Koulujen aamunavaukset - muistoja, kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Kasarin alkuvuosina 1-3 luokalla aina pelotti koulusta myöhästyminen. Eikä asiaa auttanut se, että koulun vieressä meni junarata, ja koulumatka kulki tasoristeyksen yli. Paperitehdaspaikkakunnasta kun oli kyse, niin radalla kulki ajoittain pitkiäkin puutavarajunia, ja jos sellaisen takia jäi tasoristeyksen taakse, niin varmasti myöhästyi.

Ylläoleva liittyy aamunavauksiin siten, että aamunavaukset pidettiin aina kaksikerroksisen koulumme yläaulassa, jossa oppilaat seisoivat luokittain jonoissa, pituusjärjestyksessä tietysti. Jos myöhästyit koulusta, jouduit jäämään aamunavauksen ajaksi portaiden yläpäähän seisomaan ulkovaatteissasi, kaikkien muiden eteen kuin silmätikuksi. Oli vähän sellainen häperärangaistus myöhästymisestä.

Muuta en näistä aamunavauksista muista, kun että meidän luokasta kannettiin aulaan aina harmooni, jolla soitettiin joku virsi tai laulu. En edes muista, oliko aamunavauksia joka päivä vai kerran viikossa.

18 jatkaa. Eri paikkakunnalla sitten yläasteella kun oppilaat kävivät välillä pitämässä aamunavauksia, niin oli joku boomi lukea Kahil Gibrania. Lähes joka viikko, joku uusi Kahil Gibranin runo...

Olinpa ihan totaalisesti unohtanut nämä uskonnolliset aamunavaukset. Tykkäsin kyllä laulaa virsiä. Ei vois kuvitellakaan, että omat alakouluikäiset lapset pistettäisiin saliin kuuntelemaan uskonnollisia juttuja.

Ala-asteella oli noita aapeen mainitsemia uskonnollisia pläjäyksiä perjantaisin. Siksi oli aikamoinen shokki siirtyä yläasteelle, naapurin ysiluokkalainen soitti kaverinsa kanssa Loirin naurava kulkuri ja lukivat sinä&minä -lehdestä jonkin humoristisen otteen. Muistan edelleen, että se koko loppupäivä oli kouluajan iloisin ja riehakkain. Meillä sattui olemaan historian tunti sinä päivänä, jonka ope oli kaikista tiukin tapaus. Sanoi että oli lähellä ettei mennyt keskeyttämään, mutta antoi asian olla kun näki oppilaiden mielialan kohoavan siitä hihityksestä.

Meillä itärajalla oli perjantaisin vuorotellen luterilainen ja ortodoksinen aamunavaus. Onneksi pitäjillä oli useinkin hyvä ääni, joten ei ne virsien yms veisaaminen tuntunut pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnolliset aamunavaukset eivät kuulu kouluun. Ne sotivat uskonnonvapautta vastaan.

Yhtälailla koulujen totaalinen uskonnottomuus sotii uskonnonvapautta vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnolliset aamunavaukset eivät kuulu kouluun. Ne sotivat uskonnonvapautta vastaan.

Yhtälailla koulujen totaalinen uskonnottomuus sotii uskonnonvapautta vastaan.

Faktat uskonnoista tulee kertoa koulussa. Etenki i s l a m i s t a. Oppilaita ei saa yrittää käänyttää paasaamalla satukirjoista ja yrittää aivopestä virseillä. Milloin uskikset oppivat tunkemasta uskontoaan muiden kurkusta alas? Mmh?

Vierailija kirjoitti:

Vaikkei lapsena (90-luvulla) hengellisiä aamunavauksia jaksanut kuunnella, niin jälkeenpäin katsottuna huomaa sen, minkä varjeluksen koulu niistä sai.

Nythän ei saa enää oikein puhua Jeesuksesta tai rukoilla yhdessä ja kouluissa on paljon enemmän kiusaamista ja väkivaltaa.. ym.

Kyllä mua ja montaa muuta kiusattiin koulussa, vaikka oli hengellisiä aamunavauksia 1980-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnolliset aamunavaukset eivät kuulu kouluun. Ne sotivat uskonnonvapautta vastaan.

Yhtälailla koulujen totaalinen uskonnottomuus sotii uskonnonvapautta vastaan.

Voisitko vähän perustella? Pitäisiköhän työpaikoilla laajemminkin olla pakollisia uskonnollisia tapahtumia ihan vain "uskonnonvapauden" nimissä? Itse en ymmärrä, miksi jumalien palvontaa pitää sotkea väkisin kaikkien työelämään. Koulu on lasten ja opettajien työpaikka.

T. Ope

Meillä perjantain aamunavaukset oli parhaita, koska oppilaat pitivät ne itse. Oli jännää päästä omalla vuorollaan valmistelemaan aamunavaus ja lukemaan se koulun keskusradiosta. En muista, oliko aamunavauksia joka päivä, mutta joinain aamuina tuli jotain virsiä. Ja yksi matikanopettaja aina laittoi radion pois päältä, jos avaus tuli kesken hänen tuntinsa, koska matikka oli tärkeämpää. 

Meidän kylän pikkukoulussa oppilaat piti aamunavaukset itse. Joka aamu joku oppilas jostakin luokasta sai kuuluttaa koulun radiosta jotain ja soittaa jonkun kappaleen(opettajat ensin hyväksyivät sen ettei mitä tahansa soitettu ja kuulutettu).

Jotenkin koomista oli kerran kun kaikkein pahin koulukiusaaja piti puheen koulukiusausta vastaan ja sotti tommi läntisen syvälle sydämeen sattuu, ja heti ekalla välitunnilla taas kiusasi mm. koulumme paria ainoaa tummaihoista oppilasta.

 90-luvun lopulla.

Onko näitä enää?