Lue keskustelun säännöt.
Teen kolmivuorotyötä hoitajana ja olen yh. Lastensuojeluilmoitus on tehty.
05.05.2021 |
Koulun mielestä olen jättänyt lapset (9 v. ja 11 v.) toistuvasti heitteille koska olen iltoja ja joskus öitä pois kotoa. Tämä tuli ilmi kehityskeskusteluissa. Lapsilla pitäisi olla hoitaja. Hoitajaa en kuitenkaan mistään saa. Sosiaalitoimesta sanottiin vain että minun pitää järjestää työni niin että teen päivävuoroa. Tämä taas ei ole työn luonteen vuoksi mitenkään mahdollista. Myöskin palkkaan vaikuttaa monta sataa euroa jos vaihdan jonnekin päivätyöhön. Pelkkä peruspalkka on onneton.
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajana luulisi olevan vara valita työpaikkansa.
Oletko tyhmä? Niitä 8-16 töitä ei todellakaan riitä kaikille, ja palkka jää myös usein huonoksi kun ei saa lisiä.
Tota ei arkityötä tekevät jotenkin pysty käsittämään, että hoivattavia on niin paljon, että työtkin on valtaosin vuorotöitä. Rivät sairaat ja vanhat iltapäivällä parannu ja ole viikonloppuisin omatoimisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajana luulisi olevan vara valita työpaikkansa.
Niin sitä luulis, mutta ei se kaikilla paikkakunnilla noin vaan onnistu.
Niinpä, vaihda työpaikkaa jossain perähikiällä, jossa on vain yksi terveyskeskus ja vanhainkoti ja satoja kilometrejä lähimpään sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuon ikäiset pärjäävät, yöllä kuitenkin nukkuvat ja ovat tarpeeksi vanhoja ottamaan vastuuta iltahommien hoitamisesta ja siitä että menevät ajallaan nukkumaan. On myös turvaa toisesta kun ovat kahdestaan.
Lapsista ei ole turvaa toisilleen.
Pärjääminen väkisin ei ole sama asia kuin hyvinvointi.
Pärjäämismentaliteetilla kasvatetaan rikkinäisiä aikuisia. Kokemusta on.
Vanhemman tärkein tehtävä on saada lapsi tuntemaan olonsa turvalliseksi. Ap on tässä jo epäonnistunut, kun perhe ei ole ehjä. Isän hylkäämiskokemuksen jälkeen hän sitten tarjoilee näitä pienempiä hylkäämiskokemuksia jatkuvalla syötöllä.
Trollihan tämä on. Ei kukaan muuten puhu tällaisia. Ap kasvattaa itsenäisiä ja vastuuta kantavia ihmisiä. Hienoa. Tulee muuten paljon kivempiä kumppaneita tuleville puolisoilleen kuin ne täysin passatut uusavuttomat lapset, jotka aikuisenakin olettavat jonkun muun hoitavan kotityöt.
MLL:n kautta saa edullisesti hommattua yöksi hoitajan. Ei ole mikään elämää suurempi asia. Voit käydä yötyössä ja lapsille on hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli 70-luvulla vuorotyössä ja isä toisella paikkakunnalla. Koko kylässä ei ollut mitään päiväkotia. Olin iltoja kotona 7 vuotiaana 10 vuotiaan sisaruksen kanssa ja kun sisko muutti 15 vuotiaana kaupunkiin opiskelemaan, olin 12 vuotiaana iltoja ja öitä yksin. Ei sitä silloin erikoisena pidetty. Lankapuhelimella sai soittaa äidin työnumeroon, jos tuli hätä.
Se oli silloin. Nyt on nyt. Tänä päivänä tuo on heitteille jättämistä. Mitä se oli kyllä ennenkin!
T. 70-luvulla syntynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on jättänyt lapset heitteille. Tämä on selvä asia.
