Lue keskustelun säännöt.
Miten naiset tutustuvat toisiinsa kaverimielessä?
09.05.2021 |
Yhden toisen ketjun myötä muistui mieleeni tilanne ajalta, kun olin parikymppinen ja se, kun tietyt puolitutut ikäiseni naiset jotenkin dissasivat minua ja luulivat, etten pidä heistä. Oltiin vaihtarina kämppiksiä ja niin kävi, että jäin sen porukan ulkopuolelle pahasti, vaikka asuin samassa tyttösolussa.
Luulin, että he pitivät minua jotenkin epäcoolina ja tyylittömänä ja tunsin alemmuudentunnetta muita kohtaan ja siksi pysyttelin omissa oloissani ja pelkäsin mielessäni, että he eivät pidä minusta, joten vietin kaiken vapaa-aikani jossain yksikseni. He olivat suunnilleen samanikäisiä ja olimme kaikki siinä kahdenkymmenen vuoden tuntumassa.
Sitten kun olin muuttamassa sieltä pois, otin läksiäiskuvan yhdessä (tuolloinei ollut vielä edes kännykkäkameroita) ja sanoin ystävällisin sananmuodoin kiitokseni ja sanoin, että jäin kaipaamaan heitä. He olivat aivan yllättyneitä, kun luulivat, etten pitänyt heistä. Just yhden ketjun myötä tuli tämä tapaus mieleeni eli siis miten tuollainen väärinkäsitys oli päässyt syntymään? Mikä meni vikaan siinä kommunikoinnissa?
Kommentit (9)
Kun olit aina turpa kiinni, etkä mennyt samaan seuraan koskaan.
Kyllähän se toisista saattaa tuntua vmäiseltä, ettei ole missään yhteydessä samassa solussa asuvien kanssa.
Oma mokasi. Olit omien harhojesi vallassa, olit tavallaan itsekäs, kun luulit, että sinua ajatellaan niin paljon, että on jopa alettu jotenkin hyljeksimään.
Ujot ihmiset ovat tavallaan myös itsekäitä, luulevat olevansa niin tärkeitä, että kaikki kiinnittävät heihin huomiota ja huomion kiinnittäminen on ujon ihmisen mielestä aina negatiivista.
Olit myös kokematon ja kenties sinulla ei koskaan ole ollut kovin sosiaalinen ympäristö, et oikein osannut olla heidän kanssaan mitenkään.
Toivottavasti tuo on opettanut sinua, ja olet löytänyt nyt myöhemmin tuttuja ja ystäviäkin.
Persoonakysymys. Jotkut vaan ovat kaltaisiasi. Pitää uskaltaa mennä mukaan, aloittaa juttelu ja kuunnella muita. Siitä se alkaa.
Kaikissa kaveriryhmissä on niitä pälättäjiä ja enemmän äänessa olevia, ja sitten niitä hiljaisempia.
Ja porukka tottuu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit heistä oletuksia, jotka ei ilmeisesti pitäneet paikkaansa. Toimit oletustesi mukaan sen sijaan että olisit kommunikoinut heidän kanssaan. Vaikea sanoa, mistä väärinkäsitys sai alkunsa, osaat varmaan itse parhaiten arvioida sitä.
Olin myös varma, että ne muut alkaisivat dissata sitä seksiä harrastanutta, kun se oli jotenkin olevikaan niin kamala ajatus (omasta mielestäni, kun en niiden muiden mielipidettä tiennyt), muttei niin käynytkään. Sen sijaan minua dissattiin. Ilmeisesti hyvällä itsetunnolla saattoi kompensoida sellaisetkin "pahat" ja nolot teot, kuten seksin harrastamisen muiden kuullen.
En tosiaan tiedä.. itse en koskaan kehtaa mennä mukaan kun oletan jotenkin ettei mua kuitenkaan sinne kaivata ja joskus kun olen yrittänyt tulee ulkopuolinen ja ahdistunut olo joten vetäydyn takaisin omiin oloihini.
Vierailija kirjoitti:
Kun olit aina turpa kiinni, etkä mennyt samaan seuraan koskaan.
Kyllähän se toisista saattaa tuntua vmäiseltä, ettei ole missään yhteydessä samassa solussa asuvien kanssa.
Oma mokasi. Olit omien harhojesi vallassa, olit tavallaan itsekäs, kun luulit, että sinua ajatellaan niin paljon, että on jopa alettu jotenkin hyljeksimään.
