Teinillä elämänsä ensimmäinen leikkaus edessä. On peloissaan. Miten tukea?

Mieheni on entinen ammattiurheilija ja hänen selkänsä on leikattu kahdesti. Kummallakin kerralla kaikki meni oikein hyvin. Toinen leikkaus oli vaikeampi kuin toinen, mutta sekin sujui ongelmitta. Vala poikaan uskoa, että Suomessa on loistava taso sairaanhoidossa ja leikkaajat kyllä tietävät mitä tekevät. Poika itse ei leikkauksesta tiedä mitään, koska on nukutettuna. Jos nukutuksen aikana sattuisi jotain poikkeavaa, lääkärit osaavat siihenkin reagoida oikein. Poika on hyvissä käsissä, joten sinun äitinä/isänäkään ei tarvitse pelätä, vaikka aivan varmasti jännittääkin. Pojan kanttaa myös kertoa peloistaan ammattilaisille. He osaavat tukea paremmin, koska tietävät enemmän leikkausten sujumisesta. 

Ensimmäiset kolme leikkausta muistan, kun laitettiin happinaamari ja nukutusaineet kanyyliin. Mutta neljännellä kerralla taisin saada pukuhuoneessa jo sellaiset dropit, että muistan vain kun kutsuttiin nimellä leikkaussaliin, ja kynnyksestä eteenpäin en muista mitään. En tiedä pääsinkö itse leikkauspöydälle vai kantoivatko.

Tubettaja Namikolinx on kertonut skolioosileikkauksestaan avoimesti ja tehnyt informatiivisen videon kokemuksestaan.

Mitä tulee hereillä oloon, nykyaikana potilaan unta valvotaan niin monin parametrein, että ei tuollaista kauhuskenaariota pääse syntymään. Pumpuista menee koko ajan nukutuslääkettä jatkuvana infuusiona ja monitorit seuraavat ihan kaikkea aivosähkötoiminnasta lähtien.

Tosi harvoin kukaan pissaa alleen, ja jos niin käy, vaihdetaan kuivat kamppeet jo ennenkuin potilas on kunnolla herännyt.

Lähdet siitä, että kaikki menee hyvin. Toki saa jännittää, mutta riskejä ja uhkien miettimistä ei kannata tukea. Vakuutat, että kaikki menee hyvin. Niin kuin useimmiten meneekin. Tässä vaiheessa ei tarvitse miettiä sitä, jos ei menisikään hyvin. Tsemppaat vaan poikaa. Erittäin todennäköisesti kaikki meneekin hyvin. 

Toivon kaiken menevän hyvin. Itsekin pelkäisin ja jännittäisi varmaan paljon. Tuli mieleen yksi video jossa eräs suomalainen tyttö kertoi, että hänellä tuli selkäleikkauksen yhteydessä keuhkoihin vaurio ja keuhko puhkesi.

Kiitos kaikille paljon. En tiedä onko poika mitään mennyt lukemaan, toivottavasti ei. Kuitenkin ihan tosi paljon jännittää leikkausta. On murrosiässä ja kaikki kehoon liittyvät jutut tuntuu "noloilta" kuten esimerkiksi tuo pissahomma. Lisäksi pojalla on myös neulakammo. Ap

Leikkauksen ajaksi laitetaan kestokatetri ja pissa menee siis pussiin.

Pojan huoli on inhimillinen, aikuisetkin jännittävät operaatioita. Miten voisi lohduttaa? Hänelle voisi yrittää kertoa mahdollisimman paljon seikkaperäistä ja totuudenmukaista tietoa tulevasta operaatiosta, myös leikkaavaan lääkäriin voi olla yhteydessä ennalta ja tiedustella leikkauksen kulkua ja toipumista. Pojalle voi kertoa, että hänen ei tarvitse pelätä tai olla huolissaan, sillä leikkaus-salin henkilökunta on siellä juuri häntä varten ja häntä hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen ei tarvitse pelätä, ettei kukaan kuule, kyllä he kuulevat ja näkevät, vaikka hän ei kuule eikä näe. Kotiolojen pitäisi pysyä rauhallisina ja tyyneinä, pojan kysymyksiin olisi hyvä hakea vastaus, se rauhoittaa mieltä. Onko hänellä jokin oma tärkeä asia, tuote tai esine, jonka hän voisi ottaa mukaansa, usein tällaiset ovat psykologisesti rauhoittavia elementtejä. Vanhempien vankka tuki ja turva on ensisijaisen tärkeää, eläkää hänen elämäänsä ja hänen hetkeään.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille paljon. En tiedä onko poika mitään mennyt lukemaan, toivottavasti ei. Kuitenkin ihan tosi paljon jännittää leikkausta. On murrosiässä ja kaikki kehoon liittyvät jutut tuntuu "noloilta" kuten esimerkiksi tuo pissahomma. Lisäksi pojalla on myös neulakammo. Ap

