Onko se muka totta että jos mies on kiinnostunut, niin 100% varmasti pyytää naista ulos?

Ainakaan kaveriporukassa ei kehtaa ketään lähestyä, kun siitä saattaa tulla potkituksi kaveriporukasta, jos siis tulee pakit. Kokemusta on. Ja ennenkuin väitätte minua limaiseksi ahdistelijaksi, niin aloite oli aika hienovarainen, mutta kohde oli ilmeisesti väärä. Netistä seuraa ainoastaan sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

En tiedä, pyöriikö palstalla aikuisia vai ei- aikuisia ihmisiä, mutta tämä fiksaatio aloitteen tekemiseen ihmetyttää. Ihan kuin elämässä olisi jokin maaginen piste, jota kutsutaan aloitteeksi. Ihan kuin tekeytyminen mahdollisamman lämpimän oloiseksi ei ihan yhtä hyvin voisi olla jo se maaginen aloite. 

Oikea aloite sisältää riskin päätyä kiusalliseen tilanteeseen. Epäsuora venkoilu ei siis ole aloite kun voi väittää jälkeenpäin ettei mitään vihjaillutkaan.

Tärkeämpää on pitää pilkun tarkasti kirjaa siitä, kumpi sukupuoli tekee enemmän oikeaoppisia aloitteita kuin tulla onnelliseksi välittämättä siitä, oliko kyseessä oikea aloite vai ei?

Minä en osaa sanoa, kumpi meistä teki aloitteen (ja mihin), puolisoni vai minä.

eri

No miten tapasitte, missä? Jos nyt vaikkapa työpaikalla, niin varmasti jompikumpi teki sen aloitteen viemällä sen jutun työpaikan ulkopuolelle, tyyliin "tavattaisiinko illalla paikassa X".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun pitäisi vain tätä palstaa ohjenuornanaan, niin saattaisi törmätä kehoituksiin, joissa vankasti halutaan uskoa ja ajatella, että sen olisin oltava mies, jonka tulisi tehdä aina, ainakin ensimmäisen aloitteen naisa kohtaan.

Kummallinen vaade tasa-arvon aikana. Vai syy miksi niin moni on sinkkuna?  - Moni odottaa, eikä uskalla tai halua tehdä itse aloitetta.  

Tasa-arvon luulisi edenneen jo niin pikälle, että kumpi vain voi ehdä aloitteen mutta yhtä lailla kumiksin voi antaa (ns.) pakit.

Ei se pakkien saaminen tietenkään mukavaa ole, jos on ennätänyt ajaella ja kuvitella jotain ihan muuta.     

Se vähän yksinkertaisempi mies

Tasa-arvo on ihan höpöhöpöä jos ei oteta huomioon sukupuolten eroavaisuuksia. Täydellinen samankaltaisuus ei ole mahdollista.

Hä? - En minä väittänyt, että sukupuolten tulisi olla samanlaisia. Mutta en  ymmärrä miksi kenenkään -oli siten nainen tai mies - kannattaisi tai tulisi (kulttuurin ohjeistamana) vain odottaa ja elää toiveissa, etä joku itseä kiinnosava vielä ehkä joskus lähestyy ja tekee aloitteen. - Sen sijaan, että toimisi (tai saisi toimia) itse. - Vai oletko yleisemminkin siä mieltä, että naisten tulisi olla passiivisempia ja odottaa, että miehet kyllä toimivat.... 

Se vähän yksinkertaisempi mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Damn, näiden viestien perusteella kukaan mies ei ole ollut minusta kiinnostunut.

No, en ole koskaan seurustellut, joten siinä se kyllä näkyykin.

Voi olla että onkin ollut kiinnostuneita, mutta tälläkin palstalla naiset ovat vannottaneet miehiä olemaan lähestymättä missään.

Hyppäätkö kaivoon, jos tällä palstalla käsketään?

