Minkä takia hyväosaisten perheiden teineille annetaan kesätöitä

Asenne ratkaisee todella paljon töitä haettaessa!

Olen itse todella nuori, hirveän kova jännittämään ja kärsin poissaolokohtausepilepsiasta.

Hain syksyllä erästä työpaikkaa vieraalta paikkakunnalta ja sain paikan, vaikka korkeakoulutettuja ja päteviä hakijoita oli runsaasti. Minä olin kuitenkin sopivin, asenteeni oli iloinen ja positiivinen, sain vieläpä kohtauksen kesken haastattelun ja ujostelin ja änkytin kun haastattelijana oli komeita nuoria miehiä, mutta kun heitin homman vitsiksi ja osasin korjata tilanteen oikealla tavalla, sain työn.

Kerroin miksi kyseinen työ olisi unelmatyöni ja kerroin miten muuttaisin työkulttuuria työpaikassa, miten toisin mukanani uusia verkostoja ja mahdollisuuksia uudenlaiseen toimintaan omien kokemusteni kautta.

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä ja ollut aktiivinen nuorisopolitiikassa yläasteikäisestä lähtien, hankkinut hygieniapassin ja ensiapukortin ja ollut kaikenlaisissa ilmaisissa koulutuksissa, mitä vapaaehtoistyön kautta on saanut, joten olen saanut myös mielenterveyden ensiapu-pätevyyden, lasten ensiapupätevyyden ja lukuisia muita CV:tä koristavia meriittejä.

Plussaa sain erityisesti nuorisovaltuustotoiminnasta, kun olin ollut puheenjohtajana, sihteerinä, rahastonhoitajana ja kaupunginvaltuuston jäsenenä. Sellainen osoittaa kiinnostuneisuutta ympäröivää maailmaa kohtaan ja loistavaa vastuunottokykyä.

Tulen köyhästä perheestä, molemmat vanhemmat matalapalkkaisia duunareita.

Meillä on aina opetettu arvostamaan kaikenlaista työtä ja kannustettu aktiiviseen kansalaistoimintaan ja vapaaehtoistyöhön.

Jos alat katkeraksi jo tuossa iässä, ei töitä heru myöhemminkään helposti.

Ennen vanhaan rikkaiden ja ylemmän keskiluokan lapset vietti vielä teineinä kesäloman ilman töitä ja köyhien perheiden lapset oli niitä, jotka perunoita oli kääntämässä ja jäätelöä myymässä. Vielä 1900-luvulla asetelma oli toisin päin, eli mitä huonompiosainen olit, sitä enemmän teit töitä ja sitä nuorempana työt aloitit. Rikkaille oli statussymboli, jos heidän lapsensa ei tarvinnut raataa kesälomalla. 

Nykyään tilanne on aivan toinen. Rikkaiden lapset jakaa jo ala-asteella ilmaisjakeluja ja jo yläasteella ollaan hyväpalkkaisessa kesätyössä, sillä useimmat nykykeskiluokasta on saavuttaneet asemansa juurikin työnteolla ja opettavat jälkikasvullekin, että työnteko on arvokasta. Vaikutusvaltaa ja suhteitakin heillä useimmiten on, sekä kykyä kannustaa ja neuvoa lasta työnhaussa ja ekan työn aloittamisessa. Kun työnteko ei ole pakollista, siitä on tullut samanlainen statussymboli, kuin ennen oli mahdollisimman vähäinen työnteon tarve.

Köyhät sen sijaan on yhä useammin kokonaan poissa työelämästä, heidän asenteensa työnhakua kohtaan on aika passiivinen ja lisäksi heidänkin alalle tarvitaan nykyään koulutus. Ei voi siivoaja, tai myyjä enää sanoa, että voi kysyä teinejään sijaistamaan kesälomaa viettävää kollegaa, ja, vaikka voisikin, niin korkeammassa asemassa oleva työtoveri vetää aina pidemmän korren. Kyllä kesäapulaiseksi otetaan mieluummin lääkärin, kuin välinehuoltajan teini, vaikka työtehtävä olisi pelkkää pikkuhousujen viikkaamista. 

