Sinä, jonka lapsen kaveri syö usein teillä

Lapset ovat joka 2 vko isällään. Tiedän kummatkin haluaisi olla enemmän kavereitten kanssa.

Koulun jälkeen on tarjolla tuorepuuroa ja leipää. Tarjoan sitä lasten ystäville.

Ne, jotka eivät tykkää, jäävät ilman.

Päivällisessä keitän enemmän riisiä tai vst.

Kustannus ruokkimisessa on minimaalista.

Väh kerran kk on joku lapsi yökylässä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sovittu lasten kavereiden vanhempien ja lasten kanssa, että lähellä asuvat syövät kotonaan ja sillä siisti. Joskus voi tulla meille syömään ja lapseni voi syödä kaverillaan, mutta se on lähinnä poikkeus, eikä tapahdu usein. Koulussa on ruokaa ja siellä saa vetää näkkäriä niin paljon kuin napaan mahtuu, joten sillä pitää pärjätä ne muutama tunti mitä yhdessä ovat tai sitten pitää mennä kotiin. Meidän lähellä ei ole köyhiä perheitä edes, joten kenenkään köyhäinapuna ei tarvitse olla.

Meillä menee noin 1000 euroa kuukaudessa ruokaan, laskin sen muutama viikko sitten kauppojen laskureilla, ja se riittää hyvin meille, vieraita en viitsi niin kestitä enää. Jos joku ei asiasta tykkää, niin ihan sama, en ole muista vastuussa.

Minkäkokoinen perhe teillä on jos tonni menee ruokaan /kk?

Viimeksi kun abin kaveri oli meillä saunassa ja paljussa, otin tullessani ylimääräisen perhepizzan heille. Ei jäänyt muruakaan kun kaksi urheilevaa nuorta miestä veti parituntisen saunomisen jälkeen pizzan huiviin.

Tää on kokemus omasta lapsuudesta. Mulla oli luokkakaveri, jonka perhe oli hyvin vähävarainen. Isä työtön, alkoholiongelmainen ja äiti teki jotain pienipalkkaista siivoustyötä. Luokkakaveri söi usein meillä jos koulun jälkeen tultiin meille, samoin viikonloppuisin. Tuo mun kaveri oli hyvin laiha mutta meillä söi paljon hyvällä ruokahalulla. Joskus olin itse kaverillani kylässä kun heillä oli ruoka-aika. Mulle ei tarjottu mitään. Ihmettelin itse kerran sitä ruokaa mitä heillä syötiin. Makaroneja kuumassa maidossa, mikä lie makarovelli ollut.

Mun vanhemmille oli ok että tyttö söi meillä. Tiesivät hyvin perheen tilanteen.

Myp kirjoitti:

Itse pyrin tekemään aina sellaista teineille maistuvaa ruokaa(spagettia, muusia ja kana,jauheliha tai nakkikastiketta, makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta esim), jos tiedän että tytölle on tulossa kaveri kylään. Miksikö? Siksi että yhdessä syöminen on tärkeä osa sosiaalisia suhteita, yhdessä ruokailu vahvistaa kaverisuhteita ja muutenkin lieventää stressiä, kun vaihdellaan kuulumisia siinä samalla. Teini tulee siis aina kavereineen samaan aikaan syömään meidän muun perheen kanssa ja se on todella mukavaa. Välillä meillä onkin useampi ruokavieras eikä se haittaa, leivät ja leipätarvikkeet säästyy, kun paistan usein lettuja tai vohveleita vielä hiukopalaksi. Ei paljoa nuo ruuat kustanna ja maistuu takuuvarmasti.

Nimenomaan. Lapsen kaverilla voi olla myös lämmitettäviä ruokia tai välipaloja kotona jääkaapissa, ja vanhemmat pitkään töissä tms. Eli lapsen kaveri voi myös kaivata sitä perheen sosiaalista ruokahetkeä, jota ei kotona saa, vaan joutuisi syömään yksin mikroruokaa.

Me ruokitaan aina lasten kaverit. Välillä on viisikin teinipoiikaa kylässä, joten aika paljon saa laittaa ruokaa, mutta tapaan mielelläni lasten kavereita ja tutustun heihin ruokapöydässä. Tykkään myös että he viihtyvät meillä. Lapsiani ruokitaan usein myös kun ovat käymässä kaveriperheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mei

Minkäkokoinen perhe teillä on jos tonni menee ruokaan /kk?

Meillä 4h (2 aikuista, 2 teiniä) ja menee yli tonni kuussa ruokaan. Halvemmallakin pääsisi, mutta satsaamme makuun ja laatuun. Laitamme ruokaa joka päivä ja käytämme paljon tuoreita vihanneksia, hedelmiä ym, kalaa pari kertaa viikossa jne.

