Kohta se taistelu taas alkaa kun pitää herättää lapset kouluun

Up

Ajoissa nukkumaan. Jos joka aamu on vaikea herätä, tulee unta selvästi liian vähän. Säännölliset iltarutiinit ja älylaitteet pois ainakin tuntia ennen nukkumaan menoa.

Kesälomahan kohta alkaa. Olet sekaisin kuin seinäkellosi.

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun tulee niin loistavia vastauksia, että tulenpa itsekin kysymään neuvoa. Mulla siis on 14-vuotias autisminkirjolainen, jolla paha sosiaalinen ahdistus ja aamut yhtä helvettiä. Usein ei pääse edes sängystä ylös. Mitäs raati ehdottaa avuksi? Lääkitys ja lyhennetyt koulupäivät on käytössä, oonko vaan paska äiti joka on kasvattanut lapsensa huonosti?

Säännölliset ilta- ja aamurutiinit, aina sama aikataulu. Riittävän unen määrän varmistaminen. Jos nukahtaminen ajoissa illalla on ongelma, melatoniini lisä käyttöön.

Voi ei... Tunnen myötätuntoa myös lapsiasi kohtaan. Osalle ihmisistä aamuheräämiset ovat tavallista vaikeampia. 

Onneksi kohta alkaa kesäloma.

Faith kirjoitti:

Voi ei... Tunnen myötätuntoa myös lapsiasi kohtaan. Osalle ihmisistä aamuheräämiset ovat tavallista vaikeampia. 

Onneksi kohta alkaa kesäloma.

Tuo ei kyllä liity heräämiseen kun ovat hankalia ihan aamusta iltaan.

Ap tässä. Kiitos myötätuntoisista viesteistä. Pojat ovat muuten kilttejä ja ihania lapsia. Vain tuo koulunkäynti on ongelma. Ovat siis patalaiskoja koulun suhteen. Hoitoalan työn takia olen monesti illat pois kotoa joten en pysty vahtimaan läksyjä. Olen ottanut nyt yhteyttä kuraattoriin, jotta selvitän onko mahdollista saada kotiin joku aikuinen valvomaan läksyjä silloin kun olen töissä. Koulussa ei ole läksykerhoa.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kiitos myötätuntoisista viesteistä. Pojat ovat muuten kilttejä ja ihania lapsia. Vain tuo koulunkäynti on ongelma. Ovat siis patalaiskoja koulun suhteen. Hoitoalan työn takia olen monesti illat pois kotoa joten en pysty vahtimaan läksyjä. Olen ottanut nyt yhteyttä kuraattoriin, jotta selvitän onko mahdollista saada kotiin joku aikuinen valvomaan läksyjä silloin kun olen töissä. Koulussa ei ole läksykerhoa.

Missä lasten isät ovat, eivätkö he voi auttaa iltaisin?

Eikö tällä palstalla ole muita kuin assburgereiden vanhempia?

Joko saitte burgerit ylös sängyistään?

Pyydä apua perheneuvolasta tai sosiaalihuollosta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tällä palstalla ole muita kuin assburgereiden vanhempia?

Autismi on palstan uusi ferritiini. Jos koulussa on tylsää tai kirja unohtui kotiin, täytyy kyseessä olla autismi tai adhd.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pojan kanssa aamut nykyisin ihan kivoja, mutta ei saa todellakaan viikonloppuna/lomalla sekottaa unirytmiä.

Meillä herätään joka aamu 5.45-6.00 ja nukkumaan joka ilta viimeistään 21.30.

Alkuun oli murinaa, että miks ja miks. Nyt on jo sujunut hyvin, eikä tarvitse itse vanhempien enää muistutella. Tai herätellä.

Aikaa se vei ja välillä vääntöä oli enemmänkin mutta olen kyllä tyytyväinen että pysyttiin vain rytmissä kiinni.

Minkä ikäinen poika? Tuskin onnistuu vaikka 15- vuotiaan kanssa. Eikä pitäisikään onnistua, koska murrosikä muuttaa unirytmiä.

Aamuhuuto loppuu siihen päivään, kun ilmoitin, että selviä sit keskenäs kiittämätön ja laitoin aamuisin makkarin oven kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun tulee niin loistavia vastauksia, että tulenpa itsekin kysymään neuvoa. Mulla siis on 14-vuotias autisminkirjolainen, jolla paha sosiaalinen ahdistus ja aamut yhtä helvettiä. Usein ei pääse edes sängystä ylös. Mitäs raati ehdottaa avuksi? Lääkitys ja lyhennetyt koulupäivät on käytössä, oonko vaan paska äiti joka on kasvattanut lapsensa huonosti?

Tämä ei ehkä ole sellainen vastaus mitä odotit saavasi, mutta vastaan silti.

Meillä on saman ikäinen autismikirjolla oleva poika, ja teidän ongelmat kuulostavat tutulta.

Kouluun lähteminen kävi niin vaikeaksi, että päätettiin luovuttaa.

