Lue keskustelun säännöt.
Kohta se taistelu taas alkaa kun pitää herättää lapset kouluun
04.05.2021 |
Tappelua ja huutoa kun ei haluta nousta. Ei pueta, ei pestä hampaita ilman järkyttävää vastarintaa. Maha kipeä, pää kipeä jne. Vihaan näitä aamuja jotka toistuu maanataista perjantaihin joka päivä. Läksyjä ei huvita tehdä, ei mennä nukkumaan ajoissa, ei pestä hampaita. Huuto raikaa aamusta iltaan. Tappelua. Joka ikinen päivä. Opettajillakaan ei ollut _mitään_ hyvää sanottavaa kummastakaan pojasta. Eivät viitsi tehdä mitään ellen istu vieressä koko ajan.
T. 11-vuotiaan ja 9-vuotiaan yh joka alkaa musertua kodin ja työn välissä
Kommentit (75)
Miksi heräätte kuudelta tai jo aiemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lapset ovat oppineet, että äidinkään ei tarvitse aamuisin lähteä mihinkään, miksi heidän pitäisi.
Ei minunkaan vanhempani lähteneet joka aamu johonkin mutta en minä sitä millään tavalla kyseenalaistanut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pojan kanssa aamut nykyisin ihan kivoja, mutta ei saa todellakaan viikonloppuna/lomalla sekottaa unirytmiä.
Meillä herätään joka aamu 5.45-6.00 ja nukkumaan joka ilta viimeistään 21.30.
Alkuun oli murinaa, että miks ja miks. Nyt on jo sujunut hyvin, eikä tarvitse itse vanhempien enää muistutella. Tai herätellä.Aikaa se vei ja välillä vääntöä oli enemmänkin mutta olen kyllä tyytyväinen että pysyttiin vain rytmissä kiinni.
No onpa monimutkaista. Ei normaalin lapsen kanssa tarvitse tuolla tavalla kikkailla.
Jätä hoitamatta. Sano että nyt jätät vastuun näistä asioista lapsille, ja edestään löytävät jos ei homma suju. Eli kerrot rehellisesti mitä seuraa jos eivät mene kouluun tai myöhästyvät sieltä, että silloin tulee tuntemattomat tyypit kotiin, ja lopulta lapset lähtevät koulukotiin jos eivät saa hommaa toimimaan. Tuon ikäinen ymmärtää kyllä jo, ja on hänen oma vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on ilmiselvästi tulossa ap:n lynkkauskeskustelu. Mutta silti pistän lusikkani soppaan minäkin.
Meillä pojat ovat 10- ja 8-vuotiaita, ja aamut ovat yhtä kärsimystä, vaikka kuvioissa on myös lasten isä. Itse asiassa hän hoitaa valtaosan aamutoimista, kun minä en vain kestä sitä jäkätystä.
Aamupala ei mene suihin jäkättämättä, vaatteet eivät mene päälle jäkättämättä, mikään ei tapahdu jäkättämättä. Lopulta suuttuvat kun tajuavat että ovat melkein myöhässä.
Pojilla ei ole mitään diagnooseja, toinen on saanut stipendin luokkansa parhaana oppilaana, toinen loistaa urheilussa ja musiikissa. Ovat ihania lapsia - paitsi aamuisin.
Ratkaisuja kuulisin mielelläni minäkin.
Kuulostaa autismin kirjolta.
Autismin kirjo, joka ilmenee vain aamuisin? Tähän palstaan voi kyllä aina luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä hoitamatta. Sano että nyt jätät vastuun näistä asioista lapsille, ja edestään löytävät jos ei homma suju. Eli kerrot rehellisesti mitä seuraa jos eivät mene kouluun tai myöhästyvät sieltä, että silloin tulee tuntemattomat tyypit kotiin, ja lopulta lapset lähtevät koulukotiin jos eivät saa hommaa toimimaan. Tuon ikäinen ymmärtää kyllä jo, ja on hänen oma vastuunsa.
Minusta olisi kyllä perin harmillista, jos muuten ihanat lapseni vietäisiin koulukotiin aamuheräämisten vuoksi. Eli jos tässä ovat ratkaisut, jatketaan jäkättämistä.