Tyttäreni paras kaveri syö meillä muutaman kerran viikossa, niin on ollut vuosia ja se on ihan ok. Asuvat eri puolilla kaupunkia muuton vuoksi ja tulevat usein koulusta meille. Ensin syövät välipalaa, sitten teen meille ruuan. Nyt kun teen etätöitä, homma toimii hienosti: siivoavat jälkensä pyytämättä ja keittiö on siisti, kun töiden jälkeen alan kokkailla, toisin oli, kun kävin töissä kodin ulkopuolella. Silloin keittiö oli aina kuin pommin jäljiltä ja minulla paloi pinna tämän tästä. Nyt ainoa ärsytyksen syy on välillä se, kun mietin, että meitä on tässä neljä taloutta, (molempien vanhemmat eronneet), mutta vain minä (ainoa autoton) olen se, joka ruokkii molemmat useita kertoja viikossa. Joskus syövät kaverin isän luona, mutta hänen äidillään tai minun tyttäreni isällä eivät koskaan. Siinä mielessä tasapuolisuus olisi kiva, muuten tytöt ovat ihania ja meillä on aina hyvät keskustelut ruokapöydässä ❤️

Meillä on ilmeisesti hyvää ruokaa koska lapsen kaverit useinkin tästä mainitsee ihan meille että kiva saada jäädä syömään kun on aina hyvää ruokaa. Luulen siis että kyse on lähinnä siitä että lapsen isä on kiinalainen ja teemme lähinnä aasialaista ruokaa kotona johon kuuluu aina monen eri ruokalajin valikoima mistä voi ottaa mitä haluaa riisin kanssa.

Meillä saa aina syödä kunhan varmistaa asian kodin kanssa etteivät odota sitten kotiin syömään kun vatsa on jo täynnä.

Meillä myös yökyläillään usein, myös kouluarkena joskus. Minusta on kiva kun lapset tykkää oleilla kotona. Luulen että lasten kaveritkin tykkäävät meillä olla koska teemme paljon asioita yhdessä, kuten pelaamme lauta-ja videopelejä koko perhe yhdessä. Leivotaan ja kokataan myös paljon niin että lapset osallistuvat.

Olen siis varhaiskasvattaja ammatiltani joten työvuorosta riippuen pääsen suht aikaisin töistä eli aikaa ja jaksamista riittää. Mies myös tekee töitä kotoa eli hänellä on liukuva työaika ja aikaa puuhailla lasten kanssa.

Koulun jälkeen jos tulevat niin ottavat välipalaa. Ruoalle saavat mennä kotiinsa, kun alamme syödä. Fiksut vanhemmat viimeistään viideltä soittelevat lapsilleen, että tulevat syömään, tai käskevät lasta kysymään saako jäädä vielä.

Valitettavasti kaikki eivät ole fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen erään kaverin vanhemmilla on jotain mt-häiriöitä, syöttävät tälle lapselle vain vegaanista ruokaa. Ovat vasta 6.-luokkalaisia.

Teen aina itse liharuokia kun kyseinen lapsi kylässä ja syö suuria määriä kun ei saa lihaa kotona.

Mietin jo pitäisikö tästä tehdä lasu? Tuohan on vahingollista lapselle kun tärkeitä ravinteita jää saamatta.

Tyhmyytesi vetää ihan sanattomaksi. Tee lasulle ilmoitus vegaaniperheestä. Katsotaan mitä sanovat.

Meillä ovat kaikki aina saaneet syödä.

Lukiolaisen esikoispojan paras kaveri on meillä varmaan 3-4 kertaa viikossa syömässä. Ovat olleet päiväkodista asti parhaita kavereita, joten poika on tullut meille hyvin tutuksi, lähes kuin omaksi pojaksi. Saa käydä itse jääkaapilla. Ovat siis poikani kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Sama pojallani kun menee tälle kaverille kylään, saa syödä siellä aina.

Muidenkin lasten kaverit saavat syödä meillä aina jos haluavat. Meidän naapurusto on täynnä lapsia, joten ollaan sovittu kaikkien naapureiden kanssa, että lapset saavat tulla ja mennä miten itse haluavat, ja syövät missä sitten ovatkin ruoka-aikaan.

Muistan omasta lapsuudestani sen, kuinka meillä ei saanut syödä kukaan enkä itse saanut syödä missään, joten en halua toimia samalla tavalla.

SvenskHurri kirjoitti:

Itellä ei ole lapsia (liian nuori siihen) mutta kun mulla on niin kyllä lasten kaverit saa syödä meillä. Lapsena mun hyvän kaverin vanhemmat tarjos aina ruokaa ja yleensä söin. Jotkut taas ei halunnut antaa. Odottaisin myös silloin että lapseni saisi syödä kavereidensa luona. Oikeesti, ei ne lapset syö paljon. Se vie enintään pari euroa kun lapsesi kaveri syö teillä.

