Aloitin lasten tekemisen 40-vuotiaana naisena
Koko ajan painostetaan 30-vuotiaita naisia lapsen tekoon. Itse olen kokenut painostusta ja pelottelua n. 25-vuotiaasta lähtien, että oishan se jo hyvä alkaa perhettä miettimään ja kohta on myöhäistä jne.
Haluan tuoda toisenlaisen näkökulman esiin etenkin kaikille painostajille.
Tiesin jo nuoresta iästä lähtien että jos hankin lapsia niin hankin ne kypsemmässä iässä. Loin uraa, kiersin maailmaa ja nautin elämästä.
Kävin mielenkiinnosta mittauttamassa AMH-arvoni (kertoo munasolujen määrästä) 39-vuotiaana ja se oli lääkärin mukaan 25-vuotiaan tasolla. Sain esikoiseni 40-vuotiaana. Raskautuminen kesti pari kuukautta (joka tukee AMH-mittauksen tulosta). Tarkoituksena on hankkia vielä toinenkin lapsi ennen 45-vuoden ikää.
Tähän tietysti joku saattaa ajatella että olenpa vanha äiti sitten kun lapsi on nuori aikuinen, tai että kuolen kun lapseni ovat vielä nuoria. Meidän suvussa naiset ovat eläneet terveinä n. 95-100-vuotiaiksi. Joten lapseni tulevat todennäköisesti olemaan n. 55-60-vuotiaita kun aikani jättää. Olen muutenkin keskiverto 40-vuotiasta huomattavasti paremmassa kunnossa.
Tarinan pointti?
Sopiva lapsentekoikä on YKSILÖLLISTÄ. Älkää ahdistelko 30-vuotiaita naisia lapsen tekoon ja pelotelko lapsettomuudella. Jokainen tietää itse milloin on sopiva aika perustaa perhe. Jollekin se on 25-vuotiaana ja toiselle 45-vuotiaana. Kiitos!
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa.....lisäänny silloin kun haluat, älä avaudu koko maailmalle asiasta.
Toivottavasti heitä, jotka parhaillaan painostavat tuttavapiirissä olevaa 25-vuotiasta lisääntymään koska kohta on myöhäistä.
Yksi lapsi riittää, toinen on jo rikos ympäristöä kohtaan.
Toisaalta mikäli tekee lapset esim jo 18 v on hyvin nuori vielä kun he lentävät maailmalle. Jolloin on vastaavasti aikaa elää itselleen ja omaa myös enemmän elämänkokemusta , ja tietää paremmin mistä tykkää yms. Itse tein ekan 25 ja oli ihan hyvä ikä, ainakaan en ole kokenut raskaaksi ja palauduin tosi hyvin. Myös tietynlainen lapsenmielisyys on minussa ja koen esim leikkimiseen uppoutumisen helpoksi kun muistaa vielä omat leikkiajat:D Mutta kuten sanottu, tosi yksilöllistä!
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi riittää, toinen on jo rikos ympäristöä kohtaan.
Eikä riitä. Itse tein kolme nelikymppisenä. Korona-aikanakin kätevää kun aina on kavereita. Ainoana lapsena kasvaneista tulee helposti itsekkäitä.
Aloitettiin yrittäminen kun olin 30v, oli jo liian myöhäistä ja lapsi jäi saamatta.
Just näin! Tehkää omia valintoja älkääkä eläkö yhteiskunnan normien ja näkymättömien sääntöjen mukaan. Omasta elämästä ja onnellisuudesta olet vastuussa sinä itse.
Yleensä ne jotka arvostelevat ja painostavat valinnoissa, ovat vain epävarmoja omista valinnoistaan.
Näin juuri. Nykyään ihmisten lastentekoiässä on niin paljon hajontaa ja keskimääräinen ikä, jolloin esikoinen saadaan, on kasvanut nopeaa tahtia. Eli et todennäköisesti ole edes mitenkään erityisen vanha äiti esim. lastesi luokkalaisten vanhempien keskuudessa sitten, kun koulunsa aloittavat.
Itse sain lapseni nuorena, kaikki kolme jo ennen 25-vuotissyntymäpäivääni. Oli siinä puolensa, mutta olen myös miettinyt, että olisihan siinäkin ollut yhtälailla omat puolensa, kun olisin ensin elänyt itsekseni itsenäistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi riittää, toinen on jo rikos ympäristöä kohtaan.
Eikä riitä. Itse tein kolme nelikymppisenä. Korona-aikanakin kätevää kun aina on kavereita. Ainoana lapsena kasvaneista tulee helposti itsekkäitä.