Se on ymmärrettävää, mutta sinä äitinä voi tukea kannustamalla ja vähän jopa mitätöimällä pelkoja ja nolotuksia. En tarkoita, että pitäisi vähätellä pojan tuntemuksia, vaan vain kertoa, ettei sillä ole mitään merkitystä pissaako vai ei (ja sellaista tapahtuu leikkauksissa aika harvoin) jne. Neulakammoon tepsii ammattitaitoinen hoitaja, joka osaa tehdä pistämiset pelko huomioiden. Tuosta on ihan omakohtaista kokemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Toivon kaiken menevän hyvin. Itsekin pelkäisin ja jännittäisi varmaan paljon. Tuli mieleen yksi video jossa eräs suomalainen tyttö kertoi, että hänellä tuli selkäleikkauksen yhteydessä keuhkoihin vaurio ja keuhko puhkesi.

Voi v'ttu mikä tyyppi olet. Juuri tuollainen kauhukuvien maalailu on sitä mitä tällaisessa tilanteessa EI kaivata. Puhdasta idiotismia tuoda niitä ketjuun, jossa etsitään keinoja tukea leikkaukseen menijää. 

Voimia. Komplikaatiot harvinaisempia onneksi, yhdellä tutulani selkä leikattiin lapsena mikä halvautti hänen molemmat jalat tunnottomiksi. Elämä jatkunut pyörätuolin voimin. Missä kaupungissa leiklaus tehdään?

No voi voi. Onpas sulla ongelmat ap.

Annat vähän viinaa pojalle niin eiköhän ahdistus loppuu.

Fiksu lapseton kirjoitti:

No voi voi. Onpas sulla ongelmat ap.

Nimimerkkisi on valheellinen. Kukaan fiksu ihminen ei tuollaista vähättelyä kirjoita. 

Mun polvi meni sijoiltaan ja leikattiin kun olin 14. Mun kokemus oli tosi hyvä. En tuntenut mitään. Piti paastota jonnin aikaa ennen leikkausta, mutta ei ikävässä määrin. Sain rauhottavaa / unettavaa lääkettä ennen ja siitä tuli huvittavalla tavalla hassu olo (katselin sen aikaista lempisarjaani tvstä siinä leikkausta odotellessani ja olin että en nukahda ennen kun tämä loppuu en nukahda ennen kun tämä loppuu ei väsytä yhtään... mutta kyllähän ne silmät lurpsahti kiinni ennen kun se loppu). Sitten kun olin jo tarpeeksi raukea, mut kuskattiin sinne saliin. Viimeinen muistikuva sellainen ihana lämpöpeitto minkä käärivät mun ympärille siellä leikkaussalissa. Ja sitten leikkauksen jälkeen heräsin myös hyvin, ei oksettanut yhtään eikä ollut  muutenkaan ihme olo. Sain polveeni tujut kipulääkkeet ja en muista kuinka kauan olin osastolla, tuskin montakaan päivää. Ihana henkilökunta ja hyvä fysioterapeutti joka opetti kävelemään portaat keppien ja tukisidehommelin kanssa. Ai juu, ja äiti toi mulle sinne pehmolelun vaikka olinkin jo 14 ja omasta mielestäni aivan liian vanha moisiin hupsutuksiin, mutta salaa kuitenkin olin ihan mielissäni... 

Jaahas, ylisjonnet tulivat sitten tähänkin ketjuun. Ihmeen pitkään olikin pelkkiä asiallisia vastauksia. 

Pojalla on neulakammo haha repesin, aikamoisen nössön oot kasvattanut 😄

Mut on leikattu 3 kertaa, kerran lapsena ja 2 kertaa nyt viimeisen viiden vioden sisään. Oon ollut kova jännittään noita leikkauksia, mutta hyvin ne meni. Juuri ennen nukahtamista on jännittävin hetki, sitten lähteekin taju. Kyllä se hyvin menee! On luonnollista jännittää leikkausta.

Vierailija kirjoitti:

Pojalla on neulakammo haha repesin, aikamoisen nössön oot kasvattanut 😄

En tuolla käytöksellä naureskelisi. Mutta säälittävä provoilijahan sinä onneksi vain oletkin. Kasvatus jäänyt kokonaan saamatta.  

Mut on nukutettu ja leikattu monesti. Skolioosi leikkaus vielä edessä. Oma kokemus leikkauksista on, että se on ku silmiä räpäyttäis. Ensin on hereillä ja seuraavaksi on heräämössä lämpimän peiton alla. Uni on niin syvää ettei edes tiedä nukkuneensa. Mahdolliseen pahoinvointiin saa hyvät lääkkeet ja kipuihin myös.