Ei ap vaan se toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä hoitamatta. Sano että nyt jätät vastuun näistä asioista lapsille, ja edestään löytävät jos ei homma suju. Eli kerrot rehellisesti mitä seuraa jos eivät mene kouluun tai myöhästyvät sieltä, että silloin tulee tuntemattomat tyypit kotiin, ja lopulta lapset lähtevät koulukotiin jos eivät saa hommaa toimimaan. Tuon ikäinen ymmärtää kyllä jo, ja on hänen oma vastuunsa.
Minusta olisi kyllä perin harmillista, jos muuten ihanat lapseni vietäisiin koulukotiin aamuheräämisten vuoksi. Eli jos tässä ovat ratkaisut, jatketaan jäkättämistä.
Ei ap vaan se toinen.
Veikkaan että muuten ihanat lapsesi ovat nyt vain niskan päällä tuon vetvoilunsa kanssa. Kun jätät asian hoitamatta ja kerrot että saavat nyt itse päättää onko se lopulta koulukoti, vai alkavatko ottamaan vastuun toiminnastaan, niin se vastuunotto sieltä kyllä löytyy. Jatka toki jäkättämistä, mutta kun sen kerran itse haluat valita, niin älä sitten märise täällä siitä omasta vapaasta valinnastasi jäkättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä hoitamatta. Sano että nyt jätät vastuun näistä asioista lapsille, ja edestään löytävät jos ei homma suju. Eli kerrot rehellisesti mitä seuraa jos eivät mene kouluun tai myöhästyvät sieltä, että silloin tulee tuntemattomat tyypit kotiin, ja lopulta lapset lähtevät koulukotiin jos eivät saa hommaa toimimaan. Tuon ikäinen ymmärtää kyllä jo, ja on hänen oma vastuunsa.
Minusta olisi kyllä perin harmillista, jos muuten ihanat lapseni vietäisiin koulukotiin aamuheräämisten vuoksi. Eli jos tässä ovat ratkaisut, jatketaan jäkättämistä.
Ei ap vaan se toinen.
Veikkaan että muuten ihanat lapsesi ovat nyt vain niskan päällä tuon vetvoilunsa kanssa. Kun jätät asian hoitamatta ja kerrot että saavat nyt itse päättää onko se lopulta koulukoti, vai alkavatko ottamaan vastuun toiminnastaan, niin se vastuunotto sieltä kyllä löytyy. Jatka toki jäkättämistä, mutta kun sen kerran itse haluat valita, niin älä sitten märise täällä siitä omasta vapaasta valinnastasi jäkättää.
No en todellakaan märise enää. Kuten sanottu, koulukodilla uhkailu on niin huono neuvo että jäkätys alkaa tuntua sen rinnalla järkevältä.
Eli kiitos, löytyihän täältä apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on ilmiselvästi tulossa ap:n lynkkauskeskustelu. Mutta silti pistän lusikkani soppaan minäkin.
Meillä pojat ovat 10- ja 8-vuotiaita, ja aamut ovat yhtä kärsimystä, vaikka kuvioissa on myös lasten isä. Itse asiassa hän hoitaa valtaosan aamutoimista, kun minä en vain kestä sitä jäkätystä.
Aamupala ei mene suihin jäkättämättä, vaatteet eivät mene päälle jäkättämättä, mikään ei tapahdu jäkättämättä. Lopulta suuttuvat kun tajuavat että ovat melkein myöhässä.
Pojilla ei ole mitään diagnooseja, toinen on saanut stipendin luokkansa parhaana oppilaana, toinen loistaa urheilussa ja musiikissa. Ovat ihania lapsia - paitsi aamuisin.
Ratkaisuja kuulisin mielelläni minäkin.
Kuulostaa autismin kirjolta.
Autismin kirjo, joka ilmenee vain aamuisin? Tähän palstaan voi kyllä aina luottaa.
No ehkä ei tarvitse juuri muualle aikataulussa lähteä kuin aamulla? Omalle lapselle siirtymät on vaikeita. Helpotus koronassa kun ainoastaan kouluun pakko mennä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kurjala ap, ei ihme että olet väsynyt. Avaa tähän vähän teidän ilta- ja aamurutiineja, ehkä löytyisi ratkaisu? Minulla temperamenttinen lapsi jonka kanssa saa olla hyvin tarkka rutiineista, muuten lyö läskiksi, ja olen yh itsekin. Niin tiesän johdonmukaisuuden tärkeyden.
