Ei kai elämän kuulu olla pelkkää taistelua. Eikö joskus saisi nauttia

Taistelua minkä kanssa? Hyvin paljon on omasta asenteesta kiinni, että miten kokee asiat. Toisille vaikeudet ovat haasteita, joiden yli mennään heittämällä. Toisille ne samat asiat ovat ylivoimaisia esteitä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin koen että mun elämä on yhtä raatamista. Mulla on vaativa työ, iso tiimi johdettavana ja paljon vastuita. Työt pyörii mielessä yötä päivää. Omakotitalo, jossa loputtomasti hommaa. Mies ja lapset, joiden kotiorja mä näytän olevan. Olen pohjattoman väsynyt vain kaikkeen, mulla ei ole koskaan omaa aikaa, ei koskaan aikaa tai mahdollisuutta levätä tai nukkua. 

Mä avustan ja autan iäkkäitä vanhempiani päivittäin, aina jotakin. 

Olen siinä pisteessä että kuolema ei pelota, olisi armahdus.

First world problem. Aiotko tehdä tälle jotain vai odotatko että joku muu tekee?

Vierailija kirjoitti:

Ei voi nauttia jos ei perusasiat ole kunnossa. Itse en saa läheisyyttä, hellyyttä, kosketusta. Kuolen sisältä. Tai saisin mutta ei tyhjä jumputus riitä.

Mitä olet tehnyt / aiot tehdä tälle asialle?

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin koen että mun elämä on yhtä raatamista. Mulla on vaativa työ, iso tiimi johdettavana ja paljon vastuita. Työt pyörii mielessä yötä päivää. Omakotitalo, jossa loputtomasti hommaa. Mies ja lapset, joiden kotiorja mä näytän olevan. Olen pohjattoman väsynyt vain kaikkeen, mulla ei ole koskaan omaa aikaa, ei koskaan aikaa tai mahdollisuutta levätä tai nukkua. 

Mä avustan ja autan iäkkäitä vanhempiani päivittäin, aina jotakin. 

Olen siinä pisteessä että kuolema ei pelota, olisi armahdus.

Tutulta kuulostaa, kun on tarpeeksi vastuita kuolema kuulostaa helpotukselta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt monesti tuota, että saisiko joskus nauttia?

Mutta olen tullut siihen tulokseen, että älä koskaan ainakaan ääneen sano että menisi hyvin, kun se siihen päätyy, niin eiköhän jotain pahaa taas tapahdu.

Nytkin odotan että koska lähtee sähköt, koska on satanut lunta taas sen verran. (Talossamme sähkölämmitys, että tuohon että on kuitenkin lämmin, tai sitten ei.) ja sitten pitää taas viritellä aggregaatti tuohon pihaan että saa jääkaapille/pakastimelle virtaa.

Tänään koululaiset eivät päässeet kouluun, ja työssäkäyvät töihin, täältä kolkasta suomea. kun lunta liikaa ja aurat ei ollut vielä liikkuneet, taksit jumissa hangessa.

Mutta ehkä sitten joskus vielä on aika nauttia kun on eläke iässä. Sitten istun järvenrannassa kesät talvet ja katselen maisemaa.

Jahas, että omakotitalo. No minulla kerrostalokaksio. Vaihdetaanko?

Hanki ensi kertaa varten vaikka mönkijä tai lumilinko jolla auraat ne mökkitiet.

Taloon voit hankkia takan lämmönlähteeksi.

Ja miksi edes asut siellä jos et halua?

Vierailija kirjoitti:

Mitään ei oikein saa näkemättä vähän vaivaa sen eteen, se on fakta. Mutta ei tuon ponnistelun pidä olla taistelua. Kyllä sen tietyn nautinnon ja vähintäänkin tavoitteiden saavuttamisen tyydytyksen pitäisi olla läsnä tekemisessä useammin kuin pelkän ahdistuksen. Kuulostaa vähän masennukselta.

Esimerkiksi käänsin äsken talikolla kahden hengen perunamaan. Oli työläs mutta mielekästä.

Ymmärrän. Mutta minulla ei olisi energiaa tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi nauttia jos ei perusasiat ole kunnossa. Itse en saa läheisyyttä, hellyyttä, kosketusta. Kuolen sisältä. Tai saisin mutta ei tyhjä jumputus riitä.

Mitä olet tehnyt / aiot tehdä tälle asialle?

Mitä sille voi tehdä? Miehiä olisi, kiusaksi asti , mutta ei sellaista jonka kanssa on kemiaa. Ei se auta että kuka tahansa koskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi nauttia jos ei perusasiat ole kunnossa. Itse en saa läheisyyttä, hellyyttä, kosketusta. Kuolen sisältä. Tai saisin mutta ei tyhjä jumputus riitä.

Mitä olet tehnyt / aiot tehdä tälle asialle?

Mitä sille voi tehdä? Miehiä olisi, kiusaksi asti , mutta ei sellaista jonka kanssa on kemiaa. Ei se auta että kuka tahansa koskee.

Sitten kannattaa kokeilla naisia. Tai muita.

Olen käynyt elämässäni läpi monia vaikeita asioita/tilanteita läpi, tälläkin hetkellä haasteellista aikaa.

Se on auttanut, itkemisen ym. jälkeen, kun olen taas huomannut selvinneeni, vaikka elämä romahti välillä.

Olen tehnyt listaa niistä asioista, jotka ovat hyvin, niistä pienistäkin, joita ei edes enää noteeraa arjessa:

asunto

puhdasta vettä

mahdollisuus peseytyä

varaa käydä kaupassa ostamassa ruokaa

mahdollisuus nukkua rauhassa

voin ja osaan lukea, kirjoittaa, piirtää…

voin käyttää nettiä, puhelinta, on tv ym.

voin ulkoilla, nauttia luonnosta

ym. ym.

Nauttimisen ei tarvitse olla jotain kliseistä huippukokemusta, se voi olla jokin arkinen huippu, kuten tuore pulla ja kuppi kahvia!

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin koen että mun elämä on yhtä raatamista. Mulla on vaativa työ, iso tiimi johdettavana ja paljon vastuita. Työt pyörii mielessä yötä päivää. Omakotitalo, jossa loputtomasti hommaa. Mies ja lapset, joiden kotiorja mä näytän olevan. Olen pohjattoman väsynyt vain kaikkeen, mulla ei ole koskaan omaa aikaa, ei koskaan aikaa tai mahdollisuutta levätä tai nukkua. 

Mä avustan ja autan iäkkäitä vanhempiani päivittäin, aina jotakin. 

Olen siinä pisteessä että kuolema ei pelota, olisi armahdus.

Oma vika ja mitäs läksit.