G: Mikä on surkein saamasi lahja?

Dildo, se oli huono käytössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuohi nimissäni.

Voi kun olisikin pilaa mutta ei, eräs ystäväni muutama vuosi sitten antoi minulle joululahjaksi vuohen nimissäni johonkin kehitysmaahan.

 

Ihan paras lahja. Aikuiset eivät tarvitse joululahjoja. En halua kotiini mitään sellaista tavaraa, jota en ole itse valinnut. Joten mieluiten lahja hyväntekeväisyyteen.

En koskaan hyväksy sitä, että joku muu tekee lahjoituksia minun nimissäni. En koskaan. Jos lahjan antaja on täysjärkinen, hän KYSYY minulta ensin, millaista hyväntekeväisyystyötä minä kannatan ja mihin lahjoittaisin rahani.



Jos lahjan antaja on itsekäs mulkku, hän ei kysele. "Nää on mun rahat, mä lahjoitan mihin lystään." Tällainen asenne kertoo, että lahjan antaja pohtii vain omaa etuaan. Omaa mielihyväänsä. "Jee, sainpas tehtyä lahjoituksen kohteeseen, mistä kaveri ei tykkää. Nyt voin syyllistää kaveria siitä, että hän paheksuu tekemääni lahjoitusta."

Firma taytti isoja pyoreita (100v)  ja saatiin lahjaksi varikynat ja varityskirja. Ihan oikeesti. Kuvat kirjassa oli firman eri rakennuksia, ja ihmisia ja autoja kadulla ulkopuolella. Olis edes ollut joku kaunis mandalakuvio tms.

En ollut uskoa silmiani. Siis etta onko tama vitsi, ja missa se varsinainen muistolahja on?

Kyseessa oli finanssialalla toimiva vakavarainen monikansallinen firma. Ihan uskomattoman noloa. Joku laadukas kynasetti vaikka olisi ollut ihan asiallinen ja hyodyllinen lahja.

Teininä sain pikkujoululahjaksi sellaisen lasten muovikorusetin jossa oli korvikset kaula- ja ranneketju, sellaset oikein överit joita 4 vuotiaat käyttää leikkiessään hienoa rouvaa. 

Sain nuorena tätiniporukoilta lahjaksi oikein landolan akustisen kitaran. Siis mitä helvettiä, mä en soita yhtään mitään instrumenttia, kuuntelin kyllä sujuvasti ja lujaa, mutta en osannut soittaa yhtään mitään. Esitin yllättynytyä ja kiittelin kovasti ja puhuin että pitääpä kysellä kuka alkais opettamaan soittoa..... evvk.

Myin kitaran hyvällä hinnalla opiskeluaikana muutaman v päästä jotta saan viikonlopuksi baarirahat.

Noin 13-14 vuotiaana poikana sain äidiltä joululahjaksi kirjan "Pojat - käsikirja kiinnostuneille". Mitä ihmettä äiti? En ole enkä ole koskaan ollut kiinnostunut pojista. Olen nyt aikuinen mies, jolla on vaimo ja 3 lasta.

12,5 v töissä firmassa, olin erittäin sitoutunut, tunnollinen työnarkomaani joka ei koskaan laskenut työtunteja. En ajanut omaa etuani vaan olin tiukka tuloksen tekijä ja monelta eri esihenkilöltä ja asiakkaan yhteyshenkilöiltäkin kiitosta saanut mm johtamistaidoistani ja työmoraalistani.

Viimeiset 2 v käytin lähes koko elämäni työn tekoon.

Sain villaisen torkkupeiton läksiäislahjaksi.

Kiitos vaan.

En ole edes paketista avannut en halua sellaista kutisevaa ja pistelevää villahuopaa päälleni. Vien sen varmaan jonnekin löytöeläintaloon, saa joku kissaparka siitä pehmeän alusen.

Vierailija kirjoitti:

30v synttäreillä sain mm. Tummelia ja tenoja. Joo, ihan hauska vitsi, mutta miksi laittaa rahoja tollaseen vaan naurut saadakseen? Roskiinhan ne meni

Vitsi olisi ollut parempi jos olisit saanut ohella jonkun oikean lahjan.

Vierailija kirjoitti:

"Pidä turpasi kiinni, mene yläkertaan tai saat häipyä talosta" eilen kuultuna. Naama punaisena ja turvoksissa itkemisestä, nälkä, ja kauhulla odotan miehen sukulaisia joille pitäisi esittää kaiken olevan hyvin. Sanoin vain yhden asian väärin ja sitten sain kuulla kunniani. Elämäni paskin joululahja. 

Vanha viesti, mutta vastaan silti. Mitä jos häipyisit talosta etkä teeskentelisi enää kenellekään? Mikä on pahinta mitä voi seurata?

Kymppitonni käteistä ja ulkomaanmatka

Lahja voi olla surkea tai epäsopiva. Surkeita lahjoja en ole saanut, mutta epäsopivia useitakin. Minä, musiikista pitävä, mutta epämusikaalinem ja soittotaidoton sain kerran lahjaksi oikean haitarin. Onneksi perheessä oli väkeä, jotka osasivat ja halusivat soittaa.