Tämä palstahan toimii nähtävästi monellakin jonkinlaisena elämännuorana. Moni nainen esim. on kertonut perustavansa käsityksensä miehistä tähän palstaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

Olen mies, tai no, hiiri ilmeisesti, koska en uskalla tehdä aloitetta. Niin monta kertaa ottanut päähän ettei rohkeus vaan riitä. Mutta sitten kun olen tutussa porukassa, olen jopa kohtalaisen paljon päättämässä mitä tehdään, ongelmana on vain se, etten niille tuntemattomille uskalla jutella. 

Kyllä aloitteet jännittävät melkein kaikkia miehiä ainakin aluksi, siksi pitääkin harjoitella ja flirttailla sellaistenkin naisten kanssa, joihin ei ole jo ihastunut tai jotka eivät herätä heti suuria himoja tai muita tunteita.

Pakkeihin ei maailma kaadu, eikä niissä ole yleensä edes kyse mistään henkilökohtaisesta (eihän toinen edes tunne sinua, jos on tuntematon nainen siis kyseessä).

Eikö tuo ole vähän epäkunnioittavaa niitä naisia kohtaan? Saattavat flirttailustasi kuvitella että olet heistä oikeasti kiinnostunut, mutta sitten selviääkin että se oli sinulle vain harjoitusta parempia varten.

Tuon kommenttisi jälkeen suhtaudun kaikkeen miesten flirttiin ja aloitteisiin vielä aiempaa epäluuloisemmin enkä ota todesta.

Siis luuletko aina, kun mies lähestyy, että nyt se haluaa naimisiin kanssasi? Eikö ole tullut mieleen, ettei flirtti tai tekstailu tai edes treffit vielä velvoita KUMPAAKAAN osapuolta mihinkään? Ei se ole epäkunnioittavaa, jos ei vedätetä esim. seksin takia.

Eikä harjoitteluiskemisestä tietenkään mainita naisille. Oletko oikeasti noin tietämätön ja kömpelö sosiaalisesti?

Oletin että tuossa ollaan valmiita viemään se flirtti jopa seksiin asti, mikäli nainen kuitenkin on kiinnostunut. No hyvä jos oletukseni oli väärä.

Miten tyhmänä sinä minua oikein pidät kun selität ihan itsestään selviä asioita? Ei, en todellakaan luule, mutta kyllä oletan että edes jonkinasteista kiinnostusta minua kohtaan on, mikäli minulle flirttaa tai varsinkin jos tekee aloitteen tai haluaa treffata useamman kerran. Vähintäänkin haluaa minulta jotain. Yleensä ekana tuntemattomien miesten lähestymisistä tulee mieleen että ovat seksiä vailla, samoin treffaillessa. Tiedän oikein hyvin että harva hakee mitään vakavampaa, myös ne jotka muuta väittävät.

Kannattaisi varmaan silloin tällöin laittaa se puhelin ja läppäri kiinni, ja käydä ihan tuolla oikeassa maailmassa. Saattaisi huomata, että naiset ja miehet ovat ihan ihmisiä, joista jokaisella on omat ajatukseensa, tunteensa ja luonteensa.

Ihan itse te vain kärsitte siitä, jos rajoitatte elämäänne joidenkin sekopäiden palstalta oppimienne mambojambojuttujen perusteella.

Aloitteitta tehtiin aikana, jolloin Suomessa oli lavatanssikulttuuri. Mies kävi pokkaamassa ja kysyi tanssimaan. Vastaavasti naistenhaku. Nykyään aloite tehdään seuranhakupalvelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoin tuohon juttuun itse nuorena ja aina ulos pyysi ja seurustelemaan änkesi joku itseään täynnä oleva isoleukamahtipallo, jonka käytöstavat oli "hyvät", mutta sielunelämä epäkiinnostava. Lopulta oltuani naimisissa yhden sellaisen kanssa ja saatuani tarpeekseni otin ohjat käsiin ja etsin puolison ihan itse. Erittäin ujon, hyvän, kiinnostavan ja kivan löysin ja suhde on kestänyt jo yli 20 vuotta. Tietenkin pitää olla pelisilmää ja antaa miehelle tilaa, mutta aloite kannattaa ottaa, jos joku kiinnostaa. Ujoilla ei aina ole kykyä aloittaa. Jos saat pakit, niin älä välitä. Monet yritteliäät miehet on saaneet niitä kymmenittäin.

