyneet helpommin.

Onneksi nykyisessä työpaikassani on päinvastoin, eivätkä tympimykset heiluta tahtipuikkoa.

Onko mahdollista, että muut eivät kestäneet jokapaikan hölöttäjää?

Ei Juhla-Moskaa kiitos kirjoitti:

Teenjuojaa katsotaan murhaavasti ja sitten tarjotaan jotain ikivanhaa väljähtynyttä Liptonin perus-pussiteetä.

Jos teenjuoja käy kerran pari vuodessa, on turha ostaa teetä kaappiin väljähtymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisesta kulttuurista puuttuu vieraanvaraisuus. Tämä tulee parhaiten ilmi joka kesäisissä kirjoituksissa siitä, miten parhaiten karkotan mökkivieraat. Tämä on aivan käsittämätöntä ja minulle tulee paha mieli aina noita kirjoituksia lukiessa. Minun mökilleni ovat myös yllätysvieraat tervetulleita ja on kiva, että tulevat. Itsekin piipahdan heillä. Ihmiset on luotu näkemään toisiaan ja pitämään yhteyttä.

Paljon ulkomailla asuneena tämä on jokseenkin käsittämätöntä, sillä varsinkin Balkanin maissa ja Aasiassa vieraanvaraisuus on arvossaan. Minun täytyy myöntää, että kaikesta vieraanvaraisin tapaamani henkilö on itse asiassa suomalainen, mutta hän on jotenkin erityisen sydämellinen poikkeus.

Pohjoismaiden ulkopuolella tuo asenne luettaisiin varmasti jo psykiatriseksi sairaudeksi, mihin tarjottaisiin hoitoa.

Suomessa kyse on monesti liiasta kiireestä ja myöskin suomalaisesta, ikävästä ilmiöstä nimeltä ”ruuhkavuodet”. Muut ihmisryhmät, kuten nuoriso ja eläkeläiset vaikuttavat olevan huomattavasti huomioonottavampia ja rennompia sosialisoijia.