Voiko ihminen olla älykäs, jos ei tajua matematiikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta puhuessa ärsyttää ne "älykkäät", jotka tulee ketjuun rutisemaan, että niiden mielestä sosiaalinen älykkyys on parempi ja ne on musikaalisesti ja kielellisesti ja mitälie-älykkäitä. Ei se ole älykkyyttä! Looginen päättelykyky on älykkyyttä.

Itse olen varmaan sitten niitä "älykkäitä", tosin en ole vielä ehtinyt rutista ketjussa.

Olen sosiaalisesti älykäs, kielellisesti erittäin lahjakas ja musikaalisesti jonkin verran. En osaa laskea suoraan sanottuna p*askaakaan päässä, koska minulla on dyskalkulia. Paperilla kestää kauemmin kuin keskiverrolla. Loogisessa päättelykyvyssäni ei ole mitään vikaa - päinvastoin.

Kaipasin lapsena ja vielä oikeastaan aikuisenakin matematiikan opetukseen sitä, että kerrotaan miksi jokin asia on päätetty tietyllä tavalla ja miten siihen on päädytty, koska peruskoulussa ja lukiossa käytännössä heitellään ratkaisukaavoja nenän eteen ja sanotaan, että laske.

Kaavaan on helppo sijoittaa, mutta ei siitä ole apua oppimisessa, kun ei ymmärrä mitä on tekemässä eikä opettajakaan selitä.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan koulussa olin huono matematiikassa ja sain huonoja tai tyydyttäviä arvosanoja. Mutta toisinaan ne vaikeimmat tehtävät olivat minulla oikein ja toisilla väärin. Joskus kävi niinkin, että laskin ihan päättelemällä oikeat vastaukset, mutta opettaja ei käsittänyt miten sen tein. Siis olenko matemaattisesti älykäs??

Minulla on myös jonkinlainen kielellinen häiriö: toisinaan en ymmärrä selvää suomea, ja kestää hetken ennenkuin ymmärrän mitä sanottiin.

Minulla oli samaa. Sain kymppejä niistä kursseista, mitä muut sanoivat vaikeimmiksi. Sitten taas en millään pärjännyt niissä, mitkä keskimäärin oli muille helpompia. Olen pohtinut sen niin, että ajattelen asioita jotenkin eri tavalla. Eri aivopuoliskolla kuin sillä, millä pitäisi matemaattisia yhtälöitä ratkoa tjsp. :D 

Kielellisesti taas pärjäsin oikein hyvin, kaikki vieraat kielet oli ja on vahvuuksiani.  

Matemaattinen älykkyys on myös treenattavissa oleva ominaisuus siinä kuin musikaalisuus tai mikä tahansa taito. Itse olen tehnyt koodarin hommia 30 vuotta ja tuntuu että kehityn edelleen. Koodaus on kuin oman matematiikan luomista, tehdään omia olioita joita käytetään hyväksi seuraavalla abstraktiotasolla. Olen silloin tällöin tarvinut jotain kouluaikoina(DI) opetettua matematiikan juttua ja ihmetellyt että näinkö yksinkertainen tämä olikin, kouluaikoina ne tuntuivat paljon vaikeammilta. Paljon vaikuttaa myös se että nykyään on todella paljon hyvää materiaalia saatavana ja jopa visualisointeja YouTubessa.

Minulla on äo yli 130, mutta dyskalkulian takia laskutaitoni on heikko.

Älykkyys mitataan muun muassa dyskalkulian olemassaolon takia kuviopäättelytestillä. Psykologin teettämä kuviopäättelystesti on se, mikä sanoo viimeisen sanan älykkyydestä, eivät matemaattiset taidot. Toki yleensä tässä testissä pärjääminen hyvin tarkoittaa yleensä myös matemaattista lahjakkuutta, mutta hyvän tuloksen saaminen ei edellytä matemaattista osaamista vaan kykyä hahmottaa loogisia yhteyksiä ja muutoksia. Matematiikka on vain yksi mahdollinen tapa kuvata näitä, onneksi ei kuitenkaan ainoa.

Mitä älykkyyttä on jos on käynyt kiertokoulua pari viikkoa . Kuitenkin tekee rakennusten piirustukset jetsulleen tymiesaskin kanteen . Rakentaa myös . Perustyönä polkaisee maatilan eläimineen , peltoineen ,koneineen.. tuhat taiturina kaiken suunnitellen limittäin ja lomittain vuodenkiertojen mukaan . Näitä, heitä, on paljon ollut ennen koulusuivistystä ja arvosanoja . Elikkä paperilla vai oikeasti on älykäs ??

