Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuudessani - 70 luvulla meidän perheessä oli kotiapulainen
09.05.2021 |
Äitini ja isäni olivat töissä, ja perheeseemme oli palkattu apulainen. Niitä oli useita vuosien aikana, 18-23v tyttöjä, asuivat meillä ja huolehtivat kodista ja meistä lapsista. Oltiin ihan keskiverto perhe, ei mikään ökyrikas, äitini muisteli että palkka ei ollut kovin korkea koska asuivat ja söivät meillä. Viikonloput olivat vapaat.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi asia muuttui?
Mitä kotiapulainen teki teillä?
70-luvulla lapset sai kunnalliseen päivähoitoon ja se ilmeisesti muutti tätä asiaa?
Yksi vanhempi nainen selitti minulle, että nämä tytöt oli sellaisia maalta töihin tulleita tyttöjä, ei ollut mahdollisuutta mennä vaikka kouluun, menivät lapsenlikaksi/kotiapulaiseksi sitten. Äitini oli 70-luvun alussa kesätöissä Ruotsissa tämmöisenä myös.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli vasta 1980-luvulla, siihen asti kunnallinen päivähoito oli todellista onnenkauppaa.
Ok, kiitos tiedosta.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lastenhoitaja kotona vielä vuosina 1983-1987, eivätkä vanhempani todellakaan olleet erityisen varakkaita. Hoitaja oli aloittaessaan alle parikymppinen nuori nainen. Muistan pitäneeni hänestä valtavasti, hän oli kuin perheenjäsen (ja piirsinkin hänet mukaan mukaan perhekuviin).
Meilläkin oli tuollaisia nuoria tyttöjä kotiapulaisina 60-luvun lopulla- 70- luvun alussa.
He olivat lastenhoitajaharjoittelijoita. Vaikka olimme työläisperhe, pystyimme tällaisen harjoittelijan palkkaamaan. En tosin tiedä, miten tuo maksu määräytyi.
He asuivat viikolla perheessä ja viikonloput olivat vapaat. Asumisolot eivät siis aina olleet kummoiset, meilläkin lastenhoitaja nukkui lasten kanssa samassa huoneessa, ei ollut mukavuuksia jne, mutta se oli ihan tavallista siihen aikaan.
Meillä oli myös ja ihaillen äitini tätä aikaa muistelee, kun kahdella vuokralla asuvalla perusduunarilla oli varaa palkata kotiapua.
Olen syntynyt vuonna 1976. Nuoria tyttöjä, 17-20v. Tulivat aamulla ja veivät päiväkotiin, lähettivät kouluun, päivällä siivoilivat, pyykkäsivät ja tiskasivat ja tekivät ruuan ja olivat kotona kun lapset tuli koulusta. Auttoivat läksyissä jos oli tarve ja lähtivät kotiin kun vanhemmat tulivat töistä. Voisin kuvitella olleen ihan mukava työ. Meitä lapsia oli kaksi.
Mukavia muistoja jäi heistä ja helpottivat vanhempien arkea. Voi kumpa itselläkin olisi vielä ollut vastaavaa apua tarjolla. Nyt vanhemmille jää töiden lisäksi kaikki kotohommat ja suvut ja isovanhemmat asuvat kaukana. Lapset tehdään myöhään, joten monella on oman perheen lisäksi hoidettavana myös omat vanhemmat. Se uuvuttaa ja uskon olevan myös osasyynä tämänpäivän eroihin ja sen myötä lastenkin pahoinvointiin.
Jos voisin päättää, niin tämän systeemin ottaisin takaisin ensisijaisena juttuna ja varhaisena tukena lapsiperheille. Varmasti olisi apua moneen tilanteeseen kun vanhempia ei vedettäisi ihan piippuun nykyisten työelämävastimusten, hyvän vanhemmuuden, kodinhoidon ja parisuhteiden hoitamisen ristitulessa.
Kävikö myös silloin ”siivoamassa” kun olitte äitisi ja sisarustesi kanssa kesähuvilalla ja isäsi oli töiden takia kaupungissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vassarien ansiosta nyt maksetaan korkeita veroja ja nämä kotiapulaiset saa makailla kotona ja työtä tekevät saavat tehdä myös päivätyön lisäksi kotityönsä. Naisena tietenkin kannatan vassareita.
Eiköhän se elo siellä keittiön takaisessa komerossa ollut aika ankeaa ja ihan oikein vassarit ajoivat piikatyttöjen oikeuksia.
Isoäitini oli piikana talossa, rempseä talontyttö, joka halusi enemmin nähdä maailmaa kuin naida naapurin pojan.
Talosta oli kuollut sika, johonkin tautiin, sinä päivänä talonväki söikin muuta ruokaa kuin piiat ja rengit, jotka saivat oikein possunpaistia. Isoäiti sanoi, sinä päivänä hänestä tuli sosialisti ja sinä päivänä hän otti kassinsa ja lähti paikasta.
