Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan pistanyt laheisen ihmisen kanssa valejaan lopullisesti poikki? Miksi? Kaipaan tukea lopulliseen irtiottoon ihmisesta joka valehtelee ja hyotyy minusta jatkuvasti.
Kommentit (23)
ja kyllä vaan mummi ja ukki ovat lapsenlapsilleen aivan erilaiset kun omille lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kertokaa hei välienkatkaisijat, että miltä se lopulta teistä tuntui? Ja saitteko palautetta esim joltain kolmannelta osapuolelta?
Pistikö joku välit poikki teihin mennäkseen sen toisen puolelle tai jotain? Vai saitteko ymmärrystä kun ette halua enää olla tekemisissä? Kuinka pian tottuu siihen, että joku ihminen vaan katoaa elämästä?
Tämä mun " nyt riitti" tuli noin kuukausi ennen meidän häitä. Ilmoitin vaan että sisko ei ole tervetullut häihin. Isäni uskoi kertaheitolla, äiti tiesi ettei mun päätä käännetä. Mummulle oli pakko kertoa syykin, kun muuten ei uskonut. Eipä uskonut siltikään, " eihän meidän Maija nyt tollasta" , johon minä totesin et kuvitteleeko se tosiaan että mä keksin tuollaisia.
Häissä sitten muutama ihmetteli että missä siskoni ja totesin että meillä on nyt välit poikki ja hän ei elämääni enää kuulu. Jos kysyjä vielä tiedusteli syytä niin sanoin että voipi sitä kysästä siskolta (joka ei taatusti ikinä kehtais myöntää tekojaan).
Jos Ap yhtään auttaa, näen siskoani silti suht usein. Viimeksi pari viikkoa sitten. Satuttiin äidin luo yhtä aikaa. Mä olen kuin häntä ei paikalla olisikaan ja luulen että tunne on nykyään molemminpuolinen. " tahallani" en samaan aikaan mene samaan paikkaan, mutta aina ei syntymäpäivinä ym voi vältelläkkään.
Vanhempani myöskin välillä puhuvat tahallaan ristiin, jotta saavat meidät saman katon alle. Tämä on välillä raivostuttavaa.
Ainut asia jota " pelkään" , on se kerta kun mulla " pimahtaa" . Koska viha on saanut 4 vuotta kasvaa kasvamistaan eikä sille näy loppua, varmasti jossain vaiheessa " räjähdän" . Silloin kuulee sisko kunniansa. Tulee se kerta kun en pystykkään enää istumaan vain hiljaa ja katsomaan vierestä kun sisko kuolaa mieheni perään (kyllä, vieläkin). Olen koittanut tässä vuosien mittaan miettiä että mitä siinä tilanteessa tapahtuu ja mitä sen jälkeen. En osaa kuvitella sitä tilannetta, mutta tiedän että välit ovat menneet iäksi.
Jos joskus tämä " riita" selviää, jää meidät välit yhä " on ilmoja pidellyt" -keskustelun tasolle. En vain voi luottaa enää.
Vierailija:
Vierailija:Kertokaa hei välienkatkaisijat, että miltä se lopulta teistä tuntui? Ja saitteko palautetta esim joltain kolmannelta osapuolelta?
Pistikö joku välit poikki teihin mennäkseen sen toisen puolelle tai jotain? Vai saitteko ymmärrystä kun ette halua enää olla tekemisissä? Kuinka pian tottuu siihen, että joku ihminen vaan katoaa elämästä?
Tämä mun " nyt riitti" tuli noin kuukausi ennen meidän häitä. Ilmoitin vaan että sisko ei ole tervetullut häihin. Isäni uskoi kertaheitolla, äiti tiesi ettei mun päätä käännetä. Mummulle oli pakko kertoa syykin, kun muuten ei uskonut. Eipä uskonut siltikään, " eihän meidän Maija nyt tollasta" , johon minä totesin et kuvitteleeko se tosiaan että mä keksin tuollaisia.