Mun mielestä matematiikkaa osaamaton ei ole älykäs, ja itse sanon tämän dyskalkuliasta kärsivänä. Onhan se ihan totta että olen tyhmä, kun en osaa laskea mitään perus prosenttilaskujakaan. Tämän takia esim. ammatinvalinta varmaan, hyväpalkkaiseen työhön on ollut mahdotonta. Siispä kouluttauduin media-alalle, se oli ainoa missä ei edes perusmatikkaa ei tarvita, tosin ei työllistä. 

Kielissä olen ollut aina hyvä (puhun täydellisesti 5 eri kieltä suomen lisäksi), mutta kielet onkin naurettavan helppo oppia. Siinä ei tarvita minkäänlaista sinniä. 

Tikkuja ristiinrastiin kirjoitti:

Mitä älykkyyttä on jos on käynyt kiertokoulua pari viikkoa . Kuitenkin tekee rakennusten piirustukset jetsulleen tymiesaskin kanteen . Rakentaa myös . Perustyönä polkaisee maatilan eläimineen , peltoineen ,koneineen.. tuhat taiturina kaiken suunnitellen limittäin ja lomittain vuodenkiertojen mukaan . Näitä, heitä, on paljon ollut ennen koulusuivistystä ja arvosanoja . Elikkä paperilla vai oikeasti on älykäs ??

Ei tarvitse olla tyhmä ollakseen maanviljelijä. Maalla on myös ollut iät ja ajat renkejä jotka ovat sitten vähän vaatimattomammilla älynlahjoilla tehneet töitä hekin. Ennen vanhaan oli helppoa välttää koulunkäynti, lisäksi monella älykkäällä on ongelmana ollut a) tyhmät kaverit koulussa ja b) se halu oppia on tullut vasta kouluiän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä matematiikkaa osaamaton ei ole älykäs, ja itse sanon tämän dyskalkuliasta kärsivänä. Onhan se ihan totta että olen tyhmä, kun en osaa laskea mitään perus prosenttilaskujakaan. Tämän takia esim. ammatinvalinta varmaan, hyväpalkkaiseen työhön on ollut mahdotonta. Siispä kouluttauduin media-alalle, se oli ainoa missä ei edes perusmatikkaa ei tarvita, tosin ei työllistä. 

Kielissä olen ollut aina hyvä (puhun täydellisesti 5 eri kieltä suomen lisäksi), mutta kielet onkin naurettavan helppo oppia. Siinä ei tarvita minkäänlaista sinniä. 

Vastasin jo itsekin "laskuvammaisena" tähän ketjuun ja puhun itsekin useita kieliä sujuvasti, arjessa käytän pääsääntöisesti kolmea.

Kuitenkin väite siitä, että kielet ovat helppoja oppia ei ole totta. Se on ollut ehkä helppoa meille, muttei kaikille. Esimerkkejä lukiokavereista; kaksi luma-linjalla opiskelevaa tyttöä, molemmilla aina pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian kursseista 10. Englanti yleensä arvosanalla 5 tai 6, ruotsista samoin ja toinen sai jopa kerran hylätyn. Toisesta tuli sairaanhoitaja ja toisesta diplomi-insinööri, mutta DI:n opiskelu tökki englannin huonon osaamisen takia. Valmistui kuitenkin, mutta oman alan kirjallisuus on pääosin englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ne korreloi. Mutta en heittäisi kirvestä kaivoon vain sen perusteella, ettei yläkoulussa tai toisella asteella mennyt hyvin matikassa. Matikka on nimittäin aika armoton aine, että jos opettajan opetustyyli ei aukene tai jää opinnoissa syystä tai toisesta hetkeksi jälkeen, niin putoaa sitten yleensä totaalisesti kärryiltä. Se vaatii jatkuvaa panostamista ja opiskelua, opiskelua, opiskelua. Myöhemmän vaiheen matikkaa ei voi ymmärtää, jos aiempia vaiheita ei ole oppinut kunnolla. Moni fiksukin kaveri on laiminlyönyt opiskelun nuoruuden huligaanivuosina, joka kostautuu myöhemmin. Itse huomasin lukiossa suuren eron oppimenestykseen ja oivaltamiseen riippuen kuka lukiomme kolmesta matikan opettajasta oli kulloinkin opettamassa mitäkin kurssia. Yhden opettamisesta en meinannut tajuta mitään. Kahden toisen opettajan kursseilla ei ollut ongelmia.

