Miksi on hyvä, että 2 v esikoiseni on hoidossa ja minä kotona vauvan kanssa? Koska

Ei voi mitään. En ikinä veisi 2-vuotiasta pois kotoa vauvan tieltä. En ikinä. Oma esikoiseni oli kolmen, kun kuopus tuli ja päiväunet nukkuivat ristiin niin, että aina oli jompikumpi hereillä. Lepotaukoja ei todellakaan päivän mittaan ollut ja välillä väsytti ja univelkaa todella tuli, mutta silti.



Minun mielestäni tuollainen tekee tosi paljon hallaa paitsi äidin ja lapsen suhteelle, myös sisarusten suhteelle, enkä voi tajuta, miksi yleensä pitää hankkia enemmän kuin yksi lapsi, jos voimat ovat noin rajalliset.



4 - 5 -vuotias on eri asia ja kaipaa jo ihan kavereita, mutta 2-vuotias tarvitsee vain äitiä, isää, sisarusta ja omaa kotia.

niin onnea vaan. Minä haluan, että perheemme voi hyvin. JOten vähän empatiaa peliin ja lopettakaa tuo lässytys. Kyseessä ei ollut mikään pikkuväsymys. ap

ap sanoi että oli masentunut, ei jaksanut hoitaa? Mitä luulette tuntuu teistä sitten kun te sairastutte ja joku vaan pilkkaa? Sinulla on syöpä, tekosyy, kun en työitäs viitsi tehdä.

Eli on osannut järjestää asiat niin että perheellä on hyvä olla. Eikä ole vain jäänyt valittamaan niinkuin suurin osa " marttyyriäideistä" tekee saadakseen jonkun hemmetin sädekehän päänsä päälle uhrautuvaisesta jaksamisesta vaikka mielenterveys menis. Tsemppiä sulle ap! -3

Vierailija:

Oma esikoiseni oli kolmen, kun kuopus tuli ja päiväunet nukkuivat ristiin niin, että aina oli jompikumpi hereillä. Lepotaukoja ei todellakaan päivän mittaan ollut ja välillä väsytti ja univelkaa todella tuli, mutta silti.

Että nukkuivat ristiin. No, nehän nukkuivat! Meillä vauva ei juuri saanut nukuttua, jos yhtään luit kirjoitustani. ap

Normaali äiti ei hylkää lastaan noin.

Ja tollaset vauvat oppii tavoille herkästi. Jos ei heti osaa nukkua vaunuissa, niin opetetaan se siihen. Luuseri-ap. Ei osaa hoitaa. Älä ainakaan enempää lapsia tee, kun et niistä välitä, etkä osaa olla heidän kanssaan.

että teit lopputyötäsi vauvan päikkäreiden aikaan. Eli nukkuiko hän vai ei?



12

nuku öitään kunnolla. Se voi olla lapsen synnynnäinen luonne tai johtua sairaudesta tms. On AIVAN normaalia, että puolivuotiaaksi asti vauvat valvottavat öisin tms.



Nykyajan naiset eivät vain jaksa yhtään vastoinkäymisiä, murrutaan heti ekaan vaikeuteen, eikä osata laittaa niitä pieniä taimia oman itsensä edelle koskaan.



Hyi helvetti

Provoja tai ei, tervettä tuo ei ole. :(((

edes viitsimättä lukea hänen tekstiään. Onko se niin että saa jotenkin oman toiminnan kullattua haukkumalla tositen valintoja. Eli nämä ap:n haukkujat taitavat itse olla melkoisia luuseriäitejä!

Mitä ihmettä liikkuu tuollaisen äidin päässä?

vauva tunsi, että nyt esikoinen hoidossa, voin alkaa nukkumaan hyvin? Ei vaan, sinusta esikoinen oli liikaa sun ja vauvan symbioosissa, henkisesti olit niin jäykkä, vauva aisti sen ja nukkui huonosti. Kun sait asiat alitajuntasi mukaiseen järjestykseen, eli vanhemman lapsen pois tieltä, rentouduit ja vauva nukkui hyvin. Kaikki johtuu sinusta. Olet itsekäs paska.

juuri näiden syytösten pelossa. Mutta kun sitten tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että näin ei voi jatkua ja haettiin hoitopaikka, nähtiin miten meidän reipas esikoisemme NAUTTII toisten lasten seurasta ja hoitajan lorutteluista yms. Silloin tiedettiin tehneemme oikein. Lapsen kikattelu tekee niin hyvää, että liikutun kyyneliin. Sitä kikattelua jatkuu sitten kotonakin yhdessäollessa :D ap

lelujensa kanssa. Voi tsiisus, mitä selityksiä... Ette te urpot mua lannista! ap

Alkuun ihmettelin miksi toiset täällä sanoo niin rumasti, mutta nyt kyllä tekisi todella mieli. Miten voitte haukkua toista ihmistä, joka heikkoutensa myöntää, tuolla tavalla. Ei kukaan teistä ole ole täysin hajoamaton, jonain päivänä sairastumme kaikki. Eri asteisia heikkouksia on meissä kaikissa. Eikä tämä äiti perustellut tätä lapsen edulla, vaan ihan sillä, että jotenkin on selvittävä.