Mä nyt eka kysyisin, että kuinka usein ne lapset on yksin? Mistä koulu tietää, että lapset on yksin? Onko koulussa ollut jotain ongelmia? Kyllähän nuo vähän nuorelta kuulostaa yksin olemaan, mutta mutta töitä kai on tehtävö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pärjää ja pärjää. Kyllähän ne pärjää mutta on siinä lapsuus kun alakoululaiset yksin illat ja yöt. Ei muuta kuin etsimään uutta työtä jos on halua oikeasti tehdä asialle jotain mutta sinähän et asiassa näe mitään väärää niin sillä selvä.
Ja niille jotka jauhavat jotain 70-luvun juttuja..höpönlöpö. Se että joskus 50 vuotta sitten penskat eläneet yksin ja pärjänneet ei tarkoita että se olisi nyt hienoa ja ihan ok.
Älä jaksa sössöttää. Toinen lapsista on teini-ikäinen ja haistattaa vittua, jos ei saa olla yksin. Hän voi sanoa täysin saman myös sosiaaliviranomaisille ja sen jälkeen heillä ei ole asiaan mitään sanottavaa. Lapsen ääntä on vaan kuunneltava.
Vähän ot, mutta onpa maailma muuttunut, ei voi muuta sanoa.
Kun olin lapsi 90-luvulla, olimme kaksi vuotta nuoremman veljeni kanssa hyvin usein yksin kotona. Äitini oli hoitoalalla nelivuorotöissä.
Isäni puolestaan teki työtä jonka vuoksi hän saattoi olla matkoilla maanantaista perjantaihin, joskus harvemmin oli konttorilla päivätöissä.
Isovanhempia ei ollut, eikä muitakaan sukulaisia jotka olisivat jeesanneet. Pienten koululaisten päivähoitoa ei tuolloin vielä järjestetty siellä missä asuimme, ja sitten kun sitä alettiin järjestää (silloin kun me olimme jo reippaasti yli-ikäisiä) lähin sitä järjestävä paikka sijaitsi lähes 10km päässä koulultamme. Mitään koululaisten iltapäivätoimintaa ei pienessä alle 100 oppilaan koulussamme ollut.
Oli hyvin tyypillistä, että saavuimme koulusta kotiin klo 13-14 ja olimme yksin klo 20.30 asti kunnes äitini pääsi töistä. Tai sitten yksinoloa jatkui klo 22.30 asti (tällaisina päivinä näimme joskus äitimme hyvin pikaisesti ennen kuin hän lähti töihin).
Olimme myös öitä yksin siitä asti kun minä olin noin 10-vuotias. Tätä ennen ystävällinen naapurin eläkeläistäti tuli meille yöksi kun äidillä oli yövuoro ja isä oli reissussa (syvä kiitos hänelle!).
Kyllä sitä miettii, että vaikka mitä olisi voinut tapahtua. Nykyään monta juttua olisi tietenkin toisin jo ihan siksi että jokaisella on puhelin.
Kerran meinasi syttyä tulipalo viallisesta sähkölaitteesta, mutta veljeni neuvokkaana poikana sammutti sen alkuunsa viltillä. Muutaman kerran jäin lukkojen taakse pakkaseen, kun en saanut umpeen jäätynyttä ulko-oven lukkoa auki. Tuolloin ei auttanut kuin lähteä soittelemaan lähitalojen ovikelloja ja pari kertaa jouduin menemään autotalliin värjöttelemään ja odottelemaan kun kukaan ei ollut kotona (asuttiin haja-asutusalueella, eikä ollut montaa naapuria). Joskus värjöttelin ulkona pakkasessa tuntikausia kun autotallin ovea ei saanut auki ja naapurit olivat poissa kotoa.
Aika usein tunnettiin pelkoa ja yksinäisyyttäkin. Veljellä asui onneksi kaveri pyöräilymatkan päässä, mutta omani olivat paljon kauempana.
En tiedä oliko lastensuojelulaki tuolloin erilainen, mutta aika hurjalta nyt tuntuu, kun muistelee omaa lapsuutta.
