Only in Finland- asiat - Luetellaan suomalaisia tapoja/outouksia

Vierailija kirjoitti:

Se, että vahinkoa ei pyydetä anteeksi. On aina iso kulttuurishokki tulla Lontoosta Suomeen (kyllä, ennen koronaa kävin siellä muutaman kerran vuodessa siskoni luona), kun ihmiset tönii mennessään eikä kukaan pahoittele sitä mitenkään. 

Minä olen välillä tahallani aivan yltiökohtelias, koska se herättää hauskoja reaktiota varsinkin vanhempien ikäpolvessa. 

Yksi outous on minusta se, että Suomessa ei yhtään tykätä kehua toisia, saati itseään.  "Kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse?" Aaaaargh. 

Käsitinköhän tämän jotenkin väärinpäin. Ikinä ei ole minua täällä kukaan tönäissyt pyytämättä sitä anteeksi. Täällä jopa se, jota tönäistään pyytää anteeksi: siinä sitten hetken pyydellään anteeksi puolin ja toisin ja pois kävellessä mietitään kumpi tönäisi kumpaa ja ainakin itsessäni tämän miettiminen herättää vain hilpeyttä. Sanaan anteeksi siis mielestäni usein vastataan pyytämällä anteeksi. Korjatkaa toki, jos kokemukseni ei vastaa omaanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autot eivät väistä kävelijöitä edes suojatiellä. Muualla autoilijat tarjoavat tietä kävelijöille. Jo pelkästään Ruotsissa tilanne on ihan erilainen. Espanjassa samoin.

Toinen erikoinen liikennekulttuuriasia täällä tuntuu olevan se, että kaikki vihaavat jostain syystä pyöräilijöitä.

Vain muutama hullu vihaisi pyöräilijöitä, jos nämä noudattaisivat suunnilleen liikennesääntöjä, kohtuullista tilannenopeutta sekä tervettä järkeä.

Nyt vain muutama hullu ei vihaa pyöräilijöitä.

Juuri näin, pyöräilijät kuvittelevat olevansa teiden kuninkaita, joita eivät liikennesäännöt koske. Sitten puidaan vihaisena nyrkkiä sääntöjä noudattamalla autoilijalle.

Case and point. Näitä, jotka vihaavat kaikkia pyöräilijöitä on aika paljon. Uskovat, että jokainen pyöräilijä on samanlainen ja että pyöräilijät ovat ihmisinä ärsyttäviä maailmanomistajia ja tietämättömiä, kun saavat pyörän poljettavakseen.

Tuohon liikennesääntöjen osaamattomuuteen kommentoin sen verran, että se on kyllä siinä mielessä ihan uskottavaa, koska eihän pyöräilyyn tarvitse mitään ajokorttia. En itsekään tiedä aina missä saisi ajaa. Saako kehä 1:n tien reunassa? En tiedä. Siitä ei ole mitään liikennemerkkiä ja kyseessä ei ole moottoritie. Mannerheimintiellä Helsingissä on kohtia, joissa ei ole pyörätietä, mutta ruuhka-aikaan autokaistan reunaan ei mahdu ja kylläpä sekin ärsyttää autoilijaa, kun joutuu ajamaan pyörän takana. Kerran näin kun bussi törmäsi pyöräilijään yrittäessään ajaa hänen ohitseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten haluttomuus osallistua lastensa elämään. 99% hoitovapaista pitää äiti. Missään muualla ei ole vastaavaa.

Ja eron tullessa suomalainen mies jää vaikka työttömäksi välttyäkseen elatusmaksuilta.

Missään muualla ei miehet ylpeile kuinka vähän maksavat omien lastensa elatusmaksua.

Omani sanoi muuttavansa sillan alle välttääkseen maksamisen, jos vahingossa olisin raskaaksi tullut. Enpä tullut sitten vahingossa enkä tahallisesti.