Häissä sitten muutama ihmetteli että missä siskoni ja totesin että meillä on nyt välit poikki ja hän ei elämääni enää kuulu. Jos kysyjä vielä tiedusteli syytä niin sanoin että voipi sitä kysästä siskolta (joka ei taatusti ikinä kehtais myöntää tekojaan).
Jos Ap yhtään auttaa, näen siskoani silti suht usein. Viimeksi pari viikkoa sitten. Satuttiin äidin luo yhtä aikaa. Mä olen kuin häntä ei paikalla olisikaan ja luulen että tunne on nykyään molemminpuolinen. " tahallani" en samaan aikaan mene samaan paikkaan, mutta aina ei syntymäpäivinä ym voi vältelläkkään.
Vanhempani myöskin välillä puhuvat tahallaan ristiin, jotta saavat meidät saman katon alle. Tämä on välillä raivostuttavaa.
Ainut asia jota " pelkään" , on se kerta kun mulla " pimahtaa" . Koska viha on saanut 4 vuotta kasvaa kasvamistaan eikä sille näy loppua, varmasti jossain vaiheessa " räjähdän" . Silloin kuulee sisko kunniansa. Tulee se kerta kun en pystykkään enää istumaan vain hiljaa ja katsomaan vierestä kun sisko kuolaa mieheni perään (kyllä, vieläkin). Olen koittanut tässä vuosien mittaan miettiä että mitä siinä tilanteessa tapahtuu ja mitä sen jälkeen. En osaa kuvitella sitä tilannetta, mutta tiedän että välit ovat menneet iäksi.
Jos joskus tämä " riita" selviää, jää meidät välit yhä " on ilmoja pidellyt" -keskustelun tasolle. En vain voi luottaa enää.
Mistäs tiedät miehesi osuuden? Miehet osaa valehdella senku kerkiää.
Mies tekee 100% samoin kuin minä. Lapset juttelevat siskolleni ja minä siskon tytölle. Ovat niin pieniä etten ole sekoittanut lapsia tähän riitaan - vielä. Kyllä sekin aika tulee kun lapset huomaavat tähän välirikon. Aion lapsillekkin kertoa syyn, saavat sitten itse tehdä mielensä mukaan. He joko ovat yhteydessä tai ei.
Toisaalta koitan lapsien kanssa vältellä siskoni tapaamista, koska siskolla tuntuu olevan pakkomielle mun lapsista. Hänen täytyy koittaa kaikin mahdollisin keinoin tehdä mun lapsille selväksi että hän on kivempi kuin äiti. Antaa mun lapsille periksi sellaista mitä omalleen ei anna. Minusta tuo on lähinnä huvittavaa. Koittaa selvästikin astua mun paikalle tässä elämässä, tosin valitsi väärän henkilön, minä en anna periksi =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mies tekee 100% samoin kuin minä. Lapset juttelevat siskolleni ja minä siskon tytölle. Ovat niin pieniä etten ole sekoittanut lapsia tähän riitaan - vielä. Kyllä sekin aika tulee kun lapset huomaavat tähän välirikon. Aion lapsillekkin kertoa syyn, saavat sitten itse tehdä mielensä mukaan. He joko ovat yhteydessä tai ei.Toisaalta koitan lapsien kanssa vältellä siskoni tapaamista, koska siskolla tuntuu olevan pakkomielle mun lapsista. Hänen täytyy koittaa kaikin mahdollisin keinoin tehdä mun lapsille selväksi että hän on kivempi kuin äiti. Antaa mun lapsille periksi sellaista mitä omalleen ei anna. Minusta tuo on lähinnä huvittavaa. Koittaa selvästikin astua mun paikalle tässä elämässä, tosin valitsi väärän henkilön, minä en anna periksi =D
Vierailija:
Ymmärrän kuusi. Herää vain kysymys, että eikö siskosi koe tekevänsä mitään väärää? Mitä miehesi sanoo tilanteeseen?
Ilmeisesti ei koe tekevänsä mitään väärää.
Mies on mun tukena.