Tässä on sitten se riski että mistä tiedän että tämä ”ujo mies” pitää juuri minusta? Jos ei uskalla lähestyä naisia niin voi olla mielissään että joku lähestyi ja suostua siksi.

No jos et tuollaista pysty mitenään havaitsemaan, niin ehkä sinun ei pitäisi olla parisuhteessa.

Sitäpaitsi eikö se ihan sama riski ole sillä miehelläkin, vai onko miehillä joku kyky lukea ajatuksia, joka naisilta puuttuu?

Aika harva nainen alkaa olla miehen kanssa vain koska tälle kelpasi jos kyseinen mies ei oikeasti miellytä.

Monet miehet eivät taas ole niin tarkkoja jos kokevat tai luulevat muutenkin ettei parempaa ole tulossa.

Mutta hyvä jos tunnistat, itse en halua sitä riskiä ottaa tai en muutenkaan tykkää olla aloitteentekijän osassa, jokaisen oma valinta tietenkin.

Aika halventavaa miessukupuolta kohtaan. Vaikka mies onkin ujo, se ei tarkoita sitä, että ei osaisi valita/ei olisi kanttia olla yksin tai ottaisi ensimmäisen tarjokkaan. Oma mieheni oli yksin, koska sopivaa ei ollut löytynyt. Vaikea sanoa olisiko koskaan lähestynyt minua, ellen itse olisi lähestynyt, mutta osasi onneksi hätistellä laatikkoleukamahtailijat etäämmälle. Enemmän yksinjäämistä taitavat pelätä ne nk. rohkeat miehet, jotka yksinjäämisen pelossa tyrkyttävät itseään joka puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Aloitteitta tehtiin aikana, jolloin Suomessa oli lavatanssikulttuuri. Mies kävi pokkaamassa ja kysyi tanssimaan. Vastaavasti naistenhaku. Nykyään aloite tehdään seuranhakupalvelussa.

Myös discokulttuurissa tehtiin niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoin tuohon juttuun itse nuorena ja aina ulos pyysi ja seurustelemaan änkesi joku itseään täynnä oleva isoleukamahtipallo, jonka käytöstavat oli "hyvät", mutta sielunelämä epäkiinnostava. Lopulta oltuani naimisissa yhden sellaisen kanssa ja saatuani tarpeekseni otin ohjat käsiin ja etsin puolison ihan itse. Erittäin ujon, hyvän, kiinnostavan ja kivan löysin ja suhde on kestänyt jo yli 20 vuotta. Tietenkin pitää olla pelisilmää ja antaa miehelle tilaa, mutta aloite kannattaa ottaa, jos joku kiinnostaa. Ujoilla ei aina ole kykyä aloittaa. Jos saat pakit, niin älä välitä. Monet yritteliäät miehet on saaneet niitä kymmenittäin.

Tässä on sitten se riski että mistä tiedän että tämä ”ujo mies” pitää juuri minusta? Jos ei uskalla lähestyä naisia niin voi olla mielissään että joku lähestyi ja suostua siksi.

No jos et tuollaista pysty mitenään havaitsemaan, niin ehkä sinun ei pitäisi olla parisuhteessa.

Sitäpaitsi eikö se ihan sama riski ole sillä miehelläkin, vai onko miehillä joku kyky lukea ajatuksia, joka naisilta puuttuu?

Aika harva nainen alkaa olla miehen kanssa vain koska tälle kelpasi jos kyseinen mies ei oikeasti miellytä.

Monet miehet eivät taas ole niin tarkkoja jos kokevat tai luulevat muutenkin ettei parempaa ole tulossa.

Mutta hyvä jos tunnistat, itse en halua sitä riskiä ottaa tai en muutenkaan tykkää olla aloitteentekijän osassa, jokaisen oma valinta tietenkin.