Syy miksi rakastan tätä maata, kyläkaupassa voi törmätä ministeriin viikonloppu ostoksilla, ilman turvamiehiä, kun emme elä kahden kerroksen väkenä.
Tuliko kotiapulainen yllättäen raskaaksi ja joutui vaihtamaan työpaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli 70-80 luvulla, siis kun synnyin vm 75 ja siitä varmaan 7v eteenpäin.
Keskiluokkainen perhe oltiin, ei rikkaita.
Te ketkä ihmettelette tätä: työllistäminen oli naurettavan HALPAA tuolloin, ei juuri sivukuluja, ei sotunaksuja, ei vakuutuksia, vain joku muutaman sadan markan (siis joku 100-200e kuussa) surkea pikkupalkka.
Eihän sillä ne nuoret eläneet mutta töitä oli sentään.
Äitini äitiys on ollut superhelppoa, hoidatti lapset ja huushollin arkisin aputytöillä ja viikonloput isovanhemmilla.
Itse ei ole antanut koskaan sekuntiakaan mitään apua omille lapsilleen ;). Kuka yllättyi, ei kukaan.
Oliko vanhempiesi välillä jännitteitä sen jälkeen kun kotiapulainen joutui lähtemään kesken kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli myös ja ihaillen äitini tätä aikaa muistelee, kun kahdella vuokralla asuvalla perusduunarilla oli varaa palkata kotiapua.
Olen syntynyt vuonna 1976. Nuoria tyttöjä, 17-20v. Tulivat aamulla ja veivät päiväkotiin, lähettivät kouluun, päivällä siivoilivat, pyykkäsivät ja tiskasivat ja tekivät ruuan ja olivat kotona kun lapset tuli koulusta. Auttoivat läksyissä jos oli tarve ja lähtivät kotiin kun vanhemmat tulivat töistä. Voisin kuvitella olleen ihan mukava työ. Meitä lapsia oli kaksi.
Mukavia muistoja jäi heistä ja helpottivat vanhempien arkea. Voi kumpa itselläkin olisi vielä ollut vastaavaa apua tarjolla. Nyt vanhemmille jää töiden lisäksi kaikki kotohommat ja suvut ja isovanhemmat asuvat kaukana. Lapset tehdään myöhään, joten monella on oman perheen lisäksi hoidettavana myös omat vanhemmat. Se uuvuttaa ja uskon olevan myös osasyynä tämänpäivän eroihin ja sen myötä lastenkin pahoinvointiin.
Jos voisin päättää, niin tämän systeemin ottaisin takaisin ensisijaisena juttuna ja varhaisena tukena lapsiperheille. Varmasti olisi apua moneen tilanteeseen kun vanhempia ei vedettäisi ihan piippuun nykyisten työelämävastimusten, hyvän vanhemmuuden, kodinhoidon ja parisuhteiden hoitamisen ristitulessa.
Onhan se mielenkiintoista miettiä, mikä teki tämän noille nuorille kannattamattomaksi. 70-luvulla (ja sitä ennen) ei ainakaan sossusta saanut samalla tavalla rahaa, joten tytöt olivat ihan omaksi elatuksekseen tienaamassa. Ja en tiedä, oliko sosiaalihuolto jo 80-luvulla parantunut sitten. 90-luvulla tuollaista ei enää kuitenkaan ollut (tai en ainakaan muista kuulleeni, että kukaan tuntemani olisi ollut silloin lapsia hoitamassa).
Nykyään kyllä ajatellaan eri tavoin, 17-20v.:n ensisijainen tehtävä on mennä kouluun, eikä tehdä jotain hanttihommaa. Toisaalta tuon ikäinen saa sitten jo jotain tukiakin tekemättä mitään.
Ehkä joku täysi-ikäinen voisi olla tuollaisessa työssä myös työmarkkinatuella?
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli 70-80 luvulla, siis kun synnyin vm 75 ja siitä varmaan 7v eteenpäin.
Keskiluokkainen perhe oltiin, ei rikkaita.Te ketkä ihmettelette tätä: työllistäminen oli naurettavan HALPAA tuolloin, ei juuri sivukuluja, ei sotunaksuja, ei vakuutuksia, vain joku muutaman sadan markan (siis joku 100-200e kuussa) surkea pikkupalkka.
Eihän sillä ne nuoret eläneet mutta töitä oli sentään.Äitini äitiys on ollut superhelppoa, hoidatti lapset ja huushollin arkisin aputytöillä ja viikonloput isovanhemmilla.
Itse ei ole antanut koskaan sekuntiakaan mitään apua omille lapsilleen ;). Kuka yllättyi, ei kukaan.
Silloin oli kyllä kaikki paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kans kotiapulaisia silloin 60- ja 70- luvun vaihteessa. Isä oli töissä raksalla, äiti jossain konttorissa.
Ne tytöt oli jotain 16 -vuotiaita. Eivät asuneet meillä.
Äiti hankki niille tytöille muodikkaita vaatteita sukulaisiltamme.