Nii-i,ja Einstein lopetti koulunsa kesken,mitään matematiikasta ymmärtämättä.

Kannattaa yksinkertaistaa asiat,se=älykkyys.

Einstein ei lopettanut koulua matematiikkaa ymmärtämättä. Hän ei tullut yhden opettajan kanssa toimeen ja lähti koulusta siksi. Hän sai opettajalta paperit, joissa todistettiin, että hänellä on riittävä taitotaso myöskin matikassa, jotta hän sai päättää opintonsa aiemmin. Einsteinhan väitteli tohtoriksi Zürichissä. Ettäjoo kannatta taas suoltaa kaikenlaista paikkansa pitämätöntä puppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6

Vierailija kirjoitti:

Miten se älykkyys nyt sitten määritellään, kun ei varmaan kaikki olla mensan testeissä käyty. Minua on monesti sanottu älykkääksi, mutten oikein mitenkään koe sellainen olevani. Matikasta tajuan vain prosenttilaskut.

Joskus älykkyys sotketaan myös viisauteen, joka on "vain" riittävään ymmärrykseen + kokemukseen perustuvaa intuitiota. Asioiden yhdistelykykyä tuossakin takana on, mutta ei välttämättä kykyä ratkaista suoranaisia matemaattisia pulmia.

Jos oikeasti tajuat prosenttilaskut syvällisesti, niin pystyt omaksumaan paljon muutakin matematiikkaa.

Matematiikassa olennaista on kyky rakentaa aiempien sääntöjen perusteella matemaattisia "olioita" joita sitten osaa soveltaa oikeassa tilanteessa, eli kyky rakentaa abstraktiotasoja. Mensan testit eivät mittaa tätä ominaisuutta ollenkaan. Luulen että joku voi saada Mensan testeistä hyvätkin pisteet mutta olla silti surkea matematiikassa.

Ihmisen aivojen kapasiteetista suurin osa on tietoisuuden ulkopuolella, eli intuition puolella. Intuitiolla on iso rooli vaikeiden ongelmien ratkaisussa, mutta taaskaan en usko että Mensan testi sitä saa juurikaan mitattua. Mensan testi on myös ajallisesti rajattu ja siten stressaava, stressin tiedetään sammuttelevan aivoista juuri niitä korkeamman älykkyyden alueita ja aktivoivan primitiviivisiä, jotka ovat olennaisia selviytymisen kannalta.

Miten prosenttilaskun voi ymmärtää syvällisesti?

Jos osaa prosenttilaskut syvällisesti niin ei tarvitse yhtään kaavaa. Oikeastaan koko prosenttilaskun vaikeus tulee puhekielestä. Jos osaat purkaa puhekielen prosenttilaskun auki ilman prosentti-sanaa niin olet jo hyvin pitkällä.

Esim: tuote maksaa ennen hinnankorotusta 70e, ja hinnankorotuksen jälkeen 100e. Montako prosenttia hinta nousi?

-> purettuna: Tuote maksaa ennen hinnankorotusta 70e, hinnankorotuksen jälkeen 100e. Montako alkuperäisen hinnan sadasosaa hinta nousi?

Lisäksi täytyy tietenkin osata kertolasku ja jakolasku syvällisesti myös. Mutta nuo jos osaa niin homma on bueno.

Ja laskettuna: alkuperäisen hinnan sadasosa: 70/100

Hinnan nousu: 100-70 = 30

Montako alkuperäisen hinnan sadasosaa hinnan nousussa on: 30 / (70/100) = ~42.9 (prosenttia)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä matematiikkaa osaamaton ei ole älykäs, ja itse sanon tämän dyskalkuliasta kärsivänä. Onhan se ihan totta että olen tyhmä, kun en osaa laskea mitään perus prosenttilaskujakaan. Tämän takia esim. ammatinvalinta varmaan, hyväpalkkaiseen työhön on ollut mahdotonta. Siispä kouluttauduin media-alalle, se oli ainoa missä ei edes perusmatikkaa ei tarvita, tosin ei työllistä. 

Kielissä olen ollut aina hyvä (puhun täydellisesti 5 eri kieltä suomen lisäksi), mutta kielet onkin naurettavan helppo oppia. Siinä ei tarvita minkäänlaista sinniä. 

Vastasin jo itsekin "laskuvammaisena" tähän ketjuun ja puhun itsekin useita kieliä sujuvasti, arjessa käytän pääsääntöisesti kolmea.