Aika halventavaa miessukupuolta kohtaan. Vaikka mies onkin ujo, se ei tarkoita sitä, että ei osaisi valita/ei olisi kanttia olla yksin tai ottaisi ensimmäisen tarjokkaan. Oma mieheni oli yksin, koska sopivaa ei ollut löytynyt. Vaikea sanoa olisiko koskaan lähestynyt minua, ellen itse olisi lähestynyt, mutta osasi onneksi hätistellä laatikkoleukamahtailijat etäämmälle. Enemmän yksinjäämistä taitavat pelätä ne nk. rohkeat miehet, jotka yksinjäämisen pelossa tyrkyttävät itseään joka puolelle.

En sanonutkaan että kaikki, hyvä lukutaito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

En tiedä, pyöriikö palstalla aikuisia vai ei- aikuisia ihmisiä, mutta tämä fiksaatio aloitteen tekemiseen ihmetyttää. Ihan kuin elämässä olisi jokin maaginen piste, jota kutsutaan aloitteeksi. Ihan kuin tekeytyminen mahdollisamman lämpimän oloiseksi ei ihan yhtä hyvin voisi olla jo se maaginen aloite. 

Oikea aloite sisältää riskin päätyä kiusalliseen tilanteeseen. Epäsuora venkoilu ei siis ole aloite kun voi väittää jälkeenpäin ettei mitään vihjaillutkaan.

Tärkeämpää on pitää pilkun tarkasti kirjaa siitä, kumpi sukupuoli tekee enemmän oikeaoppisia aloitteita kuin tulla onnelliseksi välittämättä siitä, oliko kyseessä oikea aloite vai ei?

Minä en osaa sanoa, kumpi meistä teki aloitteen (ja mihin), puolisoni vai minä.

eri

No miten tapasitte, missä? Jos nyt vaikkapa työpaikalla, niin varmasti jompikumpi teki sen aloitteen viemällä sen jutun työpaikan ulkopuolelle, tyyliin "tavattaisiinko illalla paikassa X".

Niin naisten mielestä "vain ajauduimme yhteen" kun mies teki SUORAN ALOITTEEN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

En tiedä, pyöriikö palstalla aikuisia vai ei- aikuisia ihmisiä, mutta tämä fiksaatio aloitteen tekemiseen ihmetyttää. Ihan kuin elämässä olisi jokin maaginen piste, jota kutsutaan aloitteeksi. Ihan kuin tekeytyminen mahdollisamman lämpimän oloiseksi ei ihan yhtä hyvin voisi olla jo se maaginen aloite. 

Oikea aloite sisältää riskin päätyä kiusalliseen tilanteeseen. Epäsuora venkoilu ei siis ole aloite kun voi väittää jälkeenpäin ettei mitään vihjaillutkaan.

Tärkeämpää on pitää pilkun tarkasti kirjaa siitä, kumpi sukupuoli tekee enemmän oikeaoppisia aloitteita kuin tulla onnelliseksi välittämättä siitä, oliko kyseessä oikea aloite vai ei?

Minä en osaa sanoa, kumpi meistä teki aloitteen (ja mihin), puolisoni vai minä.

eri

No miten tapasitte, missä? Jos nyt vaikkapa työpaikalla, niin varmasti jompikumpi teki sen aloitteen viemällä sen jutun työpaikan ulkopuolelle, tyyliin "tavattaisiinko illalla paikassa X".

Tapasimme yhteisen ystävän järjestämillä "treffeillä" eli talkoissa, joihin hän meidät kutsui. Jo sitä ennen hän oli kuitenkin vinkannut minulle, että minun kannattaisi tutustua kyseiseen mieheen ja miehelle, että hänen kannattaisi tutustua minuun. Minä annoin luvan antaa puhelinnumeroni miehelle jo ennen talkoita ja mies soitti. Hänen asiansa koski virallisesti vain niihin talkoisiin liittyvää kysymystä (kyydin tarvetta). Minä ehdotin, että talkoiden jälkeen lähtisimme vielä kävelylle yhdessä.

