Lue keskustelun säännöt.
Mikäköhän mua oikein vaivaa? Syytä huolestua?
10.05.2021 |
Mikäköhän mua vaivaa oikein?
Masennuin ekan kerran teini-ikäisenä kun erosin silloisesta poikaystävästäni. Aloin viiltelemään sekä toivoin kuolevani. Olin n.13 - 15-vuotias.
Oloni kuitenkin parani ”itsestää”. En enää oireillut ja elämä alkoi hymyilemään. Muistan ystävienkin sanoneen ja ihmetelleen mikä minuun oli ykskaks mennyt, kun en enää ollut allapäin vaan aloin suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen ja nähdä jokaisessa ihmisessä jotain hyvää. Monesti kuulin, että olin kuin toinen ihminen (enkä tiedä tai muista syytä tähän, miksi muutuin näin paljon).
Kuitenkin tätä keski hetken aikaa, muutin toiselle paikkakunnalle ja aloin seurustelemaan uudestaan ollessani 17-vuotias.
Tämä suhde oli kuitenkin pääosin huono. Minua kohdeltiin kaltoin, potkittiin, halveksuttiin (mm. julkisesti tönittiin maahan, kaadettiin tuoppi ravintolassa päälleni, haukuttiin ja petettiin jne.). Aloin oireilemaan taas ja toivomaan kuolemaa. Aloin myös suunnittelemaan sitä, kunnes taas tulin lopputulokseen, etten niin voi perheelleni tehdä. En enää välittänyt mistään ja jouduin miltein asunnottomaksi, koska en välittänyt enää mistään ja tuhlasin rahat asioihin jotka saisivat oloni paremmaksi. En osannut pyytää apua, enkä taida vieläkään osata hyvin.. Tätä huonompaa suhdetta kesti yli 5 vuotta.
Erosin ja aloin voimaan taas paremmin. Kuitenkin nyt asioiden ollessa, tai ainakin niiden pitäisi olla, niin olen taas alkanut voimaan pahoin. Vuosi sitten minulla oli omituista ahdistusta. Itkin parin viikon ajan päivittäin heti herättyäni ja olin todella itkuinen. Tämä ahdistuneisuus kuitenkin meni ohi itsellään ja olo koheni.
6kk tuon jälkeen meni oikein ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan, tein spontaaneja asioita ja elin täysillä.
Kuitenkin olo alkoi taas pahentua vaikka puoli vuotta menikin hyvin. Ahdistus alkoi palata vaikken tiennyt syytä. Itkuisuus tuli takaisin, enkä saanut nukutuksi. Voin huonosti taas muutaman viikon ajan ja pelkäsin tulevani hulluksi. Pelkäsin menettäväni otteen elämääni. Hakeudun ammattilaiselle.
Pari viikkoa tuota jatkui, kunnes se meni taas yht’äkkiä ohi ja olo palautui erittäin hyväksi. Lopetin ammattilaisella käynnin (kerkesin käydä kaksi kertaa). Elämä alkoi taas kukoistamaan ja olin onnellinen..
No nyt taaas aikaa on kulunut ja olen taas alkanut huomaamaan, että alakuloisuus palaa...
Mitä tämä on? Mitä voisi olla?
Kommentit (47)
Samaa mieltä tuosta, ettei se diagnoosi sinusta yhtään huonompaa ihmistä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus aaltoilee itselläkin.
Siihen pitäisi löytää lääkkeet, mutta kun lääkäriltä niitä ei löydy. Tai löytyy bentsoja, mutta kumpi on pahempi; lääke vai ahdistus...
Enpä usko että lääkäri määrää bentsoja, vaikka ne on monelle hyvä apu. Masennuslääkettä määrää.
Kuulostaa masennukselta, menneisyyden rankat asiat painaa. Epätyypillinen masennus, arvelisin. Googletapa tuo. Siinä mieliala paranee välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus aaltoilee itselläkin.
Siihen pitäisi löytää lääkkeet, mutta kun lääkäriltä niitä ei löydy. Tai löytyy bentsoja, mutta kumpi on pahempi; lääke vai ahdistus...Enpä usko että lääkäri määrää bentsoja, vaikka ne on monelle hyvä apu. Masennuslääkettä määrää.
Masennuslääkkeitä määrätään vähän ehkä liiakseenkin. Itselle yritettiin myös, mutta kieltäydyin lääkkeistä sillä ne eivät poista ongelmaa, ne piilottaa sen.
Ap onko sulla painonnousua tai laskua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan normaalia oireilua traumatisoituneelle ihmiselle. Moni täällä ehdottaa turhaan bipoa ja muita diagnooseja.
Jatka ammattilaisella käymistä ja ota selvää traumoista ja niiden hoitamisesta. Sinua on kohdeltu kaltoin, on normaalia että koet paljon negatiivisia tunteita ja että ne ailahtelevat. Jos olet traumatisoitunut jo varhain, saatat kokea myös dissosiaatio-oireita.
Traumojen hoidosta löytyy paljon materiaalia, kirjoja, keskustelupalstoja jne. Kannattaa tutustua niihin. Suomeksi on juuri ilmestynyt kirja Jäljet kehossa.