Juurikin näin,,,naurattaisi ellei itkettäisi,saattaisi jopa uskoa että tässä on joillekkin luvattu jotain ,tai uhattu jollain,tämän petoksen tiimoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsekontaktin tarkoituksellinen välttäminen. Suomessa joku kävelee kadulla vastaan, niin katse hakee pitkin maata ja vastakkaiseen suuntaan. Ettei vaan osuisi toisen katseeseen. Asuin puoli vuotta ulkomailla ja kun palasin Suomeen, niin ero iski vastaan välittömästi. Puoli vuotta oli tottunut siihen, että on ihan normaalia katsoa vastaantulijaa silmiin. Tai mikä hurjinta, niin jopa hymyillä. 🙂

Jos olet matkustellut miljoonakaupungeissa niin olet varmaan huomannut, että juuri kukaan ei katsele vastaantulevia silmiin? 

Paljonko Suomessa on miljoonakaupunkeja? Toki miljoonakaupungissa usein ihmiset oppii ignoraamaan, kun väkeä vilisee ympärillä. Mutta nyt puhutaan vähän pienemmästä mittakaavasta. Helsingin ja Tampereenkin kokoisissa kaupungeissa on esim. Saksassa aika erilaista. Itseasuin miljoonan asukkaan kaupungissa ja siellä moni uskalsi ainakin vilkaista, kun istut vastapäätä metrossa. Joskus joku jopa sanoi ”hallo” ja pieni hymy.

Suomessa kun istut vastapäätä julkisessa, niin useimmiten katseet hakee jossain seinillä ja vaivaannutaan.

Tukholmassa usein työreissuilla ihmettelin kun vastaantulevat ruotsalaiset miehet hymyilivät ja katselivat (jopa tällaista äitinsä ikäistä) naista silmiin ja olivat tosi iloisen oloisia. Ja puhun nyt sellaisista "perusruotsalaisista", en ns. muualta tulleista kun joku kuitenkin ajattelee niin tästä asiasta. Minusta se oli hirveän mukavaa. Suomessa enemmistä katsoo muualle, ignooraa tai katsoo sillä tavalla, että kohteena oleva on varma, et kohta se sanoo mun reisiläskeistä jotain ilkeää. Siis arvostellen, pilkallisesti, vihaisesti, mulkaisten. Ja olen ITSE samanlainen mörkki!

Olen yrittänyt opetella hymyilemään, edes silmilläni, ja ajattelemaan kivoja. Tää on asia missä me voitais ottaa ruotsalaisista mallia.

Ruotsalaiset muutenkin on tosi iloisia ja kohteliaita. Heillä on paljon vähemmän kiusaamista kouluissa ja työpaikoillaan verrattuna meihin suomalaisiin. Kyllä varmaan elämänlaatu nousisi siellä asuessa.. Varmaan tämä meidänkin kiusaamiskulttuuri lähtee siitä, että olemme sulkeutuneita synkistelijöitä eikä meillä ole kohteliaita käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinani Amerikassa vaihtarina, jos kakusta jäi yksi pala, sitä oltiin suunnilleen rohmuamassa kyynärpäätaktiikalla omalle lautaselle. Suomessa kukaan ei kehtaa ottaa sitä. Siitä korkeintaan nyrsitään pieniä palasia ja edelleen se viimeinen pikku palanen jää kakkutarjottimelle :D (ja lentää yleensä lopulta roskiin)

Jos kyseessä olisi kotibileet jossa kaikki remuaa ja pyörii, tuo saattaisi olla ok, mutta illanistujaisissa pöydässä ruokaillessa en kyllä ottaisi sitä vikaa palaa. Ranskassa tuo on aika nolo etikettivirhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo naiivi lapsenusko ja heikko itsetunto joka näkyy tuossa  uskossa EU:n elvytyspaketti huijaukseeen.

EU:n elvytyspaketti pelastaa meidät :D

Juurikin näin,,,naurattaisi ellei itkettäisi,saattaisi jopa uskoa että tässä on joillekkin luvattu jotain ,tai uhattu jollain,tämän petoksen tiimoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että seisotaan ja tuijotetaan punaista liikennevaloa vaikka klo 3 yöllä tyhjässä pikkukaupungissa. Odotetaan sitä vihreää.

Yleisesti ottaen noudatetaan sääntöjä hyvin kirjaimellisesti ja orjallisesti. Kapinallisuutta näkee vain teineissä, heissäkin ihan vaan pikkasen.