Ajatuksesi on kiva ja olet selvästi elänyt keskiluokkaisessa perheessä lapsuutesi. Omassa lapsuudessa rahat oli ihan oikeasti aina loppu. Hyvä jos sai itse joka päivä ruokaa, joka oli yleensä kyllä paljon halvempaa kuin 2 euron ruoka koko päivänkään aikana. 2 euroa piti riittää koko perheelle kun penniä venytettiin.

Siinä muiden lasten ruokkiminen samalla olisi ollut täysi mahdottomuus.

Vierailija kirjoitti:

Koulun jälkeen jos tulevat niin ottavat välipalaa. Ruoalle saavat mennä kotiinsa, kun alamme syödä. Fiksut vanhemmat viimeistään viideltä soittelevat lapsilleen, että tulevat syömään, tai käskevät lasta kysymään saako jäädä vielä.

Valitettavasti kaikki eivät ole fiksuja.

Mikä ihme juttu tää on että pitäisi toistenkin lapset ruokkia? On eri asia lasten käydä hakemassa keittiössä pientä välipalaa jos ovat nälkäisiä, mutta minusta varsinainen ruoka-aika on jokaisen perheen omaa aikaa. Eihän se edes vahvista perheenjäsenten välisiä suhteita jos harva se päivä ruokaillaan kavereiden luona.

Itselläni oli muutama kaveri, jonka kanssa usein oltiin koulun jälkeen ja aina sai välipalaa. 

Sitten oli niitä muita kavereita. Muistan erään, joka varakkaasta perheestä. Isä pankin johtaja ja äiti asianajaja. Olin heillä yökylässä ja aamupalalle ei kutsuttu ja lounaalla sain syödä leipää kun muut söivät pihviä. Ruoka oli siis laskettu niin että heillä jokaisella pihvi ym. mutta minä sain vain leipää. Muistan vielä kun kyläpaikan äiti alkoi moittia kun otin toisen leivän, että kohta loppuu leivät kun syön niin paljon. Enpä mennyt enää toiste yökylään.

Sitten kun oma lapseni on sen ikäinen, että kavereita tulee meille, aijon varmistaa, että aina on jotain kivaa välipalaa kun tulevat koulusta ja todellakin saavat myös päivällistä jos vielä ovat kylässä. Arkiruoka ei paljoa maksa ja lapsille maistuu kyllä se halvinkin pasta ja tomaattikastike oikein hyvin. 

Minä sain syödä usein kavereideni luonna kun kyläilin, ja meillä sai aina myös vieraat ruokaa (välillä vaikka en ollut itse kotona oli äiti kutsunut syömään kun kävivät kysmässä mua leikkimään).

Ja itse olin niiiin kiitollinen kun sain vierailla syödäkseni , vielä nyt aikuisena miehenä muistan lämmöllä rakettispagettia ja ruskeaa kastiketta jota kaverini äiti laittoi, on muuten säilynyt yhtenä salaisena lempiruokanani ja joskus laitan itselleni kunnon kermaisen ruskeansoosin rakettispagheteilla ja mietin niitä syömisiä.

Eli jos vain talous kestää niin olisi ihana jos voisi tämä perinne jatkua vielä nykyäänkin.

Muistan lapsena kun naapurin kakara kävi meillä syömässä. Ja tasan tarkkaan siinä perheessä ei nälkää nähty. Monesti siellä käynneenä näin, miten täsyi jääkaappi oli. Sen sijaan meillä oli rahasta tiukkaa ja silti vanhemmat ruokki vieraan kakaran. Tosin tämä kakara kävi kaapilla myös omin luvin.

Ärsytti jo lapsena. Lopulta vanhemmat pyysivät että lähettöisimme kaverin kotiin ruoka-aikana. Tai kutsuisimme vasta ruuan jälkeen hänet.

Meillä oli kyllä ihan vakiofraasi, että kun aletaan syömään, niin lasten kaverit lähetetään myös omaan kotiinsa syömään.

Meillä on yleensä varattu ruoka aika tarkasti omalle väelle.

Eri juttu, tietty jos on sovittu pidempiä kyläilyä tai yönylireissuja, silloin vierailuun kuulluu ylläpito.

Jokainen vanhempi hoitaa itse lapsensa. Ei tulisi omaan mieleeni vaatia, että kaverin vanhemmat hoitavat lapseni. Ja sama toisin päin.

Sitä paitsi haluan nähdä itsekin omaa lastani edes sen hetken, että istuu ruokapöydässä!

Meillä teinien kaverit saavat syödä satunnaisesti mutta ei tulisi mieleenikään ruokkia muiden lapsia päivittäin. Jokainen syököön kotonaan ja ellei jollain ole ruokaa kotona se on todella surullista mutta minä en voi pelastaa koko maailman lapsia tai sitten ei ole varaa enää ruokkia edes omiani.