Kumpi teki aloitteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Damn, näiden viestien perusteella kukaan mies ei ole ollut minusta kiinnostunut.

No, en ole koskaan seurustellut, joten siinä se kyllä näkyykin.

Voi olla että onkin ollut kiinnostuneita, mutta tälläkin palstalla naiset ovat vannottaneet miehiä olemaan lähestymättä missään.

Hyppäätkö kaivoon, jos tällä palstalla käsketään?

Hyvä pointti, mutta onhan sen ihan elävässä elämässäkin saanut kokea lukuisia kertoja, äkillisesti alkaneesta mutismista, pelokkaasta katseesta aina vaivalloiseen pään pyörittelyyn. Onneksi on tullut muutama noita vastakkaisiakin kokemuksia, kun on saatu ystävälliset pakit ja uusi tuttavuus tai ne kun selkeästi ilahduttu.

Jos aloitetta seuraa pelokas katse, niin sinun kohdallasi on ehkä parempi jättää aloitteiden teko muille. Millaisia ne sinun aloitteesi oikein ovat, jos niihin tulee tuollaisia reaktioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

Olen mies, tai no, hiiri ilmeisesti, koska en uskalla tehdä aloitetta. Niin monta kertaa ottanut päähän ettei rohkeus vaan riitä. Mutta sitten kun olen tutussa porukassa, olen jopa kohtalaisen paljon päättämässä mitä tehdään, ongelmana on vain se, etten niille tuntemattomille uskalla jutella. 

Kyllä aloitteet jännittävät melkein kaikkia miehiä ainakin aluksi, siksi pitääkin harjoitella ja flirttailla sellaistenkin naisten kanssa, joihin ei ole jo ihastunut tai jotka eivät herätä heti suuria himoja tai muita tunteita.

Pakkeihin ei maailma kaadu, eikä niissä ole yleensä edes kyse mistään henkilökohtaisesta (eihän toinen edes tunne sinua, jos on tuntematon nainen siis kyseessä).

Eikö tuo ole vähän epäkunnioittavaa niitä naisia kohtaan? Saattavat flirttailustasi kuvitella että olet heistä oikeasti kiinnostunut, mutta sitten selviääkin että se oli sinulle vain harjoitusta parempia varten.

Tuon kommenttisi jälkeen suhtaudun kaikkeen miesten flirttiin ja aloitteisiin vielä aiempaa epäluuloisemmin enkä ota todesta.

Siis luuletko aina, kun mies lähestyy, että nyt se haluaa naimisiin kanssasi? Eikö ole tullut mieleen, ettei flirtti tai tekstailu tai edes treffit vielä velvoita KUMPAAKAAN osapuolta mihinkään? Ei se ole epäkunnioittavaa, jos ei vedätetä esim. seksin takia.

Eikä harjoitteluiskemisestä tietenkään mainita naisille. Oletko oikeasti noin tietämätön ja kömpelö sosiaalisesti?

Oletin että tuossa ollaan valmiita viemään se flirtti jopa seksiin asti, mikäli nainen kuitenkin on kiinnostunut. No hyvä jos oletukseni oli väärä.

Miten tyhmänä sinä minua oikein pidät kun selität ihan itsestään selviä asioita? Ei, en todellakaan luule, mutta kyllä oletan että edes jonkinasteista kiinnostusta minua kohtaan on, mikäli minulle flirttaa tai varsinkin jos tekee aloitteen tai haluaa treffata useamman kerran. Vähintäänkin haluaa minulta jotain. Yleensä ekana tuntemattomien miesten lähestymisistä tulee mieleen että ovat seksiä vailla, samoin treffaillessa. Tiedän oikein hyvin että harva hakee mitään vakavampaa, myös ne jotka muuta väittävät.

