Lue keskustelun säännöt.
Kadun asunnon ostoa.
pp
04.05.2021 |
Muutin ensiasunnon noin 4kk sitten. Olimme mieheni kanssa katselleet asuntoja jonkun aikaa ja oma asunto oli kiinnostanut jo kauan. No ostohetkellä töissä oli ollut hieman rankkaa ja samalla tuli vastaan asunto minkä päätimme sitten ostaa. Teimme kaupat nopeasti sillä hinta oli meille sopiva (laina ja yhtiövastike on sama kuin meidän vuokra), sijainti on loistava ja silloin mietin että "juuri meidän tarpeille sopiva". Nyt kumminkin ahdistaa aivan älyttömästi.
Asunnossa on selkeitä pikkuvikoja mihin en kiinnittänyt paljoa huomiota ostoa tehdessä, koska samalla oli 100 muutakin asiaa mielessä. Koen etten "ehtinyt" miettiä ostoa tarpeeksi ja kunnolla. Myös talo on vanhmepi ja oikeastaan olisin halunnut uudemman. (uudempaan meillä ei toisaalta olisi ollut varaa vielä)
Kohta kumminkin puoli vuotta asuttu tässä ja tämä ei tunnu ollenkaan kodilta. Ahdistaa vain kaikki pikkuviat ja niitä ollaan osittain korjailtukin, mutta mieskään ei jaksa kaikkea heti tehdä.
En tiedä mitä tällä aloituksella haluan... ehkä jotain lohtua ettei tämä ole kumminkaan mikään niin paha tilanne ja aina voi myydä. Mutta mitä jos teen taloudelliset tappiot ja asunto ei mene koskaan myynniksi. Harmittaa että käytin ensiasunnon oston verovapautuksenkin tähän.
Onko muilla ollut vastaavia tilanteita.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Asunnossa pitäisi saada koeasua ennen ostamista. Yllätyksenä tulee liian moni asia mm. huonot äänieristykset, vuotava vessanpönttö, ikävät naapurit, jokainen pikkuvika ja vinoon väännetty vedin, joka alkaa käytössä ärsyttämään.
Naapureiden kanssa ei tarvitse kavereerata ja pikkuviat voi korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnot ovat muuten aina huonokuntoisempia ja pikkuvikaisempia kuin mitä näytössä ehtii huomata. Se vain kuuluu asiaan.
Meillä on auttanut nyt se että maalasimme seinät mieluisaksi, ja muutenkin sisustelimme valojen ja uusien verhojen ym avulla kämppää. Alun paniikki on muuttunut sellaiseksi että onpa kiva sittenkin asua tässä. Ehkä sinullekin käy vielä niin!
Kannattaa myös muistaa että joka vuosikymmenen kämpästä löytyy jotain hyvää ja jotain huonoa. Keskity siihen hyvään.
ostin pikku paikka kunnalta asunnon . kiva ja hyvällä paikalla .MUKA RAUHALLINEN. EI TODELLAKAAN . kysyin kaupan purkua myyjä akka vaan selitti rauhallisuudesta. olikin muuttanut metelin takia !!! yläkerran pojalle piti 3 kertaa huomauttaa vasemman sivun naapurille 2 kertaa oikean sivun 1 kerta. EI MEILLE OLE KOSKAAN SANOTTU. eläneet kuin pellossa jopa talo yhtiön muut asukkaat kiittelivät minua pääsin heti piireihin ja hallitukseen METELIÄ EI TARVITSE KÄRSIÄ VAIKKA OLISI LASTEN AIHEUTTAMAA
Mäkin tunnistan itsessäni ensiasunnon ostajan ahdistusta ja jopa katumusta. Omistusasuminen on kuitenkin taloudellisesti paljon fiksumpaa kuin vuokraaminen, ja on epätodennäköistä että hirveästi jäisi miinukselle kun asunnon myy. Ei ensiasunnon tarvitse olla täydellinen tai pitkäaikainen kumppani. Se on varmasti usein myös oppimiskokemus. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnossa pitäisi saada koeasua ennen ostamista. Yllätyksenä tulee liian moni asia mm. huonot äänieristykset, vuotava vessanpönttö, ikävät naapurit, jokainen pikkuvika ja vinoon väännetty vedin, joka alkaa käytössä ärsyttämään.