Tehtiin koululla päätös erityisistä opetusjärjestelyistä. En nyt muista oliko sen päätöksen nimi juuri tuo, mutta sovittiin että poika käy koulua kotona.

Ennen kokonaan kotiin siirtymistä oltiin kokeiltu lyhennetyt koulupäivät ja kaikki mahdollinen. Yritettiin sitäkin että kävisi avustajan kanssa koulussa edes 15 minuuttia päivässä. Mutta kun sekään ei onnistunut, siirtyi hän kokonaan kotiin.

Koska kyseessä ei ole kotikoulu, saa hän tuen koulunkäyntiin opettajilta ja hänelle striimataan oppitunteja. Kotiin jääminen on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Pojan vointi on kohentunut, eikä koulu vie enää hänen kaikkia voimiaan. Koulumenestys hänellä oli hyvä jo ennen kotiin jäämistä ja on pysynyt hyvänä edelleen.

Tämä on kyllä tosi poikkeuksellinen ratkaisu, enkä helposti lähtisi suosittelemaan kenellekään. En väitä etteikö teillä olisi ollut toimiva, mutta pääsääntöisesti oireet ei helpotu kotiin jäämisellä. Nuoren kaikki mahdollisuudet sosiaalisen kanssakäymisen harjoitteluun jäävät kokonaan pois, hankaluus lähteä kotoa.mihinlään erittäin todennäköisesti vain kasvaa.

T. Erityisopettaja

Meillä helpotti se, että sovittiin, että käyn herättämässä enkä sen jälkeen puutu lähtemiseen. Tajusin kyllä itsekin, että jäkätin ihan liikaa. Mun oli pakko välillä lähteä aikasemmin töihin, koska tuntui, että pää repeää kun toinen vaan kuhnailee.

Mutta kyllä se siitä muutaman myöhästymisen jälkeen alkoi sujua. Ja meillä oli siis aamut hirveää tappelua, kun minä ennakoin ja jännitin ehtiikö lapsi vai ei kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Meillä helpotti se, että sovittiin, että käyn herättämässä enkä sen jälkeen puutu lähtemiseen. Tajusin kyllä itsekin, että jäkätin ihan liikaa. Mun oli pakko välillä lähteä aikasemmin töihin, koska tuntui, että pää repeää kun toinen vaan kuhnailee.

Mutta kyllä se siitä muutaman myöhästymisen jälkeen alkoi sujua. Ja meillä oli siis aamut hirveää tappelua, kun minä ennakoin ja jännitin ehtiikö lapsi vai ei kouluun.

Missä lapsen isä oli?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kiitos myötätuntoisista viesteistä. Pojat ovat muuten kilttejä ja ihania lapsia. Vain tuo koulunkäynti on ongelma. Ovat siis patalaiskoja koulun suhteen. Hoitoalan työn takia olen monesti illat pois kotoa joten en pysty vahtimaan läksyjä. Olen ottanut nyt yhteyttä kuraattoriin, jotta selvitän onko mahdollista saada kotiin joku aikuinen valvomaan läksyjä silloin kun olen töissä. Koulussa ei ole läksykerhoa.

Kuraattori ei voi koulusta tälläistä järjestää. Lastensuojelun kautta voi saada tukihenkilön tai perhetyöntekijän, kuraattori voi auttaa ottamaan yhteyttä sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä helpotti se, että sovittiin, että käyn herättämässä enkä sen jälkeen puutu lähtemiseen. Tajusin kyllä itsekin, että jäkätin ihan liikaa. Mun oli pakko välillä lähteä aikasemmin töihin, koska tuntui, että pää repeää kun toinen vaan kuhnailee.

Mutta kyllä se siitä muutaman myöhästymisen jälkeen alkoi sujua. Ja meillä oli siis aamut hirveää tappelua, kun minä ennakoin ja jännitin ehtiikö lapsi vai ei kouluun.

Missä lapsen isä oli?

Lähti töihin klo 5.45. Katsos kaikkien miehet ei makaa päivät pitkät kotona.

Voi olla, että aamut ovat niin vaikeita siksi, että sisäiseen kelloonsa verrattuna lapset joutuvat heräämään ns. aamuyöllä. Itse en kyllä kiukutellut, mutta muistan, että aamuherätykset olivat ihan kauheaa tuskaa läpi koko koulu-uran. Viikonloppuisin nukuin välillä jonkun 11-13 tuntia. Monella aamu-unisuus hiipuu aikuistuessa, enkä minäkään enää sentään nuku vapaallakaan yli kahteentoista. Nyt aikuisena olen onneksi työssä, jossa voin tehdä 9-17 päivää, olen tehnyt myös esim. 7-15 päivää ja olin aivan uupunut. Jos ei pitäisi käydä missään, unirytmini olisi vieläkin 02-10. Tätä kun hetken miettii, niin on helppo ymmärtää, että herätys joskus 6:30 on minulle todellakin sama kuin herääminen aamuyöllä.