Onko se muka totta että jos mies on kiinnostunut, niin 100% varmasti pyytää naista ulos?

Ei tietenkään. Minulla on ollut useita ihailijoita, jotka ovat vuosia myöhemmin kertoneet, etteivät uskaltaneet aikoinaan pyytää ulos. Toisaalta ehkä tällöin voi sanoa, etteivät he olleet tarpeeksi kiinnostuneita, mutta se on eri juttu...

Mielestäni ajatus "mies pyytää ulos/soittaa jos on kiinnostunut" pätee enemmän silloin, kun ollaan jo jollain tavalla tuttuja tai ehkä jopa on tapailtu muutaman kerran. 

On sata prosenttisen varmaa.

Jos mies on todella kiinnostunut naisesta, niin kyllä hän soittaa ja pyytää ulos.

No ei:) Vai veikkaatko että täälläkin itkevä kilttis ois ikinä uskaltanut edes puhua jollekkin naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Mun on paljon helpompi pyytää ulos naisia joista en ole niin kiinnostunut, seksiseuranaisia, koska jos tulee pakit niin ei satu niin tunteisiin. Naisten jotka kiinnostavat enemmän ulospyytäminen jäntskättää enemmän.

Ps. Tää iän ikuisuuden ajattelevatko miehet jotenkin pohdiskelu on typerää. Miehet ja naiset omaavat täysin samat tunteet. Mies haluaa yhtälailla tuntea olonsa halutuksi, kunnioitetuksi, rakastetuksi, välitetyksi jne, vaikka fyysisesti olemme hieman erilaisia ja kulttuurillisesti miehet eivät saa osoittaa ns. pehmeitä tunteita, koska se on osoitus heikkoudesta. Tunteiden eroavaisuudet tulevat yksilötasolla henkilöiden mukaan, ei sukupuolen mukaan.

Noin se mullakin naisena menee. Mitä ihastuneempi on, sitä vaikeampi on tehdä tuttavuutta mieheen tai edes näyttää vihreää valoa. Miksi se ei voisi olla monella miehellä sama juttu?

Vierailija kirjoitti:

Nojuu ei ole totta. Olin parin vuoden ajan kiinnostunut yhdestä naisesta, mutta en koskaan pyytänyt ulos koska a) en uskonut, että hän olisi kiinnostunut minusta ja b) hän työskenteli samassa työpaikassa.

Miksi kaikesta pitää tehdä niin hankalaa? Eikö työkaverille voi sanoa esimerkiksi, että

- "olen muuten keskiviikkona menossa paikkaan x/tekemään x, ei sinua kiinnostaisi lähteä mukaan"

- "huomasitko, että nyt on paikassa y se elokuva/bändi/näyttely/whatever, josta puhuttiin lounastauolla, pitäisikö mennä katsomaan?"

- "elokuvissa/Heurekassa/museossa/galleriassa/whatever näyttää menevän z, oletko nähnyt? Minua vähän kiinnostaisi, lähdetkö seuraksi"

- "meinasin mennä tänään töiden jälkeen kaljalle, lähdetkö mukaan?"

Ei aina tarvitse pyytää romanttiselle illalliselle.

Samalla logiikalla naiset ei taida olla sitten yhtään kiinnostuneita.

Duunarimies44v kirjoitti:

Huono menestys naisten kanssa, liikaa pakkeja ja sosiaalinen ködettömyys mikä pahentunut iän karttuessa, voin sanoa että en ole uskaltanut lähestyä ja todennäköisesti en tule enää ikinä tekemään aloitetta ja tuskin ihastunkaan keneenkään.

Olisin varmasti ollut hyvä mies jollekin kivalle naiselle?

Niitä aloitteita pitäisi tehdä ihan hemmetisti, satoja ellei jopa tuhansia elämänsä aikana, jotta pakkeihin tottuu eivätkä ne enää horjuta itsetuntoa. Aloitteita myös sellaisille naisille, jotka eivät erityisemmin kiinnosta! Siinähän sitä harjoitusta saa. Itsetunto ja -varmuus pitää saada kohdilleen. Menestyneimmät naistenmiehet ovat saaneet satoja pakkeja, mutta eivät hätkähdä vaan jatkavat eteenpäin.

Tyypillinen ujo mies tekee ehkä kaksi aloitetta elämänsä aikana, lataa niihin valtavat onnistumispaineet, saa kummaltakin naiselta pakit, koska lähestymisyritykset ovat niin kömpelöitä, ja miehen itsetunto murenee niin pahasti, ettei hän enää koskaan lähesty ketään. Sitten itketään yksinäisyyttä ja oman elämän kurjuutta netissä.

Yleistys tuo väite on. Keskimäärin näin, mutta ei suinkaan aina. Minusta on viisainta, että tekee aloitteen, jos toinen kiinnostaa. Ihan sama kumpaa sukupuolta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojuu ei ole totta. Olin parin vuoden ajan kiinnostunut yhdestä naisesta, mutta en koskaan pyytänyt ulos koska a) en uskonut, että hän olisi kiinnostunut minusta ja b) hän työskenteli samassa työpaikassa.