Naapureiden kanssa ei tarvitse kavereerata ja pikkuviat voi korjata.
Joo, mutta kun sattuu riittävän sekopäinen naapuri, niin sehän on oventakana riehumassa ja syyttämässä keksimistään aiheista. Ja kun tarjoudut esim. auttamaan häntä ongelman ratkaisussa ja soittamaan huoltoon, niin raivostuu vaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"aina voi myydä. Mutta mitä jos teen taloudelliset tappiot"
Juuri tästä syystä en itse ole ostanut omaa asuntoa vaikka ikää 33v ja tulot periaatteessa riittäisi ainakin täällä päin.
Siinä tekee helposti 10v vuokraa vastaavan tappion jos ei koko ajan pidä asunnon kuntoa yllä rempoilla tai jos sattunut maksamaan pientä ylihintaa.
Siksi ihmettelenkin aina tätä jankutusta kuinka "ei kannatta maksaa muille vaan itselle", sehän ei ole ollenkaan varmaa että asunnosta saa saman hinnan jos suht nopeasti haluaakin muuttaa pois. Ja kun puhutaan asuntojen hintatasosta, tappio voi olla jopa 10v vuokraa vastaava.
Vierailija kirjoitti:
"aina voi myydä. Mutta mitä jos teen taloudelliset tappiot"
Juuri tästä syystä en itse ole ostanut omaa asuntoa vaikka ikää 33v ja tulot periaatteessa riittäisi ainakin täällä päin.
Siinä tekee helposti 10v vuokraa vastaavan tappion jos ei koko ajan pidä asunnon kuntoa yllä rempoilla tai jos sattunut maksamaan pientä ylihintaa.
Siksi ihmettelenkin aina tätä jankutusta kuinka "ei kannatta maksaa muille vaan itselle", sehän ei ole ollenkaan varmaa että asunnosta saa saman hinnan jos suht nopeasti haluaakin muuttaa pois. Ja kun puhutaan asuntojen hintatasosta, tappio voi olla jopa 10v vuokraa vastaava.
Niinpä. Ostaminen on aina riski. Tietenkin, jos aikomus on asua siinä loppuelämä, niin eihän asialla sitten ole juuri merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas pitää ne pikkukorjauksetkin tehdä peniksellä. ja ap makaa palstalla. eipä yllätä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä, olen vasta etsimässä ensiasuntoa. Hirvittää jo valmiiksi juuri tuo, että kadun välittömästi valintaani, naapurit meluavat kaiket yöt tai että talo romahtaa, niin kuin toinenkin vastaaja jo yllä maalaili kauhukuvia..
Mitä pikkuvikoja ap asunnossasi on? Onko kaikki korjattavissa olevia?
Itse näin asunnon paperit allekirjoitettuani unen, että asuntonäytön aikana en ollut huomannut että talo oli YDINVOIMALAN VIERESSÄ ja puoliksi romahtanut. Naapurusto oli muuten hieno ja siisti, mutta muuttui ränsistyneeksi ja saastuneeksi ydinvoimalagetoksi juuri ennen ostamaani taloa. Kaduilla juoksi hämäräveikkoja piirtämässä graffiteja varjoisissa hämyraunoissa, ja kaiken tämän keskellä seisoi ostamani talo puolet seinistä pressujen peitossa, kun ulkoseinät oli sortuneet.
Ei ole vielä tullut toteen :D
t. tuo ylempänä vastannut stressikana
Joillekin tuo on todellisuutta.
Terveisiä Eurajoelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remontoimme siis kyllä yhdessä, mutta asiat ovat minulle kumminkin uusia ja en tiedä miten ne pitäisi tehdä ja siksi en voi yksin tehdä.
Pahin vika on varmaan yläkerran huono ilmanvaihto.
pp
Vierailija kirjoitti:
"aina voi myydä. Mutta mitä jos teen taloudelliset tappiot"
Juuri tästä syystä en itse ole ostanut omaa asuntoa vaikka ikää 33v ja tulot periaatteessa riittäisi ainakin täällä päin.
Siinä tekee helposti 10v vuokraa vastaavan tappion jos ei koko ajan pidä asunnon kuntoa yllä rempoilla tai jos sattunut maksamaan pientä ylihintaa.