Ihmisillä on monenlaisia käsityksiä flirtistä. Itse tuolla jo totesin, että flirttailen vanhoille papoille, jos on sopiva tilaisuus. Ei sillä ole mitään tekemistä seksin kanssa tai että sen kuuluisi edetä ylipäätään yhtään sen pitemmälle kuin että heitetään joku kiva repla ja kaunis hymy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

Olen mies, tai no, hiiri ilmeisesti, koska en uskalla tehdä aloitetta. Niin monta kertaa ottanut päähän ettei rohkeus vaan riitä. Mutta sitten kun olen tutussa porukassa, olen jopa kohtalaisen paljon päättämässä mitä tehdään, ongelmana on vain se, etten niille tuntemattomille uskalla jutella. 

Kyllä aloitteet jännittävät melkein kaikkia miehiä ainakin aluksi, siksi pitääkin harjoitella ja flirttailla sellaistenkin naisten kanssa, joihin ei ole jo ihastunut tai jotka eivät herätä heti suuria himoja tai muita tunteita.

Pakkeihin ei maailma kaadu, eikä niissä ole yleensä edes kyse mistään henkilökohtaisesta (eihän toinen edes tunne sinua, jos on tuntematon nainen siis kyseessä).

Eikö tuo ole vähän epäkunnioittavaa niitä naisia kohtaan? Saattavat flirttailustasi kuvitella että olet heistä oikeasti kiinnostunut, mutta sitten selviääkin että se oli sinulle vain harjoitusta parempia varten.

Tuon kommenttisi jälkeen suhtaudun kaikkeen miesten flirttiin ja aloitteisiin vielä aiempaa epäluuloisemmin enkä ota todesta.

Siis luuletko aina, kun mies lähestyy, että nyt se haluaa naimisiin kanssasi? Eikö ole tullut mieleen, ettei flirtti tai tekstailu tai edes treffit vielä velvoita KUMPAAKAAN osapuolta mihinkään? Ei se ole epäkunnioittavaa, jos ei vedätetä esim. seksin takia.

Eikä harjoitteluiskemisestä tietenkään mainita naisille. Oletko oikeasti noin tietämätön ja kömpelö sosiaalisesti?

Olipa syy lähestymiseen mikä hyvänsä, niin siinähän tutustutaan, minkä aikana voi kiinnostuskin herätä. Joskus jopa molemminpuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

En tiedä, pyöriikö palstalla aikuisia vai ei- aikuisia ihmisiä, mutta tämä fiksaatio aloitteen tekemiseen ihmetyttää. Ihan kuin elämässä olisi jokin maaginen piste, jota kutsutaan aloitteeksi. Ihan kuin tekeytyminen mahdollisamman lämpimän oloiseksi ei ihan yhtä hyvin voisi olla jo se maaginen aloite. 

Oikea aloite sisältää riskin päätyä kiusalliseen tilanteeseen. Epäsuora venkoilu ei siis ole aloite kun voi väittää jälkeenpäin ettei mitään vihjaillutkaan.

Tärkeämpää on pitää pilkun tarkasti kirjaa siitä, kumpi sukupuoli tekee enemmän oikeaoppisia aloitteita kuin tulla onnelliseksi välittämättä siitä, oliko kyseessä oikea aloite vai ei?

Minä en osaa sanoa, kumpi meistä teki aloitteen (ja mihin), puolisoni vai minä.

eri

No miten tapasitte, missä? Jos nyt vaikkapa työpaikalla, niin varmasti jompikumpi teki sen aloitteen viemällä sen jutun työpaikan ulkopuolelle, tyyliin "tavattaisiinko illalla paikassa X".

Tapasimme yhteisen ystävän järjestämillä "treffeillä" eli talkoissa, joihin hän meidät kutsui. Jo sitä ennen hän oli kuitenkin vinkannut minulle, että minun kannattaisi tutustua kyseiseen mieheen ja miehelle, että hänen kannattaisi tutustua minuun. Minä annoin luvan antaa puhelinnumeroni miehelle jo ennen talkoita ja mies soitti. Hänen asiansa koski virallisesti vain niihin talkoisiin liittyvää kysymystä (kyydin tarvetta). Minä ehdotin, että talkoiden jälkeen lähtisimme vielä kävelylle yhdessä.

