Mitä ajattelette ujoista ihmisistä?
Mitä ajattelette, kun olette sosiaalisessa kanssakäymisessä ujon ihmisen kanssa, joka vaikkapa takeltelee sanoissaan, ei pysty katsomaan silmiin tai on vastauksissaan vähäsanainen? Ärsyttääkö sellaiset ihmiset, vai millaisia ajatuksia teillä herää?
Kommentit (40)
Olen ujona saanut jopa niin paljon itseluottamusta, että voin sanoa "anteeksi olen tosi ujo", jos sosiaalisesti outoilen jotenkin. Moni on loppujen lopuksi aika ujo, ollaan opittu vaan näyttelemään sosiaalista.
Ei ärsytä, herättää äidilliset tunteet. Herttainen piirre ihmisessä. Kovat ja kylmät ihmiset ihan puistattaa.
En ajattele yhtään enempää ujoista kuin muistakaan. Ihmisiä ovat siinä missään muutkin.
Superneroja, ihmiskunnan ainoa toivo.
Heitä pitää hoitaa kuin lasta, heihin pitää suhtautua. He ovat siksi kovin rasittavia.
Erityislasten kanssa työskentelevänä olen niin tottunut monenlaisiin ilmaisullisiin haasteteisiin, etten osaa ajatella niistä mitään eritystä. Suhteutan oman toimintani tarvittaessa vastapuolen tarpeiden mukaiseksi.
Kunnioitan, koska olen itse tälläinen hölösuu :D
No minua ainakin vihataan ja halveksitaan ujouteni takia.
Ajatteln, että on onni, etteivät kaikki ihmiset ole yltiösosiaalisia metelöiviä ekstrovertteja, jotka eivät osaa edes antaa muille sanan sijaa. Ujon seurassa on levollinen olo.
Oon huomannut, että ihmiset pitävät mua outona kun olen yleensä aika hiljainen uusien ihmisten seurassa. Joskus jopa selvästi ärsyyntyvät ja ihmettelevät miksi en puhu mitään.
Ujojakin on monenlaisia.
No voittopuolisesti luulen että ovat parhaita.
Moni ujo isossa porukassa on tosi hyvä ja hauska tyyppi kun tuntee läheltä.
Tunnen sympatiaa, kun itsellä on samoja taipumuksia.
Haaveeni olisi ujo tyttöystävä, joka tapailun alussa punastuisi aina nähdessä.
No ei ainakaan ärsytä. Ajattelen ehkä ekana, että onpas ujo, mutta en negatiivisella tavalla ja toivon, etten omalla tavallani tee ujon ihmisen oloa epämukavaksi. Usein ovat herttaisia, hyväntahtoisia ja tekevät sosiaalisissa tilanteissa parhaansa kommunikoidakseen (ainakin minun kokemuksieni mukaan). Pelkään ensimmäisenä usein sitä, että joku ärähtäisi tälle ujoudesta. Eli ajattelen pääosin pelkkää hyvää ujoista ihmisistä.
Heidät pitäisi hyväksyä sellaisena kuin ovat.
Itsekin olen ollut ujo mutta iän myötä se on vähentynyt
Vierailija kirjoitti:
Superneroja, ihmiskunnan ainoa toivo.
Joo, tuota ap taisi kalastella.
Ujous sinänsä on minusta hyvin harvoin millään tavoin negatiivinen piirre. Ainoastaan jos siihen liittyy mitäänsanomattomuus ja täydellinen mielipiteiden puute, alkaa käydä tylsäksi.
Herttaisia