Kuitenkin väite siitä, että kielet ovat helppoja oppia ei ole totta. Se on ollut ehkä helppoa meille, muttei kaikille. Esimerkkejä lukiokavereista; kaksi luma-linjalla opiskelevaa tyttöä, molemmilla aina pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian kursseista 10. Englanti yleensä arvosanalla 5 tai 6, ruotsista samoin ja toinen sai jopa kerran hylätyn. Toisesta tuli sairaanhoitaja ja toisesta diplomi-insinööri, mutta DI:n opiskelu tökki englannin huonon osaamisen takia. Valmistui kuitenkin, mutta oman alan kirjallisuus on pääosin englanniksi.

Kielethän, kuten muutkin aineet rakentuvat aiemman osaamisen päälle. Ensin alkeet ja siitä sujuvaan taitoon. Ajattelen tuossa myös ajan rajallisuutta, on melko mahdotonta ajallisesti perehtyä kaikkeen experttitasolla, koska vaatii paneutumista ja aikaa. Toisin sanoen harvassa ne ihmiset, jotka ovat loistavia ihan joka alueella. Yleensä valintoja on tehtävä toisten aiheiden kustannuksella, jos haluaa jossain toisrssa olla edistynyt.

Se ei tarkoita, että huonomman osaamisalueen asiat olisivat vaikeita itsessään, niihin ei vain ole paneuduttu tarpeeksi. Näissähän ohjaa sekä taipumukset että ihan kiinnostukset tai tavoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta puhuessa ärsyttää ne "älykkäät", jotka tulee ketjuun rutisemaan, että niiden mielestä sosiaalinen älykkyys on parempi ja ne on musikaalisesti ja kielellisesti ja mitälie-älykkäitä. Ei se ole älykkyyttä! Looginen päättelykyky on älykkyyttä.

Sosiaalinen älykkyys auttaa havaitsemaan pieniä vihjeitä sosiaalisissa tilanteissa ja toisten eleissä. Sosiaalisesti älykkäällä on päässään "tuntosarvet", jotka havaitsevat tilanteissa ihmisten välisiä sanattomia viestejä, motiiveja ja tunteita.

Älykkyyttä on mahdotonta määritellä mitä se on. Voidaan vain sopia mitä pidämme älykkyyteen kuuluvana, ei ole sellaista auktoritettia (minua lukuunottamatta) joka sen pystyisi määrittelemään.

Älykkyys on myös yliarvostettua jokainen selviää erinomaisesti sillä älykkyydellä joka hänellä on.

Lukiossa lyhyt matikka arvosanoilla 4-5 ja yhtenä kesänä jopa ehdot suoritettu. Nyt aikuisena maisteri, yliopistossa parit tilastomatematiikan kurssit hyvin arvosanoin suoritettu ja ÄO WAIS-IV:llä mitattuna 130+. Mitään havaintoa ei ole, miksi matematiikka oli sellaista takkuamista. ADHD todettu aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä matematiikkaa osaamaton ei ole älykäs, ja itse sanon tämän dyskalkuliasta kärsivänä. Onhan se ihan totta että olen tyhmä, kun en osaa laskea mitään perus prosenttilaskujakaan. Tämän takia esim. ammatinvalinta varmaan, hyväpalkkaiseen työhön on ollut mahdotonta. Siispä kouluttauduin media-alalle, se oli ainoa missä ei edes perusmatikkaa ei tarvita, tosin ei työllistä. 

Kielissä olen ollut aina hyvä (puhun täydellisesti 5 eri kieltä suomen lisäksi), mutta kielet onkin naurettavan helppo oppia. Siinä ei tarvita minkäänlaista sinniä. 

Vastasin jo itsekin "laskuvammaisena" tähän ketjuun ja puhun itsekin useita kieliä sujuvasti, arjessa käytän pääsääntöisesti kolmea.

Kuitenkin väite siitä, että kielet ovat helppoja oppia ei ole totta. Se on ollut ehkä helppoa meille, muttei kaikille. Esimerkkejä lukiokavereista; kaksi luma-linjalla opiskelevaa tyttöä, molemmilla aina pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian kursseista 10. Englanti yleensä arvosanalla 5 tai 6, ruotsista samoin ja toinen sai jopa kerran hylätyn. Toisesta tuli sairaanhoitaja ja toisesta diplomi-insinööri, mutta DI:n opiskelu tökki englannin huonon osaamisen takia. Valmistui kuitenkin, mutta oman alan kirjallisuus on pääosin englanniksi.