En ihan tuohon usko, että tulee yhtään sen itsekkäämpiä kuin muut, mutta yhden lapsen vanhemmat yleensä on huomattavasti paljon rasittavampia. Vanhemmat joilla on useampi lapsi, näkee kotona kuinka lapsi ratkoo (tai ei ratko) ristiriitatilanteita, millä tavalla riitelee, miten käyttäytyy ikäisensä seurassa... Näitä ei yhden lapsen vanhemmat usein näe. Ja sitten aina joka konfliktissa uskotaan, ettei se oma herranterttu ole mitään tehnyt. Ei ole sitä realismia millä tavalla se oma lapsi ärsyttää muita. Ja ylipäätään hirveä hyysääminen ja hösötys yleensäkin kuuluu tähän. Jos lasta paapotaan ja hysterisoidaan kaikkea aivan liikaa ikätasoonsa nähden, yleensä se on ainoa lapsi.
Joo, tuota kuolemista on turha miettiä. Itse sain lapseni 19-vuotiaana ja mieheni kuoli vähän ennen.
Joku saa lapsen parikymppisenä, joku nelikymppisenä. Joku ei meinaa raskautua parikymppisenäkään millään ja saa useita keskenmenoja, joku taas raskautuu helposti nelikymppisenä milloin kuitenkin ihan tutkitusti se on monille vaikeampaa.
Voit kuolla vaikka huomenna, joten turha tuudittautua siihen, että elät yhtä vanhaksi kuin muut sukusi naiset
Olen tehnyt kaksi lasta yli nelikymppisenä (ja lisäksi myös kolmikymppisenä) ja vaikka kaikki meni hyvin ja lapset kaikki terveitä, niin kyllä se itse raskaus oli järkyn vaikea kun ikää oli yli 40. Ja olen siis loistokunnossa oleva himourheilija, en läski sohvapottu. Siitä huolimatta tuli kaikkea mahdollista, raskausdiabetesta ja muuta.
Yli 40v on siis mun mielestä ilman muuta ok ikä tehdä lapsia, sitä en tarkoita, mutta sanoisin että se on keholle/elimistölle rankempaa.
Rakas ap, älä jooko lupaile tuollaisia asioita nuorille naisille, kun et selvästi ymmärrä mistä puhut.
Minä olen 39 vuotias ja yhden lapsen synnyttänyt nainen, amh-mittauksen perusteella tavara on tosiaan 25-vuotiaan tasolla, munasoluja on paljon ja kaikki muutkin hormoniarvot ovat huipussa.
MUTTA.
Munasolujen LAATU heikkenee radikaalisti 35 ikävuoden jälkeen, pudotus voi olla jopa vuodessa jyrkkä. Se, että olet tullut raskaaksi onnekkaasti niillä jäljellä olevilla hyvälaatuisilla soluillasi, ei tarkoita, että edelleen voit saada terveen lapsen. Olen nuorempana tullut tosi helposti raskaaksi ja takana on jopa lääkkeellisesti keskeytetty vahinkoraskaus, joka sai alkunsa yhdestä kerrasta ja pillereitten läpi. Olen pitänyt itseäni superhedelmällisenä.
Olen itse isosta suvusta ja äitini synnytti pikkusisarukseni 40-vuotiaana, molemmilla oli kuitenkin kromosomipoikkeamia, toinen down.
Olen onnellinen terveestä lapsestasi mutta nyt järki päähän, sinulla on enää 10 % mahdollisuus saada terve lapsi 40 ikävuoden jälkeen, prosentti pieneen vuosi vuodelta. Eli sinulla on 90 prosentin todennäköisyys synnyttää ei-terve lapsi, tai olla saamatta lasta ollenkaan.
Olen itse nyt lapsettomuushoidoissa, yhdistelmä yksityistä ja julkista puolta. Tutkimuksen tehdään yksityisellä ja ivf-hoidot julkisella.
Munasoluja oli lähes 20kpl, mutta niistä vain neljä oli hyvälaatuista, alkiodiagnostiikka poistaisi vielä varmasti pois niitä enemmänkin.
Emme ole hoidoista huolimatta saaneet lasta vuoden aikana, ja nyt minua on varoiteltu, että aikaa on enää vuosi.
40 ikävuotta kun täyttyy, omilla munasoluilla on tosi vaikeaa saada lasta. Tietysti sinä voit kuulua siihen 10 prosenttiin ja onnistua, mutta älä neuvo ja rohkaise nuoria naisia säästelemään ja lottoamaan sillä ajatuksella, että he EHKÄ voivat kuulua siihen vähemmistöön myös.
