Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla anoppi ja appi jotka eivät auttaneet missään, kun lapsenne olivat pieniä,
07.07.2023 |
vaan ilmoittivat, että omat pentunsa (heidän käyttämänsä sana) olivat hoitaneet eikä vähempää voisi vauvan tai taaperon kanssa olo kiinnostaa (vaipan vaihdosta puhumattakaan). Mutta nyt kun lapset ovat 8 ja 11, pitäisi heidän vähitään joka toinen viikonloppu olla yökylässä appilassa. Olemme antaneet lasten päättää, eivätkä he ole halunneet. Välit anoppiin ja appeen ovat siksi nyt hyvin huonot, valituksia tulee koko ajan, ja varsinkin minä olen kuulema huono miniä ja huono kasvattaja. Ei ole helppoa aina yrittää ,,toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos,, vaikka mieheni onkin siinä avuksi.
Kommentit (20)
Meillä miehen isä (äiti kuollut) ja miehen veljet ovat samanlaisia, aivan perseestä kaikki!
Miehen isä: ei muista lapsiaan, ei auta, ei tue mitenkään. Ei osaa muka hoitaa lapsenlapsiaan, ei muista synttäreitä eikä muuta. Haahuilee uuden naisystävänsä kanssa ties missä. Ei ainakaan meidän lasten elämässä!
Miehen veljet: isän malli (välttelevä kiintymyssuhde) periytynyt pojille. Nyt n vuoteen ei ole saanut sovittua mitään tapaamista serkuille. Kutsuttu heitä juhlapyhinä kylään / leikkimään. Eivät vastaa mitään, tai välttelevä kiertelevä vastaus. Somen perusteella kiertelevät puolituttujen mökeillä näin kesällä loma-aikana, mutta meille ei kukaan ole halukas tulemaan edes päiväseltään!
Onneksi on oma perheeni, jossa isovanhemmat tekemisissä lastemme kanssa, samoin serkut🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen isä (äiti kuollut) ja miehen veljet ovat samanlaisia, aivan perseestä kaikki!
Miehen isä: ei muista lapsiaan, ei auta, ei tue mitenkään. Ei osaa muka hoitaa lapsenlapsiaan, ei muista synttäreitä eikä muuta. Haahuilee uuden naisystävänsä kanssa ties missä. Ei ainakaan meidän lasten elämässä!
Miehen veljet: isän malli (välttelevä kiintymyssuhde) periytynyt pojille. Nyt n vuoteen ei ole saanut sovittua mitään tapaamista serkuille. Kutsuttu heitä juhlapyhinä kylään / leikkimään. Eivät vastaa mitään, tai välttelevä kiertelevä vastaus. Somen perusteella kiertelevät puolituttujen mökeillä näin kesällä loma-aikana, mutta meille ei kukaan ole halukas tulemaan edes päiväseltään!
Onneksi on oma perheeni, jossa isovanhemmat tekemisissä lastemme kanssa, samoin serkut🙏
Olen vuosia yrittänyt olla näille ystävällinen. Järjestää ja kutsua. Lopetin noin 1/2 vuotta sitten kutsumisen, joten kukaan ei ole enää keskenään tekemisissä! Näin kätevästi katkesi välit. En enää vastaa mihinkään heidän viestiin, jos niitä joskus tulee. En kutsu kylään, vaan panostan sellaisiin sukulaisiin joiden kanssa on molemminpuolista. En kutsu heitä meidän lasten synttäreille, ennen kuin oppivat olemaan tekemisissä.
Minä en tarvi heitä mihinkään, kun ovat tälläisiä.
Anoppi kuoli 11kk ennen kuin esikoinen syntyi ja appi kun samainen lapsi oli 7v. Siihen saakka appi auttoi minkä omalta sairaudeltaan (sydän) pystyi.
Appi ja anoppi eivät koskaan auttaneet, mutta enpä edes olettanut heidän auttavan, koska olimme jo tuolloin mieheni kanssa aikuisia. Ajatus avuntarpeesta ei käynyt edes mielessä. Viikottain käytiin mummolassa enkä minä tajunnut, että väärin meni tämäkin, kun en vaatinut vanhuksia viihdyttämään vauvoja, että minä saisin omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen isä (äiti kuollut) ja miehen veljet ovat samanlaisia, aivan perseestä kaikki!
