Lue keskustelun säännöt.
Lapsi luovutetuilla munasoluilla?
09.05.2021 |
Mitä mieltä olette aiheesta?
Itse ajattelen asiaa niin, että on ihanaa kun nykyaikana on tällainen mahdollisuus. Todella kaunis pyynteetön teko lahjoittaa munasolujaan tuntemattomalle tarvitsijalle ja mahdollistaa heille elämän tärkein haave.
Omalla kohdallani tosin vieraan munasolun kantaminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta, vaikka se saattaa olla ainoa mahdollisuus raskautua ja kantaa oma lapsi. Moni lahjasoluilla lapsen saanut sanoo ettei omalla geeniperimällä ole väliä ja saattoivat saada paremmat geenit lahjoittajalta.
Itsellä syy kantaa oma lapsi olisi tuo o m a n suvun jatkaminen. Ei geneettisiä lapsia kun on mahdollista saada elämäänsä muutoinkin kuin raskausden kautta, eikä raskauden kokeminen ole minulle tärkeä asia. Olen kahden vaiheilla, että luovunko lapsihaaveesta kokonaan, koska näyttää siltä, että lahjamunasolut ovat ainoa vaihtoehto.
Jos täällä on lahjamunasoluilla lapsen saaneita, olisi kiva kuulla ajatuksianne aiheesta? Miltä ajatus tuntui ennen lapsen saamista, entä sen jälkeen?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä peilistä katsoessaan hän näkee biologisen äitinsä piirteitä ja tunnistaa suhteessa vanhempiinsa mahdollisesti myös täysin eriävän temperamentin, älykkyyden ja taipumukset. Jonkinlainen erilaisuuden ja irrallisuuden tunne lapsen sisimmässä on taattu, vaikkei hän sitä vanhemmilleen uskaltaisi paljastaakaan. Biologinen vanhempi on geneettisesti lähempänä lapsen taipumuksia, ja saattaa siten osata myös esimerkiksi paremmin luotsata herkkää ja älykästä lasta kuin räväkkä keskitason älykkyysprofiilin omaava kasvattaja, vaikka kasvattaja ei geeneillä mitään merkitystä itse .
On totta että älykkyys, temperamentti ja taipumukset liittyvät genetiikkaan, mutta eivät noin yksinkertaistetusti.
Esim. omassa perheessä kaikki neljä lasta ovat luonteeltaan, temperamentiltaan, vahvuuksiltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan hyvin erilaisia. On arkaa, räväkkää ja siltä väliltä. On varttiautistista tutkijatyyppiä ja ei-akateemista sosiaalista ilopilleriä. Yksikään ei myöskään edusta selkeää jatkumoa vanhempiinsa. Yhteinen genetiikka ilmenee lähinnä ulkonäössä. Tämä pätee myös ainakin omaan sukuun ja tuttavapiiriin laajemminkin: on aika fifty-sixty muistuttavatko lapset luonteeltaan vanhempiaan, ja sisarukset usein hyvinkin erilaisia.
Genetiikalla on iso roolinsa persoonan muotoutumisessa, mutta taipumuksia pitää hakea kauempaa sukupuusta kuin suoraan kummastakaan vanhemmasta tai edes isovanhemmista. Suvussa esiintyvä geeniaines on kirjavaa ja jokainen saa yksilöllinen sekoituksen. Epigenetiikkakin vaikuttaa. Lapsen tulevaa luonnetta on hyvin vaikea ennakoida pelkkien vanhempien luonteen perusteella. Otantaan pitäisi ottaa mukaan koko suku laajasti.
Genetiikan merkityksen näet juuri siinä, että vaikka lapsesi kasvoivat samoissa olosuhteissa heistä tuli geeniensä eli teiltä perittyjen eri geneettisten kombinaatioiden seurauksena täysin erilaisia. He kukin perivät eri yhdistelmät teistä. Mutta teiltä ne geenit tulivat. Itse tunnistan jokseenkin kaiken vanhemmissani, ulkonäön, tietyt lahjakkuudet, luonteenpiirteet, jopa sen miten pidän käsiäni tai jalkojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuoreita kokemuksia munasolujen luovuttamisesta erityisesti Dextrasta?
Kuulin ystäväpariskunnan olevan hoidossa Hesassa tuolla klinikalla ja jonottavat lahjamunasoluja. Olisin kiinnostunut lukemaan millainen prosessi kyseisessä paikassa luovuttaminen on?
Saako itse rajata kenelle omia solujaan luovuttaa, vai menevätkö ne kenelle vain?
Saako kuulla heti, jos raskaus alkaa?
Vierailija kirjoitti:
Onko tuoreita kokemuksia munasolujen luovuttamisesta erityisesti Dextrasta?
Kuulin ystäväpariskunnan olevan hoidossa Hesassa tuolla klinikalla ja jonottavat lahjamunasoluja. Olisin kiinnostunut lukemaan millainen prosessi kyseisessä paikassa luovuttaminen on?
Saako itse rajata kenelle omia solujaan luovuttaa, vai menevätkö ne kenelle vain?
Saako kuulla heti, jos raskaus alkaa?
Luovuttaja ei saa tietää, kenelle luovutetaan. Lapsi saa 18-vuotiaana tietää luovuttajan henkilöllisyyden. Luovuttaja saa kuitenkin vaikuttaa siihen, jos haluaa luovuttaa nimenomaan pariskunnalle tai yksinäiselle naiselle.
Erikoista, että niin moni suosittelee adoptiota. Adoptio on paljon epävarmempaa ja lapsilla useimmiten jokin erityistarve, sillä heillä on kaikilla taustalla vähintään hylkäämiskokemys. Sikiöaikaiset olosuhteet vaikuttavat erittäin paljon ihmisen kehitykseen, myös äidin kokema stressi, joka on useimmiten äärimmäisen korkea, kun lapsi on hylätty.
Lisäksi päihteet, heikko ravitsemus, varhaisten ihmissuhteiden puute tai katkeaminen sekä laitoshoito voivat aiheuttaa adoptiolapsilla yleisen kiintymyssuhdehäiriön sekö vaikeita ongelmia.
Kotimaasta adoptiolapsia ei juuri tule ja jonossa saa olla vain noin 5 vuotta. Jos lasta ei sinä aikana saa, putoaa jonosta pois. Ulkomailta adoptio on vaikeutunut ja lapset eivät ole enää vauvoja, vaan vanhempia lapsia joilla takana vaikeita kokemuksia.
Luin kertomuksen kuinka hoitava taho ei huomioinut ollenkaan lahjoittajan ja lahjoituksen saaneen piirteitä. Lapsi tunsi siksi jotenkin ulkopuolisuuden tunnetta. Toisen kertomuksen Luin netistä, jossa joku kertoi epämiellyttävästä tutustaan, joka oli lahjoittanut alkioita.
Miten yleistä on tällainen ettei piirteitä ym. huomioida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin kertomuksen kuinka hoitava taho ei huomioinut ollenkaan lahjoittajan ja lahjoituksen saaneen piirteitä. Lapsi tunsi siksi jotenkin ulkopuolisuuden tunnetta. Toisen kertomuksen Luin netistä, jossa joku kertoi epämiellyttävästä tutustaan, joka oli lahjoittanut alkioita.
Miten yleistä on tällainen ettei piirteitä ym. huomioida?
Ei niitä huomioida, koska hoitoa tarvitsevia on niin paljon. Saat minkä saat. Psyykkisiä ominaisuuksiakaan ei saa toivoa. Sama hiusten ja silmien väri eivät takaa samoja piirteitä.
Puolet.