Kumpi teki aloitteen?

No selvästikin sinä, koska ilman kävelyllepyytämistä homma tuskin olisi edennyt mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Damn, näiden viestien perusteella kukaan mies ei ole ollut minusta kiinnostunut.

No, en ole koskaan seurustellut, joten siinä se kyllä näkyykin.

Voi olla että onkin ollut kiinnostuneita, mutta tälläkin palstalla naiset ovat vannottaneet miehiä olemaan lähestymättä missään.

Hyppäätkö kaivoon, jos tällä palstalla käsketään?

Hyvä pointti, mutta onhan sen ihan elävässä elämässäkin saanut kokea lukuisia kertoja, äkillisesti alkaneesta mutismista, pelokkaasta katseesta aina vaivalloiseen pään pyörittelyyn. Onneksi on tullut muutama noita vastakkaisiakin kokemuksia, kun on saatu ystävälliset pakit ja uusi tuttavuus tai ne kun selkeästi ilahduttu.

Jos aloitetta seuraa pelokas katse, niin sinun kohdallasi on ehkä parempi jättää aloitteiden teko muille. Millaisia ne sinun aloitteesi oikein ovat, jos niihin tulee tuollaisia reaktioita?

Kyllähän se mielessäni kalvoi aikansa, mutta ihan samalla tavalla lähestyin niitä joiden kanssa pääsin tutustumaan, että kyllä nyt kyse oli yksilöllisistä taipumuksista reagoida lähestyvään vastakkaisen sukupuolen edustajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

Olen mies, tai no, hiiri ilmeisesti, koska en uskalla tehdä aloitetta. Niin monta kertaa ottanut päähän ettei rohkeus vaan riitä. Mutta sitten kun olen tutussa porukassa, olen jopa kohtalaisen paljon päättämässä mitä tehdään, ongelmana on vain se, etten niille tuntemattomille uskalla jutella. 

Kyllä aloitteet jännittävät melkein kaikkia miehiä ainakin aluksi, siksi pitääkin harjoitella ja flirttailla sellaistenkin naisten kanssa, joihin ei ole jo ihastunut tai jotka eivät herätä heti suuria himoja tai muita tunteita.

Pakkeihin ei maailma kaadu, eikä niissä ole yleensä edes kyse mistään henkilökohtaisesta (eihän toinen edes tunne sinua, jos on tuntematon nainen siis kyseessä).

Eikö tuo ole vähän epäkunnioittavaa niitä naisia kohtaan? Saattavat flirttailustasi kuvitella että olet heistä oikeasti kiinnostunut, mutta sitten selviääkin että se oli sinulle vain harjoitusta parempia varten.

Tuon kommenttisi jälkeen suhtaudun kaikkeen miesten flirttiin ja aloitteisiin vielä aiempaa epäluuloisemmin enkä ota todesta.

Siis luuletko aina, kun mies lähestyy, että nyt se haluaa naimisiin kanssasi? Eikö ole tullut mieleen, ettei flirtti tai tekstailu tai edes treffit vielä velvoita KUMPAAKAAN osapuolta mihinkään? Ei se ole epäkunnioittavaa, jos ei vedätetä esim. seksin takia.

Eikä harjoitteluiskemisestä tietenkään mainita naisille. Oletko oikeasti noin tietämätön ja kömpelö sosiaalisesti?

Oletin että tuossa ollaan valmiita viemään se flirtti jopa seksiin asti, mikäli nainen kuitenkin on kiinnostunut. No hyvä jos oletukseni oli väärä.

Miten tyhmänä sinä minua oikein pidät kun selität ihan itsestään selviä asioita? Ei, en todellakaan luule, mutta kyllä oletan että edes jonkinasteista kiinnostusta minua kohtaan on, mikäli minulle flirttaa tai varsinkin jos tekee aloitteen tai haluaa treffata useamman kerran. Vähintäänkin haluaa minulta jotain. Yleensä ekana tuntemattomien miesten lähestymisistä tulee mieleen että ovat seksiä vailla, samoin treffaillessa. Tiedän oikein hyvin että harva hakee mitään vakavampaa, myös ne jotka muuta väittävät.