Tähän ketjuun tulee niin loistavia vastauksia, että tulenpa itsekin kysymään neuvoa. Mulla siis on 14-vuotias autisminkirjolainen, jolla paha sosiaalinen ahdistus ja aamut yhtä helvettiä. Usein ei pääse edes sängystä ylös. Mitäs raati ehdottaa avuksi? Lääkitys ja lyhennetyt koulupäivät on käytössä, oonko vaan paska äiti joka on kasvattanut lapsensa huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on ilmiselvästi tulossa ap:n lynkkauskeskustelu. Mutta silti pistän lusikkani soppaan minäkin.
Meillä pojat ovat 10- ja 8-vuotiaita, ja aamut ovat yhtä kärsimystä, vaikka kuvioissa on myös lasten isä. Itse asiassa hän hoitaa valtaosan aamutoimista, kun minä en vain kestä sitä jäkätystä.
Aamupala ei mene suihin jäkättämättä, vaatteet eivät mene päälle jäkättämättä, mikään ei tapahdu jäkättämättä. Lopulta suuttuvat kun tajuavat että ovat melkein myöhässä.
Pojilla ei ole mitään diagnooseja, toinen on saanut stipendin luokkansa parhaana oppilaana, toinen loistaa urheilussa ja musiikissa. Ovat ihania lapsia - paitsi aamuisin.
Ratkaisuja kuulisin mielelläni minäkin.
Kuulostaa autismin kirjolta.
Autismin kirjo, joka ilmenee vain aamuisin? Tähän palstaan voi kyllä aina luottaa.
No ehkä ei tarvitse juuri muualle aikataulussa lähteä kuin aamulla? Omalle lapselle siirtymät on vaikeita. Helpotus koronassa kun ainoastaan kouluun pakko mennä
Meinaatko ettei koulussa ole päivän aikana minkäänlaisia aikatauluja? Tai illalla harrastuksissa?
Autismin kirjolle on ominaista, että oireiden pitää ilmetä eri ympäristöissä.
Meillä oli samanlaista nuorimman lapsen kanssa. 13-vuotiaana hänellä diagnosoitiin autismi.
Koulu oli hänelle tuskallista, sillä koulun äänet sattuivat korviin, valot aiheuttivat pääkipua, ympärillä olevat ihmiset häiritsivät keskittymistä. Hän jopa näki koulun valojen välkkymisen. Pahimmillaan ne olivat kuin strobovalot. Näiden syiden takia hän vastusti kouluun menemistä erittäin sinnikkäästi ja aamut olivat hirveitä. Hän ei osannut kertoa mikä on vikana, sillä luuli että koulu on samanlaista kaikille muillekin.
Hän on kuitenkin nopea oppimaan ja pysyi muiden mukana kaikista ongelmista huolimatta. Siksi opettaja ei kiinnittänyt hänen mitään huomiota. Kotona oireet eivät näkyneet muuten kuin kouluun lähtemisen vaikeutena.
Vasta teini-iässä oireilu paheni sen verran että koululääkäri huomasi mistä on kyse ja lähetti tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskimpa ap:n pojilla autismin kirjoa on, vaan teini-ikä se sieltä kolkuttelee. Itselläni ei ihan noin isoja ole, mutta omalla kohdalla toiminut "vikuroinnilla on seuraus" -periaate. Jos pojilla on älypuhelimia, pleikkari tms. jota pitävät suuressa arvossa, niin kylmän viileästi ne pois jos ei herääminen ala maistua.
Siinä vaiheessa kun laitat pleikkarin toriin myyntiin voit todeta pojille, että teidänhän ei tarvitse kuin herätä ja hoitaa aamutoimet ja ongelma poistuu.
Yksi kikka voisi olla myös ettet herätä joku aamu, kun pojilla olisi jonnekin itselle tärkeään menoa. Voin omasta puolesta kertoa, että kerran penskana kun en ollut sovitusti siivonnut, minua ei seuraavana aamuna herätetty jonkun yhdistyksen kylpyläreissulle. Kova rangaistus, mutta opin läksyni.
Tsemppiä ap! Tuo vaihe menee ihan varmasti ohi.