Toipuminen on mahdollista mutta se vaatii aikaa, vaivaa ja lempeyttä itseäsi kohtaan.
Koitko että sinulla oli turvallinen lapsuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googletin tuon epätyypillisen masennuksen. Painoni on ollut sama monen vuoden ajan. Sivulla mainittiin, että ”potilaalla esiintyy kaksi seuraavista oireista: painonnousu tai lisääntynyt ruokahalu, lisääntynyt unentarve, lyijymäinen painontunne raajoissa ja hylkäysherkkyys.”. Noista minulla ehkäpä vain tuo hylkäysherkkyys?
En kokenut että lapsuuteni olisi kovin turvallinen. Äidin ja isän lähellä kyllä ja muun perheen.
Vierailija kirjoitti:
Googletin tuon epätyypillisen masennuksen. Painoni on ollut sama monen vuoden ajan. Sivulla mainittiin, että ”potilaalla esiintyy kaksi seuraavista oireista: painonnousu tai lisääntynyt ruokahalu, lisääntynyt unentarve, lyijymäinen painontunne raajoissa ja hylkäysherkkyys.”. Noista minulla ehkäpä vain tuo hylkäysherkkyys?
En kokenut että lapsuuteni olisi kovin turvallinen. Äidin ja isän lähellä kyllä ja muun perheen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muuta tapahtunut lapsuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi traumaperäistä minun mielestäni.
Yleensä bipon oireet sekoitaankin traumaselviytyjään.
Tarvitset ehdottomasti keskusteluapua mutta varo lääkkeitä sekä vääriä diagnooseja.
Itsellä myös karuja kokemuksia ja samaa oireilua. Terapiaan menossa.
Tsemppiä ap!
Älä ryhdy parisuhteisiin, jos et ole niihin valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ryhdy parisuhteisiin, jos et ole niihin valmis.
Tämäpä. Jos et ole valmis jäämään jätetyksi, on parempi etsiä muita harrastuksia kuin parisuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ryhdy parisuhteisiin, jos et ole niihin valmis.
Tämäpä. Jos et ole valmis jäämään jätetyksi, on parempi etsiä muita harrastuksia kuin parisuhteet.
Ootteko tosissanne? Aplla vaikuttaa ollut takana erittäin huonoja ihmissuhteita ja kumppaneita ja teidän neuvo on ”Älä rupea parisuhteeseen jos et ole valmis pahoinpidellyksi”.
Hohhoijaa taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ryhdy parisuhteisiin, jos et ole niihin valmis.
Tämäpä. Jos et ole valmis jäämään jätetyksi, on parempi etsiä muita harrastuksia kuin parisuhteet.
Ootteko tosissanne? Aplla vaikuttaa ollut takana erittäin huonoja ihmissuhteita ja kumppaneita ja teidän neuvo on ”Älä rupea parisuhteeseen jos et ole valmis pahoinpidellyksi”.
Hohhoijaa taas.
Tuo ensimmäinen oli vain lyhyt ja laimea teinisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ryhdy parisuhteisiin, jos et ole niihin valmis.
Tämäpä. Jos et ole valmis jäämään jätetyksi, on parempi etsiä muita harrastuksia kuin parisuhteet.
Ootteko tosissanne? Aplla vaikuttaa ollut takana erittäin huonoja ihmissuhteita ja kumppaneita ja teidän neuvo on ”Älä rupea parisuhteeseen jos et ole valmis pahoinpidellyksi”.
Hohhoijaa taas.
Tuo ensimmäinen oli vain lyhyt ja laimea teinisuhde.
Ja mistäköhän sinä sen tiedät? En minäkään tiedä, millainen suhde se oli, mutta epäilen vahvasti että se olisi ollut vain ”laimea teinisuhde”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ryhdy parisuhteisiin, jos et ole niihin valmis.
Tämäpä. Jos et ole valmis jäämään jätetyksi, on parempi etsiä muita harrastuksia kuin parisuhteet.
Ootteko tosissanne? Aplla vaikuttaa ollut takana erittäin huonoja ihmissuhteita ja kumppaneita ja teidän neuvo on ”Älä rupea parisuhteeseen jos et ole valmis pahoinpidellyksi”.
Hohhoijaa taas.
Tuo ensimmäinen oli vain lyhyt ja laimea teinisuhde.
Ja mistäköhän sinä sen tiedät? En minäkään tiedä, millainen suhde se oli, mutta epäilen vahvasti että se olisi ollut vain ”laimea teinisuhde”.
Teinisuhteet ovat aina laimeita. Ainakin niiden loputtua. Jos ei osaa päästää irti jostakin tavallisesta suomalaispojasta, on ihmisellä oltava suuri ongelma ihmisiin takertumisen kanssa.
Ei jumaleissön mitä pellejä nää 34 ja 35 on. :D
Ei se diagnoosi tee sinusta yhtään sen huonompaa ihmistä, päinvastoin. Diagnoosi kun on, on helpompaa saada oireisiisi apua.