Miksi kaikesta pitää tehdä niin hankalaa? Eikö työkaverille voi sanoa esimerkiksi, että

- "olen muuten keskiviikkona menossa paikkaan x/tekemään x, ei sinua kiinnostaisi lähteä mukaan"

- "huomasitko, että nyt on paikassa y se elokuva/bändi/näyttely/whatever, josta puhuttiin lounastauolla, pitäisikö mennä katsomaan?"

- "elokuvissa/Heurekassa/museossa/galleriassa/whatever näyttää menevän z, oletko nähnyt? Minua vähän kiinnostaisi, lähdetkö seuraksi"

- "meinasin mennä tänään töiden jälkeen kaljalle, lähdetkö mukaan?"

Ei aina tarvitse pyytää romanttiselle illalliselle.

Sitä olen ihmetellyt, kun saletisti kiinnostuneet naiset ei tee nykyään mitään sen lähestymisen eteen, edes tuollaisessa muodossa. Ennen sentään pyydettiin miestä auttamaan jossain asiassa yms. että päästiin läheisempiin tekemisiin ja tutustumaan, nyt vaan möllötetään ja odotellaan.

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluavat lähinnä olla rauhassa ilman miesten aiheuttamia häiriöitä.

 

Oliko sipsiripulit pöksyissä kun tämän keksit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Miksi ihan yhtä hyvin ei voisi väittää samaa tuubaa sukupuolet käännettynä?

Entäs omasta sukupuolesta kiinnostuneiden deittailu - lesbotko eivät ikinä saa naista kun kukaan ei voi lähestyä ketään?

Eiköhän jokainen ihminen ole ihan yksilö ja toimi omalla tavallaan.

Koska sukupuolet eivät ole samanlaisia. Lesboilla ja homoillakin on aina toinen osapuoli naisellisempi, toinen miehekkäämpi. Ette pääse sukupuolesta eroon koskaan, vaikka kuinka haluaisitte leikkiä, ettei sillä ole mitään merkitystä ja kaikki ovat vain yksilöitä, blaa blaa.

Kyllä suuriosa miehistä pyytää ulos jos on kiinnostunut. Ujot tai epävarmat eivät uskalla pyytää, mutta epäsuorasti näyttää kyllä kiinnostuksen. Itselle käynyt myös niin, että mies pyysi ulos vaikka ei ollut kiinnostunut minusta. Yritti saada vaan sänkyyn. Eli sekään ei ole varmaa onko mies oikeasti kiinnostunut, jos pyytää treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojuu ei ole totta. Olin parin vuoden ajan kiinnostunut yhdestä naisesta, mutta en koskaan pyytänyt ulos koska a) en uskonut, että hän olisi kiinnostunut minusta ja b) hän työskenteli samassa työpaikassa.

Miksi kaikesta pitää tehdä niin hankalaa? Eikö työkaverille voi sanoa esimerkiksi, että

- "olen muuten keskiviikkona menossa paikkaan x/tekemään x, ei sinua kiinnostaisi lähteä mukaan"

- "huomasitko, että nyt on paikassa y se elokuva/bändi/näyttely/whatever, josta puhuttiin lounastauolla, pitäisikö mennä katsomaan?"

- "elokuvissa/Heurekassa/museossa/galleriassa/whatever näyttää menevän z, oletko nähnyt? Minua vähän kiinnostaisi, lähdetkö seuraksi"

- "meinasin mennä tänään töiden jälkeen kaljalle, lähdetkö mukaan?"

Ei aina tarvitse pyytää romanttiselle illalliselle.

Sitä olen ihmetellyt, kun saletisti kiinnostuneet naiset ei tee nykyään mitään sen lähestymisen eteen, edes tuollaisessa muodossa. Ennen sentään pyydettiin miestä auttamaan jossain asiassa yms. että päästiin läheisempiin tekemisiin ja tutustumaan, nyt vaan möllötetään ja odotellaan.

Omasta puolestani voin kertoa, että jos olen ollut kiinnostunut niin olen sen myös tavalla tai toisella osoittanut. Työyhteisössä ei ole koskaan ollut sellaista miestä, joka olisi kiinnostanut, sen sijaan kaveripohjalla on käyty töiden jälkeen syömässä ja kaljalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

En tiedä, pyöriikö palstalla aikuisia vai ei- aikuisia ihmisiä, mutta tämä fiksaatio aloitteen tekemiseen ihmetyttää. Ihan kuin elämässä olisi jokin maaginen piste, jota kutsutaan aloitteeksi. Ihan kuin tekeytyminen mahdollisamman lämpimän oloiseksi ei ihan yhtä hyvin voisi olla jo se maaginen aloite. 