Huono asenne tuollainen katkera ja miksenmäsaakunvaannoirikkaidenkakarat.

Kannattaa opetella positiiviseen ja avoimeen asenteeseen ja miettiä miten antaisit itsestäsi hyvän, reippaan ja iloisen kuvan työnantajalle.

Mun lapsi on löytänyt ekat työpaikkansa suhteilla, mutta ne on ollut hänen omia suhteitaan, jotka ovat syntyneet harrastusten kautta. Harrastuksesta on palkattu jonkun koululaiskehon vetäjäksi tai leirille. Ja ensimmäinen kesätyöpaikka oli sellainen, kun yhdestä harrastusporukasta kyseltiin osaajia. Sitä kautta sai siis tiedon työpaikasta, jota haki, ja tehtävien ja haastattelun kautta tuli valituksi. Seuraavat työt on tulleet opintojen kautta. Ensimmäinen ei ollenkaan suhteilla, ihan haki työpaikkailmoituksen perusteella. Toinen taas tavallaan suhteilla, kun opintojen projektityön kautta yritys, jolle projekti tehtiin, rekrytoi tytön. 

Meidän tytöllä ei ole oikein muita verkostoja kuin lukiokaverit ja muut saman lukion käyneet oppilaat. Korkeakoulussa ei ole juuri uusiin ihmisiin tutustunut, on introvertti eikä biletys kiinnosta. Ja nyt kun työtkin on etänä, niin ei oikein tule sitä verkostoa työpaikankaan kautta. Aiemmissakin paikoissa on nihkästi jutellut työkavereiden kanssa, vaikka olen yrittänyt sanoa miten tärkeää olisi mennä mukaan sinne lounaalle muiden kanssa jutustelemaan. 

Mutta ei siis tarvitse olla mitenkään sosiaalinen ja väkisellä verkostoitua jossain opiskelijariennoissa. Työpaikalla kannattaa työkavereihin tutustua ja etenkin niihin jotka ovat jo urallaan pidemmällä - ihan vain että saa inspiraatiota itselleen ja tsemppiä opintoihin. Oma työ kannattaa tietenkin hoitaa mallikkaasti, mutta ihmisiinkin pitää tutustua edes sen verran, että toiset oppivat tietämään nimeltä. Kun joskus voi tulla tilanne että kysytään tietääkö joku osaavaa ja ahkeraa tyyppiä, niin ei auta että muistelevat että juu, täällä oli yksi tosi skarppi kesätyöntekijä kerran, mutta kukaan ei muista nimeä. 

Itselleni on jäänyt yhdestä nuoruuden tehdastyöpaikasta mieleen kesätyöntekijä, joka oli teekkari. Kesän lopulla viimeisenä työpäivänä hän kävi hyvästelemässä jokaikisen työntekijän erikseen ja kiitteli kokemuksesta ja mitähän muuta mukavaa. Tuo on jotenkin jäänyt mieleen, teki vaikutuksen nuo käytöstavat. Muutenkin oli skarppi kaveri. Valmistumisensa jälkeen hänestä tulikin tehtaan johtaja :-o

Vierailija kirjoitti:

Suhteilla pääsevät isukin tai äitylin työpaikalle.

Tämäpä tämä. Siitä on sitten helppoa luovia opintojen jälkeen uralle, kun on suhteet valmiina isin työpaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut aina töitä vaikka vanhemmat eivät olleetkaan hyvätuloisia. Eli en nyt oikeasti usko, että ap:n kersojen työllistymisongelmat johtuisivat muista ihmisistä.

