Olen jumissa! En tiedä yhtään mitä tekisin elämässäni?!

Jos opiskelisit amk:ssa monimuotototeutuksessa niin pystyisit rahoittamaan opinnot käymällä samalla töissä.

"Ravintola"an! Alapää ohjaa onneen!

Itse jättäydyin hyväpalkkasesta työstä virkavapaalle nyt vuoden alusta. Rahat on ollut tiukilla mutta muuten on ollut kyllä mukava ajanjakso. Minulla on ainakin niin että kun on siinä oravanpyörässä kiinni, niin ajatukset pyörii kehää eikä nää mitä kaikkea vois olla. Nytkun tässä muutaman kuukauden lepäillyt niin maailma avautuu ihan eri tavalla ja tuntuu että on vaikka mitä mahdollisuuksia. Ja rahan merkitys on todella pieni vaikka silloin töissä ollessa tuntui että palkka ja hyvät tulot on todella tärkeässä osassa. Eli mun neuvo on että koita järjestää itselle miettimistauko että saat vähän tilaa miettiä asioita. Itse käytin myös tuota työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologin palvelua, oli tosi hyvä ja osasi neuvoa ja laitto vielä perään sähköpostilla paljon linkkejä. Samoin kävin työpsykologin luona juttelemassa vaihtoehdoista. 1.5 v meni että olin valmis hyppään ns tyhjän päälle. Kaikki ajallaan. Usein ihmiset pysyy nykyisessä tilanteessaan koska pelkää että isot muutokset on virhe ja huonontaa tilannetta. Tämä oli minunkin ajatus pitkään. Mutta sitten kyseenalaistin sen että mikä oikeastaan on virhe tai väärä ratkaisu ja onko tosiaan niin ettei tässä yhteiskunnassa ole tilaa kokeilla asioita.

Tsemppiä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työllisyysrahaston rahoilla voit opiskella 15 kk

Melkein kaikkialle pääsee yo-todistuksella myös toiskertalainen, joten saat opiskelupaikan hyvin helpolla. Korottaminen ei ole yliopiston käyneelle homma eikä mikään.

En kirjoittanut matikkaa eikä taatusti olisi helppo homma ensin sitä opiskella ja vielä kirjoittaa! Mutta ei tosiaan ole nyt mielessä mitään alaa mitä lähtisin tavoittelemaan muutenkaan.

Ap

ap. Hae nuorten pariin esimerkiksi opettajaksi tai erityisopettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mietippä jotain ns. Miesaloja. Oletan että olet nainen. Itse aloin opiskelemaan sähköasentajaksi, mutta on näitä muitakin. Useampi samaan aikaan aloittanut on vaihtanut melko saman tien oppisopimusopiskeluun. Ehkä sen olisi voinut tehdä alusta asti niin. Akk:t on joustavia siinä milloin opiskelut voi aloittaa. Oppisopimuksessa saa ihan normaalia palkkaa opiskelujen ajan. Tämä on ihan kivaa aivojumppaa tämä työ, paljon pientä ongelmanratkaisua, eli ei minusta ainakaan tylsää. Töitä on hyvin ja palkka on parempi kuin monilla naisvaltaisilla aloilla.

Näitä olen välillä miettinytkin, tosin en juuri sähköalaa koska pelkään sähköä :D Ennemmin LVI-puoli jos olisi pakko valita. Mutta en ole toistaiseksi innostunut kuitenkaan, pakko myöntää. Minulla ei myöskään ole ajokorttia, mikä olisi aika hyvä olla noissa kovan luokan duunarihommissa, siinä toinen asia mitä pelkään eli autolla ajaminen... Jep, olen vähän pelkuri luonteeltani, ei mikään ihme että jään helposti jumittamaan!

Ap

Sinulla sentään on sitä tylsää aspa duunia.

Itse opiskelin yliopistossa unelmieni alalle, joka on nopeasti kehittyvä ala. Sairastuin opintojen loppumetreillä, enkä pystynyt kahteen vuoteen hakemaan töitä sairauteni vuoksi. Kehitys meni alallani eteenpäin sinä aikana niin paljon, etten enää saanut töitä omalta alaltani. Alemman tason töihinkään minua ei kukaan ota, koska minulla on se koulutus. En tiedä, mitä pelkäävät. Myös opiskelemaan olen pyrkinyt varmasti työllistävälle alalle, mutta en sinnekään päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Aloita miettimällä mitä tekisit jos kaikki olisi mahdollista!