Johtuisiko siitä, että liikennerikkomukset (varsinkin autoilijoiden) ovat murhaa vakavampia rikoksia täällä pohjolan onnelassa. Mutta koska tässä tapauksessa lypsettävää lehmää ei kannata tappaa, siitä seuraa kohtuuttomat taloudelliset seuraamukset. Siksi on viisainta toljottaa sitä punaista valoa vaikka vuorokausi, jos siinä sattuu vikaa olemaan. Tai seisoa stop merkin luona kuin hoomoilanen suu auki ja silmät kiinni. Poliisisetä saattaa hyvinkin kyylätä tai kamera valvoa vaikka muuten on hiljaista kuin hautausmaalla keskiyöllä.

En tiedä nykytilannetta, mutta samasta ylinopeudesta oli 2000- luvun alussa monikymmenkertaiset sankstiot, kuin Ranskassa. Liikennevirrat ovat kuitenkin eri luokkaa, joten tuskin turvallisuusalan on syynä.

Näinpä. Valtio rahastaa. Suomessa liikennerikkomusten sakotus on ryöstöä. Rike ja rangaistus eivät ole missään suhteessa. Sveitsi on toinen megasakottaja, mutta siihen ne jäävät, kai. Olihan mukava saada Keski-Euroopassa sakko, kun maksu oli vain muutamia kymppejä. Ei niitäkään silti halua keräillä,eli järjestelmä toimii.

En tiedä missä päin Suomea vastaajat asuu, mutta täällä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa kylässä kyllä moikkaillaan kaikkien naapurien kanssa ja kaupassa saatetaan kuulumisiakin vaihtaa.

Ja bussissa kyllä osaan sanoa, jos jään pois, ja kaupassa pahoitella, jos johonkin törmään.

Muutenkaan en tunnistanut montaa juttua, ehkä tässä näkyy maaseudun ero.

Ja tosiaankin kävelisin punaisia päin klo 3 yöllä tyhjällä kadulla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsekontaktin tarkoituksellinen välttäminen. Suomessa joku kävelee kadulla vastaan, niin katse hakee pitkin maata ja vastakkaiseen suuntaan. Ettei vaan osuisi toisen katseeseen. Asuin puoli vuotta ulkomailla ja kun palasin Suomeen, niin ero iski vastaan välittömästi. Puoli vuotta oli tottunut siihen, että on ihan normaalia katsoa vastaantulijaa silmiin. Tai mikä hurjinta, niin jopa hymyillä. 🙂

Jos olet matkustellut miljoonakaupungeissa niin olet varmaan huomannut, että juuri kukaan ei katsele vastaantulevia silmiin? 

Paljonko Suomessa on miljoonakaupunkeja? Toki miljoonakaupungissa usein ihmiset oppii ignoraamaan, kun väkeä vilisee ympärillä. Mutta nyt puhutaan vähän pienemmästä mittakaavasta. Helsingin ja Tampereenkin kokoisissa kaupungeissa on esim. Saksassa aika erilaista. Itseasuin miljoonan asukkaan kaupungissa ja siellä moni uskalsi ainakin vilkaista, kun istut vastapäätä metrossa. Joskus joku jopa sanoi ”hallo” ja pieni hymy.

Suomessa kun istut vastapäätä julkisessa, niin useimmiten katseet hakee jossain seinillä ja vaivaannutaan.

Tukholmassa usein työreissuilla ihmettelin kun vastaantulevat ruotsalaiset miehet hymyilivät ja katselivat (jopa tällaista äitinsä ikäistä) naista silmiin ja olivat tosi iloisen oloisia. Ja puhun nyt sellaisista "perusruotsalaisista", en ns. muualta tulleista kun joku kuitenkin ajattelee niin tästä asiasta. Minusta se oli hirveän mukavaa. Suomessa enemmistä katsoo muualle, ignooraa tai katsoo sillä tavalla, että kohteena oleva on varma, et kohta se sanoo mun reisiläskeistä jotain ilkeää. Siis arvostellen, pilkallisesti, vihaisesti, mulkaisten. Ja olen ITSE samanlainen mörkki!

Olen yrittänyt opetella hymyilemään, edes silmilläni, ja ajattelemaan kivoja. Tää on asia missä me voitais ottaa ruotsalaisista mallia.