Kesätyötä saa hakemalla ja saattaa olla, että hakeminen on helpompaa niille teineille, joiden vanhemmat eivät ole siirtäneet epävarmuuttaan, huonommuudentunteitaan ja aggressioitaan lapsiinsa.

Olen ollut työpaikassa ja kuulin, kuinka kesätyöt jaetaan työntekijöiden lapsille. Eli suhteilla meni

käytös ja kaikinpuolinen esiintyminen ratkaisee. Jos olet reipas, hyvä ryhtinen, katsot silmiin, tervehdit, ym normaalia, niin kyllä se työpaikka irtoaa. Mutta tuolilla röhnöttävälle , kiemurtelevalle, epämääräisesti vastaaville, katsetta väistäville harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut aina töitä vaikka vanhemmat eivät olleetkaan hyvätuloisia. Eli en nyt oikeasti usko, että ap:n kersojen työllistymisongelmat johtuisivat muista ihmisistä.

Kesätyötä saa hakemalla ja saattaa olla, että hakeminen on helpompaa niille teineille, joiden vanhemmat eivät ole siirtäneet epävarmuuttaan, huonommuudentunteitaan ja aggressioitaan lapsiinsa.

Olen ollut työpaikassa ja kuulin, kuinka kesätyöt jaetaan työntekijöiden lapsille. Eli suhteilla meni

Teollisuudessahan noin on aina menetelty ja osin sentakia, etteä myös seuraava polvi töihin tulisi.

Vierailija kirjoitti:

käytös ja kaikinpuolinen esiintyminen ratkaisee. Jos olet reipas, hyvä ryhtinen, katsot silmiin, tervehdit, ym normaalia, niin kyllä se työpaikka irtoaa. Mutta tuolilla röhnöttävälle , kiemurtelevalle, epämääräisesti vastaaville, katsetta väistäville harvemmin.

Moniin työpaikkoihin on hakijoita niin paljon, että hyväkin hakijoita jää ilman työpaikkoja. Ei välttämättä pääse edes haasteteluun näyttämään kuinka hyvätapainen ja reipas on

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on löytänyt ekat työpaikkansa suhteilla, mutta ne on ollut hänen omia suhteitaan, jotka ovat syntyneet harrastusten kautta. Harrastuksesta on palkattu jonkun koululaiskehon vetäjäksi tai leirille. Ja ensimmäinen kesätyöpaikka oli sellainen, kun yhdestä harrastusporukasta kyseltiin osaajia. Sitä kautta sai siis tiedon työpaikasta, jota haki, ja tehtävien ja haastattelun kautta tuli valituksi. Seuraavat työt on tulleet opintojen kautta. Ensimmäinen ei ollenkaan suhteilla, ihan haki työpaikkailmoituksen perusteella. Toinen taas tavallaan suhteilla, kun opintojen projektityön kautta yritys, jolle projekti tehtiin, rekrytoi tytön. 

Meidän tytöllä ei ole oikein muita verkostoja kuin lukiokaverit ja muut saman lukion käyneet oppilaat. Korkeakoulussa ei ole juuri uusiin ihmisiin tutustunut, on introvertti eikä biletys kiinnosta. Ja nyt kun työtkin on etänä, niin ei oikein tule sitä verkostoa työpaikankaan kautta. Aiemmissakin paikoissa on nihkästi jutellut työkavereiden kanssa, vaikka olen yrittänyt sanoa miten tärkeää olisi mennä mukaan sinne lounaalle muiden kanssa jutustelemaan. 

Mutta ei siis tarvitse olla mitenkään sosiaalinen ja väkisellä verkostoitua jossain opiskelijariennoissa. Työpaikalla kannattaa työkavereihin tutustua ja etenkin niihin jotka ovat jo urallaan pidemmällä - ihan vain että saa inspiraatiota itselleen ja tsemppiä opintoihin. Oma työ kannattaa tietenkin hoitaa mallikkaasti, mutta ihmisiinkin pitää tutustua edes sen verran, että toiset oppivat tietämään nimeltä. Kun joskus voi tulla tilanne että kysytään tietääkö joku osaavaa ja ahkeraa tyyppiä, niin ei auta että muistelevat että juu, täällä oli yksi tosi skarppi kesätyöntekijä kerran, mutta kukaan ei muista nimeä. 