Ja tiedoksi sille joka sanoi että miehet valehtelee:
Mun mies itseasiassa vihaa mun siskoa melkein enemmän kuin minä. Et kai kuvittele etteikö me tätä asiaa olisi puhuttu ympäri ja ämpäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Sä oot sairas
No onneksi sisko on sentään ihan täysjärkinen =D
T:6
Ajatelkaa nyt omalle kohdalle, että joku läheinen yrittää vokotella sinun puolisoasi! Vai pitäisikö sitä käyttää kun-kerran-ollaan-samaa-sukua-mentaliteettia? Kaikki mikä on mun on myös sun... Joopa joo! Pidä vaan puoles kutonen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärtäisin kyllä et sellaista kuolaamista vähän välttelis jne ois välinpitämätön mut VIHAA??
Enkä mä tiedä onko se vihaaminen ehkä kaikkein kuvaavin sana. Mies ainakin välttelee siskoani vielä kauempaa kuin minä. Ehkä on enemmänkin siskon tekojen vihaamista kuin suoraan siskon vihaamista. Ymmärtääköhän kukaan.. :/
T:6
Eikä tosiaan ole mun sisko tuo joka tuolla langoilla on =D
Eipä ainakaan tuollaisia kirjottelis jos olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua entinen poikaystävä vokotteli aina, kun vaimoltaan ehti. Jäi kiinni ja kaatoi kaiken mun niskaan ja vaimo uskoi 100 %
Että silleen.
Toistuiko useasti? Kävikö käsiksi? Mun pitäisi olla aika vihainen, että olisin vihainen siskolleni lopun elämääni. Miehen vokottelunkin antaisin anteeksi, varsinkin jos mies ei olisi lähtenyt mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että eräs pettää jatkuvasti lupauksensa ja kaikki ihan yksinkertaisetkin sopimukset jäävät sattuman varaan. Hänestä on siis ihan oikeutettua tehsä aina kuten hänelle parhaiten sopii. Jos on harmistunut hänen töppäilyistään, hän luo kamalan henkilökohtaisuuksiin menevän riidan. Esim hän itse ehdottaa tapaamista kaupungilla klo 12 aikaan ja lupaa soittaa sitten kun voidaan tavata. Kulutan aikaani pari tuntia ja lopulta soitan että meneekö vielä pitkään. Tyyppi ei tunnu muistavan koko tapaamista ja huolettomasti vaan heittää että no en mä nyt pääsekään kun rupesin just leipomaan. Että nähdään toinen kerta. Että ei kiinnosta vähääkään, eikä varsinkaan ilmoittaa asiasta. Ja jos sanon että " no harmi, kun minä olen täällä sinun takiasi nyt odotellut kaksi tuntia, niin sitten et tule ollenkaan" . Niin hän suuttuu ja huutaa että hänellä on niin paljon töitä ja minä olen kauhean itsekäs paska ja yhtään ei ole ymmärrystä ja aina olen häntä syyttelemässä jne.
En jaksaisi enää näin epävarmaa ja välinpitämätöntä ihmistä, joka kaiken lisäksi on aina se, joka tekee oikein, muut väärin...
ap
Vierailija:
Onko kukaan pistänyt läheisen ihmisen kanssa välejään lopullisesti poikki? Miksi? Kaipaan tukea lopulliseen irtiottoon ihmisestä joka valehtelee ja hyötyy minusta jatkuvasti.
Minä olen pistänyt välit siskon kanssa poikki. Koitti iskea mun miestä. Ei anteeksipyyntöä, ei mitään. Kun ottaa kuulemma niin koville tuollainen. HAH ja mullako sitten ei ottanut. Olisin itse halunnut asian sopia aikoinaan, mutta sisko ei kuulemma pystynyt. (isä välitti minulle tälläisen tiedon).
Siispä oma vihani vain kasvoi ja päätin olla tarvitsematta elämässäni tuollaista selkäänpuukottajaa. Yli 4 vuoteen en ole sanaakaan siskolle sanonut. Hyvä näin, mä pärjään kyllä ilmankin.