Ruotsalaiset muutenkin on tosi iloisia ja kohteliaita. Heillä on paljon vähemmän kiusaamista kouluissa ja työpaikoillaan verrattuna meihin suomalaisiin. Kyllä varmaan elämänlaatu nousisi siellä asuessa.. Varmaan tämä meidänkin kiusaamiskulttuuri lähtee siitä, että olemme sulkeutuneita synkistelijöitä eikä meillä ole kohteliaita käytöstapoja.

Luulin tätä nuorempana huonoksi läpäksi, mutta työskentely ruotsalaisyhtiössä ja - kollegoiden kanssa avasi silmät. Svedut on mukavia ja kohteliaita työkavereita, vaikka vetävätkin aina kotiin päin, ja yrityksillä on loistavat henkilöstöedut ja työhyvinvoinnista pidetään huolta. Suomessa on vielä kehitettävää tuolla puolella.

Ruotsi on kiva maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ajoissa oleminen joka paikassa. Jos tasalta alkaa työt, töihin mennään varttia vaille tai viimeistään kymmentä vaille. Jos saapuu tasalta on jo myöhässä. lol 

Minusta tuo on ihana tapa, josta muutkin voisivat ottaa oppia. 

Mäkin tykkään. Tulisin hulluksi maassa jossa on tapana ilmestyä paikalle kun huvittaa.

Ei ole kyseessä "kun huvittaa" vaan ajallaan. Jos on tarkoitus olla paikassa x klo 15.00 niin siellä ollaan paikalla klo 15.00 eikä 14.45. Ajanhallinta hukassa?

Eli kun häät alkavat klo 15, niin kaikki saapuvat kirkkoon klo 15 ja marssivat penkkeihin yhdessä hääparin kanssa?

Tämä just on se only in finland :D "kello on 15.00, nyt aloitetaan!". Monessa muussa maassa: "kaikki vieraat ovat saapuneet, nyt aloitetaan!"

Puhumattomat

Saunassa jopa ventovieras käskee riisua vaatteet pois ja heti! Kun muuten ollan vaan hiljaa ja tuijotetaan vaan ..

(en itse yleensä riisuu bikiinejä julk.saunassa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ajoissa oleminen joka paikassa. Jos tasalta alkaa työt, töihin mennään varttia vaille tai viimeistään kymmentä vaille. Jos saapuu tasalta on jo myöhässä. lol 

Minusta tuo on ihana tapa, josta muutkin voisivat ottaa oppia. 

Mäkin tykkään. Tulisin hulluksi maassa jossa on tapana ilmestyä paikalle kun huvittaa.

Ei ole kyseessä "kun huvittaa" vaan ajallaan. Jos on tarkoitus olla paikassa x klo 15.00 niin siellä ollaan paikalla klo 15.00 eikä 14.45. Ajanhallinta hukassa?

Eli kun häät alkavat klo 15, niin kaikki saapuvat kirkkoon klo 15 ja marssivat penkkeihin yhdessä hääparin kanssa?

Inhoan myös myöhästelykulttuuria. Mutta tämä hää-asia on kyllä kutsujan vastuulla. Kutsuja ilmoittaa, että moneltako tulee olla paikalla. Kaikki muu on huonoa organisointia. Esim. "Saavuthan paikalle klo 14:50, vihkiminen alkaa klo 15:00." Tai sitten "vihkiminen allaa klo 15", mutta silloin on riskinsä, että ihmiset tulevat vasta klo 15 ja muut taas joutuvat odottelemaan tai tulee päällekkäisiä saapumisia. Järjestäjän vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupungilla puolet kävelee verkkareissa / collareissa / urheiluvaatteissa tms. Ei mitään tyylitajua.

Oloasut, urheiluasut ovat nyt muotia

Suomessa tarvitaan psykiatrin apua jos näkee korkareissa tai pikkuhamessa naista (puhumattakaan muusta sukupuolesta)

Naapurikyttääminen. Ihan omalla tasollaan Suomessa.

Ja en tiiä, onko vaan paikallista vai valtakunnallista, mutta se junttimainen suu auki möllöttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Se, että tiettyinä viikonpävinä "pitää" käydä saunassa. Tai ainakin mun äidin puolen mummolassa sauna on aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Tuntuu että tää pinttynyt tapa on voimassa etenkin vanhusten keskuudessa. Meillä nuoremmilla sukupolvilla ei onneks noin pinttyneitä tapoja saunomisen suhteen. Itse en paljoa välitä sanomisesta.

