Sinä pienen lapsen äiti, huomioiko miehesi jotenkin äitienpäivän?

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ei. Lapsi 1v ja olen ollut jo 3h hereillä, mies nukkuu. Kakun ostin sentään itselleni.

Sama mutta kakun sijaan ostin kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Semmoinen vinkki, että kannattaa aina kertoa puolisolle mitä haluaa. :) ihmiset arvostavat eri asioita ja pyrkivät usein antamaan toiselle sitä mitä haluaisivat itse. Esim puolisot joskus ilmaisevat rakkautta toisilleen tavalla jota toinen ei tunnista rakkauden ilmaisemiseksi. Eli keskustele asiasta miehesi kanssa ja kerro mikä sinusta tuntuisi hyvältä ja ilahduttaisi. Rakastava puoliso pyrkii kyllä kuulemaan toiveen ja vastaamaan siihen.

Juuri näin! Kerroin miehelle ennen ensimmäistä äitienpäivää, että en halua kahvia sänkyyn, en lahjoja, en kukkia enkä kortteja. Kerroin myös, että kun lapset kasvavat ja ovat noin 3v -7v, niin sitten voivat koko porukka yhdessä kahvit keittää ja tuoda kupillisen vuoteen vierelle, mutta sen jälkeen riittää kahvittelu keittiössä, ei kakkua tms.

Ja mies sekä lapset ovat joka vuosi toteuttaneet toiveeni. Kukaan ei pety, kukaan ei koe suorituspaineita ja meillä on ihan mukavaa. Jopa nyt, kun kotona on enää 16v kuopus, joka ei ymmärrä kaveriettensa perheiden teennäisiä äitienpäiviä kiukunpuuskineen ja mökötyksineen. Nuorilla on tapana jakaa kokemuksia myös juhlapäivistä!

Kakkua saadaan iltapäivällä mummolassa.

Ainoa aikuinen, kuka muistaa minua henkilökohtaisesti aina äitienpäivänä, on ex-mieheni. Toinen lapsista onnittelee, toinen muistaa ehkä joskus illalla ja lähettää tekstarin. Nykyinen mies ei onnittele, koska en ole hänen äitinsä enkä myöskään lastensa äiti. Paremmat käytöstavat tällä exällä ja onneksi on lämpimät välit.

Askartelivat kortin yhdessä taaperon kanssa. Olin otettu, mutta kieltämättä odotin vähän normaalia parempaa aamiaista. Lounaan sain myös itse kokata ja siivota keittiötä.

Vierailija kirjoitti:

Musta on vähän outoa, että puolisot huomioivat toisiaan äitien- tai isänpäivänä. Kun kyseessä on vanhemmuuden tunnustus, ei mikään romanttinen parisuhdepäivä. Tommoset asiat kuuluu ystävänpäivään, vuosipäiviin yms. Sen ymmärrän, että muistuttaa lapsia tulevasta päivästä, auttaa vaikka kortin teossa (vaikka koulussa/päiväkodissahan ne yleensä tehdään) ja keittää yhdessä pienten lasten kanssa kahvit juhlasankarille. Se on semmosta kasvatuksellista asiaa enemmän. Mutta että pitää illallisia järjestää ja kukkia ostaa? Miksi ihmeessä?

Terveisin tuleva äiti

En itse ole tällaisista juhlista niin innoissani, mutta kyllä minä huomioin kumppaniani joka päivä tavalla tai toisella - ei se niin suuri ongelma olisi toivottaa hyvää äitienpäivää tai hyvää isänpäivää. Kai sitä saa huomioida kumppaniaan vaikka minä tahansa päivänä, outoa että huomioiminen pitäisi säästellä johonkin vuosipäivään tai ystävänpäivään.

Vierailija kirjoitti:

Askartelivat kortin yhdessä taaperon kanssa. Olin otettu, mutta kieltämättä odotin vähän normaalia parempaa aamiaista. Lounaan sain myös itse kokata ja siivota keittiötä.

Itse asun kolmistaan kahden lapsen kanssa. Totesin, etten jaksa kokata tänään, joten tilasin ruokaa yhdestä ravintolasta, jonka ruuasta lapsetkin tykkäävät, ja en jaksanut siivota keittiötä, joten syötiin olohuoneessa. Oli ihan kivaa, ja ihan hyvin saatiin sellainen fiilis, että on erityispäivä. 

Miksi et itse olisi tilannut haluamaasi ruokaa? Ei kai sen, että joku muu ei keksi tilata, tarvitse tarkoittaa, että sinun pitää kokata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mikään vaimonpäivä ole! Vaan äitienpäivä.

Pitääkö vaimon huomioida isänpäivä jotenkin..?

No, onhan se ihan yhtälailla fiksua, jos lapset ovat niin pieniä, etteivät itse osaa. Ihmettelen näitä, jotka eivät kumppaniaan arvosta vanhempana - oli sitten äiti tai isä.