Kun kyse ei ole enää eka- ja tokaluokkalaisista, antaisin lasten herätä itse herätyskellon soittoon ja hoitakoon aamuhommansa miten itse parhaaksi näkevät. Kenellekään lapselle ei ole hyväksi, että äiti tai isä on siinä koko aamun sotimassa lapsensa kanssa. Ihan turhaa ns tavalliselle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun tulee niin loistavia vastauksia, että tulenpa itsekin kysymään neuvoa. Mulla siis on 14-vuotias autisminkirjolainen, jolla paha sosiaalinen ahdistus ja aamut yhtä helvettiä. Usein ei pääse edes sängystä ylös. Mitäs raati ehdottaa avuksi? Lääkitys ja lyhennetyt koulupäivät on käytössä, oonko vaan paska äiti joka on kasvattanut lapsensa huonosti?
Tämä ei ehkä ole sellainen vastaus mitä odotit saavasi, mutta vastaan silti.
Meillä on saman ikäinen autismikirjolla oleva poika, ja teidän ongelmat kuulostavat tutulta.
Kouluun lähteminen kävi niin vaikeaksi, että päätettiin luovuttaa.
Tehtiin koululla päätös erityisistä opetusjärjestelyistä. En nyt muista oliko sen päätöksen nimi juuri tuo, mutta sovittiin että poika käy koulua kotona.
Ennen kokonaan kotiin siirtymistä oltiin kokeiltu lyhennetyt koulupäivät ja kaikki mahdollinen. Yritettiin sitäkin että kävisi avustajan kanssa koulussa edes 15 minuuttia päivässä. Mutta kun sekään ei onnistunut, siirtyi hän kokonaan kotiin.
Koska kyseessä ei ole kotikoulu, saa hän tuen koulunkäyntiin opettajilta ja hänelle striimataan oppitunteja. Kotiin jääminen on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Pojan vointi on kohentunut, eikä koulu vie enää hänen kaikkia voimiaan. Koulumenestys hänellä oli hyvä jo ennen kotiin jäämistä ja on pysynyt hyvänä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on ilmiselvästi tulossa ap:n lynkkauskeskustelu. Mutta silti pistän lusikkani soppaan minäkin.
Meillä pojat ovat 10- ja 8-vuotiaita, ja aamut ovat yhtä kärsimystä, vaikka kuvioissa on myös lasten isä. Itse asiassa hän hoitaa valtaosan aamutoimista, kun minä en vain kestä sitä jäkätystä.
Aamupala ei mene suihin jäkättämättä, vaatteet eivät mene päälle jäkättämättä, mikään ei tapahdu jäkättämättä. Lopulta suuttuvat kun tajuavat että ovat melkein myöhässä.
Pojilla ei ole mitään diagnooseja, toinen on saanut stipendin luokkansa parhaana oppilaana, toinen loistaa urheilussa ja musiikissa. Ovat ihania lapsia - paitsi aamuisin.
Ratkaisuja kuulisin mielelläni minäkin.
Kuulostaa autismin kirjolta.
Autismin kirjo, joka ilmenee vain aamuisin? Tähän palstaan voi kyllä aina luottaa.
No ehkä ei tarvitse juuri muualle aikataulussa lähteä kuin aamulla? Omalle lapselle siirtymät on vaikeita. Helpotus koronassa kun ainoastaan kouluun pakko mennä
Meinaatko ettei koulussa ole päivän aikana minkäänlaisia aikatauluja? Tai illalla harrastuksissa?
Autismin kirjolle on ominaista, että oireiden pitää ilmetä eri ympäristöissä.
Et sitten ole kuullut sellaisesta kuin masking.
Sen ansiosta moni kirjolla oleva vaikuttaa normaalilta, vaikka kärsii kyllä oireista kaikkialla. Ne oireet eivät vaan näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on ilmiselvästi tulossa ap:n lynkkauskeskustelu. Mutta silti pistän lusikkani soppaan minäkin.
Meillä pojat ovat 10- ja 8-vuotiaita, ja aamut ovat yhtä kärsimystä, vaikka kuvioissa on myös lasten isä. Itse asiassa hän hoitaa valtaosan aamutoimista, kun minä en vain kestä sitä jäkätystä.