Siksi ihmettelenkin aina tätä jankutusta kuinka "ei kannatta maksaa muille vaan itselle", sehän ei ole ollenkaan varmaa että asunnosta saa saman hinnan jos suht nopeasti haluaakin muuttaa pois. Ja kun puhutaan asuntojen hintatasosta, tappio voi olla jopa 10v vuokraa vastaava.
Toisaalta voi ajatella niinkin, että jos asuu koko aikuisiän vuokralla, niin silloin tappio on varmasti n. 60 vuoden vuokrien ja vastikkeiden välisen erotuksen verran.
En siis ole sitä mieltä, että jokaisen tulisi ostaa oma asunto, mutta kyllä se pääsääntöisesti on taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
taas pitää ne pikkukorjauksetkin tehdä peniksellä. ja ap makaa palstalla. eipä yllätä
Huoh. Jos taloudessa on kaksi ihmistä, joista vain toinen osaa nämä viat korjata, niin mitä ajattelit että APn pitäisi tehdä?
Jos ei ihan oikeasti osaa, niin pahempaa jälkeä saattaa aiheuttaa lähtiessään yksin kokeilemaan. Nythän AP kertoi, että yhdessä tekevät, mutta vaatii sen miehen näyttämään mikä on homman nimi.
Normaalia. Mä olen kahden ostoasunnon perusteella huomannut, että minulla menee noin vuosi hyväksyä asia ja asettua kodiksi. Siihen saakka ahdistaa enemmän tai vähemmän ja kiinnitän huomiota kaikkeen mikä on huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut siihen tulokseen, että haluan asua vuokralla. Ei lainahuolia. Asuntojen hinnat voivat nousta, mutta myös laskea. Jos jään työttömäksi, ei huolta. Muutan halvempaan asuntoon. Vaikka vuokra-asuminen on hintavaa, ei ole remonttihuolia. Siitä huolimatta säästöön jää joka kuukausi muutama satanen. Rahaa pitää aina olla pahan päivän varalle. Eniten harmittaa asunnon ostovaiheen arvonlisävero. 300000 e:n asunnosta 6000 euroa. Tyhjään heitettyä rahaa.
Ajattele että et olisi saanut parempaakaan vielä ja tuon sijainti on sentään hyvä, joten teit ihan ok päätöksen.
AP. Kuvailemasi tunnetila on ns. "buyer's remorse" jonka on tyypillinen reaktio sen jälkeen kun on ostanut jotain todella kallista.
Se menee ohi. Fiksatkaa pikkuviat niin kyllä se siitä.
Mäkin kadun asuntoni ostoa. Ihastuin asunnon yhteen piirteeseen niin paljon että suljin silmäni kaikelta muulta. Ostin siis yksin rivarin. Pihassa olisi paljon laittamista ja olen nyt oppinut etten ole mikään puutarhaihminen. Laiskana ihmisenä kerrostalo sopis mulle paremmin.
En osaa myöskään remontoida, joten asunto on siinä kunnossa kun sen ostin. Nyt jos tämän myyn en tule saamaan omiani takaisin asunnon kunnonkaan takia, asuntojen hintojen laskusta puhumattakaan. Aina sanotaan että omistusasuminen kannattaa taloudellisesti mutta unohdetaan mainita, että arvon pitämiseksi sitä asuntoa pitäis myös remontoida.
Tuon saman läpikokeneena.. itsellä kesti parisen vuotta ja vaati alakerran pintaremontin. Kodilta se alkaa tuntua ajan myötä ja ainakin itsellä se vaati sen, että ne häiritsevät pikkuviat on saatu korjattua. Remontin tein pääasiassa minä, mies hoiti ruuan, pyykit ja muut perusasiat. Ehkä se, että tein itse paljon, auttoi kotiutumaan. Nyt jos ero tulisi, haluaisin jäädä tähän! Ja tosiaan pari ekaa vuotta kaduin jopa syntymääni tämän talon kanssa 😅
Asunnossa pitäisi saada koeasua ennen ostamista. Yllätyksenä tulee liian moni asia mm. huonot äänieristykset, vuotava vessanpönttö, ikävät naapurit, jokainen pikkuvika ja vinoon väännetty vedin, joka alkaa käytössä ärsyttämään.