Sisko ajattelee varmasti hyvin pitkälti samoin kuin kakkonen, ei ymmärrä tehneensä mitään väärää. Loukkasi kuitenkin sen verran pahasti, että minulle riitti.
Hän oli äärimmäisen narsistinen luonne ja lisäksi alkoholisoitunut. Hän ei kaihtanut mitään keinoja edistääkseen kulloistakin omaa asiaansa, hän saattoi valehdella, panetella, kerätä sääliä ja huomiota uskottelemalla sairastavansa jotain fataalia tautia, hän saattoi soittaa meille kotiin keskellä yötä ja töihin keskellä päivää. Ei mitään rajaa.
Lopulta jouduin sanomaan hänelle, että mittani on tullut täyteen. Kerroin, että en ansaitse kuulla enää yhtäkään valhetta, enkä vastaanottaa yhtään murhetta hänen taholtaan ja pyysin häntä olemaan ottamatta minuun enää yhteyttä millään tavalla.
En ole kuullut hänestä sen jälkeen, eli liki viiteentoista vuoteen, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen ja nukun nyt yöni vailla pelkoa ja huolta.
Joskus on helpompaa olla erossa toisesta, vaikka läheinen olisikin.
asia kypsyi siihen lopulliseen päätökseen? Tai vastaajalla 6:han oli tuollainen selkeä epäasiallinen teko, mutta kun omassa tilanteessani on enemmän kyse tavallaan pienistä asioista, joista kuitenkin näkyy kyseisen henkilön asenne muita kohtaan aika hyvin. Tätä kohtelua on jatkunut vuosia, hän ns. kuuluu perheeseen. Minulla vaan alkaa mitta tulla täyteen. Ei kukaan ihminen minusta ansaitse ymmärrystä, jos sitä pyydetään joka asiassa. Hän luottaa siihen että hän voi tehdä miten haluaa eikä kukaan suutu. Hän minusta käyttää pelottelukeinona tuota mieletöntä suuttumista, jos hänelle sanoo ihan asiallisesti jostakin hänen tekemisestään (kuten toi kaupungilla tapaaminen). Hän ei kykene ottamaan mitään palautetta vastaan eikä varsinkaan keskity muuhun kuin puolustamaan itseään. Hyökkäys on paras puolustus. Ei puhettakaan että miettisi, että tosiaan miksiköhän sitä just nyt piti leipoa kun oli sovittu meno ja toinen jo odottaa. Tai että vähintä niin ilmottaisin etten pääsekään.
Olen hyvin peruskiltti ihminen ja antanut tälle ihmiselle anteeksi satoja kertoja. Hän on haukkunut minua hyvin henkilökohtaisesti (suuttuessaan), siis täysin silloisen riidan ulkopuolisilla asioilla. Hän saattaa suuttuessaan sanoa ettei tarvi tulla enää ikinä kylään ja vielä vaatia joitain antamiaan lahjoja takaisin.
Haluaisin erota tästä ihmisestä " ystävällisesti" ja viileästi. Tulen näkemään häntä kuitenkin suku- ja perhejuhlissa, joissa hän luonnollisesti järjestää julkisen kohtauksen. Varmaa on että välien rikkoutumisen hän pistää minun syykseni ja varmasti keksii kaikenlaisia valheellisia juttuja että olen aivan ilman syytä hänelle niin julmasti kääntänyt selkäni.
Miten pysyä päätöksessään ja miten vapautua syyllisyydestä ettei jaksanut tällaista paskaa enää enempää?
ap
laitoin poikki. Lopullista on. Välillä ikävöin häntä, vaikka hän olikin kaverina täys paska.
En jaksa heidän kaksinaismoralismiaan ja takin kääntämistä oman etunsa mukaisesti. Ovat uskovaisia...
on ehkä helppoakin päättää että that`s it ja häipyä sellaisen ihmisen elämästä. Ehkä joku kysyy, ehkä ihmettelee, niille voi todeta vaan jotain että meillä oli eri käsitys siitä miten ystäviä kohdellaan tms.