kertokaa kokemuksia,poliklinisen synnytyksen kokeneet!!
Odotan nyt kuudettani.Aihe ei ole ajan kohtainen vielä mutta pyörinyt useamman kuin kerran ajatuksissa.
Kuinka pian, jos kaikki hyvin, on mahdollista päästä kotiin?
Onko teillä ollut kotona apujoukkoja?
Kuinka usein joutuu sairaalassa käymään vauvan kanssa?
Entä tuleeko nla täti mahdollisesti kotiin käymään?
Myös paikkakuntaiset erot kiinnostaa?
Kaikenlainen kokemus kiinnostaa!
kiitos jo etukäteen!
L+5+sissi rv 8+6
Kommentit (6)
tämän jälkeen pääsee kotiin. Vauva tuodaan lastenlääkärin tutkittavaksi parin päivän ikäisenä.
Itse odotan viidettä eikä kyllä kävisi mielessänikään lähteä heti kotiin , se päivä tai kaksi sairaalassa on ainoa aika jolloin voi paneutua sataprosenttisesti uuteen vauvaan.Kotona on kaikki sisarukset kimpussa ja toki heillekin on suotava huomiota,mitä nuorempia ovat sitä enemmän huomiota.
Parhaassa tapauksessa joutuu vielä kotihommiinkin..
Eihän se sairaalassaolo mitään herkkua ole,mutta silti.
Mulla on ihan samanlaiset fiilikset kuin nimimerkillä Jas...
Neljättä odottelemme pian syntyväksi, enkä todellakaan aio mennä kotiin kuin vasta parin-kolmen päivän kuluttua. Saanpahan sairaalassa ainakin valmiin ruuan nenän eteen tekemättä yhtään mitään ;-)
Saan myös nauttia pienokaisesta rauhassa ja köllötellä sängyllä.
Toki isommat lapset 5v, 4v ja 2v pääsevät sairaalaan meitä tapaamaan, mutta menevät kotiin arkiaskareisiin visiitin jälkeen.
Asian ohi, mutta kuitenkin...
sain klo 9 illalla ja seuraavana päivänä lähdin kotiin 12 aikoihin. Kolmen päivän kuluttua piti käydä vauva tarkistuttamassa sairaalassa eli lähtötarkistus tehtiin tuolloin. Koen omalla kohdallani sairaalassa olon aika turhana ja väsyttävänä, kun yöt ovat levottomia. Ainoan yöni sairaalassa lähinnä katselin vauvaa, söin yöpalaa ja kuuntelin ääniä. Seuraava yö kotona oli ihanan levähdyttävä.
Ekan alatiesynnytyksen jälkeen olin sairaalassa 1vrk. ja niin myös edellisessä.Kotona saan paremmin levättyä.Mies hoitaa kyllä kaikki muut kun minä hoidan vauvaa.
Eniten arveluttaa se että bilit nousee tai jotain ja joutuu osastolle.Synnärille ei pääse ainakaan täällä takasin jos lähtee sieltä.
Meidän kuopus syntyi 2 aikoihin yöllä ja ja osastolla oltiin 5,7 sanoin haluavani kotiin ja lupa annettiin kunhan vauva on käynyt lääkärillä,kakannut ja pissannut.Kotona olimme sitten k.12,eli vajaat 10h synnytyksen jälkeen ja toiseen lääkärintarkastukseen palasimme 3 vrk kuluttua..
Palata olisi saanut osastolle ilman muuta jos olisi keltasuutta tai muuta ilmennyt.Synnytin naistenklinikalla.Ja silloin -04 lääkäri sanoi että ilman muuta kotia voin lähteä,että ei siellä sairaalassa vasten tahtoa tarvitse olla kun ei ole syytäkään.
Neuvolan th kanssa sovittiin kotikäynti vk kotiin palautumisen jälkeen,ja seuraava neuvola käynti olisi neuvolassa.
Samalla tavalla aion tehdä myös tässä tulevassa synnytyksessä tai synnytyksen jälkeen jos kaikki on vain hyvin vauvalla ja minulla,kotona odottaa 3 lasta miehen kanssa ja mies jää heti vauvan synnyttyä isyyslomalle+syyslomalle että on ainakin 1kk kotona,eikä minun todellakaan tarvitse laittaa tikkuakaan ristiin,ellen itse halua.Syy miksi haluan heti kotiin on siinä kun en pysty lepäämään sairaalassa yhtään..
Jemin rv 34
Eli siinä mielessä kyse ei ollut polikl. synnytyksestä. Eikös se tarkoita sitä että heti synnytettyään lähtee kotiin? Joka tapauksessa kyse oli ekasta lapsesta ja silti sain mennä kotiin heti, kun kaikki oli ok ja miehellä lomaa 2 viikkoa. Vauva syntyi klo 10 kieppeillä aamulla ja seuraavana päivänä klo 12 lähdimme kotiin.
En olisi halunnut olla yhtään kauempaa, nukkuminen oli surkeata ja tuntui hermostuttavalta kun hoitajia ramppasi huoneeseen ja tuntui kuin olisin ollut vahdittavana.
Laskettu aika on lähellä ja toivon, että tälläkin kertaa pääsen kotiin mahdollisimman pian kunhan vain vauvalla ja itsellä on kaikki hyvin. Siksikin haluan kotiin nopeasti tällä kertaa, koska kotona on esikoinen odottamassa.
Kotona on paljon parempi olla, kun saa nukkua omassa sängyssä ja saa kunnon ruokaa. Riippuu tietysti niistä tukijoukoista; minulle on oma mies ollut korvaamaton apu ja tuki, jota ilman en olisi pärjännyt ensimmäisiä viikkoja.