Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut hylkäävät kaverit kun alkavat vakiintua?
04.05.2021 |
Saati lasten hankkimisen jälkeen?
Sitten itketään yksinäisyyttä kun ero tulee ja kaivataan baariseuraa.
Pohtinut tässä, mitä edes teen tällaisella "ystävällä". Seura kelpaa silloin kun itse tarvitaan jotain, mutta hänen puolelta ei nähdä mitään vaivaa kaverisuhteen eteen. Vaikka ehdottaisi näkemistä tai jotain tekemistä niin aina ei edes vaivauduta vastaamaan viestiin. Miehen ja hänen sukulaisten näkemisen vuoksi voi myös työvuoroja vaihtaa mutta sitten kun olisi kaverien kanssa vaikka reissu tiedossa niin ei edes yritetä kysyä vapaata. Samalla kuitenkin myös valitetaan kun ei tapahdu mitään hauskaa koskaan.
Silloin kun pitää miehestä räntätä tai mies on vaikka reissussa ja kaipaa seuraa niin silloin voi ottaa yhteyttä. Ja omista ongelmistaan jaarittelee kyllä ja pitäisi aina vastata pitkästi ja paneutua hänen ongelmiinsa. Jos itse avautuu jostain huolesta niin vastaus voi olla pari sanaa. Kuvitellaan että kaverit ovat vain häntä ja hänen tarpeita varten.
Itselle ystävät ovat olleet ja ovat aina elämän peruspilareita, eikä sellaista tilanneta tulekaan ettenkö voisi edes vaikka soittaa kuulumisia. Miksi jotkut taantuvat siis tuollaisiki löydettyään kumppanin?
Kommentit (24)
Koska ovat löytäneet parempaa seuraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ainakin vietetään usein yhdessä aikaa lasten, kumppanin ja kavereiden kesken. tulee siinä sitä sosiaalisuutta ja illalla voi vaikka käpertyä ihan omiin oloihin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jo huvittaa rupsahtaneet, eronneet nelikymppiset yh:t jotka kakarat jaloissa itkee kun ei ole kavereita. No olisiko kannattanut miettiä aiemmin ja vaalia vähän kaverisuhteitakin eikä vain ylimielisesti hylätä.
Meidänkin 20v aikaiseen tiiviiseen kaveriporukkaan koitti änkeä eräs vanha ystävämme takaisin kymmenen vuoden jälkeen, no ei kuulkaas enää kiinnostanu ketään hänen seuransa. Naureskeli meille ja "sisällöttömälle" elämällemme silloin kun itse alkoi lapsia puskea ja löysi muka elämänsä rakkauden. Kaverit oltiin kuin ilmaa hänelle ja aikamme kyllä kyseltiin tapaamisiin yms mutta eipä jaksettu enään kun hän ei nähnyt mitään vaivaa nähdäkseen meitä edes joskus. Nyt itkee kun haluaisin kahvitteluseuraa ja nähdä, sorry, too late!
Ja lisätäkseni, meidän porukkaankin mahtunut lapsia,sairauksia,muuttoja ulkomaille, eroja yms.. mutta aina olemme ystävinä pysyneet ja vaikka välillä menisi pari kuukauttakin niin silti ollaan aina se sama porukka kuin jo ala-asteen aikoina. Rakastan ja arvostan ystäviäni älyttömästi, terkut jos tunnistatte!
Hyi kuulostat todella etovalta ihmiseltä. Luulen että tyyppi on onnellisempi ilman seuraanne. Oon aina ihmetelly näitä naisia jotka ovat olleet jo vauvasta jonkun bestiksiä. Heistä kaikki ovat samanlaisia kuin teininäollessaan, samoissa pienissä ympyröissään. Kauhea ajatuskin että oisin vielä samojen kanssa kuin ala-asteella , kaveri! Tai päiväkodissa..
Alue: Aihe vapaa
Ei ne kaikkiin katkaise. Pitävät yhteyttä potentiaalisiin rahanlainaajiin ja lapsenvahteihin.