Vierailija kirjoitti:
Voit kuolla vaikka huomenna, joten turha tuudittautua siihen, että elät yhtä vanhaksi kuin muut sukusi naiset
No sinäkin voit. Ei se kuolema nyt valitse tuolla lailla että ”keskitynpä äiteihin jotka sai vanhana lapsen”. Ap voi hyvinkin elää satavuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi riittää, toinen on jo rikos ympäristöä kohtaan.
Eikä riitä. Itse tein kolme nelikymppisenä. Korona-aikanakin kätevää kun aina on kavereita. Ainoana lapsena kasvaneista tulee helposti itsekkäitä.
En ihan tuohon usko, että tulee yhtään sen itsekkäämpiä kuin muut, mutta yhden lapsen vanhemmat yleensä on huomattavasti paljon rasittavampia. Vanhemmat joilla on useampi lapsi, näkee kotona kuinka lapsi ratkoo (tai ei ratko) ristiriitatilanteita, millä tavalla riitelee, miten käyttäytyy ikäisensä seurassa... Näitä ei yhden lapsen vanhemmat usein näe. Ja sitten aina joka konfliktissa uskotaan, ettei se oma herranterttu ole mitään tehnyt. Ei ole sitä realismia millä tavalla se oma lapsi ärsyttää muita. Ja ylipäätään hirveä hyysääminen ja hösötys yleensäkin kuuluu tähän. Jos lasta paapotaan ja hysterisoidaan kaikkea aivan liikaa ikätasoonsa nähden, yleensä se on ainoa lapsi.
Ja sitten näin yhden lapsen leskiäitinä pakko todeta, että aina teen väärin. Jos ei lapsella ole sisaruksia on itsekäs, jos taas tekee lapsia toisenkin miehen kanssa niin sehän se vasta kauheaa on, kun on lapsia usealle eri miehelle.
No minä päädyin siihen, että yksi lapsi riitti minulle ja onneksi myös uudelle puolisolleni se oli hyvin sopiva asia. Ja kyllä tiedän, että lapsia ei tehdä vaikka sitä sanaa nyt tuolla edellä käytinkin.
Monilla ei ole yhtä hyvä tilanne kuin AP:lla. Ja faktahan on, että valtaosalla mahdollisuus lapseen heikkenee iän myötä.
En todellakaan patistele 20v tytärtäni yhtään mihinkään, päinvastoin. Olen aivan liian nuori ja seikkailunhaluinen isoäidiksi. Mun puolesta vois odottaa vielä ainakin sen 20v kun minäkin olen ehkä sitten rauhoittunut...tuskin olen. Nautin elämästä niin paljon.
Ihmiset eivät voi tietää, milloin on heidän biologiansa perusteella oikea aika perustaa perhe, vaikka kävisivät minkälaisissa mittauksissa. Totuus on se, että lapsen saanti nelikymppisenä ei useimmilta onnistu noin vain. Yksi onnellinen lapsen myöhemmällä iällä saanut tapaus ei muuta toisten naisten biologiaa. Se kyllä on totta, että lapsiasia ei ulkopuolisille kuulu, joten suu suppuun kaikki ystävät ja sukulaiset.
Ihanaa, että tyytyväinen valintoihisi, AP 🥰 Minäkin olen. Jos kaikki vaan keskittyisivät ihan omiin valintoihinsa, koska ette te kuitenkaan niiden muiden lapsia tai lapsettomuutta hoida.
Huvittavaa, että koska sinulta onnistui raskautuminen, se onnistuu kaikilta. Mikään ei myöskään takaa, että toisen lapsen hankinta onnistuu yhtä helposti kuin ensimmäisen. Naisen hedelmällisyys laskee tuossa iässä todella nopeasti ja myös keskenmenoriski kasvaa.
Mitä useampi lykkää lastenhankintaa myöhäiselle iälle, sitä useampi jää lapsettomaksi tai toivottu lapsiluku toteutumatta. Esimerkiksi eräs naistoimittaja osuvasti kertoi somessa, että koska aloitti lastenhankinnan niin myöhään (ainokainen syntyi samana vuonna kun täytti 40), lapsiluku jäi vasten toiveita vain yhteen. Tästä myös lääkärit varoittelevat.
Jos ongelmia tulee, hedelmöityshoitojen onnistumistodennäköisyys omin soluin on tuossa iässä todella pieni.
En myöskään hetkeäkään usko, että Suomessa on yhtään sukua jossa kaikki tai edes suurin osa naisista on elänyt 95-100 vuotta tai sitten otanta on tosi pieni (muutama henkilö).
Ketä kiinnostaa.....lisäänny silloin kun haluat, älä avaudu koko maailmalle asiasta.