Toinen tytöistä tuli raskaaksi ja sai vauvan, kun äitini oli äitiyslomalla. Äitini sitten hoiti sekä omaa vauvaansa että meidän lapsenlikan vauvaa...Miten ihmeessä siihen oli varaa silloin?!
Miksi ei olisi ollut varaa? Ei ollut nykyisiä työttömyysetuuksia ja asumistukia, joten vero% oli pieni ja sille kotiapulaiselle maksettiin nykyrahassa mitattuna noin 400 e/kk, koska sai asunnon ja ruuan työnantajalta. Aika monella meistä olisi moiseen varaa, jos etuudet nollataan ja jokaisen oletetaan elättävän itsensä työllä.
Jokainen voi ottaa au pairin, naapurilla oli muutama kun lapset olivat alakouluikäisiä, samalla oppivat englantia ja ranskaa.
Juurikin näin. Nuo terveet maalaistytöt, ensimmäistä kertaa pois kotoa, olivat helppo ja suostuteltavia monenlaisiin askareisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli 70-80 luvulla, siis kun synnyin vm 75 ja siitä varmaan 7v eteenpäin.
Keskiluokkainen perhe oltiin, ei rikkaita.Te ketkä ihmettelette tätä: työllistäminen oli naurettavan HALPAA tuolloin, ei juuri sivukuluja, ei sotunaksuja, ei vakuutuksia, vain joku muutaman sadan markan (siis joku 100-200e kuussa) surkea pikkupalkka.
Eihän sillä ne nuoret eläneet mutta töitä oli sentään.Äitini äitiys on ollut superhelppoa, hoidatti lapset ja huushollin arkisin aputytöillä ja viikonloput isovanhemmilla.
Itse ei ole antanut koskaan sekuntiakaan mitään apua omille lapsilleen ;). Kuka yllättyi, ei kukaan.
Joskus perheen isä saattoi antaa vähän ylimääräistä.
Minun äitini oli kotirouva. Se oli ihan hyväksytty "ura", eikä sitä paheksuttu mitenkään, kuten nykyään kun kuukausi synnytyksen jälkeen aletaan jo painostaa takaisin töihin.
Meillä kävi kotiapulainen, kylän kauppias ajoi ruoat ja pyykit ja sen lisäksi kunnalta sai tilattua käyttännössä milloin tahansa kotipalvelua.
Silti hän jaksaa valittaa, miten raskasta hänellä oli.
Meillä oli 80- luvulla 17-18v tyttö apulaisena 2 v . Äiti laittoi lehti-ilmoituksen ja valitsi heistä. Laittoivat ruokaa , ulkoilivat janmuutenkin pelasivat meidän kanssa ja pitivät kotia siistinä. 7.30- 17.00 oli päivän pituus. Palkan vanhemmat antoivat suoraan käteen. Olimme silloin 4 ja 7 v.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli kotirouva. Se oli ihan hyväksytty "ura", eikä sitä paheksuttu mitenkään, kuten nykyään kun kuukausi synnytyksen jälkeen aletaan jo painostaa takaisin töihin.
Meillä kävi kotiapulainen, kylän kauppias ajoi ruoat ja pyykit ja sen lisäksi kunnalta sai tilattua käyttännössä milloin tahansa kotipalvelua.
Silti hän jaksaa valittaa, miten raskasta hänellä oli.
No jos hän oli kotirouva, koska "kuului", eikä ihan omasta halustaan? Jos ei tee mieleistä hommaa, se tuntuu raskaalta. Joillekin kotirouvana olo on unelmaa, toiset kaipaavat sisimmässään jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli kotirouva. Se oli ihan hyväksytty "ura", eikä sitä paheksuttu mitenkään, kuten nykyään kun kuukausi synnytyksen jälkeen aletaan jo painostaa takaisin töihin.
Meillä kävi kotiapulainen, kylän kauppias ajoi ruoat ja pyykit ja sen lisäksi kunnalta sai tilattua käyttännössä milloin tahansa kotipalvelua.
Silti hän jaksaa valittaa, miten raskasta hänellä oli.
No jos hän oli kotirouva, koska "kuului", eikä ihan omasta halustaan? Jos ei tee mieleistä hommaa, se tuntuu raskaalta. Joillekin kotirouvana olo on unelmaa, toiset kaipaavat sisimmässään jotain muuta.
No voi voi. Olisihan hän voinut mennä töihin milloin tahansa. Lorvi kotona siihen kun pikkusiskoni oli 16. Ja valitti ihan koko ajan.
Nyt käyttää elämänsä siihen, että haukkuu kaikkea mitä minä teen. Koska hänhän oli maailman paras äiti ja tietää kaiken kaikesta edelleen.
Alue: Aihe vapaa
Totta kyllä. Äitikin oli kotirouvana siihen saakka, että me vanhemmat lapset menimme kansakouluun. Ne kotiapulaiset tulivat vasta siinä vaiheessa, kun hän meni töihin. Hän halusi ostaa peruukin omilla rahoillaan😄
Sama