Aamupala ei mene suihin jäkättämättä, vaatteet eivät mene päälle jäkättämättä, mikään ei tapahdu jäkättämättä. Lopulta suuttuvat kun tajuavat että ovat melkein myöhässä.
Pojilla ei ole mitään diagnooseja, toinen on saanut stipendin luokkansa parhaana oppilaana, toinen loistaa urheilussa ja musiikissa. Ovat ihania lapsia - paitsi aamuisin.
Ratkaisuja kuulisin mielelläni minäkin.
Kuulostaa autismin kirjolta.
Autismin kirjo, joka ilmenee vain aamuisin? Tähän palstaan voi kyllä aina luottaa.
No ehkä ei tarvitse juuri muualle aikataulussa lähteä kuin aamulla? Omalle lapselle siirtymät on vaikeita. Helpotus koronassa kun ainoastaan kouluun pakko mennä
Meinaatko ettei koulussa ole päivän aikana minkäänlaisia aikatauluja? Tai illalla harrastuksissa?
Autismin kirjolle on ominaista, että oireiden pitää ilmetä eri ympäristöissä.
Et sitten ole kuullut sellaisesta kuin masking.
Sen ansiosta moni kirjolla oleva vaikuttaa normaalilta, vaikka kärsii kyllä oireista kaikkialla. Ne oireet eivät vaan näy.
Eikö tämä johda siihen, että kukaan ei ole normaali? Toiset vain esittävät normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun tulee niin loistavia vastauksia, että tulenpa itsekin kysymään neuvoa. Mulla siis on 14-vuotias autisminkirjolainen, jolla paha sosiaalinen ahdistus ja aamut yhtä helvettiä. Usein ei pääse edes sängystä ylös. Mitäs raati ehdottaa avuksi? Lääkitys ja lyhennetyt koulupäivät on käytössä, oonko vaan paska äiti joka on kasvattanut lapsensa huonosti?
Tämä ei ehkä ole sellainen vastaus mitä odotit saavasi, mutta vastaan silti.
Meillä on saman ikäinen autismikirjolla oleva poika, ja teidän ongelmat kuulostavat tutulta.
Kouluun lähteminen kävi niin vaikeaksi, että päätettiin luovuttaa.
Tehtiin koululla päätös erityisistä opetusjärjestelyistä. En nyt muista oliko sen päätöksen nimi juuri tuo, mutta sovittiin että poika käy koulua kotona.Ennen kokonaan kotiin siirtymistä oltiin kokeiltu lyhennetyt koulupäivät ja kaikki mahdollinen. Yritettiin sitäkin että kävisi avustajan kanssa koulussa edes 15 minuuttia päivässä. Mutta kun sekään ei onnistunut, siirtyi hän kokonaan kotiin.
Koska kyseessä ei ole kotikoulu, saa hän tuen koulunkäyntiin opettajilta ja hänelle striimataan oppitunteja. Kotiin jääminen on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Pojan vointi on kohentunut, eikä koulu vie enää hänen kaikkia voimiaan. Koulumenestys hänellä oli hyvä jo ennen kotiin jäämistä ja on pysynyt hyvänä edelleen.
Kiitos vastauksestasi! Meidän teini on erityisellä tuella ja kaikki vaatimukset minimissä, ettei kuormitu. Ainut tavoite on, että teini kävisi koulussa. Akateemisesti taitava ja oppivainen, mutta hankalasti motivoituva. Ja vuosia on tämän ongelman kanssa taisteltu, mutta huonompaan menee. Haasteena on se, että kavereita ei ole kuin koulussa eikä edes sisaruksia. Jos teini jää kotiin, niin ne vähäisetkin kontaktit häviää.
Käykö teidän lapsi harrastamassa tai tapaa kavereita vapaa-ajalla?
Meillä pojan kanssa aamut nykyisin ihan kivoja, mutta ei saa todellakaan viikonloppuna/lomalla sekottaa unirytmiä.
Meillä herätään joka aamu 5.45-6.00 ja nukkumaan joka ilta viimeistään 21.30.
Alkuun oli murinaa, että miks ja miks. Nyt on jo sujunut hyvin, eikä tarvitse itse vanhempien enää muistutella. Tai herätellä.
Aikaa se vei ja välillä vääntöä oli enemmänkin mutta olen kyllä tyytyväinen että pysyttiin vain rytmissä kiinni.