Tämäpä se on aina hyvä ikuisuuskysymys! Olen todella vaihtelunhaluinen, sen olen ainakin huomannut. Toisaalta haluaisin matkustaa vaikka minne (mitä tekisin sitten siellä, vaikeampi kysymys...), toisaalta haaveilen pysyvästä kodista ja vakaista tuloista (nyt vuokralla), ja sitten taas haluaisin kirjoittaa kirjan (ei ole tosin ideoita eikä varsinaisesti kirjallisia lahjojakaan), tai ehkä kuitenkin hoitaa eläimiä... Ongelmani on varmaan tuo suuri vaihtelun halu eli kyllästyn kaikkeen todella nopeasti. En oikein osaa nähdä itselläni mitään uraa, mutta sen puutteessa olen jäänyt jumiin kun ei ole mitään suuntaa mihin haparoidakaan! Joskus muinoin mietin toimittajan ammattia, mutta siinä näin vanhemmiten stressaisi jopa liiallinen hektisyys, tulojen epävarmuus ja se, että pitäisi tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, enkä tosiaan ole mikään sosiaalinen ekstrovertti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa on paljon työn ohessa tehtäviä monimuoto-opintoja. Mm. sairaanhoitajaksi voi opiskella verkossa - harkat pitää toki tehdä livenä.

Mutta vaikka ne ovatkin verkko-opintoja, sinulla pitää olla opiskelupaikka, ennen kuin pääset niitä opintoja tekemään. Itse pääsin sairaanhoitajan monimuotokoulutuksessa varasijalle 57, kun aloituspaikkoja oli 20. Eikä ollut edes se Suomen suosituin opinahjo tällä alalla.

Jos työsi on tylsää, etkä pääse vaihtamaan sitä mielenkiintoisempaan, aloita harrastus, josta saat mielekkyyden tunteen elämääsi.

Itsellänikin työ on vain elannonhankintatapa. Harrastus on se, miksi elämä tuntuu elämisen arvoiselta.

Mieti asioita mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla vaikket saisi palkkaakaan. Ja sitten mietit miten voisit tehdä noita asioita mistä nautit työksesi. 

Tsekkaa avoimen yliopiston/AMK:n opinnot, voi opiskella työn ohella esim. tuota kirjastoalaa/kirjallisuutta.

Monta muuta alaa myös mahdollista opiskella ja tutustua, jos löytyis mielenkiintoinen ala. Maksaa n. 10-15€ opintopiste, riippuu alasta ja laajuudesta ym.

Vierailija kirjoitti:

Jos työsi on tylsää, etkä pääse vaihtamaan sitä mielenkiintoisempaan, aloita harrastus, josta saat mielekkyyden tunteen elämääsi.

Itsellänikin työ on vain elannonhankintatapa. Harrastus on se, miksi elämä tuntuu elämisen arvoiselta.

Lapsena harrastin itse asiassa paljon... Kirjoitin aiemmin että en tehnyt lapsenakaan juuri mitään, mutta eihän se aivan pidä paikkaansa - minä vain lopetin kaiken aina nopeasti, koska kyllästyin! Aikuisenakaan en ole mitään intohimoa löytänyt. Tuntuu että kaipaisin kuitenkin jotain merkityksellistä, enkä pelkkää räpiköintiä ihan kivasta harrastuksesta toiseen tai ihan p-kasta työstä toiseen... On sellainen olo, että jotain puuttuu, jotain isoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AMK:ssa on paljon työn ohessa tehtäviä monimuoto-opintoja. Mm. sairaanhoitajaksi voi opiskella verkossa - harkat pitää toki tehdä livenä.

Mutta vaikka ne ovatkin verkko-opintoja, sinulla pitää olla opiskelupaikka, ennen kuin pääset niitä opintoja tekemään. Itse pääsin sairaanhoitajan monimuotokoulutuksessa varasijalle 57, kun aloituspaikkoja oli 20. Eikä ollut edes se Suomen suosituin opinahjo tällä alalla.

Avoimen AMK:n opintoja voi tehdä ilman opiskelupaikkaa, samoin kuin avoimessa yliopistossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työsi on tylsää, etkä pääse vaihtamaan sitä mielenkiintoisempaan, aloita harrastus, josta saat mielekkyyden tunteen elämääsi.