Vanhemmillani ei kai ollut tuolloin vaihtoehtoja, mutta kun tapaa vaikka 10-vuotiaita ja herää siihen miten nuoria ja kypsymättömiä he ovat ja tajuaa, että on samanikäisenä ollut öitä yksin kotona, niin sydäntä kylmää.
Se hyvä puoli tässä on, että opin erittäin itsenäiseksi, ja vieläkin harvassa ovat ne tilanteet kun menee sormi suuhun. Opin lapsena siihen, ettei minulla suurimman osan aikaa ollut kuin itseni johon luottaa.
Mutta silti, mielestäni yhdenkään alakouluikäisen ei pitäisi joutua elämään sillä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotat mitä lastensuojelu sanoo asiaan. Mikään laki ei taida kieltää koululaisten yksinoloa.
Mikään laki ei tosiaan kiellä, joten täysin turha lasu. Lapset voivat olla hyvin yksin kotona koulupäivän jälkeen ja se on täysin sallittua.
Meidän tessissä on ettei saa jäädä palkallisesti kotiin hoitamaan 10-v lasta. Ihan yhtä heittellejättöä se on tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuon ikäiset pärjäävät, yöllä kuitenkin nukkuvat ja ovat tarpeeksi vanhoja ottamaan vastuuta iltahommien hoitamisesta ja siitä että menevät ajallaan nukkumaan. On myös turvaa toisesta kun ovat kahdestaan.
Lapsista ei ole turvaa toisilleen.
Pärjääminen väkisin ei ole sama asia kuin hyvinvointi.
Pärjäämismentaliteetilla kasvatetaan rikkinäisiä aikuisia. Kokemusta on.
Vanhemman tärkein tehtävä on saada lapsi tuntemaan olonsa turvalliseksi. Ap on tässä jo epäonnistunut, kun perhe ei ole ehjä. Isän hylkäämiskokemuksen jälkeen hän sitten tarjoilee näitä pienempiä hylkäämiskokemuksia jatkuvalla syötöllä.
9-11-vuotiaat eivät ole tyhmiä. He tajuavat että äiti tekee töitä heidän parhaakseen. Kun vielä kasvavat, alkavat arvostaa äidin uurastusta vielä enemmän. (ja alkavat halveksia isäänsä).
Äidin työnteko luo taloudellista turvaa, toisin kuin työttömyys. Jos jokin niin köyhyys stressaa lasta.
Tämä tuskin on mielipidekysymys, vaan lasten kehitys ei tuon ikäisenä salli yksinoloa ja toisen huoltamista. Lapsi ei ohjeista huolimatta välttämättä osaa paniikissa soittaa 112 tai mennä naapurin mummolle.
Lapsi saattaa vältellä jotain pelottavaa tapahtumaa niin, että sulkee mielensä esim. karkkiin tukehtuvalta sisarukselta. Sitten on kiva mennä kotiin kun toinen lapsi makaa violettina ja tästä maailmasta poistuneena, ja toinen on vessan nurkassa "piilossa" tätä tapahtumaa kädet korvilla.
Lapsen reaktioita ei voi ennustaa, aikuistenkin on vaikeaa toimia hätätilanteessa oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MLL:n kautta saa edullisesti hommattua yöksi hoitajan. Ei ole mikään elämää suurempi asia. Voit käydä yötyössä ja lapsille on hoitaja.
Mikä on mielestäsi edullista? 80 yö ei minusta ole lainkaan edullista. Pitäisikö sinun mennä halailemaan puita ja miettimään aikuisten raha-asioita?
Vierailija kirjoitti:
Se hyvä puoli tässä on, että opin erittäin itsenäiseksi, ja vieläkin harvassa ovat ne tilanteet kun menee sormi suuhun. Opin lapsena siihen, ettei minulla suurimman osan aikaa ollut kuin itseni johon luottaa.
