Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vanhemmat tukevat lapsen joustamattomutta
11.05.2021 |
Usein näen esim juhlissa tai jossain muussa ruokailutilanteessa vanhemman, usein äidin, tekevän ison numeron siitä mitä hänen lapsensa ei syö tai syö. Tyyliin meidän Pirkko-Petteri ei kyllä nyt tätä syö kun sen kanssa ei ookaan muusia. Tai meillä on mukana Eino- Ellalle omat nakit kun hän haluaa syödä aina lauantaisin niitä. Siis what? Mä ainakin tokaisen omalle lapselleni että nyt ei oo muusia, tällä kertaa syödään näin ja laitan sitä ruokaa lapsen lautaselle. Tai sanon että tänä lauantaina syödään kylässä ja syödään mitä siellä tarjotaan ja ens lauantaina kotona taas nakkeja. Mikä siinä on niin vaikeaa? Jotenkin tulee mieleen, että halutaan tehdä siitä lapsesta jotenkin erityinen. Mun mielestä tuollainen käytös kuitenkin vain opettaa lapselle että hänen ei tarvitse joustaa mistään eikä sopeutua mihinkään. Onnea heidän tuleville puolisoilleen.
Kommentit (59)
Toisaalta täytyy sanoa, että jos joku pitää perhejuhlat, joihin myös lapset ovat tervetulleita, asia olisi hyvä huomioida, kun suunnittelee tarjoiluja. Meidän häissä oli paljon lapsia, ja juhlapöydässä oli tarjolla myös lihapullia, muusia, nakkeja ym. muiden tarjoilujen ohella.
Olin itse nuorena häissä, joissa tarjottiin mm. kylmää kurkkukeittoa ja likilaskuisia spelttisämpylöitä. Ne eivät maistuneet aikuisille ja vielä vähemmän lapsille. Ehkä se oli ns. hianoa ruakaa, mutta pahaa oli ja huonot tarjoilut muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole moista huomannut.
Sen sijaan olen törmännyt moneen äitiin, jotka hämmästelevät lapseni lautaselle ottamia ruokia selittäen kauhistellen, että meidän Untu-Vikko rakastaa oliiveja, etanoita, chilipippuria ja hapansilakkaa, eikö teidän lapsi syö kuin kurkkua ja leipää. No ei syö, jos tarjolla on kvinoatahnaa etikkakastikkeessa.
no en ole , olen törmännyt äitiin jonka Untu-Vikon syömiä etanoita kmv. pitäisi ihmetellä ja ihastella kun lapsi syö kaikkea "erikoista", ja kun ei kiinitä asiaa mitään huomiota äiti kovaan ääneen kertoo kun Untu-Viikko on niin kaikkiruokainen etanoista lähtien
Vaikka ap selvensi, ettei ole kyse allergialapsista yms, kannattaa muistaa, että osalla allergisista lapsista on jäänyt vankkoja ruokatraumoja, jotka vaikuttavat syömiseen myös myöhemmin. Eli osa näistä "vanhempien tukemista nirsoilijoista" on itse asiassa entisiä allergikkoja, jotka eivät myöhemminkään luota kaikkien ruokien turvallisuuteen.
Kummilapsemme on jo teini ja saa nyt syödä kaikkea, mutta hän on sanonut, ettei edelleenkään pysty syömään monia niistä ruoka-aineista, joille oli pienenä allerginen. Kun hän sai syödä vain kuutta ruoka-ainetta ensimmäiset 10 vuotta, se jättää jäljen.
Tiedän myös muutaman, joille ruoan koostumus on oikea ongelma, se kuuluisa "suun tuntuma". Ystävälläni (nyt yli 40) tämä ongelma alkoi jo lapsena. Tutun lapsella taas tietyt ruoat saavat aikaan oksennusrefleksin, joten toki hän välttelee niiden ruokien syömistä julkisilla paikoilla. Eivät kaikki lapset siis ole nirsoiksi hemmoteltuja ja "huonosti kasvatettuja".
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta täytyy sanoa, että jos joku pitää perhejuhlat, joihin myös lapset ovat tervetulleita, asia olisi hyvä huomioida, kun suunnittelee tarjoiluja. Meidän häissä oli paljon lapsia, ja juhlapöydässä oli tarjolla myös lihapullia, muusia, nakkeja ym. muiden tarjoilujen ohella.
Olin itse nuorena häissä, joissa tarjottiin mm. kylmää kurkkukeittoa ja likilaskuisia spelttisämpylöitä. Ne eivät maistuneet aikuisille ja vielä vähemmän lapsille. Ehkä se oli ns. hianoa ruakaa, mutta pahaa oli ja huonot tarjoilut muutenkin.