Miehen isä: ei muista lapsiaan, ei auta, ei tue mitenkään. Ei osaa muka hoitaa lapsenlapsiaan, ei muista synttäreitä eikä muuta. Haahuilee uuden naisystävänsä kanssa ties missä. Ei ainakaan meidän lasten elämässä!
Miehen veljet: isän malli (välttelevä kiintymyssuhde) periytynyt pojille. Nyt n vuoteen ei ole saanut sovittua mitään tapaamista serkuille. Kutsuttu heitä juhlapyhinä kylään / leikkimään. Eivät vastaa mitään, tai välttelevä kiertelevä vastaus. Somen perusteella kiertelevät puolituttujen mökeillä näin kesällä loma-aikana, mutta meille ei kukaan ole halukas tulemaan edes päiväseltään!
Onneksi on oma perheeni, jossa isovanhemmat tekemisissä lastemme kanssa, samoin serkut🙏
En ymmärrä (!!) tälläisiä isiä, ja veljiä, jotka eivät auta toisiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Se on sitä nykyaikaa. Kaikki ajattelevat vain omaa elämää. Omalle kohdalleni kävi niin että appi ja anoppi olivat jo kuolleet kun menin naimisiin.
Lapset eivät halua mennä isovanhemmille, kuten vanhemmat aina kuvittelevat. Miksi pitäisi olla väkisin hoitamassakin. Miksi tehdä lapsia, jos ei pysty vanhemmat olemaan kotona sen verran ja vuorotellen hoitamista. Entä omat vanhempasi apuna tai kummit, serkut, maksettu lapsenlikka. Entä päiväunet joskus, kun toinen vahtii vanhemmista. Usein vaatii kaksi aikuista, ei vain yhden panos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolla ei ollut vaaria. Mummo jaksoi vain 8 vuottaa ja kun kolmas lapsen lapsi tulossa.Sai shokin,masentui,ei jaksa yksin ja siihen loppu mummona olo,valmiustila 24h/ 12kk.että huono mummo ja mutsi vaan,kun ei jaksannut.
Joo eivät auttaneet kun olisi pitänyt viedä lapset sinne 500km päähän hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina pyritään ottamaan esiin se negatiivinen puoli anopista ja appiukoista. He ovat aivan samalla tavalla isovanhemmat lapselle kuin myös puolison anoppi ja appiukko mutta yleensä heistä ei puhuta negatiiviseen sävyyn koska he ovat omat vanhemmat. Lasten näkökulmasta molemmat isovanhemmat ovat yleensä yhtä rakkaita ja tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei he meille tuolla tapaa ilmoittaneet, mutta en toisaalta olettanutkaan heidän auttavan, enkä pyytänyt, eivätkä he auttaneet. Sama koskee omia vanhempiani. Tottahan toki he ovat omat velvollisuutensa jo hoitaneet. Toki joskus voi kauniisti pyytää apua, mutta ei saisi olettaa ja pitää itsestäänselvyytenä ja mököttää, jollei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pyritään ottamaan esiin se negatiivinen puoli anopista ja appiukoista. He ovat aivan samalla tavalla isovanhemmat lapselle kuin myös puolison anoppi ja appiukko mutta yleensä heistä ei puhuta negatiiviseen sävyyn koska he ovat omat vanhemmat. Lasten näkökulmasta molemmat isovanhemmat ovat yleensä yhtä rakkaita ja tärkeitä.
Koska isovanhempien mielestä kukaan ei ole tarpeeksi hyvä heidän kullannupulleen. Etenkään pojan puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen antanut lasten mennä kylään kun ovat nyt 12-16 -vuotiaita. Appikset nauroivat päin naamaa kun kysyin apua lasten ollessa pieniä. Silloin hoitivat vain tyttären lapsia. Nyt lapseni kelpaavat kylään, kun nämä tyttären lapset ovat jo aikuisia. Jos aikuisia lapsenlapsia pitää kuskata 1 km matka, niin toki silloin omien lastemme kyläily ei sovi. Nämä toiset ovat kuulemma niin laiskoja, etteivät suostu pyöräilemään tai kävelemään, käyttämään edes julkista liikennettä. Siksi appikset ovat täysin sidottuja kuskaamiseen. Ilman kuskaamista aikuiset lapsenlapset eivät kuulemma pääsisi edes ruokakauppaan.
Muutaman kerran minuakin on pyydetty ajamaan 100 km, jotta voisin kuskata näitä aikuisia 800 metrin matkan, mutta siinä kulkee raja.