Kielethän, kuten muutkin aineet rakentuvat aiemman osaamisen päälle. Ensin alkeet ja siitä sujuvaan taitoon. Ajattelen tuossa myös ajan rajallisuutta, on melko mahdotonta ajallisesti perehtyä kaikkeen experttitasolla, koska vaatii paneutumista ja aikaa. Toisin sanoen harvassa ne ihmiset, jotka ovat loistavia ihan joka alueella. Yleensä valintoja on tehtävä toisten aiheiden kustannuksella, jos haluaa jossain toisrssa olla edistynyt.

Se ei tarkoita, että huonomman osaamisalueen asiat olisivat vaikeita itsessään, niihin ei vain ole paneuduttu tarpeeksi. Näissähän ohjaa sekä taipumukset että ihan kiinnostukset tai tavoitteet.

Kielet unohtuvat, jos niitä ei tarvitse/käytä. En tiedä miksi kukaan hamstraisi ylimääräisiä kieliä päähänsä. Ne ovat enemmän välineitä.

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta puhuessa ärsyttää ne "älykkäät", jotka tulee ketjuun rutisemaan, että niiden mielestä sosiaalinen älykkyys on parempi ja ne on musikaalisesti ja kielellisesti ja mitälie-älykkäitä. Ei se ole älykkyyttä! Looginen päättelykyky on älykkyyttä.

Sosiaalinen älykkyys auttaa havaitsemaan pieniä vihjeitä sosiaalisissa tilanteissa ja toisten eleissä. Sosiaalisesti älykkäällä on päässään "tuntosarvet", jotka havaitsevat tilanteissa ihmisten välisiä sanattomia viestejä, motiiveja ja tunteita.

Älykkyyttä on mahdotonta määritellä mitä se on. Voidaan vain sopia mitä pidämme älykkyyteen kuuluvana, ei ole sellaista auktoritettia (minua lukuunottamatta) joka sen pystyisi määrittelemään.

Älykkyys on myös yliarvostettua jokainen selviää erinomaisesti sillä älykkyydellä joka hänellä on.

Pikemminkin sosiaalisesti älykäs osaa tulkita ne vihjeet oikein ja reagoida asianmukaisesti. Esim. asperger saattaa mennä sekaisin vihjeiden ja informaation ylitulvasta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä matematiikkaa osaamaton ei ole älykäs, ja itse sanon tämän dyskalkuliasta kärsivänä. Onhan se ihan totta että olen tyhmä, kun en osaa laskea mitään perus prosenttilaskujakaan. Tämän takia esim. ammatinvalinta varmaan, hyväpalkkaiseen työhön on ollut mahdotonta. Siispä kouluttauduin media-alalle, se oli ainoa missä ei edes perusmatikkaa ei tarvita, tosin ei työllistä. 

Kielissä olen ollut aina hyvä (puhun täydellisesti 5 eri kieltä suomen lisäksi), mutta kielet onkin naurettavan helppo oppia. Siinä ei tarvita minkäänlaista sinniä. 

Niin, mutta kun tämä ei ole mielipidekysymys, eikä asia josta sinä päätät.

Älykkyys on ominaisuus jolle on tietyt mittarit, ja ne mittarit ovat kuviopäättelyä eivätkä matematiikkaa sen takia, että niin eliminoidaan koulutuksen, kulttuurin, dyskalkulian jne. vaikutukset. Jos mittarit sanovat että sinulla on korkea äo, näin on, ja jos ne sanovat että olet oppinut matemaattiset taitosi jotenkin papukajana ilman että oikeasti tajuat mistään mitään, niin on.

Minulla muuten on dyskalkulia, korkeakoulututkinto ja vaativa työ. Liekö sitä älykkyyttä sitten se, että onnistuin löytämään korkeakoulusta useankin mahdollisen missä matematiikkaa ei hirveästi tarvita, mutta yleistä älykkyyttä, oppimiskykyä ja hyvää muistia kylläkin. Suoritin tutkinnon hyvin arvosanoin eräällä näitä aloista. Jos työssäni tulee vastaan laskemisen tarvetta, pyydän työkaverilta apua. Minua ei ole palkattu siksi, että osaan samat peruslaskut kuin kaikki muutkin, vaan koska minulla on erityisosaamista jota niillä "kaikilla muilla" ei ole. Jos minulla ei olisi dyskalkuliaa, toki uravaihtoehtoja olisi ollut paljon runsaammin, mutta en todellakaan allekirjoita sitä että dyskalkulia olisi totaalinen este akateemisuudelle. Itse en koe jääneeni mistään paitsi, kun valitsemani ala osoittautui kaikin puolin mieleiseksi. Onneksi!