Ujot ihmiset ovat tavallaan myös itsekäitä, luulevat olevansa niin tärkeitä, että kaikki kiinnittävät heihin huomiota ja huomion kiinnittäminen on ujon ihmisen mielestä aina negatiivista.
Olit myös kokematon ja kenties sinulla ei koskaan ole ollut kovin sosiaalinen ympäristö, et oikein osannut olla heidän kanssaan mitenkään.
Toivottavasti tuo on opettanut sinua, ja olet löytänyt nyt myöhemmin tuttuja ja ystäviäkin.
Persoonakysymys. Jotkut vaan ovat kaltaisiasi. Pitää uskaltaa mennä mukaan, aloittaa juttelu ja kuunnella muita. Siitä se alkaa.
Kaikissa kaveriryhmissä on niitä pälättäjiä ja enemmän äänessa olevia, ja sitten niitä hiljaisempia.
Ja porukka tottuu siihen.
Tuo on totta. Olin jotenkin pumpulissa kasvanut kokematon parikymppinen, joka ei ollut koskaan edes seurustellut, eikä edes pitänyt poikaa kädestä kiinni suunnilleen. Ja ujostelin ja angstasin oikeasti ihan turhaan. Ja pidin miesten ja naisten välisiä juttuja jotenkin ihan todella ihmeellisenä ääri-intiiminä asiana jostain syystä (ehkä siksi, kun ei ollut omakohtaista kokemusta). Tuollaisen kuvion tajuaa jälkikäteen jotenkin kirkkaammin, kun on välissä kulunut aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teit heistä oletuksia, jotka ei ilmeisesti pitäneet paikkaansa. Toimit oletustesi mukaan sen sijaan että olisit kommunikoinut heidän kanssaan. Vaikea sanoa, mistä väärinkäsitys sai alkunsa, osaat varmaan itse parhaiten arvioida sitä.
Olin unohtanut tosiaan koko jutun. Yksi ketju täällä av:lla saattoi tuon vanhan asian mieleeni. Siis ideana todella pahat väärinkäsitykset ihmisten välisessä kommunikoinnissa.
Puhut likaisuudesta ja pahoista teoista. Ehkä sinua on joskus tuomittu ja olit oppinut tuomitsemaan muita. Olisiko se voinut vaikuttaa olettamustesi syntyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhut likaisuudesta ja pahoista teoista. Ehkä sinua on joskus tuomittu ja olit oppinut tuomitsemaan muita. Olisiko se voinut vaikuttaa olettamustesi syntyyn?
En tiedä sitäkään, mistä tuo juontaa juurensa, kun olen ääriliberaalista kodista, mutta mulla on ollut joku fundiskristillinen ajattelu omaa kehoani ja seksuaalisuutta kohtaan ihan aina, vaikka tuolloin olin agnostikko.
Sen seksijutun myönnän "tuominneeni" mielessäni, mutta en sanonut siitä mitään kenellekään. Täytyy miettiä sitäkin, olinko siinä angstauksessani loppujen lopuksi itse itsekäs ja tuomitsevakin. Saattoi huokua joku negatiivisuus tai ahdasmielisyys minusta ilman, että tiedostin koko asiaa.
Mietin sellaista, että ehkä minut olisi hyväksytty, jos olisin vain ottanut rennosti ja ollut angstaamatta vaatteistani. Olin kuitenkin todella nuori tuolloin ja vanhojen valokuvien perusteella näytin ihan kivalta, vaikka olinkin omasta mielestäni aivan ikäloppu tuolloin.
Tuosta tosin on niin pitkä aika, että en enää muista yksityiskohtia. Myöskin stressasi sellainen soluelämä ja muistan, kun paheksuin mielessäni, kun yhden tytön poikaystävä tuli käymään ja he oikeasti harrastivat siellä seksiä äänistä päätellen (seinät olivat kuin paperia) . Olin ihan epäuskoinen, että voiko sellainen olla suunnilleen mahdollista. Tosin en sanonut siitä mitään koskaan jälkikäteen, vaikka kuulinkin.
Muistan, että pidin itseäni niihin aikoihin jotenkin "likaisena" ja turmeltuneena, vaikka olinkin neitsyt, mutta sitten se minua parempi tyttönen harrastikin "törkeästi" seksiä. Olin ihan epäuskoinen siis.
Se ryhmädynamiikka jotenkin kaiken kaikkiaan alkoi mietityttää ja siis se, kun naiset saattavat ilmaista asioita epäsuorasti jotenkin.