Olenko outo kun odotan lapsen isän muistavan äitienpäivänä?

Lapsen isä on itse kertonut, että olen hänelle edelleen tärkeä, koska olen hänen lapsensa äiti. Tämä ei kuitenkaan näy mitenkään teoissa. Ei edes äitienpäivänä..

Ap

Toimimme lapsillemme esimerkkinä koko ikämme, emme vain ensimmäisinä varhaisimpina lapsuusvuosina. Jotkut jaksavat palstalla jankata, että puolisoiden ei kuulu äitienpäivänä tai isänpäivänä muistaa puolisoaan, vaan muistaminen on luonnollisesti lasten tehtävä. Minusta puolison kuuluu opettaa lapsilleen miten äitiä/isää muistetaan ja toimia lasten välittäjänä vähintään niin kauan, että nämä oppivat omatoimisiksi. Ei kyllä ole pahitteeksi, vaikka puoliso muistaisi puolisoaan äitienpäivänä tai isänpäivänä vielä senkin jälkeen, kun lapsetkin osaavat jo itsekin juhlia äitiään tai isäänsä. Minä ainakin kiitän mielelläni miestäni siitä, että hän on lasteni isä. Näin haluan myös näyttää lapsillemme, että arvostan heidän isänsä isyyttä. Jotkut exät jaksavat ymmärtää tämän muistamisen merkityksen esimerkkinä lapsille, myös avioeron jälkeen, mutta ikävä kyllä eivät kaikki. 

Fiksu ja sivistynyt mies arvostaisi lapsensa äitiä ja osoittaisi sen myös äitienpäivänä, etenkin kun ei itse osallistu juurikaan lapsen arkeen vaan äiti saa hoitaa lapsen yksin.

Ei ole fiksu mies tuo. Hyvää äitienpäivää ap!

Vierailija kirjoitti:

Lapsen isä on itse kertonut, että olen hänelle edelleen tärkeä, koska olen hänen lapsensa äiti. Tämä ei kuitenkaan näy mitenkään teoissa. Ei edes äitienpäivänä..

Ap

Voihan tuosta sanoa kun seuraavan kerran kehuu miten arvostaa, että olisi ollut kohtelista huomioida edes tekstarilla.

Onhan se aina pettymys, jos joku ei täytä omia toiveita/odotuksia.  Ihannetilanne olisi saada edes onnittelut, mutta usko pois hyvin harva ihminen miettii oman perheensä lisäksi muita ympärillään. Miehelläsi on nyt toinen perhe, oma elämä, ja hän tuskin uhraa sinulle erityisesti ajatuksia äitienpäivänä. Hyvät käytöstavat ja huomaavaisuus on hyvin harvinaista, etkä ole ainoa joka sitä puutetta ihmettelee. 

Kuvittelisin, että koska olette eronneet ei tarvetta yhteydenpitoon olisi enempään kuin vain  lapsen asioita koskien?

Vierailija kirjoitti:

Et oo outo. Ihan ymmärrettävää että sattuu, jos toinen ei edes auta lasta muistamaan äitiä. Mun mielestä exän ei tarvi onnitella sua kumppanina, mutta vanhempana sen kuuluisi jeesata lasta muistamaan se on lapsen juttu. Voit pyytää tosi konkreettisesti, että hänen vuorollaan huolehtii kortin tai piirustuksen.

Mä oon tehnyt niin, että isänpäivänä autan lasta muistamaan isää, vaikka välit on neutraalit. Siitä on usein peilautunut parempaa vastapuoleltakin. Jos kaipaat helppoa ideaa isänpäivään, Muokkisilta on tullut tilattua nopeita personoituja juttuja, jotka menee kivasti lapsen lahjana: https://muokkis.fi/collections/isanpaivalahjat 🙂

No nyt on räikeä mainos! Kaivetaan teennäisesti vanha äitienpäiväviesti esiin strategisesti muutama viikko ennen isänpäivää ja ei kun mainos eetteriin klikkauksia keräämään.

Vierailija kirjoitti:

Sinä onnittelet omaa äitiäsi ja mies omaansa. Lapsesi tehtävä on sitten onnitella sinua. Meneekö tämä jotenkin yli tajunnan?

Veloilla ilmeisesti noin, muissa perheissä vanhemmat huomioivat toisiaan äitien ja isänpäivänä. 

Ymmärrän että tuntuu pahalta ja fiksuahan se olis edes toivotus lähettää. Mutta ei tämä kuitenkaan vaatimus ole, ikävää, että tunnet noin pahaa mieltä jonkun toisen tekemättä jättämisistä. Sulla on kaksi vaihtoehtoa, joko otat asian puheeksi, eli kerrot kuinka tärkeää tämä sulle olisi, ainahan voit viimeisenä keinona uhata jättää omat isänpäiväonnittelut antamatta niin ootte siten tasoissa, eikä kummankaan tarvitse odottaa toiselta mitään sen suhteen.

Jos isä näkee lasta, niin voisiko terveiset välittää, että askartelevat sulle jotain kivaa silloin? Henkistä taakkaa vähentääksesi koittaisin kyllä irrottautua tuosta en ole arvokas, jos en saa ulkopuolelta huomoita. Ihan varmasti olet arvokas ja hyvä äiti, se paras äiti lapsellesi. 

Mietin myös, mitenkähän uusi vaimo tähän suhtautuu, jos pinnan alla jotain mustasukkaisuutta niin voi tuollaisetkin viestinvaihdot aiheuttaa turhaa kyräilyä. Koittaako mies vaan olla mieliksi uudelle, todennäköisesti ei vaan ole tullut hänellä mieleen (mies-aivot, ei ajatuksenlukutaitoa) että tätä kaipaat. Kerro se hänelle ja katso muuttuuko jokin.

Eikös jokainen omalle äidilleen?  lapset jos pieniä, niin avustetaan ja opetetaan huomioimaan äiti. Vaimo ei liene äiti. hope so