-edellinen dyskalkulikko-

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta puhuessa ärsyttää ne "älykkäät", jotka tulee ketjuun rutisemaan, että niiden mielestä sosiaalinen älykkyys on parempi ja ne on musikaalisesti ja kielellisesti ja mitälie-älykkäitä. Ei se ole älykkyyttä! Looginen päättelykyky on älykkyyttä.

Sosiaalinen älykkyys auttaa havaitsemaan pieniä vihjeitä sosiaalisissa tilanteissa ja toisten eleissä. Sosiaalisesti älykkäällä on päässään "tuntosarvet", jotka havaitsevat tilanteissa ihmisten välisiä sanattomia viestejä, motiiveja ja tunteita.

Älykkyyttä on mahdotonta määritellä mitä se on. Voidaan vain sopia mitä pidämme älykkyyteen kuuluvana, ei ole sellaista auktoritettia (minua lukuunottamatta) joka sen pystyisi määrittelemään.

Älykkyys on myös yliarvostettua jokainen selviää erinomaisesti sillä älykkyydellä joka hänellä on.

Sosiaalinen älykkyys on "tuntosarvia" loogisempaa. Ensin havainto, sitten systeemiajattelu aiemmista kokemuksista ja teoriasta (mitä tämä on muissa yhteyksissä tarkoittanut, voisiko se päteä nyt, miksi ja miksi ei?) Ja sitten päätellään todennäköisyyksiä, meneekö tulkintani oikein. Kaikki tiedostamatta sekunneissa. Joskus pitää pohtia hetki, jos kokemusta ei ole tarpeeksi. Päästään logiikkaan: mitä tuo mahdollisesti voisi tarkoittaa, voiko yleistää tai johtaa jostain muusta ja mitkä seikat mahdollisesti vaikuttavat asian ilmiasuun tai omaan tulkintaan tilanteesta.

Matematiikka on kieli.

Sama kuin kysyisit, että jos ei osaa ruotsia, voiko olla älykäs.

Voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta puhuessa ärsyttää ne "älykkäät", jotka tulee ketjuun rutisemaan, että niiden mielestä sosiaalinen älykkyys on parempi ja ne on musikaalisesti ja kielellisesti ja mitälie-älykkäitä. Ei se ole älykkyyttä! Looginen päättelykyky on älykkyyttä.

Sosiaalinen älykkyys auttaa havaitsemaan pieniä vihjeitä sosiaalisissa tilanteissa ja toisten eleissä. Sosiaalisesti älykkäällä on päässään "tuntosarvet", jotka havaitsevat tilanteissa ihmisten välisiä sanattomia viestejä, motiiveja ja tunteita.

Älykkyyttä on mahdotonta määritellä mitä se on. Voidaan vain sopia mitä pidämme älykkyyteen kuuluvana, ei ole sellaista auktoritettia (minua lukuunottamatta) joka sen pystyisi määrittelemään.

Älykkyys on myös yliarvostettua jokainen selviää erinomaisesti sillä älykkyydellä joka hänellä on.

Sosiaalinen älykkyys on "tuntosarvia" loogisempaa. Ensin havainto, sitten systeemiajattelu aiemmista kokemuksista ja teoriasta (mitä tämä on muissa yhteyksissä tarkoittanut, voisiko se päteä nyt, miksi ja miksi ei?) Ja sitten päätellään todennäköisyyksiä, meneekö tulkintani oikein. Kaikki tiedostamatta sekunneissa. Joskus pitää pohtia hetki, jos kokemusta ei ole tarpeeksi. Päästään logiikkaan: mitä tuo mahdollisesti voisi tarkoittaa, voiko yleistää tai johtaa jostain muusta ja mitkä seikat mahdollisesti vaikuttavat asian ilmiasuun tai omaan tulkintaan tilanteesta.

Epätieteellinen intuitio on varmempi. Se mikä tulee ensimmäisten sekuntien aikana. Väkivallalle on ominaista juuri yllätyksellisyys, eli kun ensisekunnit on mennyt, valppaus laskee eikä vaara ole ohi.

Eikö palikkatesti, joku kolmiulotteinen, hahmotus ole tärkeämpää? Se miten näppärästi pakkaa kauppakassin (toki pitää myös laskea että rahat riittää). Jotain käytännöllistä.

Elämä on kuitenkin käytäntöä.