Itselleni on jäänyt yhdestä nuoruuden tehdastyöpaikasta mieleen kesätyöntekijä, joka oli teekkari. Kesän lopulla viimeisenä työpäivänä hän kävi hyvästelemässä jokaikisen työntekijän erikseen ja kiitteli kokemuksesta ja mitähän muuta mukavaa. Tuo on jotenkin jäänyt mieleen, teki vaikutuksen nuo käytöstavat. Muutenkin oli skarppi kaveri. Valmistumisensa jälkeen hänestä tulikin tehtaan johtaja :-o

Just tämä. Meillä on myös teinillä niitä omia suhteita, joilla sai toisen ensi kesän kesätöistään. On siis oman kasvattajaseuran toiminnassa edelleen mukana valmentajana, vaikka pelaa itse toisaalla ja pääsi kesälle liikuntakerhon ohjaajaksi. Pyydettiin siis seuran puolelta.

Samoin edelliskesänä sai lyhyellä varoitusajalla pestin seurakunnan kesäkerhoon (isoskoulutusten kautta), kun ne pystyttiinkin järjestämään koronarajoitusten hellitettyä.

Toisen tämän kesän kesätöistään hankki ihan itse, mutta varmasti valinnassa painoi CV:ssä mainittu isoskoulutus sekä seuran kautta saatu valmennuskokemus ja käyty ohjaajakurssi sekä ysiluokan kotitaloudessa suoritettu hygieniapassi,

Meidän lapset, 3 kpl, menivät jokainen 12 vuotiaana mummolaan kesäksi.

Naapurissa oli mansikkamaa.

Vanhimmalla ja seuraavalla on ikäeroa vuosi.

Vanhin oli 3 kesää, seuraava 2. Nuorin oli yhden.

Tämän jälkeen näillä työllistymisseteleillä.

Ovat käyneet suorittamassa hygieniapassin ja jonkun alkoholikortin.

Tetin suoritti s ryhmän paikassa. Ystävä halusi mennä sisustusliikkeeseen, kolmas vaatekauppaan. Eipä näistä muut saaneet kesätöitä.

Kahdella vanhimmalla on s ryhmässä jalat nyt tukevasti kiinni. Tekevät lukion ohella yhden iltavuoron viikossa. Loppuu klo 21.

Nuorin teki pari kesää vähänkäytetyn paketteja.

Kaikki kesätyö on hyväksi

Meillä tyttö hommasi kesätyön. Itse, kyselemällä etäti paikoista. Eikä vain kahdeksasta vaan ehkä kahdeksastakymmenestä

Meillä yksi pääsi kaverinsa kautta heseen ja toinen lähikauppaan. Ovat kertoneet jo töissä oleville että kertovat jos tarvii keikkatyöläisiä

Töihin pääsee ne jotka haluaa tehdä töitä ja asenne on positiivinen. Ei siksi että joku tarvii rahaa. Vaan siksi että joku on hyvä työntekijä ja iloksi työyhteisöille ja hyödyksi myös.

Aika harva saa kesätyön vanhempien avulla., enää ei ole mitään toimistoapulaisen tai arkistoijan paikkoja mihin mennä.

Meidän 19v kuopuksen yhdenkään vanhemmat ei ole Prismassa, Mäkkärissä, Bauhausissa, Rustassa, marjanmyyjänä tai raksalla töissä missä nämä nuoret on. Hakemuksia noihin paikkoihin saa lähettää kuka vaan, onnenkauppaa kuka valitaan.