Itsellänikin työ on vain elannonhankintatapa. Harrastus on se, miksi elämä tuntuu elämisen arvoiselta.

Lapsena harrastin itse asiassa paljon... Kirjoitin aiemmin että en tehnyt lapsenakaan juuri mitään, mutta eihän se aivan pidä paikkaansa - minä vain lopetin kaiken aina nopeasti, koska kyllästyin! Aikuisenakaan en ole mitään intohimoa löytänyt. Tuntuu että kaipaisin kuitenkin jotain merkityksellistä, enkä pelkkää räpiköintiä ihan kivasta harrastuksesta toiseen tai ihan p-kasta työstä toiseen... On sellainen olo, että jotain puuttuu, jotain isoa.

Ap

Oletko koskaan miettinyt miksi kyllästyt niin nopeasti? Onko tehty koskaan esim. adhd-kartoitusta tms.? Vois auttaa selventämään miksi mikään ei nappaa.

Setämiehelle seksiorjaksi. Setämies on hyvä ja hellä rakastaja ja pitää omastaan huolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työsi on tylsää, etkä pääse vaihtamaan sitä mielenkiintoisempaan, aloita harrastus, josta saat mielekkyyden tunteen elämääsi.

Itsellänikin työ on vain elannonhankintatapa. Harrastus on se, miksi elämä tuntuu elämisen arvoiselta.

Lapsena harrastin itse asiassa paljon... Kirjoitin aiemmin että en tehnyt lapsenakaan juuri mitään, mutta eihän se aivan pidä paikkaansa - minä vain lopetin kaiken aina nopeasti, koska kyllästyin! Aikuisenakaan en ole mitään intohimoa löytänyt. Tuntuu että kaipaisin kuitenkin jotain merkityksellistä, enkä pelkkää räpiköintiä ihan kivasta harrastuksesta toiseen tai ihan p-kasta työstä toiseen... On sellainen olo, että jotain puuttuu, jotain isoa.

Ap

Oletko koskaan miettinyt miksi kyllästyt niin nopeasti? Onko tehty koskaan esim. adhd-kartoitusta tms.? Vois auttaa selventämään miksi mikään ei nappaa.

Olen toki miettinyt, mutta tullut itse siihen tulokseen että luonne nyt vaan on tällainen. En ole yhtään hyperaktiivinen ja osasin aina keskittyä koulussa hyvin, joten adhd ei takuulla ole mahdollinen. Isosiskollani on asperger eli voihan jotain neuro-ongelmaa minullakin toisaalta olla. Asperger tosin yleensä vaikuttaa vähän toisin päin, eli nimenomaan jaksaa keskittyä pitkään samoihin asioihin :D Olen aivan erilainen kuin siskoni.

Ap

Täällä ehdotellaan opettajaa ja kirjastoalaa. Mulla on kielten tutkinto eikä saa töitä kääntäjänä, opettajilla vaikeuksia saada töitä myös, ja sama kirjastoalalla. Tällä alalla ei vaan ole (suomessa) töitä. 

Tee vauva!

Itse olen pitkäaikaistyötön 36v,neljän äiti ja viidettä suunnittelen. Mihinkään en työllisty nykyisellä kokin tutkinnolla ja opiskelu pelottaa.

Rikasta miestä koukkuun ja kotiäidiksi. Korkeintaan kahdelle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ehdotellaan opettajaa ja kirjastoalaa. Mulla on kielten tutkinto eikä saa töitä kääntäjänä, opettajilla vaikeuksia saada töitä myös, ja sama kirjastoalalla. Tällä alalla ei vaan ole (suomessa) töitä. 

En olekaan tainnut opettajakommentteihin vastata! Kirjastoon ei ainakaan omalla kokemuksellani/koulutuksellani päässyt kun yritin, eikä se niin suuresti kiinnosta kuitenkaan... Opettajaksi en ikimaailmassa edes haluaisi, ei ole sellaista ainettakaan tosin mitä voisin opettaa. Tunnen muutamia opettajia mutta vielä enemmän niitä, jotka eivät pääse alalle, ja ehkä sitäkin enemmän niitä, jotka pedagogisten harjoittelujen jälkeen eivät missään nimessä halua. Mutta ei ole mikään varma ala enää nykyisin! Sijaisuuksia jos niitäkään.

Ap