Sain teininä kummitädiltäni lahjaksi Uman Murkun tapatiedon. Niitä ohjeita kohteliaista ja siisteistä pojista tytöt tykkää neuvoja naureskeltiin, kun samalla painostavat, hielle, tupakalle ja paskalle haisevat öykkärit pyörittivät useampaakin tyttöä samanaikaisesti. Sitä luettiin huumorikirjana, vaikkei se varmaan ollut kummini tarkoitus.

Isoäitini oli innokas käsityöihminen. Sain häneltä kerran lahjaksi liian pienen slipoverin ja vielä iässä, jossa slipoveri .oli vihoviimeinen lahja. Sitten hän oli kerran kutonut aina tervetulleet villasukat jostain vanhasta, lahosta tai toiseen tarkoitukseen tehdystä langasta. Joka tapauksessa kantapäät kuluivat puhki parin käyttökerran jälkeen. Lanka ei kestänyt kosketusta talvikenkien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Firma taytti isoja pyoreita (100v)  ja saatiin lahjaksi varikynat ja varityskirja. Ihan oikeesti. Kuvat kirjassa oli firman eri rakennuksia, ja ihmisia ja autoja kadulla ulkopuolella. Olis edes ollut joku kaunis mandalakuvio tms.

En ollut uskoa silmiani. Siis etta onko tama vitsi, ja missa se varsinainen muistolahja on?

Kyseessa oli finanssialalla toimiva vakavarainen monikansallinen firma. Ihan uskomattoman noloa. Joku laadukas kynasetti vaikka olisi ollut ihan asiallinen ja hyodyllinen lahja.

Sitten vaan työajalla värittämään 😂

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmiltani häälahjaksi vaateprässin saatesanoilla että sillä on MINUN kätevä silittää mieheni paidat! Sain siis lahjaksi "työtä" ;-)

Yhtään ukon paitaa en ole silittänyt ennen häitä enkä sen jälkeen.

Komeron perälle jäi tuo kätevä kodinkone, kun kukaan ei sitä tykännyt käyttää.

Outo suhtautuminen. Sillä tulee hyvää jälkeä vähemmällä työmäärällä ja kumpikin puolisoista oppii sitä kyllä käyttämään. Ei muuta kuin prässi kaapista pois ja toimeen 

Vierailija kirjoitti:

Teininä sain pikkujoululahjaksi sellaisen lasten muovikorusetin jossa oli korvikset kaula- ja ranneketju, sellaset oikein överit joita 4 vuotiaat käyttää leikkiessään hienoa rouvaa. 

Mut mitäs jos oot saanu aikuisena lasten lelukoruja? Siis siinä kohtaa mietin sen antajan vanhemman ymmärrystä, että mitähän se aikuinen lahjan vastaanottaja (N. 30-35v ) niillä pitäisi tehdä? Antaja oli siis lapsi, No,mutta ajatushan se tietty tärkein on. 

Vierailija kirjoitti:

Firma taytti isoja pyoreita (100v)  ja saatiin lahjaksi varikynat ja varityskirja. Ihan oikeesti. Kuvat kirjassa oli firman eri rakennuksia, ja ihmisia ja autoja kadulla ulkopuolella. Olis edes ollut joku kaunis mandalakuvio tms.

En ollut uskoa silmiani. Siis etta onko tama vitsi, ja missa se varsinainen muistolahja on?

Kyseessa oli finanssialalla toimiva vakavarainen monikansallinen firma. Ihan uskomattoman noloa. Joku laadukas kynasetti vaikka olisi ollut ihan asiallinen ja hyodyllinen lahja.

Oisit lähettänyt takaisin johtajan imellä, viestissä "kiitos mutta en ole lapsi eikä minulla ole lapsia, värittele itse vaan".

Häälahjaksi 0.7 l. kossupullo...

Palautin sitten postilaatikkoon häiden jälkeen.

Yi varakas mutta pihi tuttuni toi mulle synttärilahjaksi omalta hyllyltään max. femman maksaneen pienen koriste-esineen. Todennäköisesti joku sen vuokralainen oli jättänyt sen jälkeensä ja tuttuni korjasi sen talteen. Tuttuni pyörittää bed&breakfast-taloa. Siellä joskus asuu ihmisiä pidempäänkin. Tämä siis Irlannissa.

Sain 90-luvulla häälahjaksi vanhemmilta yleiskoneen. Olisin halunnut rahaa häämatkaa varten. Ei sitten tehty häämatkaa. Myöhemmin ollaan reissattu paljonkin.

Kun olin kolmetoista, mummini antoi mulle joululahjaksi lelukännykän. Juuh...

Ex-poikaystävä antoi lahjaksi korillisen kaljaa, joka pullo eri merkkiä. Juu, ja tietty maisteli niistä jokaista. Kiitos vaan, ex...