Meillä ainakin teini haluaa säästää vähän rahaa elämiseen kun muuttaa parin vuoden päästä pois kotoa. Toki hänelle on säästetty 15t potti rahastoon, mutta tuo saa jäädä kasvamaan yhä ettei tarvi elämiseen sitä kuluttaa. Fiksu tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Töihin pääsee ne jotka haluaa tehdä töitä ja asenne on positiivinen. Ei siksi että joku tarvii rahaa. Vaan siksi että joku on hyvä työntekijä ja iloksi työyhteisöille ja hyödyksi myös.

Geenejä voin syyttää, mun lapset olivat, kuin sitruunaa syöneet kirppiksellä. Ei jaksa, aurinko paistaa, mennään kotiin.

Saivat pari euroa säälistä joltain mummolta.

Juteltiin kotona asiasta, seurasivat miten kaupan myyjä hymyilee jne.

Mentiin viikon päästä uudestaan, tehosi.

Meidän kodin vieressä on kesäisin ilmaiskirppis. Jokainen voi varata 3 krt, mutta on 2 aikuista ja 2 lasta.

Kaikille myyjille riittää tilaa.

Meillä kesän lopussa oli myytävät loppunert, kun lapset innostuivat hymyilemään ja juttelemaan.

Halpa opetustunti palvelusta

Me ei ollaan keskituloisia ei likikään rikkaita. Meillä teinit on omatoimisesti hankkineet työpaikkansa, vanhempien kanssa korkeintaan keskusteltu yleisesti niihin liittyvistä asioista.

Toinen sai ensimmäisen kesätyön työharjoittelun perusteella. Sen jälkeen ollut useampana kesänä eri työnantajilla. Tänä vuonna sama kuin viime vuonna, hänelle työnantaja soitti jo alkuvuodesta, että onko käytettävissä.

Toiselta kysyin että onko hakenut töitä ja luetteli paikat joista sitten kahteen tärppäsi. Voi ottaa molemmat vastaan kun ovat eri aikaan.

Itselläni vuonna miekka ja kivi kävi tuuri, kun ystäväni kanssa haettiin (ihan liian myöhään) kesätöitä yhdeltä paikkakunnan suurelta työnantajalta. Käytiin siis paikan päällä ns. työhönotossa, silloin sellaisia vielä oli (HR:stä vielä tietoakaan) ja juteltiin muutama minuutti. Ei työhönottaja antanut kovin paljoa toivoa työpaikasta. En tiedä mikä jäi hänelle mieleen, mutta seuraavana päivänä soi puhelin ja siitä seuraavana alkoi työt. Ystävä ei päässyt.

Sen jälkeen en juurikaan ole työttömänä ollut, työnantajia ja tehtäviä on ollut monenmoisia.

Asun hyvätuloisella omakotialueella pk-seudulla ja täällä monet teinit ovat työllistäneet itse itsensä.

Alueen fb-ryhmässä on ilmoituksia, joissa esim. 2 teinipoikaa tulee leikkaamaan nurmikot, haravoimaan jne. pientä korvausta vastaan. Lisäksi joku teinipoika piti puistossa pop-up myyntipöytää, jossa paistoi vohveleita ja möi niitä (kermaavaahto+hillo) täytteellä. Lisäksi myynnissä oli pillimehua, kahvia ja teetä. Mainoksen oli laittanut alueen fb-ryhmään. Pari pienempää poikaa on perustanut yrityksen, jossa valmistavat linnunpönttöjä ja myyvät niitä. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.

Joku työllisti oman lapsensa niin, että otti kirppispöydän, jota teini hoitaa pari viikkoa. Käy päivittäin viemässä sinne tavaroita, hinnoittelee tavarat ja käy vielä siistimässä pöytää pari kertaa päivässä. Saa tuotot itselleen. Myös sukulaiset ja muut ovat lahjoittaneet turhia tavaroita myyntiin

Meillä teini perusti jäätelökioskin siskonsa kanssa. Ihan ovat yrittäjiä