Ihmisillä on monenlaisia käsityksiä flirtistä. Itse tuolla jo totesin, että flirttailen vanhoille papoille, jos on sopiva tilaisuus. Ei sillä ole mitään tekemistä seksin kanssa tai että sen kuuluisi edetä ylipäätään yhtään sen pitemmälle kuin että heitetään joku kiva repla ja kaunis hymy.

Totta joo, eihän tuossa viestissä johon kommentoin oltu edes avattu tarkemmin millaisille naisille tämä "harjoitusflirttailu" kohdistetaan. Vain se oli kerrottu että naisille jotka eivät kiinnosta. Jos kyse on itseä pari-kolme-neljäkymmentä vuotta vanhemmista, silloin tuskin on kummallekaan osapuolelle epäselvää ettei homma tule johtamaan sen enempään. Automaattisesti ajattelin että puhe oli suunnilleen omasta ikäryhmästä, ja että flirtti ollaan mahdollisesti valmiita viemään eteenpäin. Sori, mun moka kun menin ylitulkitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

En tiedä, pyöriikö palstalla aikuisia vai ei- aikuisia ihmisiä, mutta tämä fiksaatio aloitteen tekemiseen ihmetyttää. Ihan kuin elämässä olisi jokin maaginen piste, jota kutsutaan aloitteeksi. Ihan kuin tekeytyminen mahdollisamman lämpimän oloiseksi ei ihan yhtä hyvin voisi olla jo se maaginen aloite. 

Oikea aloite sisältää riskin päätyä kiusalliseen tilanteeseen. Epäsuora venkoilu ei siis ole aloite kun voi väittää jälkeenpäin ettei mitään vihjaillutkaan.

Tärkeämpää on pitää pilkun tarkasti kirjaa siitä, kumpi sukupuoli tekee enemmän oikeaoppisia aloitteita kuin tulla onnelliseksi välittämättä siitä, oliko kyseessä oikea aloite vai ei?

Minä en osaa sanoa, kumpi meistä teki aloitteen (ja mihin), puolisoni vai minä.

eri

No miten tapasitte, missä? Jos nyt vaikkapa työpaikalla, niin varmasti jompikumpi teki sen aloitteen viemällä sen jutun työpaikan ulkopuolelle, tyyliin "tavattaisiinko illalla paikassa X".

Tapasimme yhteisen ystävän järjestämillä "treffeillä" eli talkoissa, joihin hän meidät kutsui. Jo sitä ennen hän oli kuitenkin vinkannut minulle, että minun kannattaisi tutustua kyseiseen mieheen ja miehelle, että hänen kannattaisi tutustua minuun. Minä annoin luvan antaa puhelinnumeroni miehelle jo ennen talkoita ja mies soitti. Hänen asiansa koski virallisesti vain niihin talkoisiin liittyvää kysymystä (kyydin tarvetta). Minä ehdotin, että talkoiden jälkeen lähtisimme vielä kävelylle yhdessä.

Kumpi teki aloitteen?

No selvästikin sinä, koska ilman kävelyllepyytämistä homma tuskin olisi edennyt mihinkään.

Eli se lasketaan aloitteeksi, vaikka en vielä tiennyt, olisiko minulla yhtään kiinnostusta kyseistä miestä kohtaan? En ollut edes nähnyt hänen kuvaansa, en tiennyt hänestä muuta kuin pari asiaa, jotka ystäväni oli minulle kertonut, ja puhelimessa olimme puhuneet vain käytännön asioista.

Hyvä, me naisetkin siis teemme aloitteita. Tosin olisi ollut ihan yhtä mahdollinen skenaario, että mies olisi ehdottanut talkoiden jälkeen, että hän vie minut kotiin ja vaikka että voisimme käydä matkalla kahvilla. Sitten täällä olisi taas kiljuttu, kuinka miesten pitää aina tehdä aloite.