Koita jaksaa, on niitä kaksivuotiaita muitakin hoidossa.

Vierailija:

- puoleen vuoteen vauva ei nukkunut öitään kunnolla, mies auttoi, mutta silti univelkaa oli liiaksi. Nyt saan päivällä levätä.

Nukuin 4 kk max 4 h vuorokaudessa pätkittäisiä unia. Sen jälkeen noin viiden tunnin yhtämittaisia yöunia. Kuljin 8 kk horroksessa. Mies kävi töissä ja auttoi niin paljon kun pystyi. Tiesin, että univelan saa joskus kuitattua, tsemppasin. Selvisin!

- vauva ei saanut nukuttua päivällä, koska esikoinen aina herätti sen.

Meillä esikoinen ei nukkunut, koska vauva herätti hänet. Vauva ei nukkunut, koska esikoinen herätti hänet. Lopputulos: kukaan ei nukkunut.

- Vauva ei suostunut nukkumaan vaunuissa ja muutenkin nukahtaminen vauvalle vaikeaa, joten me ei esikoisen kanssa voitu olla ulkona.

Me oltiin esikoisen kanssa ulkona. Joskus vauva nukkui, joskus rellotti vaunuissa, joskus huusi vaunuissa ja minä hyssytin. Esikoinen leikki pihassa tai leikkipuistossa. Kavereilla käytiin kylässä ja perhekerhossa esikoinen sai leikkikavereita ja minä hyssyttelin vauvaa, imetin vauvaa, kannnoin vauvaa ja tein mitä vaan, että vaavi olisi ollut hetken tyytyväinen.

- minulla oli masennusta ja ahdistuin kotonaolemiseen. Itkin paljon, en tehnyt ruokaa, en siivonnut. En jaksanut leikkiä lasten kanssa, en jaksanut iloita heistä. Söin hirveästi suklaata ja lihoin. Shoppailin kaikenlaista, mutta mikään ei tuottanut lopulta iloa. Sitten aloin tehdä lopputyötäni vauvan päikkäreiden aikaan ja elämä alkoi taas maistua hyvältä kun minulla on ihan omakin juttu.

Minä siivosin, kokkasin ja pyykkäsin, koska silloin pysyin toimeliaana, enkä alkanut miettimään omaa surkeaa kohtaloani. Keskitin ajatukseni selivämiseen. Tein muutamia pieniä keikkatöitä, jolloin sain olla itsekseni ajatusteni kanssa. Helpotti!

- Tiedän tehneeni oikean ratkaisun, sillä esikoinen nauttii pph:lla muiden lasten seurasta, hoitaja on ihana ja rakastaa lapsia.

Tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Olen elänyt " kamalan" arjen ja saanut palkinnon: elämä helpottui. Olen elänyt sietokykyni rajoilla, tiedän, että venyn aika pitkälle tarvittaessa. Olen ollut kiukkuinen äiti, turhauhtunut äiti ja väsynyt äiti, mutta olen ollut äiti. Tiedän tasan tarkkaan lasteni ensimmäisten vuosien kaikki vaiheet, ihanuudet ja kamaluudet.

- Jos voit pahoin, tee ratkaisut itseäsi kuunnellen. Äläkä pelkää muiden mielipiteitä! Itse tiedät, mikä on perheellesi parhaaksi.

Jos voit pahoin, pyydä apua ystäviltä ja tuttavilta, sukulaisilta (niitä minulla ei apunani ollut, ystäviä kyllä). Tunnusta heikkoutesi, ne muuttuvat voimavaroiksesi. Älä pelkää muiden mielipiteitä, älä anna periksi. Sinä pystyt, kun haluat!

En ole sellaista koskaan nähnytkään ja vauvoja on kymmenittäin nähty ja hoivattu. Ei sitä kotia huopatossutehtaaksi vauvan tähden saisi koskaan muuttaa.



Ja kyllä vanhempien pitäisi lorutella lapsen kanssa itsekin, ei se lapsi sitä lorukiintiötä koskaan hoidossa täyteen saa. Tai askartelua jne.

niin paljon tai pitkäksi aikaa (useaksi tunniksi) hoitoon, jotta saisi hengähtää. Toiset eivät halua, toisilla itsellään pieniä lapsia. Mutta me olemme erilaisia. Sinä teit omasta mielestäsi parhaan ratkaisun, minä omasta mielestäni. ap

ja toinen ratkaisu oli kypsän vastuuntuntoisen ihmisen ratkaisu, toinen ei.