No onhan se selvää että lapsi saattaa nirsoilla jos ruoka on sellaista mitä lapsi ei ole ikinä nähnytkään mutta miksi siitä täytyy tehdä numero? Eikö lapselle voi laittaa uutta ruokaa lautaselle maisteltavaksi ja jos ei tykkää niin syö sitten vaikka enemmän leipää. Kyse oli kuitenkin ihan normaalista ruoasta, esim lapsi ei syö lihapullia koska ei ole muusia vaan koko perunat. Usein nähnyt että lapsi saattaa löytää jopa uuden lempiruoan kun suostuu maistamaan jotain uutta, vaikka on saattanut ensin nyrpistellä.
Ja ymmärrän toki että vanhemmat toivovat että lapsi saisi hyvin syödäkseen ettei tuu nälkäkiukkua tai huonoa oloa mutta voisi sille lapselle silti opettaa vähän joustavampaa asennetta eikä vanhempi alkaisi asiasta tekemään numeroa jo ennen kuin lapsi on edes noteerannut asiaa. Voipi olla niinkin että lapsi saattaa olla vieraskorea tai innostuu muiden lasten mukana syömään jotain uutta ja erikoista jos saisi mahdollisuuden.
Blaablaablaa
Taidan olla niitä hirviöäitejä, jotka haukkuvat muiden lapsia ja vanhempia.
Kyllä sullekin olisi ihan avartavaa tehdä kerran elämässäsi jotain erilaista ruokaa, vai mitä?
Taidat olla niin erityinen, että sinä ja lapsesi ootte aina oikeassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot varmaan täydellinen kun sulla on varaa arvostella muita perheitä.
Lopeta jo! Ketään ei kiinnosta.
Tee aloituksia omasta unelmaperheestäsi!
Miksi jotkut vanhemmat tukevat kiusaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena kiitollinen että oli ylipäätään ruokaa!
Itse elin lapsuuteni Suomessa 80- ja 90-luvuilla, jolloin aika harva lapsi näki nälkää.
Yritin vastata viestiisi, mutta kommenttiani ei suostuta julkaisemaan.
Tein uuden aloituksen, jossa vastaan.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4154064/vastaus-tuon-lapsen-joustamatto…
Niin. Aivan samalla tavalla kuin sinä toit esille oman kokemukseni, minä toin omani.
En minä tuonut esille mitään omaa kokemustani. Vastasin sinun älyttömään viestiisi, joka ei edes liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Koita nyt päättää, kummassa ketjussa pitää keskustella. Jos koet, ettei tuo aihepiiri liity ketjuun, niin ehkei kannata tuoda sitä esille.
Minä en tuonut sitä esille. SINÄ toit sen esille.
AP, Onnea vaan omalle puolisollesi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin lapsena kiitollinen että oli ylipäätään ruokaa!
Itse elin lapsuuteni Suomessa 80- ja 90-luvuilla, jolloin aika harva lapsi näki nälkää.
Yritin vastata viestiisi, mutta kommenttiani ei suostuta julkaisemaan.
Tein uuden aloituksen, jossa vastaan.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4154064/vastaus-tuon-lapsen-joustamatto…
Niin. Aivan samalla tavalla kuin sinä toit esille oman kokemukseni, minä toin omani.
En minä tuonut esille mitään omaa kokemustani. Vastasin sinun älyttömään viestiisi, joka ei edes liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Koita nyt päättää, kummassa ketjussa pitää keskustella. Jos koet, ettei tuo aihepiiri liity ketjuun, niin ehkei kannata tuoda sitä esille.
Minä en tuonut sitä esille. SINÄ toit sen esille.
Eli minä kirjoitin sen sinun viestisi? No, en kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta täytyy sanoa, että jos joku pitää perhejuhlat, joihin myös lapset ovat tervetulleita, asia olisi hyvä huomioida, kun suunnittelee tarjoiluja. Meidän häissä oli paljon lapsia, ja juhlapöydässä oli tarjolla myös lihapullia, muusia, nakkeja ym. muiden tarjoilujen ohella.
Olin itse nuorena häissä, joissa tarjottiin mm. kylmää kurkkukeittoa ja likilaskuisia spelttisämpylöitä. Ne eivät maistuneet aikuisille ja vielä vähemmän lapsille. Ehkä se oli ns. hianoa ruakaa, mutta pahaa oli ja huonot tarjoilut muutenkin.
No onhan se selvää että lapsi saattaa nirsoilla jos ruoka on sellaista mitä lapsi ei ole ikinä nähnytkään mutta miksi siitä täytyy tehdä numero? Eikö lapselle voi laittaa uutta ruokaa lautaselle maisteltavaksi ja jos ei tykkää niin syö sitten vaikka enemmän leipää. Kyse oli kuitenkin ihan normaalista ruoasta, esim lapsi ei syö lihapullia koska ei ole muusia vaan koko perunat. Usein nähnyt että lapsi saattaa löytää jopa uuden lempiruoan kun suostuu maistamaan jotain uutta, vaikka on saattanut ensin nyrpistellä.