Mutta tosiaan, olen antanut lasten mennä. Puren kieltä katkeruudesta, mutta parempi varmaan että jää jokin kuva ainoista isovanhemmista kuin ei mitään. Omat vanhempani ovat olleet edesmenneitä jo ennen kuin lapsemme syntyivät.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät halua mennä isovanhemmille, kuten vanhemmat aina kuvittelevat. Miksi pitäisi olla väkisin hoitamassakin. Miksi tehdä lapsia, jos ei pysty vanhemmat olemaan kotona sen verran ja vuorotellen hoitamista. Entä omat vanhempasi apuna tai kummit, serkut, maksettu lapsenlikka. Entä päiväunet joskus, kun toinen vahtii vanhemmista. Usein vaatii kaksi aikuista, ei vain yhden panos.
Ihmetteletkö myös miksi nykyään ei hankita lapsia, tai jos hankitaan niin vain yksi? Nimittäin juuri tuosta syystä niin tehdään: vanhempien pitää hoitaa lapsensa itse eikä keltään saa kysyä apua, vaikka parikymmentä vuotta sitten lasten kasvatus oli vielä yhteisöllistä hommaa.
15 jatkaa, että juuri sen takia ettei minulla ole omia vanhempia, appivanhempieni kylmyys ja tylytys tuntui niin pahalta. He tiesivät, ettei meillä ollut ketään muuta isovanhempaa, ja sitten nauroivat kun uskalsin vihdoin kysyä lastenvahdiksi. Mieheni eli heidän poikansa kyllä varoitteli, ettei kannata ja ei hänen vanhempansa voi meitä mitenkään auttaa kun on ne tyttären lapset olemassa. En uskonut, vaan tyhmänä kysyin silti ja kyllähän se pitkäkestoisen haavan jätti, miten minuun suhtauduttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen isä (äiti kuollut) ja miehen veljet ovat samanlaisia, aivan perseestä kaikki!
Miehen isä: ei muista lapsiaan, ei auta, ei tue mitenkään. Ei osaa muka hoitaa lapsenlapsiaan, ei muista synttäreitä eikä muuta. Haahuilee uuden naisystävänsä kanssa ties missä. Ei ainakaan meidän lasten elämässä!
Miehen veljet: isän malli (välttelevä kiintymyssuhde) periytynyt pojille. Nyt n vuoteen ei ole saanut sovittua mitään tapaamista serkuille. Kutsuttu heitä juhlapyhinä kylään / leikkimään. Eivät vastaa mitään, tai välttelevä kiertelevä vastaus. Somen perusteella kiertelevät puolituttujen mökeillä näin kesällä loma-aikana, mutta meille ei kukaan ole halukas tulemaan edes päiväseltään!
Onneksi on oma perheeni, jossa isovanhemmat tekemisissä lastemme kanssa, samoin serkut🙏
Olen vuosia yrittänyt olla näille ystävällinen. Järjestää ja kutsua. Lopetin noin 1/2 vuotta sitten kutsumisen, joten kukaan ei ole enää keskenään tekemisissä! Näin kätevästi katkesi välit. En enää vastaa mihinkään heidän viestiin, jos niitä joskus tulee. En kutsu kylään, vaan panostan sellaisiin sukulaisiin joiden kanssa on molemminpuolista. En kutsu heitä meidän lasten synttäreille, ennen kuin oppivat olemaan tekemisissä.
Minä en tarvi heitä mihinkään, kun ovat tälläisiä.
Meillä kumpikin hoitaa yhteydenpidon ja sopimiset oman suvun kanssa. Toimii hyvin.
Miniääni arvostan. Meillä on muodolliset välit mutta lasten suhteen hän aina tasapuolinen. Molemmat isovanhemmat, siis kummaltakin puolen, olemme saaneet lasten seurasta nauttia, päässet yökylään meille ja joskus olen vounut olla avuksikin.
Sellaiset isovanhemmat löytyy, jotka toivovat kyllä, että menemme kylään.He eivät kuitenkaan halua varsinaisesti viettää lastenlasten kanssa aikaa,vaan vanhempien pitää olla kaikessa toiminnassa mukana vahtimassa lapsia.Itse sitä vanhempana toivoisi, että mummi ja paappa viettäisivät lastenlasten kanssa aikaa niin,että tekisivät yhteisiä juttuja niin, että vanhemmat eivät olisi aina mukana tekemässä.
Anoppi ja appi asuvat 1000km päässä, että en minä miniä ole ruinannut ramppaamaan meillä.