Lue keskustelun säännöt.
Yhteys vuosia sitten kadonneeseen ystävään
04.05.2021 |
Olisi kiva yrittää järkätä vielä yksi tapaaminen ennen kuolemaa ja katsoa viihtyisimmekö yhdessä vai olisimmeko aivan eri planeetoilta. Elämät lähtivät eri suuntiin noin 20 vuotta sitten. Vaan jotenkin en rohkene yrittää koska pelkään ehkä tulevani torjutuksi, vaikuttavani täysin epätoivoiselta tampiolta tms. Mitä itse ajattelisitte, jos nuoruusajan hyvä ystävä ottaisi yhteyttä ja ehdottaisi esim. kahvitreffejä joskus kesällä? Tyrmäisittekö? Emme ole riidoissa tai mitään, elämät vaan ajautuivat eri suuntiin maantieteellisen sijainnin, töiden ja perhekuvioiden myötä.
Ja mikä olisi järkevin tapa lähestyä? Tiedän, että puhelimella soittamiseen en pysty. Se tuntuu liian radikaalilta.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi ottaa yhteyttä. Mä olen etsinyt lapsuudenkavereita 40 vuoden takaa ja laittanut Fb viestiä. Kiva vaihtaa kuulumisia, vaikka ei ikinä enää tavattaisi.
Tätä juuri mietin, että jos laittaisin viestin ja homma kuivuisi sitten siihen. Parit muodolliset "mitä kuuluu" -viestit ja sitten ikuinen (?) hiljaisuus. Jotenkin se olisi pettymys, vaikka tietysti sekin on täysin mahdollista ja jopa todennäköistä. Toivoisin, että mielenkiintoa riittäisi siihen saakka, että oikeasti tapaisimme. Hän oli kuitenkin merkittävä osa elämääni nuorena ja lapsena, vaikka aikuisuus veikin meidät eri reiteille.
Sä mietit ihan liikoja. Lapsuus ja nuoruusmuistot on teillä yhteiset ja niille on mukava nauraa yhdessä. Ota yhteyttä.
Kiitos rohkaisevasta kommentista! Olen tosiaan vähän peruspessimisti ja koetan aina itse miettiä ja hahmotella worst case scenarion etukäteen ja siten varjella itseäni mahdolliselta pettymykseltä. Pitäisi vain ajatella asiat neutraalimmin ja ennen kaikkea positiivisemmin! :o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on 70 v ja facebookiin mentyään saanut yhteyden jopa 50-60 vuoden takaisiin tuttuihin. Kaikki ovat innolla lähteneet vaihtamaan kuulumisia ja kesällä aikovat tavata.
Tämä kuulostaa kerrassaan mahtavalta!! Eli niin kauan kuin henki pihisee on toivoa ja mahdollisuuksia! Tosi mukava kuulla!
Vierailija kirjoitti:
Se oli ihan sinun oma näkemys, että ajauduttiin erilleen. Oikeasti olit m ulkku ja tuskin se on miksikään muuttunut.
Eiköhän meistä jokainen osaa olla mainitsemasi elimen kaltainen tarpeen ja tilaisuuden tullen. Nyt ei ole kuitenkaan siitä kyse eli et saa enempää mehuja irti tästä katsantokannasta. Pahoittelen. Ap
Tykkään kirjeistä ja se olisi kiva nostalginen viittaus aikaan, jolloin olimme tiiviimmin tekemissä ja kirjoittelimme myös toisillemme opiskellessamme eri paikkakunnilla. Tosin kirjeeseen "joutuu" aina kirjoittamaan seikkaperäisemmin, joten ehkä tuo kortti olisi vielä parempi ensi askel.... :o)