Mutta täytyykö sen huomioimisen olla niin erikoista? Voihan sitä moiskauttaa suukon ja sanoa hyvää äitienpäivää. Miksi arvostus täytyy aina osoittaa tietynlaisilla tavoilla? Jos päivään haluaa jostain erityistä, sitä voi suunnitella yhdessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovat on odotukset, mammoilla.

Ette te ole sen miehen äiti.

Olen sen miehen lapsen äiti. Fiksut miehet juhlistavat lastensa äitienpäivää.

Mieheni ei kyllä vahingossakaan toivota hyvää äitienpäivää tai edes muistuta lapsia asiasta. Ei myöskään muista syntymäpäivääni tai hanki minulle joululahjaa. Olen ihan hyvä äiti, mutta miehelleni olen näkymätön. En ole hänelle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on vähän outoa, että puolisot huomioivat toisiaan äitien- tai isänpäivänä. Kun kyseessä on vanhemmuuden tunnustus, ei mikään romanttinen parisuhdepäivä. Tommoset asiat kuuluu ystävänpäivään, vuosipäiviin yms. Sen ymmärrän, että muistuttaa lapsia tulevasta päivästä, auttaa vaikka kortin teossa (vaikka koulussa/päiväkodissahan ne yleensä tehdään) ja keittää yhdessä pienten lasten kanssa kahvit juhlasankarille. Se on semmosta kasvatuksellista asiaa enemmän. Mutta että pitää illallisia järjestää ja kukkia ostaa? Miksi ihmeessä?

Terveisin tuleva äiti

En itse ole tällaisista juhlista niin innoissani, mutta kyllä minä huomioin kumppaniani joka päivä tavalla tai toisella - ei se niin suuri ongelma olisi toivottaa hyvää äitienpäivää tai hyvää isänpäivää. Kai sitä saa huomioida kumppaniaan vaikka minä tahansa päivänä, outoa että huomioiminen pitäisi säästellä johonkin vuosipäivään tai ystävänpäivään.

Se että muistaa juhlapäivänä ei ole pois jokapäiväisestä muistamisesta! Mieheni on juuri sitä tyyppiä, että jos muistutan juhlapäivän unohtamisesta, niin raivostuu, että "justhan ostin sulle lavallisen soraa ja tasoitin etupihan." Okei, kiitti.

Tsemppiä ap:lle! Meillä kävi niin että mies oli nukkunut huonosti ja nukkui pitkälle aamuun. Minä kävin laittamassa puuroa meidän 1-vuotiaalle. Vanhempi tyttömme, jo kouluikäinen, oli niin kiltti että halusi keittää minulle aamukahvit ja toi myös kortin.

Jos mies ei välitä tai jaksa muistaa, niin on toivoa että lapset kasvaessaan muistavat äitiä 💗 ja minulle paras lahja on nähdä, että lapsilla on kaikki hyvin ja viettää aikaa heidän kanssa 😊

Mies huolehtii siitä että lapset ovat tehneet kortit ja laittaa heidän kanssa yhdessä aamiaista. Lahjaa ei osta enkä sellaista kaipaakaan. 

Mies hoitaa ruuanlaiton äitienpäivänä ja yleensä on järjestänyt jotain kivaa tekemistä koko perheelle, tai ihan vauva-aikoina passiti mut yksin leffaan ja manikyyrin että sain hieman omaa aikaa. 

Musta on luonnollista että kaikenlaisia juhlia juhlistetaan ja perheenjäsenet tekevät asioita toisia ilahduttaakseen ihan muuten vaan. Sellaista oli omassa lapsuudenkodissani ja meillä onkin läheiset suhteet niin vanhempiin kuin sisaruksiin vielä nyt aikuisenakin. 

Tottakai huomioi, hän arvostaa minua lapsensa äitinä. Muistaa kertoa myös äitienpäivän ulkopuolella, että olen paras äiti hänen lapselleen ja arvostaa kaikkea sitä mitä teen perheemme eteen. Ensimmäisenä äitienpäivänä oli tyhjentänyt marimekon ja teki kotona ruuat ja huolehti minusta ja vauvasta. Nyt toisena äitienpäivänä sain korun ja herkkuja, nukkua pitkään, ruuat tehtynä ja lapsi viihdytettynä. Ei sentään ole täydellinen mies, kehitettävää löytyy, mutta parempaa miestä en voisi toivoa.

Isänpäivänä hän sai toiveensa mukaan uuden tietokoneen ja vapaapäivän perhe-elämästä. Kävi metsässä pitkällä lenkillä ja sitten katsoi lempi tv ohjelmaansa ja söi herkkuja. Emme kumpikaan toivo lahjoina juuri muuta kuin omaa aikaa ja herkkuja hehe. 

Jonkun mielestä meidän lahjat voi olla överejä, mutta emme juuri ostele mitään, joten merkkipäivät on hyvä tekosyy vihdoin ostaa ne mitä tarvitsisi muutenkin.

N33