Noita naisten lämpimyyksiä on kyllä riittämiin elämän aikana katseltu, ne eivät ole aloitteita vaan sekavia signaaleja jotka voi olla kaikkea ystävyyden ja kiiman väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Miksi ihan yhtä hyvin ei voisi väittää samaa tuubaa sukupuolet käännettynä?

Entäs omasta sukupuolesta kiinnostuneiden deittailu - lesbotko eivät ikinä saa naista kun kukaan ei voi lähestyä ketään?

Eiköhän jokainen ihminen ole ihan yksilö ja toimi omalla tavallaan.

Koska sukupuolet eivät ole samanlaisia. Lesboilla ja homoillakin on aina toinen osapuoli naisellisempi, toinen miehekkäämpi. Ette pääse sukupuolesta eroon koskaan, vaikka kuinka haluaisitte leikkiä, ettei sillä ole mitään merkitystä ja kaikki ovat vain yksilöitä, blaa blaa.

Höpöhöpö. Kumpi vaikkapa kahdesta 120-kiloisesta karhumiehestä on naisellisempi?

Kyllä nuo jutut on ihan sinun omassa päässäsi. Mikä on tietysti ihan ok, saat rajoittaa omaa elämääsi keksittyjen sukupuoliroolien mukaan ihan niin paljon kuin haluat. Kunhan annat muiden olla rauhassa sellaisia kuin ovat.

Ei pyydä ulos. Riippuu paljon pitääkö naista nähdä pakkien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

Ja samaako ei voi tapahtua toisinpäin, kun mies tekee aloitteen että saa riesoikseen jonkun roikkujan.

Vierailija kirjoitti:

Nojuu ei ole totta. Olin parin vuoden ajan kiinnostunut yhdestä naisesta, mutta en koskaan pyytänyt ulos koska a) en uskonut, että hän olisi kiinnostunut minusta ja b) hän työskenteli samassa työpaikassa.

Sama työpaikka on iso este.

Vierailija kirjoitti:

Duunarimies44v kirjoitti:

Huono menestys naisten kanssa, liikaa pakkeja ja sosiaalinen ködettömyys mikä pahentunut iän karttuessa, voin sanoa että en ole uskaltanut lähestyä ja todennäköisesti en tule enää ikinä tekemään aloitetta ja tuskin ihastunkaan keneenkään.

Olisin varmasti ollut hyvä mies jollekin kivalle naiselle?

Niitä aloitteita pitäisi tehdä ihan hemmetisti, satoja ellei jopa tuhansia elämänsä aikana, jotta pakkeihin tottuu eivätkä ne enää horjuta itsetuntoa. Aloitteita myös sellaisille naisille, jotka eivät erityisemmin kiinnosta! Siinähän sitä harjoitusta saa. Itsetunto ja -varmuus pitää saada kohdilleen. Menestyneimmät naistenmiehet ovat saaneet satoja pakkeja, mutta eivät hätkähdä vaan jatkavat eteenpäin.

Tyypillinen ujo mies tekee ehkä kaksi aloitetta elämänsä aikana, lataa niihin valtavat onnistumispaineet, saa kummaltakin naiselta pakit, koska lähestymisyritykset ovat niin kömpelöitä, ja miehen itsetunto murenee niin pahasti, ettei hän enää koskaan lähesty ketään. Sitten itketään yksinäisyyttä ja oman elämän kurjuutta netissä.

Naisillakin se aloitteiden määrän keskiarvo on n. 3, eli kolmannen pakin kohdalla viimeistään on itsetunto täysin murentunut ja julistetaan miten siitälähtien odottelee vain miesten aloitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se yleisesti ottaen on, mutta Suomessa on kyllä niin sairaalloisen ujoja möllimiehiä, että varmasti osa ei vain saa itseään tekemään aloitetta. Kysymys kuuluukin sitten, että haluatko olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei uskalla tehdä asioita, vaikka haluaisi.

Voit tehdä itsestäsi mahdollisimman lähestyttävän ja lämpimän oloisen, niin ujompikin mies kerää rohkeutensa ja tekee aloitteen.

Jos nainen tekee aloitteen, päädytään helposti tilanteeseen, jossa mies vain roikkuu mukana paremman puutteessa.

En tiedä, pyöriikö palstalla aikuisia vai ei- aikuisia ihmisiä, mutta tämä fiksaatio aloitteen tekemiseen ihmetyttää. Ihan kuin elämässä olisi jokin maaginen piste, jota kutsutaan aloitteeksi. Ihan kuin tekeytyminen mahdollisamman lämpimän oloiseksi ei ihan yhtä hyvin voisi olla jo se maaginen aloite. 

Oikea aloite sisältää riskin päätyä kiusalliseen tilanteeseen. Epäsuora venkoilu ei siis ole aloite kun voi väittää jälkeenpäin ettei mitään vihjaillutkaan.