Mutta silti, mielestäni yhdenkään alakouluikäisen ei pitäisi joutua elämään sillä tavalla.
Niin, sinusta tuli itsenäinen, joku toinen kuoli tai vammautui tai sai traumoja. Ei mitenkään riskin ottamisen arvoista, ja äkkiä nyt se lastensuojelu sinne paikalle.
Oletko puhunut asiasta töissä? Meillä on pari työntekijää vastaavassa tilanteessa ja asia on sovittu siten, että he saavat tehdä toistaiseksi pääasiassa päivävuoroa ja kaksi yötä listassa. Iltalisien menetys ei kaada kenenkään taloutta, koska kyse on vain muutamasta eurosta. Yövuoroihin he ovat saaneet jonkun naapurustosta auttamaan. Meille muille se toki tarkoittaa hieman enemmän iltavuoroja, mutta kyse on kuitenkin hyvin rajallisesta ajasta ja olemme valmiit joustamaan mukavan työntekijän vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MLL:n kautta saa edullisesti hommattua yöksi hoitajan. Ei ole mikään elämää suurempi asia. Voit käydä yötyössä ja lapsille on hoitaja.
Mikä on mielestäsi edullista? 80 yö ei minusta ole lainkaan edullista. Pitäisikö sinun mennä halailemaan puita ja miettimään aikuisten raha-asioita?
Onpa taas kypsää ja aikuismaista vauvapalstan keskustelutyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon myös yh ja hoitaja ja teen 3 vuorotöitä. Soitin oikein lastenvalvojalle saadakseni selkeät ohjeet millaisia ovat lasten yksin jättämisen ohjeet, kun työ sisältää yövuoroja.
No mitään " mustaa valkoisella" ei ole. Niinpä hommasin lastenhoitajan ja ihanan nuoren aikuisen sainkin meille nukkumaan öitänsä kunnes vanhin lapsista tuli täysi-ikäiseksi.
Toi on vaikea aihe. Kaikki lapset eivät henno kertoa, että se yksinolo on pelottavaa ja kaikki lapset ei todellakaan koe oloa samoin. Toinen ei oo millänsäkään ja toinen ei saa unta.
Kyse on selviämisestäkin taloudellisesti. Helppo on huudella vaihtamaan töitä, jos ei tajua, että 25% nettotuloista koostuu vuorolisistä ja ilman niitä talous kaatuu. Tuskin huutelijoille tulee mieleen, että se hoitaja haluaisi mieluummin pärjätä kuin joutua yhteiskunnan vastuulle.
No eikö hoitoalan ihmiset mieti näitä asioita etukäteen. Joo, yllättäviä tilanteita tulee, puoliso kuolee tai lähtee mutta sitten täytyy uudelleen miettiä voiko sitä työtä enää tehdä.
Ja taloutta voi myös suunnitella ja järjestellä uudelleen kun tilanteet muuttuu.
Nämä tämäntyyppiset kommentoijat ovat varmasti rikkaita kun omaavat kristallipallon, josta ennustaa kaikki epätodennäköisetkin skenaariot!! Kerrotko meille muille mitä ensi vuonna tapahtuu, vaikka muutama iso tapahtuma maailmalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MLL:n kautta saa edullisesti hommattua yöksi hoitajan. Ei ole mikään elämää suurempi asia. Voit käydä yötyössä ja lapsille on hoitaja.
Mikä on mielestäsi edullista? 80 yö ei minusta ole lainkaan edullista. Pitäisikö sinun mennä halailemaan puita ja miettimään aikuisten raha-asioita?
80e yö pari kertaa kuussa ei tunnu missään, jos sillä saa pidettyä työn ja lapsille hoitajan.
T: 3600e/kk
Kuka haluaisi lastensa olevan tällaisen kanssa? Sehän voi vaikka tappaa lapset. Turvallisempaa lasten olla keskenään. Tuon ikäiset pärjäävät jo hyvin. Suurin osa 12-vuotiaista viettää iltansa harrastuksissa.