T: M27

Vähän surullista, jos sukupolvikokemukset ja tietyt perinteet eivät välity polvelta toiselle ja nuorilla on sellainen asenne, etteivät perinteet kiinnosta. Ja saunomista kuuluu välttää, kun se on vanhojen ihmisten hommaa.

Ei tarvita kuin yksi sukupolvi, jotka luopuu perinteistä. Silloin hyvätkin perinteet katkeavat.

Esim. suomalaisen sukupolvijatkumon ansiosta saunakulttuuri on edelleen voimissaan ja jopa leviää muihin maihin. Ulkomailla asuvana olen saanut useat paikalliset rakastumaan saunakulttuuriimme. Ja olen kolmikymppinen. Osa ystävistäni on päättänyt jopa rakentaa oman saunan. Ilman suomalaista saunomisperinnettä tämäkään ei olisi mahdollista.

Eihän kaikkien tarvitse pitää saunomisesta, mutta on sääli, jos nuoret suomalaiset kehuskelevat sillä, etteivät välitä saunomisesta. Minusta suomalaisuuteen kuuluvat tietyt perinteet, saunominen on niistä yksi, ja on vahinko jos ne katoavat.

Äiti viedään äitienpäivänä ABC:lle.

Sillä äiti ansaitsee brasilialaista pakastelihaa huoltoasemalla vähintään kerran vuodessa.

Olen tuntenut itseni häkeltyneeksi kun joskus vastaantuleva suomalainen mies on sanonut jotain kivaa esim.hiuksistani tai ulkonäöstäni. Mitäpä sitä muuta voi tehdä kun sanoa kiitos kommentista. Tällainen on hämmästyttänyt koska en ole enää (iältäni) nuori, mieleltäni kylläkin. Suomessa on paljon hyvää ja meidät on äänestetty monta kertaa maailman onnellisemmaksi kansaksi. Olemme pääsääntöisesti heikoimpien puolella ja emme pidä vikaroinnista ja hyvä veli-hyvä sisko suhmuroinnista. Rehellisyys maan perii-se vanha sananlasku on edelleen kovassa nosteessa!

1. Virkamiehen olematon vastuu. Muualla maailmassa joutuu oikeasti eroamaan.

2. Köyhäily ja dissaaminen jos joku yrittää tehdä jotain, "ei tuosta mitään tule", "ei kannata", "kohta se on konkassa".

3. Poliittinen myötäily jotta näytetään hyvältä muiden maiden silmissä

4. Tasapäistäminen

5. Toisten rahojen innokas jakaminen

6. sosialismi jolla maa pidetään köyhänä.

7. yhteiskunnan odotetaan vastaavan kaikesta (ainakin vallalla pk seudulla)

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kaupungistuminen on vielä nuorta, ei meillä ole kulttuurisesti totuttu vielä pitkään väkipaljouksiin. Moni suomalainen kaipaa tilaa ja rauhaa ympärilleen.

Sitten kun kuvitellaan olevamme yksin, niin kävellään keskellä käytäviä ja katuja suoraan toisten tiellä. Ei osata huomioida. Juuri kävin Tampereella Ratinan ostoskeskuksessa. Puolet ihmisistä kävelee sokkona suoraan päin. Tekee mieli paeta.

En tiedä, voiko vanhoista Suomi-filmeistä tehdä johtopäätöksiä, mutta niissä ainakin ihmiset vaikuttavat hymyilevämmiltä, hyväkäytöksisemmiltä, herttaisemmilta ja onnellisemmilta kuin nykyihmiset. Ja monet noista tapahtuvat kaupungeissa. Tuntien isovanhempani, heilläkin oli paremmat käytöstavat kuin esimerkiksi omalla polvellani, joten voi olla, että jonkinlaisena ajankuvana noita filmejä voidaan pitää.

Vaikea siis ajatella, että syy olisi kaupunkikulttuurin nuoruudessa. Pikemminkin 1970-80-90-luvuilla tuli jonkinlainen omahyväinen muutos kulttuuriin, ja jokainen koki, että itsellä on oikeuksia eikä velvollisuuksia.