Ja ymmärrän toki että vanhemmat toivovat että lapsi saisi hyvin syödäkseen ettei tuu nälkäkiukkua tai huonoa oloa mutta voisi sille lapselle silti opettaa vähän joustavampaa asennetta eikä vanhempi alkaisi asiasta tekemään numeroa jo ennen kuin lapsi on edes noteerannut asiaa. Voipi olla niinkin että lapsi saattaa olla vieraskorea tai innostuu muiden lasten mukana syömään jotain uutta ja erikoista jos saisi mahdollisuuden.
En nyt ylipäätään tiedä, miten yleistä tämä numeron tekeminen mahtaa oikein olla. En ole koskaan törmännyt. Aloittajakin ilmeisesti puhui vain tuttavistaan, kun tiesi allergiat ja diagnoosit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on onneksi opetettu lapsena maistamaan kaikkea. Ei ole jäänyt traumoja. Sen sijaan ruoka ja uusien makuyhdistelmien kokeilu on suuria nautintoja minulle. Säälittää nirsot vanhemmat ja heidän supernirsoiksi koulimansa mukulat. Mitä he menettävätkään.
Vierailija kirjoitti:
Minua on onneksi opetettu lapsena maistamaan kaikkea. Ei ole jäänyt traumoja. Sen sijaan ruoka ja uusien makuyhdistelmien kokeilu on suuria nautintoja minulle. Säälittää nirsot vanhemmat ja heidän supernirsoiksi koulimansa mukulat. Mitä he menettävätkään.
Miten opetetaan lapsena maistamaan kaikkea? Missä vaiheessa lapsen pitäisi olla kaikkimaisteellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietippäs millaista opettajana on kun luokalla on useita tällaisia nirsoja kultamussukoita... Siinä sitten yrität saada niitä lapsia jotenkin syömään etteivät kuole nälkään loppupäivän aikana. Keskittyminen ja jaksaminen tunneilla on heikkoa kun joka päivä koulussa on pahaa ruokaa. Jopa pinaattiletut ja lihapullatkin saattaa olla yök kun ne on "väärän makusia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on onneksi opetettu lapsena maistamaan kaikkea. Ei ole jäänyt traumoja. Sen sijaan ruoka ja uusien makuyhdistelmien kokeilu on suuria nautintoja minulle. Säälittää nirsot vanhemmat ja heidän supernirsoiksi koulimansa mukulat. Mitä he menettävätkään.
Miten opetetaan lapsena maistamaan kaikkea? Missä vaiheessa lapsen pitäisi olla kaikkimaisteellinen?
Meillä kävi niin, että suunnilleen kaikkimaisteellinen taapero muuttui nirsoilevaksi leikki-ikäiseksi ihan huomaamatta. On epäluuloinen pippuria kohtaan, tai muuta väkevyyttä, tortellonit on ällöjä, sipuli myös, keitetyt kasvikset, parsakaali... niitä ruokia, joita taaperona söi ihan hyvällä halulla.
Silloin tällöin käydään taisteluja, että pitää maistaa pieni palanen. Vielä ei ainakaan ole päässyt epäluuloista eroon.
Ja tämä kun kaikissa rajoitteissa mennään diagnoosien taakse. Ei diagnoosikaan tarkoita vankilaa. Vanhemmat omilla puheillaan ja asenteillaan siirtävät rajoitteet lapselleen. Lapsihan peilaa vanhemmasta itseään ihan sama onko diagnoosia vai ei. Diagnoosi mahdollistaa myös vanhemman oman vastuun kieltämisen. Minun ei tarvitse muuttaa toimintatapojani, koska lapsella sitä tätä ja tuota. Näitä vanhempia on valitettavasti tullut tavattua monia.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä kun kaikissa rajoitteissa mennään diagnoosien taakse. Ei diagnoosikaan tarkoita vankilaa. Vanhemmat omilla puheillaan ja asenteillaan siirtävät rajoitteet lapselleen. Lapsihan peilaa vanhemmasta itseään ihan sama onko diagnoosia vai ei. Diagnoosi mahdollistaa myös vanhemman oman vastuun kieltämisen. Minun ei tarvitse muuttaa toimintatapojani, koska lapsella sitä tätä ja tuota. Näitä vanhempia on valitettavasti tullut tavattua monia.
Missä mennään diagnoosin taakse? Minkä diagnoosin?
Sitä vaan mietin lisäksi, että jos lapsi on vaikkapa aistiyliherkkä tai autismin kirjoilla - ja näihin siis kuuluu ennakkoluuloisuus ruokaa kohtaan - niin mitenpä sinusta asian suhteen pitää toimia?
Meillä ei lasta pakoteta syömään ruokaa, jota hän ei halua. Maistamaan kannustetaan. Lapsi ei kuole, jos yksi ateria jää syömättä.
Tuollaiselle lapselle tulee ongelmia koulussa. Tuskin opettaja tykkää, jos jollain on omat nakit mukana.
Eli kyse on vain tutuista lapsista, ei sen laajemmasta ilmiöstä, niinkö?